PARVEKKEEN JOULUASU

 Lämpömittarin asteiden laskiessa öisin nollaan, alkaa meillä takka pöhistä päivisin ja maisemia ihastellaan yhä enemmän sisätiloista. Olen kiinnittänyt huomiota näkymiin paljon. Näistä keittiön ja olohuoneen näkymät ovat ne tärkeimmät. Keittiöstä pääsee parvekkeelle, jota koristaa talvisin valot ja havut. Tänä vuonna halusin vielä jotain enemmän.

Kasvit pärjäävät suojaisella parvekkeella tosi pitkään, kun niitä muistaa kastella hieman.

Nämä ovat ruokapöydän välittömässä läheisyydessä, ikkunan toisella puolella. 

Keittiö tuntuu aina laitetummalta, kun kasvit parvekkeella ovat nätisti.

Sammalta ja kanervaa en ole vielä ehtinyt hakemaan. Niiden lisäksi kävyt ovat ihan pakollisia.

Myös viereinen vaahtera on hyvin somistushenkinen. Sillä on kyllä silmää. Pakko myöntää.

 

Strömsön istutuspöytä on yllättänyt monikäyttöisyydellään. Ihastelin sen ulkoasua jo keväällä, ja näin jo silloin mielessäni, että siirrän sen talveksi tänne. Asetelmaan saa sillä luontevaa korkeuseroa. Olen nähnyt pöytää vilahtelevan muissakin blogeissa ja  moni muukin tuntuu käyttävän sitä myös kasvien esillepanoon.

 

Vanha roosa on lempivärejäni jouluna. Tykkään muutenkin astetta rouheammasta ja romanttisemmasta ilmeestä talvella. 

Joulu on ihmisen parasta aikaa heti kesän jälkeen!

*postaus on tehty yhteistyössä Strömsön kanssa*

KIITOLLINEN

 Tämä syksy on ollut täydellinen. Aurinkoisia päiviä on riittänyt ja puutarhan viimeisiä töitä ei ole tarvinnut touhuta sadetakissa. Valo on ollut niin ihana, että useinmiten raahaan kamerankin haravan seuraksi.

Hetkessä eläminen ja hyvien asioiden huomaaminen juuri nyt ei ole aina ollut helppoa. Olen yhä suunnitelmallinen ja tavoitteellinen, mutta pyrin myös nauttimaan tästä hetkestä. On ihana huomata, että ei tarvitse murehtia esimerkiksi sitä, miksi en ole ollut enemmän lasten ja perheen kanssa. Omille arvoilleen uskollisena olo ei ole helppoa, mutta se käy ajan kanssa helpommaksi. 

Hyvät asiat ja asenne tuovat lisää hyviä asioita. Tämä on tärkeä oppi freelancerin työssä. Kukaan ei palkkaa katkeraa surkuttelijaa. Jos virheitä tai harmituksia sattuu, niin pyrin päästämään niistä mahdollisimman nopeasti irti. Joskus tosin minullakin pääsee ihon alle. Kuten kävi alkukesästä. Siitä lisää täällä.  Nyt tosin jo naurattaa miten hanakasti tähän mielipahaan tarrauduin. Hyvä esimerkki siitä, miten hyvä tai huono olo kasvaa, kun sen kutsuu sisään.

Juuri nyt olen iloinen näistä kasvikuvista. Musta niistä tuli kesän ihanimmat.

Tänään aion taas elää hetkessä ja viedä tyttären katsomaan hevosia Helsingin Jäähallille. Ei siihen sen kummempaa tarvita. 

KOMPOSTOINTIKIKKOJA

Olin alle kolmikymppinen, noviisi omakotiasuja, kun ostimme talon. Jonka mukana tuli piha. Iso piha. Ja isot puut. Ja kun syksy tuli, toi se mukanaan lehtiä. Sikana lehtiä. 

Kyllä mä moneen otteeseen mietin, että minne mä tämän kaiken tungen?! Taitojen karttuessa on tuska vähentynyt. Nyt on iso kolmijakoinen lehtikakompostori, pari lehtikehikkoa, avokompostiläjä risuille ja nippu hyviä konsteja.

Isot vaahteranlehdet eivät niin helpolla kompostoidu. Tungen vuosittain niitä jätesäkkeihin, jotka kiikutan talousrakennuksen taakse. Tiiviissä pussissa kompostoituminen on yllättävän nopeaa. Keväällä se on jo muhjua, jota voi levittää kukkapenkin katteiksi. Muhju katoaa kyllä suht vikkelään. Parin vuoden päästä kama on jo melko hyvää. Ei multaa, mutta jo pitkälle kompostoitunutta. Muista jättää pussiin suu hieman raolleen, niin hajottajat löytävät sisään. 

