Lisää lämpöä - laiskamadon tunnustukset

Kun kesäkeittiön kasvualusta ja kastelu on kunnossa, on merkittävin satoa lisäävä tekijä lämpö. Ja siitä myönnän tänä vuonna luistelleeni liukkaasti. Tuore pakka lämpöharsoa ei kasvimaata kovinkaan paljon paketissa lämmitä. Hankittu se tosin on jo hyvissä ajoin. 

Olen tänä vuonna keskittynyt puutarhan perusteelliseen siivoukseen, kitkentään ja huoltoon. Sen ansiosta kesäkeittiö on poikkeuksellisen särmän näköinen, mutta hennot taimet voisivat olla jo kookkaampiakin. Normaasti harsotan koko kesäkeittiön jo toukokuussa.

Meillä satoa tulee nykyään tosi hyvin ilman harsojakin - ne vain nopeuttavat kasvua vielä entisestään. Onneksi olen ajan kanssa satsannut pienilmaston rakentamiseen. Se on nyt jotakuinkin aika täydellinen lämpöä rakastaville hyötykasveille. Lämpöä voi lisätä paikallisesti erilaisilla tuulelta suojaavilla rakenteilla ja kasveilla. Meillä isoimmat tuulet torppaa tiheä taikinamarja-aita, lisää lämpöä tuovat pergolat ja muut rakenteet, oikealla kohoaa hedelmä- ja marjatarha, ja pohjoisen tuulet katkaisee kasvihuone. 

Tiesitkö, että myös penkit voi rakentaa lämpöä tuottaviksi lasagnepenkin reseptillä? Olen aikoinaan omat korkeammat lavat täyttänyt sen suuntaisesti. Pohjalle oksasilppua ja sen jälkeen ravinteikasta luonnonlannoitetta ennen mullan lisäämistä. Penkin lämpöäpatteria auttaisi, jos koko lavan jaksaa täyttää kerroksin. Ohjeet voit kuunnella uusimmasta Puhetta puutarhasta -podcastista, tuosta alhaalta. 

Mainitsen vinkkinä myös tämän vuoden keittiökasvipainotteisen ruukkutarhani, joka koristaa kivasti käytäviä. Kaikki kasvatettava löytyi kotoa. Joukossa on muutama itse kasvatettu samettikukka. Loput kasvit kaivelin raparperipenkistä, mansikkamaalta ja yrttitarhasta. Isoon saaviin laitoin pari siemenperunaa. Näyttää tosi kivalta jo nyt!

Laita podi kuunteluun vaikka samalla, kun teet puutarhahommia. Siihen on nyt täydellinen keli 💚Minä taidan mennä virittelemään nyt harsoja. 

Versoileva · 116 - Lasagnepenkki hyötytarhaan

Lavatarha - iso sato joka vuosi

🌿 kaupallinen yhteistyö: Biolan 🌿

Lavatarha on ehkä paras satsaus mikä meidän pihaan on ikinä tehty. Omasta vihannestarhasta nauttii koko perhe. On ihanaa, kun pihalta voi kipaista tuoreita salaatteja, vihanneksia ja juureksia. Kaikki on aina tuoretta ja hyvän makuista. Oma kasvimaa mahdollistaa myös terveellisen ja edullisen pikaruoan. Meidän perheen suosikki on mangoldi-pinaattiletut. 

Lavatarha on helppo tapa tuottaa perheelle luomuruokaa. Oman ruoan kasvatuksessa parasta on se, että tietää mitä syö. Siksi suosin luonnonlannoitettua multaa ja luomulannoitteita. Isoin merkitys kasvuun on kasvualustalla. Siksi se on syytä pitää kunnossa. 

Isoin työ lavatarhassa tehdään keväällä. Teen aina samat hommat joka vuosi toukokuussa. Siistin, pesen, kunnostan, kitken ja parannan. Kun keväthuollon ja kylvöt hoitaa ajan kanssa ja kunnolla, pääsee lavatarhan kanssa todella helpolla loppukesän. Isoin homma on kevättalkoiden jälkeen kastelussa ja syömisessä. 

