Viikon tauko blogista tuntuu pitkältä ajalta. Normaalisti useamman kerran viikossa päivittyvä blogi on rutiini, ystävä ja tapa, josta en ole aiemmin pitänyt kertaakaan paussia. Rivien välistä tai joskus suoraankin voi lukea melko henkilökohtaisiakin asioita. Tauko kertoo monesti jostain sellaisesta, että nyt ei paukkuja ole yksinkertaisesti riittänyt. Oma blogini on raapaissut arjen pintaa aina melko kevyellä kädellä. En ole kokenut tarvetta tilittää elämän nurjaa puolta tänne. Yhtenä kappaleena ja hyvinvoivana täällä ollaan kyllä yhä edelleen.
Pieni tauko ja syvähengityksiä Thaimaan kosteassa ja lämpöisessä ilmassa on saanut ajatuksen taas kulkemaan. Toivon parin viikon loman lataavan akkuja. Himpun ajattelin tehdä myös ajatustyötä. Mitä kulunut vuosi on itselleni antanut ja mitä seuraavalta toivon. Freelancerina olen hieman seilannut erilaisten töiden parissa, ja nyt on taas aika miettiä mihin haluan seuraavaksi aikaani painottaa ja paukkuja satsata.
Olen tällä hetkellä pikkupaikassa nimelätä Laem Mae Phim. Kerron vielä myöhemmin tästä omatoimimatkaajan unelmakohteesta lisää. Toistaiseksi on lähinnä uitu (lasten toiveesta), rentoiltu, otettu päiväunia ja lueskeltu vähän (aikuisten toiveesta). Kohde on meille tuttu ennestään ja tällainen paineeton perheloma on juuri se mitä kaivattiin. Me aikuiset teemme täältä käsin kyllä töitäkin hieman. Kovin rankalta kirjan editoiminen ei tosin aurinkotuolista käsin tunnu. Mieluummin täällä kuin kotisohvalla.
Olen bongannut innolla tuttuja viheraluiden kasveja, joita meillä kasvaa lähinnä viherkasveina. Paikallisia nauratti, kun kuvasin heidän esikasvatuksiaan (samettiruusuja suurin osa). Istutukset paremmilla asuinalueilla ovat täällä ovat vehreitä ja hyvinhoidettuja kuin paremmassa puutarhassa konsanaan.
Turistikausi on täällä vasta alkamassa, koska marraskuu on vielä hieman viileämpi. Lähes kolmeakymmentä hipova mittari on kyllä meikäläiselle ihan riittävän passeli keli.
Terkkuja lämmöstä!
Komeasti leikattu pensasaita, eikö?