Yhdessä yössä

Viimeinen vuorokausi on ollut kuin suoraan puutarhurin rukouksesta. Tauoton lempeä ja lämmin tihkusade kesti lähes vuorokauden. Tuntui kuin luonto olisi pidättänyt pitkään hengitystä ja saanut vihdoin vedettyä keuhkot täyteen raikasta ilmaa. Ja niin puhkesi kesä kukkaan. Tästä eteenpäin se on jatkuvaa kukintaa kylmän tuloon saakka. 

Sipulikukat ovat saaneet seuraa yössä mittaa venähtäneistä perennoista. Moni kukkiikin jo. Laukat näyttävät olevan ratkeamispisteessä, kun odottavat vuoroaan saapua estradille. Ihan pian on niiden tähtihetki.

Meillä alkukesää värittää vaaleanpuainen, liila, violetti ja ripaus keltaista. Särkyneetsydämet ovat lasteni lempikukkia. Niitä ihmetellään joka kesä yhtä hartaasti. Kesäkullero on minun alkukesän ihastukseni. Sen kasvutapa on mitä viehättävin.

Sipulikukissa parasta on niiden tapa kohota muiden istutusten ylle. Edes sade ei lannistanut niiden ylvästä olemusta. Päinvastoin. Yön aikana tulppaaneja oli noussut ja auennut yhä lisää. Sateen jälkeen pilkistänyt aurinko sai kasvit kimmeltämään valossa. Mikään ei voita kesäisen sateen jälkeistä tuoksua.

Tästä on hyvä jatkaa. Kukkaisaa loppuviikkoa!

Puu kuin morsian

Koko naapurusto on ollut yhtä valkoista pilveä, kun prunus-suvun puut ovat kukkineet poikkeuksellisen upeasti. Oma vanha kriikunakin herkesi kukoistavaan välivuoden jälkeen. Puu on täynnä pieniä karvaisen näköisiä kukintoja. Täysin se ei vedä vertoja maailman kauneimmalle puulle, mutta upea näky se on tämäkin!

Meidän kriikuna kasvaa tontin laidalla melko varjossa kaverinaan jättimäinen tuija ja alppiruusut. Kerran vuodessa se muistuttaa olemassaolostaan pihan kauneimpana näkynä. Omenapuiden antaessa odottaa, on kriikunaa ollut ihanaa ihastella.

Kukkivat puut ovat naapuruston viihtyvyyden kannalta merkittävä tekijä. Ne kun näkyvät kauaksi omistakin nurkista. Meidän pieni kylä on ihanaa katsottavaa tähän aikaan vuodesta. Jos kesä pitäisi pysäyttää johonkin kohtaan, osuisi oma valintani puiden kukintaan. Mikään ei ole ihanampaa kuin valkoinen hörsöpilvi, joka on niin sankka, että taivasta tuskin erottaa.

Ihanaa tiistaita!

boooom!

Kesä tuli tännekin lähes yhdessä yössä. Tulppaaneja aukeaa joka päivä eri muodoissaan ja väreissään joka päivä. Kahteen penkkiin kylvin hyvin sekalaisen seurakunnan pinkin, oranssin ja violetin värisiä tulppuja. Ja värikimara on täydellinen! Nyt vain odotellaan, että laukat aukeavat.

Monenlaisten istutusten ystävänä löytyy omalta pihaltani vähän yhtä ja toista. Keskipiha on ilmeeltään säysein ja siellä kasvaa lähinnä valkoisia, lähes mustia ja violetteja sipulikukkia. Odotan jo melko malttamattomana, että superkerratut kaunokaiset avaisit nuppunsa kunnolla.

Tulppaaneissa on tosi vaikea mennä vikaan. Ripsut, kerratut, papukaijat, liljat, yksinkertaiset tai liukuvärjätyt. You name it! Olen kaikkien ylin ystävä. Olen hyväksynyt näiden lyhytikäisyyden. Joka syksy upottelen helposti 300 uutta sipulia multiin. Ilman en aio elää.

Lasten kikatus kaikuu lähes tauotta trampoliinin suunnalta. On ihanaa tohuta vieressä tämän värikylvyn keskellä. Kaikkein parasta on, kun kaikki läheisimmät ovat siinä ihan lähellä, aurinko lämmittää ihoa ja onni mieltä.

Ihanaa sunnuntaita!

