Pääsiäisasetelmia ja -ajatuksia

Pääsiäinen on tänä vuonna niin myöhään, että tunnelmasta saa nauttia erityisen pitkään. Juhla on mielestäni jollain tapaa vuoden ihanin. Jopa joulun veroinen, vaikka pääsiäistä ei juhlitaan yhtä komein menoin. Pidän pitkästä vapaasta ja hiljentymisestä kotiin. Askarteluista, keväisistä asetelmista, pajunkinnoista ja pääsiäisruohosta. Lasten kautta on ollut ihana päästä taas osalliseksi virpomisesta, koristelusta ja jännityksestä, joka päivään liittyy. Saa nähdä montako kertaa meillä vielä rientoihin osallistutaan. Luulen, että nyt mennään jo viimeisiä vuosia. 

Lapsuudesta on jäänyt mieleen myös kartta jonka kanssa herkkuja etsittiin. Isot ja koristeelliset pahviset munat olivat puolestaan meidän perheen pelastus ensimmäisinä vuosina. Allergiat kun sotkivat pahasti osallistumisen suklaamunien maailmaan. Vieläkin niihin on ihana sujauttaa jotain pientä, vaikka lapset alkavat olla jo isompia. Luulen, että teen sitä myös itseni takia. Siinä saa kosketuksen samaan taikaan, jota koin lapsena. 

Narsissit ja keltainen väri on keväällä ihana! Ostan niitä aina ennen pääsiäistä. Tänä vuonna olen juuri tuon ajankohdan takia kantanut jo monet erilaiset narsissiruukut kotiin. Siinä on sekin kiva puoli, että raaskii leikata myös maljakkoon. Toivoisin, että markettien valikoimiin rantautuisi myös persikan väriset ihanuudet. 

En oikein itsekään tiedä mikä pääsiäisessä on niin sykähdyttävää. Olen kevään lapsi ja rakastanut pienestä asti tätä vuoden aikaa. Pääsiäinen kruunaa sen ehdottomasti. Olen myös ehdoton noitakirjallisuuden fani, joten varmaan senkin takia juhla kolahtaa. Lapsena suosikkini oli Mimosa-noita. Kuka muistaa tuon ihanan kirjasarjan?

Minkälaisia perinteitä teillä on? Kuinka monella käy pääsiäispupu?

Ihanaa sunnuntaita!

Kohti tomaattisatoa omilla vai ostetuilla taimilla?

Tomaattisato on yksi kesän kohokohdista. Trooppisen lämmin kasvihuone ja voimakas tomaatin tuoksu on niin elämyksellinen kokemus, että olisi vaikea kuvitella kautta ilmankaan. Olen aiemmin kasvattanut taimia itse. Syyt ovat olleet taatusti aika lailla samat kuin monella muullakin: kasvatuksen ilo, lajikkeiden määrä ja taimien edullisuus. Olen lähikesinä seurannut paikallisen torin taimitarjontaa. Viime kesänä rohkaistuin myös täydentämään omaa valikoimaani ostotaimilla.

Ajattelin, että herkeäisin niin villiksi, että menisin tämän kesän torin taimilla. Lajikevalikoimakin on näyttänyt olevan kohdillaan. Mikä kumma siinä jännittää? Että jään jostain paitsi, jos en itse kasvata?  Vai ovatko omat tomaatin taimet kunniakysymys? Päätin kuitenkin uhrata kasvutilan kesäkukille. Ne kun tuppaavat olemaan paljon tyyriimpiä kuin tomaatit. Joten... pöydät notkuvat tällä hetkellä kesäpäivänhattuja, narsissitupakkaa, köynnöksiä ja ties mitä muuta. Ja siinä on vasta alkuvuoden kylvöt. Nuo pitkän huiskeat auringonkukatkin odottavat kylvöjä. 

Toinen muutos jonka ajattelin tehdä on se, että lohkaisen kasvarista enemmän tilaa kasvihuonekurkuille. Niitä kun meidän nuoriso popsisi määrättömästi. Joten vastataan huutoon. Ja mistä sen tietää, ehkä välivuosi tomaatin kasvatuksesta tuo siihen sellaisen hohdon takaisin, että se on saatava tulevana keväänä taas kokea. 

