Halloween koristelu - maanläheiset värit

Halloween ja ihanat kurpitsakoristeet ovat taas täällä! Viime vuoden väri-iloittelun jälkeen kaipasin jotain muuta. Mietin miltä suomalainen Halloween voisi näyttää. Koska juhla on meillä verrattain nuori, on täällä menty lähinnä Ameriikan malliin: oranssit veikeänaamaiset kurpitsat, tekoverta ja hämähäkkejä. Mutta miksi se ei voisi olla jotain muutakin?

Halusin koristeluun ehdottomasti kurpitsan, koska se on minulle se juttu Halloweenissa. Olen hamstrannut kaapissa viimevuotisia kurpitsoja, koska huomasin niiden kuivuvan. Ajattelin jo silloin maalaavani kurpitsat, jos kuivatus onnistuu. Onnistuihan se - tuurilla ja vahingossa.

Halusin koristeluun kuivakukkia, jotka nyt ovat kovin pinnalla Suomessa, luonnonläheisiä sävyjä ja mustaa, joka lisää dramatiikkaa. Pienen ripauksen väriä tuovat eriväriset pikkumaljakot. Sitten vain kaikki sikin sokin pöydälle. Koko komeuden sitoo pitkä ja tumma kelloköynnöksen verso.

Tästähän tuli melko hygge. Musta, mattapinta saa kurpitsat näyttämään jopa hieman arvokkailta. Koristelusta taisi tulla aikuiseen makuun sopiva. Vaikka kyllä minä tuonne pari mustaa hämähäkkiä kelpuuttaisin.

Koristeluun käytin:

4 eri kokoista kurpitsaa

liitutaulumaalia kurpitsojen värjäämiseen

kelloköynnöstä

kukkakaupan kuivia heiniä

kuivia maksaruohon kukintoja

kuivia saniaisia

kuivia kukintoja suolta

kuivattuja siemenkotia

kymmenkunta pientä maljakkoa (eri värisiä)

intialaisia hopean värisiä kynttiläkuppeja

valkoisia kynttilöitä

Kuuntele myös Versoilevan uusin Puhetta puutarhasta-podcastjakso, missä minä ja Johanna juttelemme siitä miltä suomalainen Halloween voisi näyttää. Podista kuulet myös kuivattujen kurpitsojen tarinan. Versoilevan uusimpaan artikkeliin on kerätty paljon inspiraatiokuvia Halloween-koristeista. Podi-jakson voit kuunnella suoraan alla olevasta soittimesta. Ihanaa Halloweenia kaikille!

Senecio - kauneimmat mehikasvit

Senecio-suvun kasvit on suosikkejani. Useamman kasvin verran harjoittelin, ennen kuin homma alkoi sujua. Olen muiltakin kuullut kasvin haastavuudesta. Vaikka loppupeleissä se on hyvin simppeliä. Ehkä liiankin simppeliä. Minä nimittäin ylihoidin kuolleiksi alkuun näitä.

Villakot sopivat täydellisesti muiden mehikasvien kaveriksi. Mehiruusun takana Senecio serpens 'Blue Chalk Sticks'.  Olen sijoittanut kaikki villakot kodin valoisimmille paikoille. Pöydän päällä on koukku lisävalolle. Sitä villakot selvästi talvella eniten kaipaavat. Paljon valoa, hyvin vähän vettä ja ei lannoitusta. Tällä olen päässyt pisimmälle. Kasvivalo ei pala koko ajan. Kukkaryhmän taustalla roikkuu helmivillakko, joka on myös hieman hankalan maineessa. Odotan niin kauan, että vihreät helmen menevät vähän ruttuun ja kastelen vasta sitten. Näin ne ovat pysyneet hyvin hengissä. 