Herkkuperunat

yhteistyö GreenCare

Kevään ensimmäiset keittiöpuutarhan kylvöt on nyt tehty, kun peruna pääsi laatikoihin kasvamaan. Pähkäilen joka vuosi minne perunaa voisi laittaa lisää (ja mistä muusta luopua), koska tämä on ehdoton hyötyherkkuni. Lajikkeilla testailu on tosi kivaa ja mikään ei ole niin hyvää kuin omat perunat.

Tilasin hyötykasviyhdistykseltä kolme lajiketta. Pink Fir Apple ja Highland Burgundy Red ovat jo vanhoja tuttuja, mutta Epicure pääsi uutena kokeiluun. Lähitaimimyymälästä tarttui mukaan myös Timo, joka on nopeasti kypsyvä peruna. Nämä erikoisemmat kun tuppaavat olla enemmän  tai vähemmän hitaita.

Kasvulavoissa on aiemmilta vuosilta luonnonlannoitettua puutarhamultaa ja luonnonturvetta. Perunalaatikoissa suosin melko turvepitoista ja köykäistä pohjaa. Hyvän startin perunat saavat GreenCaren herkkuperunalannoksella. Samaa lannoitetta voi antaa myös marjakasveille ja hedelmäpuille.  Perunan lannoittamisessa tärkeintä on oikea-aikaisuus ja määrä. Liika lannoittaminen voi hankaloittaa taimettumista. Peruna on tarkka kaveri myös oikeasta lannoitteesta. Liika typpi koituu helposti mukuloiden kohtaloksi, mutta ilmankaan peruna ei pärjää.

Peruna on yllättävän hauskannäköinen kasvi kasvulavoissa. Jämäkkä kasvumuoto ja vihreät lehdet, jotka eivät ränsisty missään vaiheessa on juuri sitä mitä kauniiseen keittiötarhaan kaivataan. Paras palkinto sadonkorjuuaikaan on erikoisen makuinen tai näköinen peruna, jota missään muualla ei voisi maistaa. 

Sitä kohti! Aurinkoista viikonloppua! 

Illan hämyssä

Kevään kauneimmat illat osuvat aina samaan aikaan fritillaarioiden eli kirjopikarilijojen kanssa. Aurinkoisten päivien iltoina valo on matalalla ja sen sävy on sinertävä. Syyskesän herkkuiltoihin verrattuna nämä kevään kauneimmat päivät ovat laskettavissa vain muutamissa. 

Löydän itseni joka kevät konttaamassa kameran kanssa, kun näiden kaunokaisten aika on. Shakkiruutukuvio kukinnan pinnassa jaksaa viehättää vuodesta toiseen. Myös heinämäisen kevyt habitus on aina makuuni. En ole käynyt nuuhkimassa näitä. Olen ymmärtänyt, että ne haisevat kissanpissalle.

Istutan näitä joka vuosi lisää ja nyt niitä nousee iloisesti lähes joka puolella tonttia. En ole huomannut, että ne olisivat vielä siementäneet. Näitähän tapaa varjoliljan tavoin ojissa silloin tällöin asutusten lähellä, kun siemenet kulkeutuvat tuulen mukana. 

Tiesittekö, että kirjopikarilija on Ahvenmaalla rauhoitettu? Näitä tuotiin muualta Euroopasta Ruotsiin jo 1600-luvulla. Ajatelkaa, että naapureilla oli kunnon puutarhoja jo silloin. Olisiko sieltä kulkeutuneet viemisinä myös saarelle? Olisi ihana nähdä laajalle levinnyt villikasvusto.

Aurinkoista keskiviikkoa. Kuvauskelpoinen ilta taas tiedossa!

Maailman kaunein puu

En ollut tajunnut edes haaveilla näkeväni täysikasvuista magnoliaa kukassa. Ja vielä Suomessa. Niin hullulta ajatus tuntui. Olen ollut tietoinen siitä, että Mustila Arboretumissa on isoja magnolioita. Mutta en ollut käsittäny miten isoja. Ja minä näin sen isoimman täydessä kukassaan. Maailman kauneimman puun.

