Kaunista ja vihreää - arvonnan voittaja!

Vapunpäivän aamu valkeni täällä ihanan aurinkoisena. Lumesta ei ole rippeet kuin jäljellä ja  mieli on korkealla. Vappu on mitä parhain tapa toivottaa kevät tervetulleeksi.  Näissä juhlatunnelmissa on kivaa arpoa Sanna Raskun Kaunista ja vihreää kirja. Se meni tällä kertaa sinulle Maija / Taajamafarmari. Otathan yhteyttä sähköpostiini. 

Nyt takaisin vappubrunssin valmisteluun, hip hei! 

Aurinkoista juhlapäivää!

Nähdään telkkarissa

Täällä ollaan taas jännän äärellä. Vietin viime kesän puutarhaohjelmaa tehden ja keskiviikkona 3.5 se vihdoin näkee päivänvalon. Piha ja parveke pärähtää eetteriin klo 20.00 maikkarilla, joten se on juuri oikea aika säätää kanava kolmoselle. Piha ja parveke on Suomen kaunein koti-ohjelman uusi ulottuvuus, jossa vieraillaan 10 ohjelmaan osallistuneen perheen luona. Luvassa on pientä ja suurempaa laittoa ja touhua. Emme niinkään laita pihoja kokonaan uuteen uskoon vaan teemme kaikkea kivaa pihoille ja parvekkeille. Lähes joka juttu pitäisi olla jokanaisen tehtävissä. 

kuva: Numi Nummelin

Suomen kaunein piha-ohjelman teosta oli kulunut kaksi vuotta, kun Piha ja parvekkeen kuvaukset alkoivat. Oli ihana palata kameran eteen. Työskentely on hauskaa ja antoisaa. Minulta kysytään useinmiten ohjelman teosta, että jännittikö. Ei jännittänyt. Jostain syystä olen aina kokenut sen luontevaksi. Sen sijaan en ole ihan niin viimeisen päälle pro huolehtimaan miltä näytän. Onneksi siellä on iso kööri huomauttamassa, jos hiuskarvat vaeltavat ja essu repsottaa.

Näinkin pientä ohjelmaa on tekemässä useampi ihminen. Ohjaaja ja tuotantopäällikkö ovat luottopakkeja paikanpäällä. Maskeeraaja pitää huolen siitä, että naama ei ole multainen. Lisäksi mukana kulkee kuvaaja ja äänimies. Ohjelman tekoa seuraa taustalla tuottaja ja homman viimeistelee leikkaaja. Eli ihan pelkästään minun show tämä ei ole. Isoin kiitos kuuluu näille rautaisille ammattilaisille. Ohjelmasta tuli ihana!

Teitä bloggaajia ja lukijoita kiinnostanee, että ohjelmassa vilahtelee teille tuttuja naamoja myös parista muusta blogista. En paljasta jaksoja, saatte bongailla koko sarjan läpi. Versoja vaahteramäeltä-blogin Riina on hyvä ystäväni ja kollegani tosielämässä ja hän oli ihan valtava apu parissa jaksossa. Riinan puoleen käännyn aina muutenkin, jos joku rassaa mieltä. 

Ja sitten tämä oma lukunsa... En voi tehdä mitään ilman Kanelia ja kardemummaa-blogin Mariaa, en edes telkkariohjelmaa. Koska ystävyys, syvä luottamus ja loputtoman huono huumori. Jo kuva kertoo kaiken. En tajua miten emme taas tajunneet ottaa kuvauksissa mitään muuta kuvaa kuin tämän. Joten olkaa hyvät - yhtäläisen karmean näköisenä molemmat. Huomatkaa myös muodikas t-rex poseeraus. 

kuva: Maria Kesänen

3.5. klo 20.00 maikkarilla. 

See you!

villit + arvontamuistutus

Olen hehkuttanut villipelargonin ihanuutta täällä moneen otteeseeen. Ilmava ja köykäinen australian villipelargoni ei turhaan ole minun kesäni ykköskesäkukka. Siksi näitä on ostettava joka vuosi lisää (edellisten joukkoon).

Kerroin villipelargonin onnistuneesta talvehtimisesta jo aiemmin keväällä. Vaikka talvetus tapahtui hyvin samaan tapaan kuin muillakin pelargoneilla, on tämä villikko tarkempi valon määrän ja viileyden suhteen. Ei toivoakaan, että olisi onnistunut kotona lämpöisessä (kokeiltu sekin).

Olen pitkään etsinyt tietoa tästä mielenkiintoisesta erikoisuudesta. Tosi niukasti sitä on saatavilla. Jotain sen uuden tulokkaan asemasta kertoo sekin, että vakiintunutta nimistöstä löytyvää suomalaista nimeä sillä vielä ole.  Helpoiten tietoa tästä ihanuudesta löytyy sen latinalaisella nimellä Pelargonium australe. 