Lavat ovat joka kevät hieman vajaita edellisen sadonkorjuun jäljiltä. Minusta tämä on vain hyvä, koska haluan kuitenkin parantaa kasvualustaa uudella multalisällä. Olen Instagramin puolellakin hehkuttanut Biolanin Istutusmultaa, jota suosin lavatarhassa ja kasvihuoneessa. Tykkään erityisesti tämän luomumullan koostumuksesta. Multa on ilmavaa ja sisältää se biohiiltä sekä mykorritsaa. Biohiili varastoi  tehokkaasti kosteutta mikä on hyvä juttu helposti kuivuvassa lavatarhassa. Mykorritsa puolestaan parantaa kasvien ravinteiden- ja vedenottoa. Mykorritsan voi ostaa halutessaan myös erilisessä pussissa.

Sekoitan uuden mullan vanhaan multaa talikolla kääntäen. Mukaan hulautan myös Biolanin Kasvimaalannoitetta. Tämä lannoitteen juttu on korkea kaliumpitoisuus, joka parantaa sadon laatua. Sitten vain kaikki sekaisin.

Reilummin ravinteita kaipaaville kasveille, kuten lehtikaalille, teen varastolannoituksen. Istutan ensin taimet. Taimien väliin kaivan vaon, johon laitan Biolanin Luonnonlannoitetta.  Lopuksi lannoite peitetään mullalla ja kastellaan. Varastolannoitukseen käyvät kaikki Biolanin kiinteät luomulannoitteet. 

Tänään on hyvä päivä suunnata puutarhaan. Aurinkoista suunnuntaita!

Ananaskirsikka - kasvatus ja hoito

Kasvatin tänä kesänä ananaskirsikoita ensimmäisen kerran. Ananaskirsikan eli karviaiskoison kasvatuksesta löytyy jonkun verran kirjoitettuja artikkeleita, mutta olisin itse kaivannut tarkempia huomioita. Joten tässä niitä tulee - yhden kesän kokemuksella.

Ensimmäinen yllätys oli kasvin vedenkulutus. Parhaiten kasvi pärjäsi suuressa muoviruukussa (halkaisija noin 40 senttiä), jossa kasvoi vain yksi taimi. Tomaatteihin verrattuna veden kulutus oli melkein tuplat. Tuntui, että ruukku oli aina kuiva, ja kasvi nuupahti helposti. Toinen huomio oli se, että kasvi myös virkosi nopeasti saatuaan reilusti vettä. Alla olevassa kuvassa on yksi taimi täysikasvuisena. Melko iso roikale. 

Luin etukäteen, että ananaskirsikka tarvitsee lannoitusta, mutta typen kanssa saa olla varovainen. Kasvi villiintyy helposti tuottamaan lehtiä ylenmäärin - ja tämä tapahtuu aina kukkien kustannuksella. Koska minulla ei ollut näppituntumaa typen määrän tarpeesta, päätin tehdä kasville varastolannoituksen. Kaivoin multaan kuopan, laitoin sinne kaksi reilua kourallista luonnonlannoitetta. Sen jälkeen vain seurailin tilannetta. Kasvi ei näyttänyt siltä, että se olisi tarvinnut enempää lannoitusta. Taimi kasvoi hyvin ja kukkia alkoi muodostua nopeasti. Kasvi ei kellertänyt tai osoittanut muitakaan vajaan ravinnetasapainon merkkejä. Varastolannoituksessa on se hyvä puoli, että ravinteet liukenevat hitaasti kasvin käyttöön. Näin ylilannoituksen mahdollisuus ei ole niin ilmeinen kuin esimerkiksi kastelulannoitteen kanssa. 

Yllä olevassa kuvassa on vihreä koiso, jonka sisällä hedelmä vielä kehittyy.

Ananaskirsikka on kookas kasvi. Monissa kasvatusohjeissa lukeekin, että kasvi tarvitsee tuen. Minä en laittanut tukea vaan annoin kasvin retkottaa rennonoloisena omassa rauhassaan. Yksikin taimi vie paljon tilaa. Koin hyväksi raivata oman tilan nurkasta ananaskirsikoille. Näin en katkonut versoja ja kasvarissa mahtui hyvin touhuamaan. Tästä päästäänkin kasvupaikkaan. Omani siirtyivät sisätiloista suoraan kasvihuoneeseen. Uskon, että näitä voi kasvattaa yhtä hyvin ulkosalla. Niin helposti kasvi kasvoi. Varaisin kuitenkin paikan katetusta, tuulensuojaiselta ja aurinkoiselta paikalta. Voisin hyvin kokeilla kasvattaa ananaskirsikoita parvekkeellani. 