Yksi työni kivoimmista puolista on se, että päädyn jännittäviin paikkoihin ja saan kokea puutarhaelämyksiä muuallakin kuin omalla kotipihallani. Olin lauantaina kertomassa hyötyviljelystä ja keittiöpuutarhasta Mustilan taimimyymälässä. Myymälää luotsaava Mari Tigerstedt esitteli samalla uudistunutta myymälää ja kierrätti arboretumin alueella. Pääsin myös kurkistamaan heidän yksityispihaansa missä magnolia 'Vanha Rouva' oli täydessä meiningissä.

En tiedä miksi magnolia on niin vaikuttava. Ehkä sen tenho perustuu ohikiitävän nopeaan kukintaan, epävarmaan talvehtimiseen ja suurin kukkiin. Ja mikä pari se oli Mustilan vanhojen rakennusten kanssa! Olin onnesta ymmyrkäisenä ja jokseenkin sanaton tämän näyn edessä.

Mustilalla on ihana historia ja arboretum on itsessään hieno vierailukohde. Taimimyymälä on piste iin päälle. Mukaan lähti puita, ruukkuja ja kesäkukkia. Valikoima on suomalaisittain poikkeuksellinen. Marin lennokkaita ideoita ja innostumista kuunnellessa uskon ja toivon, että Mustilasta tulee meidän puutahaan hurahtaneiden ykkösvierailukohde. Esimakua saatte heidän uusituilta nettisivuiltaan. Jos matka tuntuu ylitsepääsemättömältä, on verkkokauppa onneksi kaikkien ulottuvilla. 

Kukkaisaa ja aurinkoista maanantaita!

Hommaa pukkaa

Minusta on kyllä yllättävän kiva tehdä töitä kesällä. Olen virkeämpi ja aikaansaavampi kuin talvella. Päivät tuntuvat niin pitkältä, että illallakin ehtii hyvin ulos pihahommiin. Ammatinvalinnan ainoa miinuspuoli on se, että kaikki kiva tapahtuu samaan aikaan; työt, harrastukset ja kesä. 

Silloin kun kiire ja hommat kasautuvat on, kaaos jotain ihan muuta kuin pelkkää teoriaa. Olen ollut hautautuneena sisälle jo monta päivää putkeen. Kun tänään nenäni ulos laitoin en ollut uskoa silmiäni. Onnessani kiersin pihaa. Edes keskeneräiset pihatyöt eivät häirinneet. Voi kun pääsisi jo käsiksi!

Kesä oli tullut päivässä. Joka puolella pullistelee silmuja, kukat ovat puhjenneet kukkaan ja taimet kurottavat kohti taivasta. Erilaiset narsissit ja aikaiset liljat sekä perennat kukkivat jo. Kirsikkakin aukoo ensimmäisiä nuppujaan. Huokaillen kuvasin pihaa ilta-auringossa. 

Vaikka tämäkin viikonloppu menee töiden merkeissä, tiedän olevani onnekas siitä, että homma ei tympäise. Tänään minut löytää Mustila Arboretumin kevättapahtumasta, missä annan vinkkejä keittiöpuutarhan hoitoon. Minusta on aina ihanaa nähdä lukijoita, joten hihasta saa tulla nykimään!

Aurinkoista viikonloppua!

Herkkä ja kaunis jouluruusu

Vuokon näköinen jouluruusu kuuluu leinikkien sukuun. Viime vuosina suosiotaan joulukukkana nostanut jouluruusu on samaa vauhtia yleistynyt selvästi myös kotipihoissa, kun monet onnistuvat siirtämään joulukukan pihalle. Näin myös meillä. Vaikka ostotaimiakin saisi keväällä ovat omat taimeni joulun jäänteitä. Lajikekirjon kasvaessa jouluruususta on jalostettu isompia, kerratumpia ja koristeellisempia. Itseäni puhuttelee eniten vanhan roosan sävyt ja yksinkertaiset kukat.

Jouluruusu tarvitsee runsasmultaisen tasaisen kostean paikan missä vesi ei seiso. Myös suojaisuus on tärkeää talvehtimisen kannalta. Omani olen istuttanut puuvartisten kasvien juurelle missä istutusryhmää varten on muutenkin puolimetriä runsasravinteista multaa. Maapohjana on hyvin hiekkapitoinen maa, minkä läpi vesi holahtaa helposti. 

Jouluruusun kukintaa sai tänä vuonna vuonna odottaa tovin. Yleensä pihan ensimmäinen kukkija aloitti kukintansa vasta toukokuun puolessa välissä. Yhtä kaikki ajankohdan kanssa - kunhan kukinta on menestys. Se kun ei ole näiden herkkisten kanssa mitenkään itsestään selvää.