Suomessa myytävien villakoiden haaste on mielestäni se, että suurimman osan lapuissa lukee pelkkä Senecio. Helmivillakko lienee se meillä tunnetuin näistä. En usko, että kaikilla villakoilla on vielä suomenkielistä nimeä. Yläpuolella on mielestäni Senecio cephalophorus, joka kukkii ensimmäistä kertaa. Sain otettua siitä latvapistokkaita, jotka ponnistivat hurjaan kasvuun kesällä. Sisällä ne eivät pärjäneet. Onneksi emokasvi voi hyvin. Se jopa kukkii!

Ja niin kukkii tämäkin villakko. Sillä on jännä tapa kasvaa. Se ikäänkuin ryömii ulos ruukusta. Kukat muistuttavat yllättäen Suomessa villinä kasvavan peltovillakon (Senecio vulgaris) kukkia. Samaa sukua kasvit toki ovat. Luulen, että tämä kasvi voisi olla Senecio serpens tai Senecio mandraliscae tai joku niiden jalostetummista lajikkeista. Vinkatkaa ihmeessä, jos teillä on varmistaa minulle lajeja. Olen näitä yrittänyt googlettaa.

Jos villakosta irtoaa pala, olen työntänyt sen suoraan multaa. Pistokas on lähtenyt joka kerta. Kesän aikana ne kasvavat vauhdilla ulkona. Luulen, että ostan näitä parvekekasveiksi keväällä ja monistan niistä muutaman lisää. 

Juttelimme Puhetta puutarhasta-podcastissa viherkasvien pistokkaista ja jaoimme vinkkejä puuhaan. Selkeämmät kuvalliset ohjeet löytyy Versoilevan artikkelista. Podin voit kuunnella suoraan alla olevasta soittimesta.  Ihanaa viikon jatkoa!

Yö laavulla (+ alennuskoodi)

Olen pitkään haaveillut yöretkestä luontoon. Ajatuksissa siinsi alunperin leuto kesäilta ja yötön yö. Mutta koska kesä tuli ja meni sujahtaen töissä, sai syysloma kelvata. Ja kyllä oli eksoottista, sen voin taata!

Retken maisemakuvat ovat vilahdelleet tiuhaan Instagramin seinällä ja storyssa. On kuitenkin ihana avata tunnelmia tänne laajemmin. Kyttäsimme parasta viikonpäivää reissulle, mutta koska tiedossa oli lähinnä lunta, räntää ja vesisadetta päätimme vain suunnata pakkaamaan riittävästi vaatetta mukaan sen suorin tein. Koska tiesimme, että mittari painuisi mahdollisesti pakkasen puolelle, oli varustauduttava kunnolla. Tila-auton takakontti oli täppösen täysi kun suuntasimme kohti Tervon Manginniemeä. Pienen paikkakunnan suosittu retkikohde ei turhaan ole niin kehuttu. Paikka oli kertakaikkisen upea. Lokakuu takasi sen, että laavulla ei ollut ruuhkaa. 

Matkalla kohti Tervoa, räntäsade lakkasi ja taivas aukeni, aurinko tuli esiin. Näin yhden elämäni kauneimmista auringonlaskuista. Peilityyni järvenselkä oli upea! Tiesimme, että yöllä tulisi esiin lähes täysi kuu. Sitä oli mahtavaa ihmetellä pimeässä yössä.

Varustauminen otti aikansa. Lapsille oli kunnolliset pakkasen pitävät makuupussit. Me aikuiset tukeuduimme kerrospukeutumiseen ja köykäisempiin makuupusseihin. Mutta hyvin meni. Päällä oli North Outdoorin luottokamat: aluskerrasto, välikerrasto, Suomessa valmistettu merinoneule sekä kahdet merinovillasukat, tuubihuivi ja pipo.  Pakkasen sijaan puraisi eräilykärpänen pahemman kerran. Koska selvisin tästä yöstä voittajana, ovat kesäyöt silkkaa juhlaa tämän jälkeen. 