Kuvassa koiso, jonka sisällä on kypsä hedelmä. Se on helppo tunnistaa kuivuneista ja vaaleista verholehdistä. Olen ymmärtänyt, että verholehdet ovat myrkyllisiä. Kellanoranssi marja on todella maukas.

Marjat kypsyvät hiljalleen, ja satoa sai kerätä noin 10 marjan erissä. Marjat ovat todella hyvänmakuisia sellaisenaan. Minusta nämä ovat ihana lisä myös leivonnaisten päällä. Marjat sopivat hyvin myös salaatteihin ja hilloihin. 

Jos jatkossa kasvatan ananaskirsikoita, mietin tilan tarkemmin. Mielestäni yksi taimi vie tilaa vähintään yhtä paljon kuin runkotomaatti. Kasvi on jopa hieman leveämpi. Ananaskirsikka oli mielestäni todella helppo kasvi kasvattaa. Suosittelen!

Tällaista tällä kertaa. Mukavaa viikonloppua!

Satoa ja kömmähdyksiä

Keittiöpuutarha kukoistaa lämpöisen alkukesän jäljiltä. Kastelulle on saanut tänä kesänä uhrata tunnin jos toisenkin, vaikka sitä ei tällä hetkellä uskoisikaan. Olen ottanut ilolla vastaan huilitauon kastelusta. Keittiöpuutarha on ihanan skarpissa kunnossa tänä vuonna. Vanhimmat laatikot on uusittu ja loput vanhoista laatikoista sai uuden musta puuöljykerroksen. Kyllä kannatti ahertaa toukokuussa.

Tämän vuoden kömmähdys tapahtui siemenpussien kanssa. Olen huoletta kylvänyt viime vuodet uusista ja vanhoista eristä onnistuneesti vihanneksia. Siemenpusseissa on aina parasta ennen päivä, mutta yleensä siemenet lähtevät siitä huolimatta hyvin vähän vanhoinakin. Tänä vuonna eivät lähteneet. Erityisesti salaatit loistivat poissaolollaan. Onneksi tämä on nopeaa hommaa! Ei muuta kuin uusia ostamaan ja uusintakierros tulille. Retiisien kanssa olen jo tehnyt uusintakylvöjä. Harvinaisen nopea ja hidas vuosi samaan aikaan. 

Keittiöpuutarhassa kasvaa kukkien lisäksi paljon erilaisia lehtivihreitä, kuten salaattia, mangoldia, lehtikaaleja ja pinaattia. Uusi ja iso perunalaatikko lupailee isoa satoa. Uusin myös mansikkapenkin, joka on vielä kasvun kanssa alkutekijöissään. Papuja odottelen jo kieli pitkällä. 

Ihanaa sunnuntaita!

Kevättohinaa keittiöpuutarhassa

Meillä on ollut lavatarha melkoisen myllerryksen alla. Homma vaikutti paljon kokoaan pienemmältä. Onneksi loppusuoralla ollaan. Ajattelin jakaa myös blogin puolelle tätä vähemmän glamouria puolta. Koska useimmiten puutarha on muutakin kuin kukkia. On multaa, sotkua, lahoavia lautoja ja keskeneräisiä projekteja.

Ja sitten on näitä projekteja, jotka ovat joskus olleet valmiita, mutta kaipaavat jo uuden kierroksen. Huh heijaa! Joten ei muuta kuin vanhat lavat purkuun ja kierrätysasemalle, ja sitten tekemään uutta laatikkoa tilalle. Kaiken tämän ohessa olen tehnyt jättiurakan polkujen kitkemisen ja haraamisen kanssa sekä käsitellyt puuvahalla vielä säästetyt lavat. Ja pesin tietysti myös kasvihuoneen. Sen jälkeen, kun katto oli saatu korjattua. Lavatarhan keväthuollosta voit lukea lisää Versoilevan vinkkiartikkelista.