Leppoisaa loppuviikkoa!

Rakkaat vanhat omenapuut

Hedelmäpuiden kukinta on yksi kesän isoimmista kohokohdista. Pihamme kaksi jo talon ostovaiheessa ikivanhaa ja huonokuntoista omenapuuta ovat sinnitelleet meillä hyvällä hoidolla 11 vuotta. Viime kesän kukinta oli upein koskaan! Miten sen tein? Muumiotautisten omenapuiden ykköshoitotoimenpide on kerätä rupiset omenat saman tien pois puun alta, jotta kierre ei jatku ja pahene. Tämä on vähentänyt vuosi vuodelta muumiopilkkujen määrää. Vuosittainen kalkitseminen sekä kevät- ja syyslannoitus on kuulunut koko ajan ohjelmaan. Tärkein on kuitenkin puun oikeaoppinen leikkaaminen. Onneksi olin alussa liiankin varovainen. Törmään asiakkailla jatkuvasti siihen, että uuden kiinteistön vanhat omenapuut halutaan hoitaa kerralla kuntoon. Ja sitten se onkin menoa, kun sakset viuhuvat liian tehokkaasti.

Olen luovuttanut sen suhteen, että puista tulisi ilmavia. Leikkaan hieman kevättalvella ja isommin heinäkuussa. Heinäkuinen leikkuu ei kiihdytä puun versojen kasvua niin voimakkaasti. Lisäksi se vähentää sadon määrää, joka puolestaan keventäää oksiin kohdistuvaa kuormaa. Leikkaan latvuksesta 1/3 vuodessa. Siitä huolimatta puut ovat melkoisia risukasoja. Niillä on kuitenkin merkittävä koristearvo pihassa. En luovu niistä ennen kuin on aivan pakko. 

Kirjoitin kattavan postauksen kiinteistön puista Etuovi.comin Parempaan asumiseen-blogiin. Tein sinne myös ensimmäistä kertaa videon. Jutussa on rutkasti vinkkejä kiinteistön ostajalle.

Vaalitaan puita, eiköstä? Sen helpompaa ekotekoa ei voi tehdä. 

Aurinkoista tiistaita!

toukokuun toinen viikonloppu

Olen ain kokenut itseni onnekkaaksi, koska saan viettää syntymäpäiväni ja äitienpäivää toukokuussa. Olen ehdottomasti kevään lapsi, joka pursuaa energiaa ja ideoita, kun luonto on heleimmillään. Onko ihanampaa kuin syntyä valkovuokkojen aikaan? Molemmat päivät tuntuvat loputtoman pitkältä. Niihin mahtuu rauhallinen ja pitkä aamiainen, useampi kahvihetki, päiväunet, aikaa perheen kanssa ja pihahommia. Ja tänään toukokuun toisena viikonloppuna olen loputtoman kiitollinen äitiydestäni ja äidistäni.

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille! Myös heille, jotka vielä syli tyhjänä odottavat. 

kitke, kalkitse, lannoita ja kata

 yhteistyö GreenCare

Huolellinen kevätrutiini palkitsee koko kesän. Aikaa se ottaa useamman viikon, mutta en ole valmis tinkimään siitä. Kun piha on haravoitu on aika kantaa multapusseja istutusalueiden viereen. Penkki kerrallaan piha siistiytyy kesää vastaanottamaa. 

Hyvinvoivan istutusalueen salaisuus on laadukkaassa ja hoidetussa kasvualustassa. Perennat, pensaat ja puut on meillä istutettu rikattomaan ja paksuun multapetiin. Siitä huolimatta kunnostan kasvualustat joka kevät. Pilkon vain osan kuivista perennoista takaisin kukkapenkkiin. Kukkavanat ja vaikeasti leikattavat varret siivoan surutta pois. Takaisin kiertoon päätyy vain helposti käsissä murenneltava osa kasvista. Jo tällä menetelmällä aikaa saa kulumaan rutkasti. Hoitakoon komposti puisevat varret.