Myös lapset vuorasin merinovilloilla. North Outdoorilta löytyy laadukkaita lasten ja nuorten kerrastoja, villapaitoja ja asusteita. Tyttären suosikki on villapaita, joka kelpaa myös kouluun. Poika tykkää North Outdoorin aluskerrastoista ja MERINO 70 piposta.  Koko sakki oli melko paksujen kerrosten peitossa. Vaikka nuotio paloi lähes läpi yön, ei yksikään vaate ollut liikaa.

Heräsin aikaisin auringon vasta kajastaessa. Kävelin rannalla ja otin kuvia. Tunnelma oli sanoin kuvaamattoman upea!

Oli ihanaa istua aamuvarhaisella nuotiolla, juoda kahvia ja syödä aamupalaa. Parasta oli jakaa hetki äitini ja lasteni kanssa. Koen oloni onnekkaaksi, että teini-ikäinen poikani haluaa vielä retkeilemään. Toivottavasti vielä useamman kerran. 

Sen totesin, että retkeily on varustelaji. Kun makuupussi ja vaatetus on kunnossa, pitää luonto huolen puitteista. Merinovilla toimii erityisesti kerrospukeutumisessa. Parasta oli, että kamppeita ei tarvitse pestä. Pelkkä tuuletus riitti jopa siihen, että savun haju katosi täysin. Tämä perustuu siihen, että merinovilla on antibakteerista - se puhdistaa itse itsensä. Itselleni tärkein seikka on materiaalin muovittomuus. 100% luonnonkuitu on myös ettinen ja ekologinen valinta. 

North Outdoor lupasi ilahduttaa myös teitä. Koodilla Kati15 saat 15% alennuksen North Outdoorin verkkokaupasta. Yli 50 euron toimituksissa ei ole postimaksua.

Ilahdutamme myös Instagramin-tililläni kivalla North Outdoor-arvonnalla, joten sinne kipin kapin osallistumaan, jos haluat voittaa itsellesi vapaavalintaisen kerraston.

Minä puolestani jään etsimään seuraavaa retkikohdetta!

Ihanaa viikon alkua!

Terveisiä syyslomalta

Terveisiä luonnon keskeltä savolaisista maisemista. Vasta päivä takana, ja henki kulkee jo paremmin. Vaikka lehtiä on jo pudonnut, on tällä vielä ihana ruska. Parasta on kuitenkin olla järven rannalla. Se näyttää aina niin erilaiselta eri vuoden aikoina. 

Jännitin etukäteen miten Nessa jaksaa reissun. Moni on varmasti huomannut instani storeista, että koira ei voi hyvin. Kyllä sillä askel täälläkin painaa, mutta vihdoin koira suostuu ulos ja lenkille. Parhaiden kavereiden kanssa tietysti. 

Tykkään siitä, että täällä ei ole katuvaloja. Herkkä hermostoni lepää juuri tällaisessa ympäristössä, missä ärsykkeitä ei ole ollenkaan. On tilaa liikkua ja hengittää. On ihanaa päästää koira ulos vapaaksi. Pysymme omilla mailla. Täällä on hyvä koirien hömpöttää.

Isommat koirat Nessa ja Muumi pulahtavat aina välillä järveen (ja ojiin). Tavoitteena on käydä joka päivä lenkillä metsässä lähimaastossa. Katsotaan rohjetaanko myös telttailemaan yksi yö. Lapset puoltavat ajatusta. Minua mietityttää karhut, ilvekset ja muut metsän eläimet. Tykkäsin kyllä lapsena itsekin telttailla. Olen koko ajan enemmän innoissani luontoharrastuksesta, joten luulen, että telttakin pitää kaivaa taas käyttöön.

On mahtavaa, että lasten koulussa syyslomaa on kokonainen viikko. Olen oppinyt odottamaan tätä ruskan täyteistä tauon paikkaa. Koen, että huiliviikko syksyn keskellä on hyväksi myös lapsille. 