Ostan taimeni aina samasta paikasta. Peltosen puutarha on jokaisen pelargoniharrastajan ehdoton vierailukohde kevään messuilla. Kouvolan lähellä asuvat voivat piipahtaa myös myymälässä. Palvelu on aina osaavaa ja taimet laadukkaita. En ole kiirehtinyt vielä lopullisten ruukkujen kanssa. Luontaisesti kuivan paikan kasvina pelakka sietää melko rajun kuivumisen kasteluiden välillä ja muovipotissa se pärjää hyvin kesän korville saakka. 

Punasaviruukussa talvehtinut yksilö on isompi kuin tämän vuoden taimet. Kokoero ei kuitenkaan ole niin silmiinpistävä kuin muilla perinteisimmillä pelakuilla, jotka ovat selvinneet yhden talven yli. Versot tällä kaverilla ovat pidemmät, mutta runkomaisuuden puuttuessa ei korkeutta ole tullut juurikaan lisää.

Muistutan vielä arvonnasta, josta voit voittaa Sanna Raskun uutuusteoksen Kaunista ja vihreää. Aikaa arvonnan päättymiseen on 30.4 saakka. Muista osallistua, jos et vielä ole ehtinyt. 

Toivon mukaan teillä kaikilla paistaa aurinko. Aion sulkea silmäni kaikelta rännältä, lumelta ja rakeilta, joita viime viikon on vuoroin sadellut. 

Ihanaa viikonloppua!

Trendikäs kilpipiilea

Tämän hetken trendikasviksi noussut kilpipiilea on vallannut minunkin sydämeni - ja nyt myös kodin! Pienikin kilpipiilea ehtii vuodessa kasvaa niin isoksi, että mullanvaihdon yhteydessä kasvin jakaminen on helppoa. 

Kilpipiilea on varmasti tunnetuin piileoiden suvun edustaja. Kasvi on myös viherkasvialaoittelijalle helppo. Sinänsä erikoista, että näitä on kasvatettu Skandinaviassa jo 1940-luvulta saakka, mutta vasta nyt kasvi on tavoittanut suosikkikasvin aseman. Kilpipiilean on alunperin Etelä-Kiinasta.

Kilpipiilea tekee selkeitä uusia varsia. Yhdestä varresta lähtee jo pienenäkin taimena useampi lehti. Mursin ja taivuttelin juuripaakkua varovasti, jotta sain jokaiseen taimeen sopivasti juuria mukaan. Kesän aikana näistä kasvaa komeita ja tuuheita kasveja.

Kilpipiilea tarvitsee köykäisen viherkasvimullan ja riittävästi valoa. Muiden huonekasvien tapaan se viihtyy kesällä hyvin ulkona katetulla parvekkeella tai terassilla. Siellä se moninkertaistaa kokonsa nopeasti. Kannan omani taatusti ulos kesäkuussa hallanvaaran mentyä.

Joko kilpipiilea on löytänyt teidän kotiin?

Ihanaa keskiviikkoa!

Moninkertainen ilo

Olen täysin hurahtanut ruukussa kasvaviin sipulikukkiin, erityisesti narsisseihin. Ilo on moninkertainen, kun kasvua saa seurata nuppuvaiheesta auenneisiin kukkiin. Muutaman päivän kukinnan jälkeen naksin pitkät kukkavarret, sidon narulla ja laitan maljakkoon. Tämän jälkeen sipuleiden matka jatkuu puutarhassa. Ihan parhaita. Eikö? 

 

Kevään kauneimmat olivat nämä hennon keltaiset, todella isot ja röyhelöiset narsissit. Kukan auettua keskeltä paljastui hieman oranssia. Tajusin kukkien avauduttua, että istutin näitä samoja nasisseja puutarhaan viime syksynä. 

Olen innostunut narsisseista vasta pari vuotta sitten. Syksyllä istutin niitä sipulitolkulla puutarhaan. Vaikka taivas tiputtaa vuoroin lunta, räntää ja raetta, en ole antanut sen häiritä kevätkauteen valmistautumista. Suuri määrä kukkapenkkejä alkaa olla jo valmiina kevään vastaanottoon.

Narsissit, teitä kaivataan jo!

Arvonta! -Kaunista ja vihreää-

Sanna Raskun uutuusteos on hyvä esimerkki siitä mihin kaikkeen vihreä taipuu. Vaikka kirjassa on myös kukkia, on teos pääsääntöisesti hyvin kukaton puutarhakirjaksi. Ja silti asetelmat ovat vaihtuvia ja sävykirjo laaja. Ilokseni sain WSOYlta kirjan myös arvottavaksi. 