Tällaiset isommat mullistukset on mielestäni paras hoitaa aina huhti–toukokuussa ennen kuin kasvu ottaa vallan. Samalla voi tehdä niitä tavallisia puutarhan kevättöitä. Jos jotakuta muutakin mietityttää, että pitääkö lavat tyhjentää mullasta uusinnan yhteydessä, niin tässä kuvamateriaalia projektista. Kasasimme mullan harjuksi laatikon keskelle ja irrotimme sen jälkeen laudat varovasti. Ihme ja kumma, mutta multa ei levinnyt minnekään. Eniten sitä päätyi käytäville multaisista laudoista, joita yritettiin kantaa pois tosi varovasti.

Pingotin lavojen sisälle maisemointikankaan. Jätin kuitenkin pohjan auki, jotta lierot pääsevät kulkemaan, ja vesi nousee kapillaarisesti paremmin. Kunnostin samalla myös kasvualustat. Pensasmustikat saivat poikkeuksellisen perinpohjaisen hoidon. Katteet sivuun, uutta havu- ja rodomultaa sekä havu- ja rodolannoitetta. Päälle uusi kuorikate. Toivon suurta satoa! 

Versoileva · 081 - Lavatarhan kevät

Tästä on hyvä jatkaa puutarhan kevättöiden parissa, kun isoin punnerrus on suoritettu. Haluan jakaa tässä myös aiheeseen sopivan menovinkin. Järjestämme Biolanin kanssa 2.5. ko 10.30 ilmaisen webinaarin, jonka aiheena on Puutarhan kevättyöt. Kanssani esiintyy Johanna Rintanen. Osallistumaan pääset tästä linkistä.

Toivottavasti näemme siellä!

Iloa keittiöpuutarhasta

Kesän suurimpia iloja on oma keittiöpuutarha ja kasvihuone. Tuoreet vihannekset ovat joka vuosi yhtä mahtava kokemus. Perheen ruokarepertuaariin on kertynyt myös keittiöpuutarhan antimiin perustuvia pikaruokia. Yksi suosituimmista on pinaatti- ja mangoldiletut.

Viime aikojen hullunmylly on saanut ajattelemaan omavaraisuutta. Kauppaan ei tee mieli mennä yhtään sen enempää kuin on aivan pakko. Luulen, että ensi kesän kasvusuunnitelman teen vielä aiempaa harkitummin. Satsaan hyötykasveihin joita menee paljon ja istutan vähemmän pelkkiä hupikasveja, joita olen kasvattanut lähinnä kuriositeetin tai kauniin ulkomuodon vuoksi.

Keittiöpuutarha menee tänä kesänä remonttiin. Osa puurakenteista on tullut tiensä päähän. Monta vuotta ne ovat kestäneetkin. Onneksi kaikkea ei tarvitse uusia kerralla. Nyt käymme vanhimman osan kimppuun. Samalla voin uusia mansikkapenkin. 

Keittiöpuutarhani pohjaa kysellään aina välillä. No tältä se näyttää. Rakenne erottuu parhaiten toukokuussa. Myös kasvihuoneen kahta sivua kiertää suuri penkki. 

Hemmottelemme nyt eristäytymisen aikana Puhetta puutarhasta-podcastin kuulijoita omavaraisuus-sarjalla. 3-osainen sarja ilmestyy tavallista julkaisutiheyttä nopeammin. Ensimmäinen osa käsittelee keittiöpuutarhaa. Voit kuunnella jakson suoraan alla olevasta soittimisesta. Lue aiheesta myös vinkkiartikkeli Versoilevan sivuilta. 

Leppoisaa sunnuntaita!

Yrttejä kylvöillä ja taimina

Yrtit kuuluvat meillä olennaisesti ruukkupuutarhaan, kesäkeittiöön ja kasvihuoneeseen. Laatikkotarhaan kylvän joka vuosi tillin ja persiljan suorakylvönä. Kasvihuoneessa itää laakeissa astioissa erilaisia basilikalajikkeita, kuten pienilehtistä basilikaa ja kanelibasilikaa. Monivuotisille yrteille olen varannut paikat laatikkotarhan laitamilta. Siellä kasvaa suuret määrät lipstikkaa ja erilaisia minttuja sekä iisoppia.

