elokuinen kivikko

Elokuinen kivikko on varsin vihreä! Mikään kohta pihastamme ei taida kokea niin suuria muutoksia kesän aikana kuin kivikko. Alkukesästä kivikko kukkii vaaleanpunaisin ja liiloin kukin. Keskikesä on keltainen. Loppukaudesta, kasvit ovat jo niin suuria, että vain isoimmat kivet erottuvat. Yleisilme on vihreä. Matalat maanpeittokasvit löytyvät vain tiiraamalla koristeheinien, havujen, pensaiden ja luonnonkasvien seasta. 

Kivikkoon on hyvä jättää ilmaa. Siksi meillä on pienempiä kiviä heitokkeena, muutama valvatavan kokoinen kivenmurikka, sekä hoitoa helpottava kuorike, jota pitkin on helppo kulkea kitkemässä. Kasvien kasvua ei voi pysäyttää. Mikään ei erottuisi, jos kasvit olivat kaikki kiinni toisissaan. 

Kivikon taustalla kasvaa vapaasti aidantava, monilajinen pensasaita. Tähän aikaan vuodesta erottuvat erityisesti purppuraheisiangervot ja erilaiset hortensiat, jotka kukkivat runsaasti. Kivikon reunaan olen suorakylvänyt kosmoksia. Ilme on ihana vihreävalkoinen. 

Innostuitko sinäkin kivikosta? Kirjoitin kivikkopuutarhan perustamisesta uuden artikkelin Versoilevan sivuille. Kivikko on varsin helppo rakentaa ja melko huokea tapa tehdä omin voimin puutarhaa eteenpäin - erityisesti, jos pihalta löytyy jo valmiiksi kiviä. 

Aurinkoista sunnuntaita!

Näin perustin kivikon

Meidän kivikko saa huokailemaan tähän aikaan vuodesta, kun harmaakäenkukat, hopeahärkki ja rönsyakankaali kukkivat runsaasti. Rakastan tätä vaalean ja purppuran värimaailmaa, joka on täydellinen pari luonnonkiville ja soralle. 

Kivikko sijaitsee tosi epäkätevästi sisääntulossa. Se on tavallaan hauskan näköinen, mutta toisaalta hieman villi juuri pihan sisäänkäyntiin. Paras puoli on se, että kun sen kerran keväällä huolellisesti siivoaa, on se aikalailla klaffissa koko kesän. Kokeilen alueella luonnonkasveja puutarhakasvien seassa, joten muutamaa kesän aikana kylväytynyttä rikkaa ei helposti tajua ylimääräiseksi. 

Kivikko on syntynyt luonnonkivien lisäksi, muutamasta liuskekivestä, pölleistä, tiilistä, sorasta sekä ruosteisista hommeleista kuten kaivonrenkaasta. Kivikolle ei ole niin helppo antaa perustusohjetta. Paras kun tuppaa syntymään paikkaan, joka on luontaisesti moreenipohjainen, kuiva ja paahteinen.

Olen istuttanut sinne minne multaa on saanut 10-40 senttiä mahtumaan ja valinnut kasvit sen mukaan. Ohuimpaan multakerrokseen on istutettu lähinnä mehikasveja ja maksaruohoja. Kivikon rehevämmät laitamat kasvavat valtoimenaan leviävää viiruhelpeä, erilaisia pensaita ja matalia havuja. Koko kivikossa ei ole minkään sortin kankaita, ei edes poluissa. Hiekkapohjan päälle olen kantanut kerroksen kivituhkaa. Siinä kasvaa iloisesti kaikenlaista luonnonkasvia, joita sitten kitken sen mukaan mikä ei miellytä silmääni. Nopeiten lähtöpassit saa apila.

Kivikko on noin 80 neliön kokoinen. Pääty on puolivarjoinen ja suuren vaahteran katveessa. Pieni riippapunapaju on superihana pikkupuu, joka on kuin tehty kivikkoon. Havut ja pensaat kasvavat samassa kasvualussa, joka on melko neutraali. Ei siis kovin hapan tai kovin emäksinen. Ja kaikki kasvit viihtyvät sulassa sovussa. Sopiva sekoitus valmistuu pohjamaan hiekasta, kompostista, turpeesta ja puutarhamullasta. 

Mehikasveja ja maksaruohoja kasvaa kivikossa vaikka kuinka monta sorttia. Pysäyttävin niistä on mehitähti 'Othello', joka on mehitähdeksi hätkähdyttävän punainen ja kookas. Tämän kasvin tuntuu huomaavan jokainen kivikon vieras.

Aurinkoista viikonloppua!