Niin tai näin, tomaatti on kuitenkin tosi hauska kasvattaa. Jos kaipaat vinkkejä tomaatin alkutaipaleelle, kuuntele  Versoilevan uusin podcast tuosta postauksen lopusta. Kirjoitin Versoilevan sivuille myös artikkelin tomaatin kasvatuksesta. Siellä on mukana myös meidän seuraajien lajikesuosituksia. Ilahdun joka kerta jokaisesta kommentista ja palautteesta mitä teiltä tulee tänne tai Versoilevaan!

Kilpipiilean pistokkaat

Maaliskuu on mullanvaihtoaikaa parhaimmmillaan. Ohessa syntyy uusiin potteihin ja maljakoihin pistokkaita kuin itsestään ja vähän vahingossakin. 

Kilpipiilea on kiitollinen kasvi aloittaa viherkasviharrastus. Kuvan emokasvi kasvaa pihalla joka kesä. Kasvu on ulkosalla niin reipasta (muutenkin reippaalla kasvilla), että pistokkaita saa ottaa joka vuosi. Piilea jaetaan mullanvaihdon yhteydessä jakamalla juurakkoa. Valitsen aina vahvimpia pikkutaimia ja napsaisen ne irti. Pienemmät jätän emokasvin huomaan. On kivakin, että emokasvi ei ole pelkkä pitkä ranka vaan juurella on aina jotain kasvua. Näin kilpipiileasta tulee kesällä tuuheampi. 

Ronskiotteisen mullanvaihtajan käsissä napsahteli jonkun verran versojen latvoja. Kilpipiilea on niin hauska myös pienenä, että laitoin latvapistokkaat vesipulloihin. Olen oppinut, että lähes minkä tahansa viherkasvin voi laittaa maljakkoon tai multaan myös ilman juuria. Ei aikaakaan, kun kasvi on kasvattanut sellaiset itselleen. Kesän alussa siirrän pikkutaimet ruukkuihin ja vien ne parvekkeelle. 

Joko teillä on vaihdettu mullat?

Ihana laiska viikonloppu

Blogi on päivittynyt hieman harvempaan tahtiin. Aiemmin parin päivän välein ilmestyvä postaus oli itsestäänselvyys, oli kiire mikä hyvänsä. Nyt olen antanut itselleni hieman löysää. Joskus on kiva pitää ihan vain vapaapäivä. Kun kanavia on monta, on aikaa pakko jakaa. Tällä hetkellä olen erityisen innostunut Puhetta puutarhasta-podcastin tekemisestä.

Kevät on vuoden kiireisintä aikaa. Kun työlista kasvaa kasvamistaan, ja vapaa viikonloppu tuntuu pieneltä lomalta, voi kivakin työntäyteinen kausi tuntua joskus pitkältä. Silloin odotan kesäkuuta ja sitä, että voi maleksia paljain jaloin pihalla. 

Synnynnäinen geenivirheen aiheuttama sairaus saa saa minut usein väsyneeksi. Silloin priorisoin vain työt ja perheen. Viihdyn kotona ja itselle istutetut kukat riittävät saamaan minut hyvälle tuulelle. En kaipaa siihen mitään isompaa meininkiä. Onneksi minulla ei ole kovin korkea tarve sosiaalisuuteen. Tänä viikonloppuna olin iloinen uusista narsisseista. Myös viherkasvit saivat uudet mullat, vaikka mietinkin tovin jaksanko. Aikaa perheen kanssa, kävelylenkki ja käsitöitä. Siinähän sitä yhdelle viikonlopulle. 

Toivottavasti teilläkin on ollut hyvä viikonloppu. Nyt mennään kevättä kohti vauhdilla.

Ihanaa sunnuntaita!

Pihan täydeltä perennoja

En ole missään vaiheessa unelmoinut helppohoitoisesta puutarhasta. Toive, johon itse törmäsin jokaisen pihan kohdalla, jonka suunnittelin. Itse toivoin pihan täydeltä kukkia, lomittain liukuvia kukinta- aikoja ja nuppuja aikaisesta keväästä pitkälle syksyyn. Joskus mietin onko se kaiken työn arvoista, mutta kyllä se on. Erityisesti touko-kesäkuun vaihteessa huokailen sydämeni pohjasta.