Ja viikko on vasta alussa! Ihanaa lomaa kaikille sitä viettäville!  

Pienten ruukkupuiden talvetus

Pienet ruukkupuut (laakerit, oliivit, kalamondiini ja viikuna) on kannettu vierasmökkiin talvehtimaan. Lämpö on säädetty 10 asteeseen. Tässä vaiheessa hoito on helppoa. Hieman kastelua ja sumuttelua. Jännittävintä (sanan mahdollisimman huonossa merkityksessä) on kasvien tarkkailu tautien osalta. Nyt jännitetäänkö sainko kilpikirvat häädettyä kesän aikana. 

Lehdet ovat ihanan vihreitä ja niitä ei korista taudin aiheuttamat pilkut. Jouduin viimein tarttumaan torjuntapuikkoihin, jotka sujautin multaan. Aloitin hoidon talvella ja jatkoin sitä vielä kesällä. Kasvit innostuivat puskemaan uutta lehteä, joten riivin ja leikkelin kaikki pilkulliset lehdet pois. Nyt jos uusia ilmaantuu, huomaan taudin nopeammin. 

Juttelimme Johannan kanssa aiheesta myös Versoilevan podcastissa, jonka voit kuunnella suoraan alla olevasta soittimesta. Tarkkoja hoito-ohjeita kirjasin Versoilevan artikkeliin. Tärkein ohjeeni on se, että kasvit viihtyvät usein muutenkin kuin juuri niissä optimaalisesssa olosuhteissa. Talvetusta kannattaa aina kokeilla. Oli paikka sitten olohuone tai autotalli.

Pelargonit leikkoina

Näin kauniita ovat pelargonit leikkoina. Ne kestävät pitkään hyvänä kimpussa tai pikkumaljakoissa. Minulle nämä leikot kertovat aina syksystä, vaikka kovin kesäisiä ovatkin. Leikkelen syys–lokakuussa talvetukseen vietävien pelakuiden kukinnot leikoiksi. Kasvit asettuvat talvilevolle paremmin, ja minä saan kukkia kotiin. 

Olen aiemmin tehnyt pyöreän kimpun kukinnoista. Kutsun sitä nimellä talvetuskimppu. Sellaisen voit nähdä esimerkiksi täältä. Hienosti ne toimivat näinkin. Mukana on persikan, vaaleanpunaisen, liilan  ja valkoisen sävyjä. Kukintojen muodot vaihtelevat paljon, kun kyseessä on erikoisia lajikkeita. 

Tällaiset pikkuiset jutut ilahduttavat syksyllä. Vettä on tullut järkyttävän paljon koko viikon. Olo on alavireinen ja kipeä, kun matalapaine jäytää luissa ja ytimissä. Ei ole minun kelini tämä. Olen hiipinyt huoneesta toiseen villasukissani, enkä ole poistunut kuin koiran kanssa lenkille. Onneksi saan tehdä töitä kotona. Täällä viihdyn parhaiten.

Oletko sinä kokeillut pelargonia leikkona?

Ihanaa sunnuntaita!

Verenpisara - syötäviä kukkia

Syötäväksi kelpaavat kukat ovat helpoin ja kaunein tapa koristella kakkuja. Erikoisin näistä kukista on verenpisara. Olen ostanut muutaman erilaisen lajikkeen ihan senkin takia, että saan kakkuihin erilaisia yhdistelmiä. Verenpisaran kukinnot ovat mielestäni erityisen koristeellisia. Niillä taikoi nopeasti kasaan viime viikonlopun syntymäpäiväjuhlakakun koristelun. Kuvat puhukoot puolestaan. 

Jos syötävät kukat kiinnostavat enemmänkin, löytyy Versoilevan sivuilta aiheesta kattavampi artikkeli, jonka kirjoitin vuosi sitten.

Aurinkoista viikkoa!