Nyt jo naurattaa miten hartaasti haravoin nurmialueita ensimmäisinä vuosina. Tänä vuonna en ole tehnyt sitä kertaakaan. Ne ajetaan nurmikonleikkurilla. Myös nurtsi on pysynyt elinvoimaisempana, kun haravointi lopetettiin. Pintakompostointi on ihan parasta!

Ja enää en haravoi millään ritsalla. Risat vaihtuvat nopeasti uusiin ja haravoita pitää ammattimaisella hukkaajalla olla useampi ja mieluiten erilaisia. Fiskarsin jättiharavalla tulee valmista nopeasti. En myöskään tiennyt tarvitsevani puutarhasäkkiä, mutta tämä on ihan paras kivikon syyssivouksessa, jonne kottarit eivät hyvin mahdu. 

Kyllä välineurheilu on joskus ihan perusteltua. 

HUONEKALUTEHDAS DIY

 Olen aiemminkin maininnut, että kokeilemme äitini kanssa erilaisia käsitöitä, kun lomailemme vanhempieni luona. Välillä projekteihin pitää valjastaa myös puutyötaitoinen isäni. Näin kävi tälläkin kertaa.

Tyttäreni on intohimoinen MonsterHigh-hamstraaja ja leikinkehittäjä. Leikit paisuvat helposti koko huoneen kokoisiksi ja leikinaikaisia huonekaluja on kehitetty ties mistä. Nyt oli aika saada ne ihan oikeat kalusteet. Toiveissa oli erityisesti keittiö.

  Isäni sirkkelöi tuoleihin viistot selkänojat ja keittiönjalat saivat linjakkaan muodon myös.

Melko skandinaavista muotoilua, eikö?

Monstereille sopiva musta väri on akryylimaalia, joka kuivuu nopeasti. Keittiön kalusteiden lisäksi syntyi saareke, johon voi halutessaan maalata lieden ja uunin. Puuosat ruuvattiin kiinni ja väliin laitettiin puuliimaa.

 

Iso valkoinen matto on riittävän paksu, kun sen ompelee kaksinkertaisesta kankaasta. 7-vuotias osallistui innolla tyynyjen, torkkupeiton ja mattojen ompeluun. Saumurilla näitä syntyy nopeasti.

 

Sohva oli melkoinen ponnistus. Se on puurunkoinen, joka on päällystetty kankaalla ( ja täytetty vanulla).  Paksun kankaan ja vanun läpi sai pistoja, kun puupohjassa oli reiät porattu jo valmiiksi. Kangas on vanha vakosamettinen verhokangas, joka on riittävän jämäkkää huonekalukankaaksi. Kangas on niitattu kiinni pohjaan. Tähän tarvitsen nitojan, jolla voi niitata puuhun.

Yksi harvinaisen onnellinen leikkijä!

JOULUN TAIKAA

 Kupit täyttyivät karpaloista ja aurinko paistoi suolla. Siitä huolimatta jouluihmisen sydämeen hiipi joulu. Koska karpalo on jouluisin marja mitä tiedän. En tiedä miksi. 
Karpalohyytelö tai jouluinen piparijäätölö karpaloilla. Ehkä siksi.

 Suolta lähti mukaan myös karpalon versoja, jotka taipuivat ihaniksi pikku kransseiksi kynttilöille. 

Syksyssä parasta on näennäinen rauhoittuminen sisälle. Kädet kaipaavat leivontaa ja käsitöitä.

Kanelin tuoksua ja kupin jotain lämmintä.

Olen lakannut miettimästä mikä muiden mielestä on oikea aika tuoda joulukuusi sisään. Meillä se on marraskuun lopussa. Silloin siitä ehtii nauttia riittävän pitkään. Koska joulun tunnelma on paras juuri ennen joulua. 

Nyt ei puutu kuin glögi!

VIHOVIIMEISIÄ VIEDÄÄN. TOIVOTTAVASTI

 Vieläkö jaksatte yhden satopostauksen? Mä olen nähkääs aivan naatti jo! En jaksaisi kasvimaata enää ollenkaan. Kattila ja blenderi ovat laulaneet eilisen illan, kun viimeiset ja hieman kohmeiset mangoldit on surautteu soseeksi talven viherlettuja varten. 