En osaa sanoa monenko sadannen taimen kohdalla alkoi tuntua siltä, että kyllä se siitä. Kasvatin suuria määriä perennoja siemenestä joka kevät. Oli satsi ja valikoima miten suuri ja laaja hyvänsä, niin hups vaan, sinne ne humahtivat jonnekin puutarhan uumeniin. Olen ensimmäistä kertaa tilanteessa, että tilaa on vielä uudelle, mutta valintoja pitää tehdä harkiten. Kaikki maailman kasvit eivät tule pariin tuhanteen neliöön mahtumaan. Monta vuotta kasvaneissa perennapenkeissä on se hyvä puoli, että kasvit siementävät aika lailla. Hommaa voi suitsia leikkaamalla siemenkotia, mutta tiettyjen kasvien annan lisääntyä määrättömästi. Tällainen on esimerkiksi särkynytsydän. Perenna oli viihtynyt pihalla viitisen vuotta, kun siementaimia alkoi ilmestyä. On ollut ihana siirrellä pikkutaimia uusiin paikkoihin. Sen helpommaksi ei perennojen kasvatus muutu. 

Kasvatan perennan taimia siemenestä nykyään pihalla tai parvekkeella. En ole vuosiin kasvattanut niitä kotona. Sisätilat on varattu kesäkukille ja hyötykasveille. Tämän ja monta muutakin vinkkiä kuulet Versoilevan uusimmasta podcastista. Tsekkaa myös Johanna tekemä artikkeli, josta saat poimittua lisää vinkkejä kuvien kera. 

Pian se alkaa - Kevään puutarhakarkelot!

Huhtikuu lähestyy kovaa vauhtia. Se tietää sitä, että kevään puutarhamessu- ja tapahtumaputki alkaa pian. En malta odottaa mullan tuoksua ja ilmassa kihisevää odotuksen tunnetta. Puutarhaihmiset ovat niin täpinöissään messuilla, että tunnelma ei voi olla tarttumatta. 

Toivon näkeväni tänä vuonna huolella suunniteltuja osastoja, paljon viherkasveja, uusia ideoita ja jotain kekseliästä, joka yllättää minut. Kivointa olisi, jos kasvien joukkoon eksyisi paljon muutakin kuin tulppaaneja ja kevään kukkia. Viherkasvitrendi kulkee niin käsi kädessä puutarhaharrastamisen kanssa, että olisi ihanaa nähdä myös se puoli vahvasti edustettuna kevään puutarhariennoissa. 

Tavoitteena on käydä ainakin parilla messuilla ja tapahtumassa. On aina yhtä kiva törmätä tuttuihin kevään kynnyksellä. Myös ostoslistalla alkaa olla pituutta. 

KEVÄÄN PUUTARHATAPAHTUMIA

29.–31.3.2019 Piha ja Puutarhamessut, Turun messukeskus

4.–7.4.2019 Kevätmessut, Helsingin messukeskus 

12.–14.4.2019 Piha & Koti -messut, Tampereen messukeskus

27.–28.4.2019 Lahden Pihapiiri, Lahden messukeskus

11.5.2019 Kotipuutarha VERSOOo, Konepajan Bruno, Helsinki

16.5.2019 Annalan Taimitori, Annala Helsinki

25.5.2019 Marketanpuiston Kevätpäivä

7.7.2019 Avoimet Puutarhat, koko Suomi

16.–18.8.2019 LEPAA näyttely, Lepaa 

Onneksi vaihtoehtoja on paljon. Toivottavasti löydän itseni mahdollisimman monesta paikasta.

Ihanaa viikon alkua!

Suunnittele sato

Lavatarhasta - pienestä tai isosta - voi saada tosi suuren sadon, kun suunnittelee istutusjärjestyksen hyvin. Tämä kasviton kuva keittiöpuutarhastani herätti eilen paljon keskustelua instassa. Pohjaa ja kokoa kysellään usein. Hyvä pohjakartta on oman suunnitteluni perusta, kun mietin mitä ja minne kylvän minkäkin verran. 

Varsinaisen keittiöpuutarhan pinta-ala huitelee noin 70 neliön kieppeillä. Yhtään ei voi kyllä väheksyä kasvihuonetta kiertävää metrejä pitkää lavaa. Se on merkittävä lisä kasvualaan. Osa vihanneksista kypsyy kasvihuoneessa.