Silpun päälle ripottelen GreenCaren rakeisen puutarhakalkin ja puutarhan kevätlannoitteen. Kalkki pitää huolen pohjan mururakenteesta, optimoi alustan pH-tason ja auttaa kasveja hyödyntämään niille tarjotut ravinteet. Päälle levitän parin sentin multakatteen luonnonlannoitettua puutarhamultaa.

Multakate on perienglantilainen tapa, josta on tuplasti hyötyä. Se siistii istutusalueet nopeasti kauniiksi ja ravitsee maata. Teen multakattauksen välillä myös kesällä, jos pihaan on tulossa vieraita ja haluan puutarhan nopeasti kauniiksi. 

Kevätrutiinin yksi parhaita puolia on se, että syksyllä vauhtiin päässeet rikat tulee kitkettyä huolella. Tässä  vaiheessa ne on vielä helppo kaivaa juurineen. Nuorena kitketyt rikat iso palvelus kesälle. Istutusalueiden hoito pysyy hyppysissä ja epätoivo ei pääse iskemään. 

Jo aamusta paistava aurinko lupaa hyvää puutarhaviikonloppua.

Leppoisaa lauantaita!

Hellou Cision!

Kyllä oli yllätys melkoinen, kun meiliin tupsahti tänä aamuna vuoden 2017 Cisionin puutarhablogien listaus. 100% outdoor komeilee siellä kakkosena. Jo piti pari kertaa hieraista. Vaikka tätä hommaa tehdään lukijoita, ystäviä ja puutarhayhteisöä varten niin tottakai tunnustus tuntuu aina hyvältä. Isoin kiitos siis teille kaikille jotka klikkaatte, linkitätte, kommentoitte ja luette.

Onnittelut myös kaikille muille listalle päässeille!

Pikkasen paksu

Puutarhabloggajan ja -toimittajan työ on aina ollut ihanan paineetonta verrattuna lukijarunsaampiin blogityyppeihin verrattuna. Kunnes menin telkkariin. Olen saanut useamman huolestuneen ja kiinnostuneen kommentin koskien kameran lihottavaa vaikutusta. Jokainen nainen tuntuu olevan tietoinen siitä, että linssi lihottaa viisi kiloa. Etkö ole huolissasi? Eikö sua haittaa ollenkaan? Aiotko laihduttaa? Ensin ajattelin, että ilmeisesti pitäisi. Mutten sitten oikein ehtinyt, muistanut ja jaksanut. Oli oikeastaan huojentavaa tajuta, että kelpaan itselleni tällaisena.

Olisi melkoista jeesustamista sanoa, etten ikinä olisi huolissani. Lihon joka talvi neljä kiloa. Poikkeuksetta. Ja kesän korvilla se kaikki on sulanut. Olen todennut olevani karhuille sukua tässä asiassa. Olisi upeaa olla viisi kiloa kevyempi ja sujahtaa kokoa pienempiin vaatteisiin. Mutta ei niin upeaa, että jaksaisin vaivautua. Kannan huolta ainoastaan kuluttamastani sokerin määrästä ja sen vaikutuksesta ihoon ja yleiseen hyvinvointiin. Sokeri sopii minulle tosi huonosti, mutta syön sitä siitä huolimatta. 

En tiedä mihin huoli kamerasta perustuu. Olen normaalipainon ylärajoilla ja mielestäni sopusuhtainen neljääkymppiä kolkutteleva varhaiskeski-ikäinen nainen. Ylitänkö jonkun maagisen rajan, jos näytän viisi kiloa paksummalta? Olen nähnyt ohjelman jaksot jo etukäteen ja näytän mielestäni itseltäni. Ihan siltä samalta, jonka aina muutenkin peilistä näen. En näytä täydelliseltä, mutta näytän kyllin hyvältä.  Toivoisin, että me naiset kannustaisimme toisiamme. En usko, että kukaan meistä kaipaa lisää paineita. 

Looooove!

Hyvin talvehtinut tuoksumiekkalilja

Tuoksumiekkaliljan istutus kuuluu jokaiseen kevääseen. Loppukesä ei vain tunnu samalta ilman näitä hyvältä tuoksuvia ja nuokkuvia kaunottaria. Nopeasti lähes metrin korkeat miekkamaiset lehdet kasvattava kasvi on hieno lisä perennapenkkiin jo ennen kukintaakin. Sen komea lehtimuoto tuo kivaa vaihtelua kasviryhmiin. 