Valmiita taimia ostan erityisesti parvekkeen ja kesäkeittiön ruukkupuutarhoihin. Yrteillä on yhtä suuri ellei isompikin rooli koristekasveina kuin hyötykasveina. Haluan, että taimet ovat suuria, näyttäviä ja topakoita. Kukkivista maustekasveista on ihana nauttia mahdollisimman pitkä pätkä kesästä. Laventeli on näistä ihan ykkönen. Istutan aina monta taimea isoon ruukkuun, lannoitan ja kastelen reippaasti. Näin tupsu- ja tähkälaventeli kokemukseni mukaan voivat parhaiten. Käytän laventelia lähinnä koristeena kakkuihin, leivonnaisiin ja salaatteihin. Vaikka en käytä laventelia maustamiseen, miellän kasvin kuitenkin yrttikasviksi. Yrteillä on ihan omanlaisensa habitus ja niitä on kiva yhdistellä ruukkupuutarhassa.

Olen hieman huono opettelemaan uusien yrttien keittiökäyttöä. Se ei ole estänyt kokeilemasta yrttejä laajasti. Nautin yrteistä yhtä paljon - tulivat ne käyttöön tai eivät. Tänäkin keväänä ostan laventeleita, sitruunamelissaa ja korianteria ruukkuihin. Oliiviyrtti on niin hauskannäköinen, että sen ostan aina koristeeksi. Käyttää en sitä osaa.

Jos innostuit yrteistä, lue Versoilevan uusin artikkeli. Tein sinne myös listan mikä helpottaa, jos olet suorakylvöjen ystävä. Kuuntele alla olevasta soittimesta myös uusin Puhetta puutarhasta -podcast, jossa aiheena on yrttien kasvatus.
 

Herkut ja vitamiinit omasta puutarhasta

yhteistyö: Hankkijan Puutarha

Marjatarha on iso osa meidän puutarhaa. Taajama-alueen pihasta on mahdollista kerätä suuri ja monipuolinen sato ilman, että koko tontti on uhrattu viljelyyn. Kekseliäs sijoittelu ja koristeelliset puitteet ovat tärkeä osa nykyaikaista marjatarhaa.

Meidän tontti pukkasi voikukkaa, kun muutimme tänne. Rikkameren keskellä kasvoi kolme huonokuntoista hedelmäpuuta (omenaa ja kriikunaa) sekä marjapensaita. Sitkeällä hoidolla puut ovat pysyneet hengissä vielä 12 vuotta. Herukkapensaat ja karviaiset alkoivat tuottaa satoa, kun hoidin kasvualustan kuntoon. Isoin urakka oli poistaa kaikki kasvillisuus pensaiden alta ja ympäriltä. Loppu hoitui tuoreella puutarhamullalla, kalkilla ja Kekkilän luonnonmukaisella Marjalannoitteella.

Reunojen kanttaus ja kate pitävät huolen siitä, että pensaiden ei tarvitse taistella ravinteista. Kalkitsen ja lannoitan pensaat kerran vuodessa. Keväisiin rutiineihin kuuluu myös huolellinen reunojen viimeistely ja kuorikatteen lisäys. 

Yhteistyö Hankkijan Puutarhan kanssa innoitti laajentamaan hedelmä- ja marjatarhaa. Satoa tuottavat puuvartiset kasvit kasvavat meillä keittiöpuutarhassa ja sen läheisyydessä. Ison pergolan alla kasvaa pensasmustikoiden alue, joka sai täydennystä 'Northblue'-lajikkeesta. Rungollisten herukoiden viereen istutin valkoherukka 'Lepaan Valkean'. Kaikki uudet taimet ovat Tahvosten Taimistolta lähtöisin. Hankkijan Puutarhan pisteissä on laaja valikoima laadukkaita taimia, joita voi tilata myös nettikaupan kautta.

Jos tila on kortilla, suosittelen suhtautumaan marjapensaisiin kuten koristekasveihin. Meillä herukat reunustava yhtä tontin laitaa. Samalla ne tuovat näkösuojaa. Rungolliset herukat ja karviainen ovat hauskan näköisiä keittiöpuutarhassa. Päärynäpuu tuo hieman varjoa kasvihuoneelle. Hedelmäpuiden juurella kasvaa iso perenna-alue. Selvää rajaa marja-, -koriste- ja hyötytarhan välillä ei ole. 

Meidän piha alkaa olla jo melko täynnä. Olen kuitenkin haaveillut keltauumupuusta. 'Laatokan Helmi' on viimeinen hedelmäpuu, joka meille tulee mahtumaan. Suhtaudun satoon herkuttelun kannalta. On ihanaa, että omasta pihasta saa monipuolisesti suuhunpantavaa. Hedelmät ja marjat ovat tärkeä osa meidän perheen keittiöpuutarhaa.