Sanna on tuttu monelle Kukkala-blogista. Hänen tyylinsä on vuosien saatossa kehkeytynyt hyvin tyylipuhtaaksi ja omintakeiseksi. Olen ennenkin maininnut blogissani, että Sanna on tyylillisesti yksi esikuvistani ja inspiraation lähteistä. Minusta on upeaa, että joku luo Suomeen jotain aivan uutta ja omannäköistään. 

Kirjassa seikkaillaan puutarhassa, sisällä ja terassilla. Myös koristeellisen keittiöpuutarhan ystäviä on muistettu. Kirjassa on runsaasti ruukkuistutuksia, rakenteita ja leikkoasetelmia. 

Kirjassa on paljon myös Kukkala-blogista tuttuja lasimaljakkoasetelmia, joissa eteeristen yksittäiskasvien lisäksi pääosassa ovat juuret ja siemenkodat. Sanna on taatusti taitavin avokadon kasvattaja, jonka tiedän. En ymmärrä miten hän onnistuu kerta toisensa jälkeen.

Arvonnan säännöt:

Yhden arvan saat olemalla tai liittymällä blogini lukijaksi. 

Toinen arpa on tarjolla liittymällä Facebookissa blogini seuraajaksi.

Kolmannen arvan saat seuraamalla blogiani Blogit-sivustolla.

Muistathan ilmoittaa monellako arvalla olet mukana. Arvonta päättyy 30.4. klo 20.00

Leppoisaa viikonloppua ja onnea arvontaan!

Miten olisi pihasuunnitelma?

Työni pihasuunnittelijana on hurjan antoisaa. Eniten nautin pihojen ja talojen erilaisuudesta. Jokainen kohde ja lopputulos on aina uniikki. Pidän hyvin erilaisista tyyleistä enkä osaa nostaa yhtä yli toisen. Siksi homma sopii minulle paremmin kuin hyvin! Työni alkaa aina kartoituksesta millainen pihasuunnitelma sopii asiakkaalle. Pihasuunnitelma on monelle sellainen kerran elämässä juttu, joten ymmärrän hyvin, että tilaaminen voi olla vaikeaa. Listasin Etuoven Parempaan asumiseen-blogiin vinkkejä miteen pihasuunnitelmat eroavat toisistaan, mitä suunnitelmat suunnilleen maksavat ja ketkä suunnitelmia tekevät. 

Pääset postaukseen tästä linkistä. 

Aurinkoista loppuviikkoa!

Kevään ensimmäinen

Tiedän, että jokainen teistä puutarhan harrastajista tuntee sen sykähdyttävän tunteen, kun pihan ensimmäinen kukka avaa nuppunsa pitkän talven jälkeen. Lumikello ei petä koskaan. Ja miten suloinen ja herkkä tämä pieni kukka on!

Tästä se kausi alkaa. Aurinkoista keskiviikkoa!

p.s. Puusavotta on ohi. Jippii!

Pölli poikineen

Elämä on ollut yhtä pölliä, halkoa, lintikkaa, kalikkaa, rukoa ja risua viimeisen viikon ajan. No mahtui sinne yhdet kummitytön syntymäpäivätkin väliin. Ihan näin siisti ei puutarhurin ulkoasu muuten ole viime päivinä ollut. Tilannekatsaus ei vielä perjantaina ollut kovin toivon täyteinen, mutta tänä iltana näytti jo paremmalta. Puuta on usean kuution verran ja sen sovittaminen pientalopihaan kuivumaan on ollut jo oma pähkinänsä purtavaksi. 

Kasvihuone mielessä olen risuja ja halkoja kärräillyt. Tässä kohtaa alan olla tyytyväinen, jos näen edes pihan siistinä vielä joskus. En tohdi edes ajatella sahanpurun määrää joka nurmikkoa ja hiekkapihaa peittää. Ei auta kuin purra pala kerrallaan. 

Sarjalaitteen tallikärryt ovat olleet pelastus. Olen haaveilltu tällaisista pitkään. Kaikki aika ei mene talouspihan ja puutarhan välin ravaamiseen, kun iso kärry vetää valtavat määrät roskaa sisäänsä. Tässä saa samalla kunnon jumpan kun kärryä lykkää ylämäkeen.

Tänään vielä tsempataan. Josko se tästä.

Toivottavasti teillä on ollut ihana pääsiäinen!

Pääsiäinen tuli kotiin

Minun pääsiäiseni ei ole mitään ilman keltaista.  Marketit onneksi pursuavat narsisseja vieläkin, joten valinta ei ollut vaikea. Näistä on sekin ilo, että nuutuneiden narsissien sipulit ovat vielä käypää tavaraa ja ne voi istuttaa maahan keväällä eloaan jatkamaan.