Tähän aikaan vuodesta alan rapistella autotallissa kuivaa tuoksumiekkaliljanippuani. Nostan mukulat ylös ensimmäisten pakkasten aikaan ja lykkään nipun sinkkiämpäriin lehtineen kaikkineen. Ämpäri on lämpimässä autotallissa ilman huomiota tai kuivikkeita niillä sijoillaan kevääseen saakka. Tällä menetelmällä olen onnistuneesti talvettanut tuoksumiekkaliljan jo useamman talven. 

Mielestäni kasvi on helpompi talvettaa kuin daalia. Vaikka tuoksumiekkaliljalle suositellaan samanlaista viileää varastoa kuin daaliallekin, sietää tuoksumiekkalilja selvästi paremmin kuivaa ja lämmintä ilmaa. Mukulat ovat myös melko pieniä ja helppo nostaa. Menetän aina muutaman pikkumukulan talven aikana, mutta hukka on suurin piirtein sama myös daalioilla.

Hyvin talvehtineen mukulan oppii tunnistamaan näppituntumalla nopeasti. Kuorin teille yhden hyvin talvehtineen mukulan. Sisäosa on kiinteä, napakka ja vaalean kellertävä. Kuivunut mukula painuu kasaa ja karisee. Ero on hyvin selvä.

Tuoksumiekkalilja tekee myös sivumukuloita. Talvehtinut mukula kannattaa tutkia kunnolla, koska joskus kuorikasan sisältä löytyy hengissä oleva sivumukula, vaikka isompi mukula olisikin jo menetetty. Tänä vuonna en istuttanut näitä ruukkuun vaan kaikki päätyivät perennapenkkiin. Tämä upea kasvi on myös oiva leikko. Nyt vain odottamaan runsasta kukintaa. 

Ihanaa viikonalkua!

Kyllin hyvää

Kun keli antaa parastaan ja kevättyöt etenevät hyvää tahtia olen tyytyväisin. Se ei tarkoita, ettenkö olisi tänä keväänä haravoinut ja kykkinyt räntäsateessa ja raekuuroissa. Koska niin se meillä täällä menee. En jaksa hermostua keleistä, koska olen vihdoin päässyt ulos lempipuuhani pariin.

Väsähdän nopeasti someen, joka tuntuu monikertaistavan sateiden ja kylmän luissa ja ytimissä tuntuvan kurjuuden. En halua lähteä siihen mukaan, koska siitä tulee vain huono olo. Kesti vuosikausia oppia asennoitumaan pieniin ja isoihin pettymyksiin maltillisesti. Onko märehtiminen tuonut ikinä mitään hyvää elämääni? Siihen on tosi vaikea vastata. Ihan nopeasti en keksi yhtään asiaa. 

Mietin monet asiat sitä kautta mikä on kyllin hyvää. Sitä ovat tällä hetkellä ainakin tämän viikonlopun kestävät lämpimät kelit, askeleen siistimpi sisäänkäynti kuin viime kesänä, lähes kokonaan haravoitu piha ja pala rauhaa kiireen keskellä. Tosi hienoja juttuja ovat perheviikonloppu ja kukkaan puhjennut puutarha. Suureen määrään onnea ei oikeasti tarvita suuria asioita, pienetkin riittävät. 

Asennemuutokset ovat tosi vaikeita juttuja. Ei se minullakaan tapahtunut päivässä, kuukaudessa tai vuodessa. Se oli pitkä prosessi, joka vaati melko raadollista itsetutkiskelua, vähemmän kauniiden piirteiden myöntämistä ja luopumista. Koska märehtiminen tuntui niin tutulta. En osaa sanoa missä vaiheessa muutos tarkalleen tapahtui. Sen huomaaminen oli ennen kaikkea huojentavaa, koska positiivinen elämä on niin paljon helpompaa. Se myös tuo lisää positiivisia asioita ja onnistumisia elämään.

Tiedän olevani monissa asioissa utopistinen, suuruudenhullu ja yltiöpositiivinen, kun unelmoin jostain. Teen niin koska se on hauskaa. Mutta isoin juttu on se, että osaan myös luottaa siihen, että maailmani ei romahda, vaikka suunnitelmat muuttuisivat. 

Ja katsokaa nyt tätä eilisen kukkaloistoa! Nopeasti laskien kymmeniä syitä olla iloinen.

Aurinkoista sunnuntaita!