Erikoisin juttu, joka myymälästä tarttui mukaan, on mesimarja-amppeli. Se on kasvanut vauhdilla parissa viikossa ja nuppuja on jo näkyvillä. Tätä satoa odotan suurimmalla mielenkiinnolla. 

Keittiöpuutarha on siivottu ja marja- ja hedelmätarha huollettu. Tästä on ihana jatkaa vappuna kylvöjen parissa.

Ihanaa vappua kaikille!

Suunnittele sato

Lavatarhasta - pienestä tai isosta - voi saada tosi suuren sadon, kun suunnittelee istutusjärjestyksen hyvin. Tämä kasviton kuva keittiöpuutarhastani herätti eilen paljon keskustelua instassa. Pohjaa ja kokoa kysellään usein. Hyvä pohjakartta on oman suunnitteluni perusta, kun mietin mitä ja minne kylvän minkäkin verran. 

Varsinaisen keittiöpuutarhan pinta-ala huitelee noin 70 neliön kieppeillä. Yhtään ei voi kyllä väheksyä kasvihuonetta kiertävää metrejä pitkää lavaa. Se on merkittävä lisä kasvualaan. Osa vihanneksista kypsyy kasvihuoneessa.

Väljän rakenteen väliin mahtuu hyvin myös ruukkuja. Syötävien kukkien lisäksi niissä kasvaa esimerkiksi yrttejä, malabarin pinaattia ja milloin mitäkin. Isoissa ruukuissa voi viljellä mitä vain!

Eniten satoa syntyy kuitenkin tekniikalla, jossa hitaita ja nopeita vihanneksia kasvatetaan vuororiveissä. Opin uusimmassa podcastissa, että olen väliviljelijä. Podissa on aiheena 'Succesion planting', jolle en tiedä suomenkielistä termiä. Pointti on kuitenkin se, miten satoa saadaan mahdollisimman paljon. Lue aiheesta lisää myös Versoilevan artikkelista. 

Koristele kukilla

Aidoilla kukilla koristeltu kakku on varmasti yksi kesäisimpiä asioita, mitä ajatella saattaa. Tuoreita syötäviä kukkia on tarjolla vain rajatun ajan. Toivoisin, että muistaisin ja malttaisin tehdä ainakin pari kukkakakkua ensi kesänä. Vesi herahtaa samantien jo pelkkää kuvaa katsoessa. Aidoista mansikoista tehty jäätelökakku, joka on kuorrutettu kukilla. Voi tule jo kesä. Tämä ajatus on käynyt mielessä lukemattomia kertoja. 

Kukilla voi koristella niin monia asioita. Sadonkorjuukoriin olen laittanut rennommin myös ei niin syötäviä kasveja. Hedelmät ja marjat tulee pestyä joka tapauksessa ennen kuin ne menevät suuhun.

Ihastuin kukkakakkuihin palavasti, kun teimme teimme Juhlapuutarha-kirjaa. Ajatuksen siivittämänä istutin monta erilaista pensasruusua tontin vapaalle laidalle. Koska mikään ei ole kakkukukkana näyttävämpi kuin ruusu. 

Pidän vaaleanpuna-violetti värimaailmasta eniten. Yllättävän raikas on myös keltaisten samettikukkien ja orvokkien kuorruttama hekkulautanen. Ensi kesänä ainoa tehdä valkoisen kakun juhannusruusuista. 

Kukkakakut tarjoillaan meillä poikkeuksetta ruusukuppien kanssa. Harvakseltaan käytössä olevat astiat on ihana kaivaa esille kahvihetkeen. Jotenkin tuntuisi haaskuulta juoda kahvit arkisemmista kupeista, kun tarjolla on jotain näin ihanaa.

Ensi kesänä meillä kasvaa kakkuja varten samettikukkia, verenpisaroita, orvokkeja, laventelia, minttua, ruusuja, ruiskaunokkia ja kehäkukkia. 

Onko teillä hurahdettu syötäviin kukkiin? Mitä teidän suosikkiyhdistelmät ovat? Innolla kasvatan listaani, jos saan hyviä vinkkejä.

Ihanaa sunnuntaita!