Väljän rakenteen väliin mahtuu hyvin myös ruukkuja. Syötävien kukkien lisäksi niissä kasvaa esimerkiksi yrttejä, malabarin pinaattia ja milloin mitäkin. Isoissa ruukuissa voi viljellä mitä vain!

Eniten satoa syntyy kuitenkin tekniikalla, jossa hitaita ja nopeita vihanneksia kasvatetaan vuororiveissä. Opin uusimmassa podcastissa, että olen väliviljelijä. Podissa on aiheena 'Succesion planting', jolle en tiedä suomenkielistä termiä. Pointti on kuitenkin se, miten satoa saadaan mahdollisimman paljon. Lue aiheesta lisää myös Versoilevan artikkelista. 

Ennen Satoa Tulee Taimi

Yhteistyössä | Readme.fi

Kevään kauneimman kirjan titteli menee kiistatta Johanna Vireahon ja Hanna Marttisen uutukaiselle. Tyylikäs, hyvin kuvattu ja jäsennelty kirja on sellainen herkku, että sitä selaa hupiaan monta kertaa. Jokainen sivu on harkiten tehty. Kirja vain soljuu aukeamalta toiselle. On ihana jäädä viipyilemään kuviin. 

Olen lukenut sivuja sieltä täältä aamiaispöydässä. Kirja toimii kronologisesti luettuna tai minun tavallani. Jokainen tiedonmuru koskien taimikasvatusta, on koottu pieniksi kokonaisuuksiksi. Ja niistä paloista syntyy Taimi.

Kirjan tekstit ja stailaus ovat Johanna Vireahon käsialaa. Kuvat on ottanut Hanna Marttinen, joka on tämän hetken kärkinimi suomalaisessa puutarhakuvauksessa. Lyömätön kaksikko. Se näkyy joka aukeamalla. Kirjan on taittanut Satu Kontinen. 

Kirjassa on käsitelty taimea monipuolisesti. Kaikki alkaa siemenestä, mutta matkan varrella käsitellään myös kasvuolosuhteet, ruukut ja itse taimikasvatus. Mukana on myös kiva esittely esikasvatettavista kasveista kuvineen. Lopusta löytyy myös taimisanasto. 

Taimi on siitä erikoinen teos, että sen perässä seuraa pian Sato. Huipputyypit ovat tehneet kerralla kaksi kirjaa. Ei voi kun hattua nostaa! Odotan jo innolla Taimen seuraajaa. 

Etsikää käsiinne. Lukemisen arvoinen.

Ihanaa viikon alkua!

Hei me tehtiin Kepparikirja!

Kepparikirja on ollut unelma siitä lähtien, kun ajatus omasta kepparikaupasta oli vasta suunnitteluasteella. Kaavoja oli silloin lähes mahdoton löytää mistään. Tarjolla oli joitain ohjeita, mutta kunnon mallia ei löytynyt mistään. Jokaisen oma malli oli visusti tekijänsä tiedossa. Tiesimme, että emme ole ainoita, jotka ovat olleet alussa samassa tilanteessa. Siitä syntyi Kepparikirja - vinkkejä ja ohjeita keppihevosten tekemiseen.

Viime kesä kului kirjaa kuvatessa, kaavoja piirtäessä ja keppareita ahertaessa. Jännän äärellä ollaan siinäkin mielessä, että minä kuvasin kirjan. Kyllä oli kova paikka. Homma oli ihan erilaista kuin kukkien kanssa. Mutta kaikesta selvittiin. Suuri Kepparikirja on vihdoin täällä!

Erityisin juttu kirjassa on se, että tein sen äitini Eevaliisan kanssa. On ollut hyvin erikoista ja ihanaa tehdä töitä äidin kanssa. Kaksi aikuista, mutta kuitenkin äiti ja tytär. Myös oma tyttäreni auttoi ja piirsi oman kaavansa kirjaan. Hirnuvilla, myytävät keppihevoset ja koko kepparitaiteilu on meillä selvästi kolmen sukupolven juttu. 

Kirjassa on useita erilaisia ja erikokoisia keppareita. Jokainen keppihevonen on uniikki, ja jokaiselle hevoselle on myös varusteet. Kirjassa on useita kaavoja ja ohjeita keppareiden lisäksi suitsille, riimuille ja loimille. 