Käsittämätön määrä perunoita, porkkanoita ja retiisejä nousi vieläkin. Viimeiset käyttökelpoiset kesäkurpitsat ovat nyt tässä.

Tomtato eli tomaattiperuna otti vähän hillitymmin tuon kasvun kanssa. Tomaattia tuli hyvin ja perunoita kaksi. Tämän varaan en laskisi, vaikka kätevältä kuulostaakin. 

Ja ihana porkkanaläjä, jonka aion pestä ja pilkkoa matkaevääksi. Popsin ne  huomenna, kun  istun mukavasti viitisen tuntia ratin takana kohti vanhempieni kotia. Sen jälkeen en todennäköisesti ole yhtään vähemmän naatti.

T. Naatti

VIHERKASVEILLA SISUSTAMASSA

 Viherkasvien lisääntyminen sisustamisessa on selvästi lisännyt valikoimia myymälöissä, mikä on mahtavaa! Nyt on mistä valita (muutakin kuin anopinkieli). Tällaiset sinertävänvihertävät kasvit ovat erityisesti mieleeni ja ne sopivat tummaan sisustukseemme. 

Viherpeukaloilta ostettu korkea villakko sai kasvaa kesän parvekkeella. Se on sopeutunut hyvin siirtoon sisälle. Ostin sen kaveriksi pienempiä kasveja Ikeasta. Siellä myydään  Himalayan Mix nimen alla erilaisia mehiruusukkeita sun muita. Pienempilehtisen kasvin nimeä en edes tiedä. Olen ostanut mixin kasveja ennenkin ja ne ovat kaikki tosi viehättäviä.

Elhon valkoiset Brussels Round ruukut ovat kuin tehty näille. Viherkasvien suosion myötä myös sisäkäyttöön kehitetyt ruukut vievät huomioni kaupoissa ihan eri lailla.

Ja nyt menen istuttamaan maitokaktuksen, joka myös piti saada.

ÄIDILTÄ TYTTÄRELLE

On taas se aika vuodesta, kun puut karistavat montakymmentä kottikärryllistä lehtiä puustaan. Kannustin tytärtäni auttamaan haravoinnissa. Jokaisesta äidin kanssa täytetystä kottikärryllisestä saa 50 senttiä. Pihahommien lomassa lapset ovat oppineet kukkasipuleista, puiden ja kukkien nimiä, hyönteisten tehtävistä ja monta muuta juttua.

 

Olisi ihanaa siirtää oma tietotaito lapsillekin. Molemmat lapset ovat kiinnostuneita, tytär mielellään näitä puuhaakin. En haluaisi pakottaa. En halua, että piha, joka on niin rakas minulle, jää lasten muistoihin työleirinä. Haluaisin istuttaa heihin rakkauden luontoon ja kasvien kauneuteen.

Tytär asetti tavoitteeksi kymmenen euroa. Nyt on jo kaksi kasassa. 

*tämä postaus on tehty yhteistyössä tyttären kanssa*

SISÄÄNKÄYNTI KUKKIMAAN

Karuakin karumman sisäänkäyntimme ainoa ilo ovat kasvit. Yritän aina valita ruukut sopimaan ysäri-tiilitaloomme. Kulmikasta ja betonia tai keraamista. Tämän perustan sekaan kokeilen erilaisia ruukkuja. Tänä syksynä joukkoon pääsi yksi värikäskin.

 Kasvit ovat vihreän, hopean ja valkoisen sävyissä. Koristekaalia, valkoista kanervaa, hopeaputousta- ja -lankaa sekä lankaköynnöstä.

Mehikasvit istuvat kaikkiin istutuksiini ja lopulta ne voi laittaa takaisin kivikkoon. 'Othello' on intoutunut tekemään kesän aikana ruukussa monia pikku Othelloja. Ihan mahtavaa! Iso ja punainen mehitähti on suosikkini.

Keltainen ruukku on Elhon Green Basics-sarjaa. Vihreä lankaköynnös on siirretty siihen kesän ruukkuistutuksista ja se tuntuu kestävän pikkupakkaset oikein hyvin. Keltaiset haavan ja koivun lehdet ovat hauska pari ruukun kanssa.

Mikäs tuolla on haravoidessa. Huomaan jaksavani väkertää syysistutuksiakin ihan eri malliin, kun kelit suosivat. Näitä lisää!