Pääsiäisruohoa en ole enää aikoihin kasvattanut, niin ihana kuin se onkin. Se on kuvainnollisesti lasten heiniä nykyään. Minusta nämä ovat myös paljon liikuttavampia kuin se itse kasvatettu. Tytär on ollut tarkka kastelusta, ja oi sitä omistajan ylpeyttä!

Kotona ja perheen parissa vietetty pääsiäisloma on ihana hengähdystauko kevään kiireisiin. Tosin meillä se tarkoittaa yleensä vain hengähdystä töistä. Kolme metriä korkeat pöllikasat pitävät puusavottalaiset kiireenä. Ohjelmaa on siis mietittynä aamusta iltaan. Onni on vanhemmat jotka ovat auttamassa.

Leippoisaa, antoisaa ja rauhallista pääsiäistä!

Perusteltuja hankintoja

Pottiarmeija kasvaa kasvamistaan koulintojen ja uusien hankintojen myötä. Hommasin jo hetki sitten muutaman uuden pistokkaan. Myin ajatuksen itselleni sillä, että hankinta on harkittu eikä suin päin kevään huumassa hamstrattu heräteostos. Tämä siitäkin huolimatta, että näin pikkupetuniat vasta kaupan hyllyllä.

Koska nämä petuniat ovat kerrattuja ja liila-valkoisia, eli juuri sopivia parvekelaatikoihin. Lisäksi erikoisemmat petuniat ovat kalliimpia isoina. Nämä laatikontäytteenä parvekkeeni herää henkiin ja kukoistus nousee aivan uusiin sfääreihin. Joten täysin perusteltua.

Verenpisaroiden hankinnassa sen sijaan ei ollut ollut tolkun hiventä. Halusin kokeilla näitä. Sinänsä erikoista, että en edes erityisemmin pidä verenpisaroista. Mutta uppoavathan nämä varjoiselle mökin edustalle. Joten melko hyvin perusteltu hankinta nämäkin.

Verenpisara vaan jatkaa kasvuaan suoraan kohti taivasta. Oma järki sanoisin, että pitäisi nipsaista päästä. Ei näissä ole mitään haaroittumista havaittavissa. Onko täällä paikalla verenpisara-asiantuntija, joka osaa valottaa asiaa? Muussa tapauksessa latvon kyllä nämäkin.

Kyllä on lystikästä tämä jokakeväinen taimihankinta. 

Ihanaa kiirastorstaita!

Parasta juuri nyt

Yksi parhaista jutuista viimeisen puolen vuoden aikana on ollut säännölliset lenkit luontoon. Nessa the Rescuedog on johdattanut minut takaisin siihen mikä elämästäni on puuttunut pitkän aikaa. En ollut tajunnut miten paljon luontoa ja raitista ilmaa  olin kaivannut.

Olen siitä onnekkaassa asemassa, että pikkukylässäni on useita ihania reittejä ja metsää yllin kyllin. Täällä ei myöskään ole ruuhkaa, vaikka huolettuja väyliä on useita. Ehdoton suosikkini lähtee lähes takapihalta. Useampi kilometri lammen ympäri närekorvessa ja suolla on juuri se mitä kiireisiin viikkoihin eniten kaipaan.

Pitkospuut ovat viehättäneet minua aina. Suolla on ihan oma tunnelmansa ja luonnonkasvien ystävälle paikka on loputtoman mielenkiintoinen. Täällä tuoksuukin ihan erilaiselta kuin muualla. Kumpparit pitävät nilkat kuivina, kun polku välillä upottaa. Meidän raparekku ei sen sijaan voisi loiskuvasta maastosta olla onnellisempi.

Moni muukin varmasti tunnistaa luonnon lataavan voiman. Verenpaine ja stressitaso laskee välittömästi sitä mukaan, kun maa jalkojen alla pehmenee ja tiedän olevani jossain muualla kuin rakennetussa ympäristössä.

Heräävää luontoa on myös ihana seurata. Heinä on kuivaa ja karua, suopursut nuupottavat, mutta aurinkoinen metsärinne on jo sinisenään sinivuokoista.

Parasta! 

Aurinkoista pääsiäisviikkoa!

Terveisiä Kevätmessuilta

Vietin messuilla kaksi rattoisat kaksi päivää kierrellen, kuvaten ja tavaten ystäviä ja yhteistyökumppaneita. Kivaa oli taas tänäkin vuonna. Muistin pelargonit, unohdin siemenperunat ja yllätin itseni uudella olkkarin matolla. Kassien määrä oli vakio eli himpun liikaa. Pidetään postaus kuvapanoitteisena tälla kertaa. 

Hauskoja messuja vielä viimeisen päivän kiertäjille!