Kirjan älyttömän hienon taiton teki Jouko Luhola. Hänen pistämätön värisilmänsä jaksaa ihastuttaa joka kerta. 

Kirjasta löytyy myös muuta kivaa! Tosiharrastajalle siellä on reissureppu ja kisalaukku. Helpoilla nikkarointiohjeilla syntyy esteet. 

Kirja löytyy jo kaupoista. Sitä saa pian myös Hirnuvillan nettikaupasta. Sieltä löytyy myös tarvikkeita ja keppareita. Myytävät kepparit ja niiden mallit vaihtuvat koko ajan. Kierrämme keväällä myös messuilla Horse Fairissa Helsingissä ja Tampereen Hevoset-messuilla. Kirjaa voi ostaa myös sieltä. 

Kirja on suunnattu keppariharrastajille ja vanhemmille, jotka joiden lapset harrastavat. Kirjasta löytyy taatusti malli jokaiselle, myös pidemmälle ehtineille. Mukana on myös pari tosi helppoa mallia. 

Niin rakas ja ihana aihe kuin puutarha onkin, on kiva joskus hairahtua sivupoluille. Kepparikirja oli superhauska projekti!

Ihanaa lauantaita!

Herkkä helmililja

Helmililjaa kutsutaan joskus myös toisella  nimellään helmihyasintti. Jotain samaa kasveissa on. Parasta  ovat pienet helmen muotoiset kukinnot. Alkuun kasvi meni meillä puutarhassa muiden joukossa ennen kuin todella huomasin sen. Joskus ihastuminen ottaa aikaa. 

 

Helmililjasta on tullut jonkilainen kevään airue minulle. Sipulikukista tämä on se, joka meille kotiin yleensä ensimmäisenä rantautuu. Sen myötä olen kiintynyt kasviin myös puutarhassa. Tarjolla on erikoisiakin lajikkeita, joita olisi kiva kerätä enemmän. Toivoisin, että niitä myytäisiin enemmän ruukuissakin. Erityisesti vaalenpunainen olisi ihana näin maaliskuussa.

Yksi helmililjan parhaita puolia on sen kuivan paikan sieto puutarhassa. En tiedä monelleko on tuttu asia, että helmililja pärjää hiekansekaisessa kuivassa pohjassa? Meilläkin helmililja on ainoa sipulikasvi, joka kivikossa menestyy erinomaisesti. 

Luulen, että napsin lamoavat kaunottaret pian maljakkoon.

Ihanaa keskiviikkoa!

Sokerittomat lakritsitaatelit - lue helppo ohje

Sokerittomat, maidottomat ja gluteenittomat lakritsitaatelit ovat supernopeita valmistaa. Tämä helpommaksi ei karkin teko käy. Vegaaninen herkku on niin hyvää, että on vaikea uskoa sen olevan täysin sokeriton. Muitakaan makeuttajia ei tarvita, taateli pitää siitä huolen. 

Näitä herkkuja myydään myös valmiina. Meidän kulmilla niitä ei saa, joten olen ostanut raaka-aineita kotiin riittävästi. Sekin näissä on hyvä. Pussissa myytävät pehmeät taatelit ja raakalakritsijauhe eivät kovin nopeasti vanhene. 

Olen ostanut näitä valmiina pienempinä ja suurempina paloina. Isoimmat ovat kokonaisia taateleita, jotka on pyöritetty lakritsijauheessa. Jos haluat maksimoida lakritsin maun, pilko taateli pieniin osiin. Näin ei tule myöskään syötyä kovin isoa määrää. 

Raakalakristijauhetta on alkanut näkyä lähes joka ruokakaupassa. Purkki ei ole kovin kallis ja jauhe on suht riittoisa. Se maistuu aika lailla samalta kuin jauhe Draculakarkkien päällä. Jauhe on jopa sellaisenaan hyvää. Oikeastaan ainoa asia, joka on sokerittomalla kaudella maistunut karkilta tai samanlaiselta makealta kuin karkit. 

Poista taateleista kivet (jos niissä on sellaiset), pilko paloiksi ja kaada päälle lakritsijauhetta. Pyörittele ja nauti! 

Ihanaa alkanutta viikkoa!