Vuoden ensimmäinen

Väsyneenä ja onnellisena hyvästelen loppuvuoden. Arjen ystävänä palaan tyytyväisenä normaaliin rytmiin. Lupaan jopa harkita liikuntaa. Puutarhatyöt ovat jo hyvällä mallillaan. Jos kiristyvä pakkanen ei haittaa tahtia, on ensimmäiset kukkapenkit pian siivottu kevätkuntoon. 

Leppoisaa sunnuntaita!

Tilinpäätös2016

Vuosi hupenee viimeisiä tuntejaan. On aika vilkaista mitä viime vuodesta jäi käsiin. Edellinen uusi vuosi vaihtui lumisena, kun mustan joulun jälkeen alkoi talvi toden teolla. Huoli kasveista oli aiheellinen, sillä pakkanen oli koetellut jo ennen valkoisen suojakerroksen saapumista. Vasta kevät näytti todellisen tuhon määrän. 

Suomi tuntuu heräävän puutarhan ihmeellisyyksiin vuosi vuodelta aikaisemmin. 2016 lähti vilkkaasti käyntiin jo tammikuussa pidetyn vuoden ensimmäisen puutarha-aiheisen workshopin parissa. Sain kiertää pitämässä puutarha-aiheisia luentoja, kirjoittaa lehti-juttuja ja tehdä suunnitelmia. Välillä pitää nipistää itseään. Miten ihmeessä töissä voi olla näin kivaa?

Kevään valtavin tohina pyöri vasta-ilmestyneen kirjamme parissa, kun  Keittiöpuutarha - Siemenestä lautaselle näki päivänvalon. Edelliskesän valtava ponnistus Maria Kesäsen ja Hanna Sumarin kanssa oli vihdoin täällä. Tämä tapahtuman painan sydämeeni ja muistelen sitä taatusti vielä kiikkustuolissakin.

Kevät oli puutarhassa arvoituksellista aikaa. Vaikka perennoja, köynnöksiä ja pensaita kuoli talven aikana runsain mitoin oli luonnolla tarjota myös positiivisia yllätyksiä.

Tulppaaneja ja muita sipulikukkia riitti silmänkantamattomiin. Omenapuut kukkivat sellaisella volyymilla, etten ole vastaavaa nähnyt ikinä!

Tein koko kesän tiiviisti töitä isomman projektin parissa. Toivon mukaan voin paljastaa siitä teillekin pian jotain. Lyhyet tauot omassa puutarhassa ja perheen parissa olivat tärkeämpiä kuin ikinä aiemmin. 

Kukkiva parveke, yltäkylläinen keittiöpuutarha ja rakkaat perennat ovat vuosi vuodelta kauniimpia, kun aikaa kuluu ja piha vanhenee.

Maailma tuntui hullummalta kuin ikinä. Raskaina kantautuvat suru-uutiset, kummalliset poliittiset käänteet ja pelko sai olon kiitolliseksi siitä, että asumme täällä maailman äärilaidalla. Samaan aikaan suren erityisesti Aleppon tilaa ja toivon vuodelta 2017 käännettä parempaan.

Syyskuussa saapunut hengähdystauko saapui samaan aikaan lämpimän ja aurinkoisen syksyn kanssa. On ollut helpompi hymyillä ja hengittää, kun valoa on riittänyt tasaisin välein koko vuoden. 

Loppusyksyn väljennyt aikataulu on saanut mielikuvituksen laukkaamaan. Uudet toiveet ja unelmat töitä ja omaa elämää kohtaan ovat se suola, joka on aina ajanut minua eteenpäin. Varovasti mietin tuoko myös 2017 mukanaan jotain jännittävää?

Mutta kuten aina. Päällimäinen olo on kiitollisuus. Kiitollisuus perheestä, ystävistä, työtovereista, bloggaajatovereista, lukijoista ja asiakkaista. 

2017.

Tervetuloa!

Talven kauneimmat aamut

Joululoma Keski-Suomessa on nyt takana. En malta olla jakamatta parhaita paloja teidänkin kanssa. Niitä olivat esimerkiksi aamut ja hartaasti odotetut auringonnousut. Vanhempieni talo sijaitsee kauniin puhdasvetisen järven rannassa. Jäät ovat jo paksut ja ne kestävät hyvin kävelyä ja kelkkailua. Oli ihanaa kävellä kameran kanssa jäällä kaislikon keskellä. Täysi hiljaisuus, raikas ilma ja seurana vain vapaana juokseva koira.

Kuvat kertovat taatusti enemmän kuin sanat tällä kertaa. 

Leppoisaa välipäivien jatkoa!

Herkät lasihimmelit

Ensimmäiset lasihimmelit ovat jo valmiita. Pienet ja modernit mallit syntyivät lennossa. Ohjeita en osaa näihin tehdä, koska himmelit on tehty sitä mukaan miten työ sattui etenemään. Joku käsitys meillä äitini kanssa oli millaista jälkeä halutaan, mutta pikku hulluttelulle on hyvä jättää tilaa.

Koristeena kärjissä on pienen pienen hopeiset kulkuset ja himmeli pitää hienostunutta ja hiljaista kilinää liikkuessaan. Alhaalla roikkuu kristalli. Toivoin, että himmeli olisi enemmän talvi- kuin joulukoriste, ja sellainen siitä mielestäni tuli. 

Toisen himmelin sisällä on pikkutahokas, joka heiluu hauskasti isomman himmelin sisällä. 

Olemme ehtineet siirtyä näiden jälkeen jo seuraavaan himmeliin. Nämä on melkoisia aivopähkinöitä, kun saa miettiä mistä lanka kannattaa milloinkin vetää. Hyvää aivojumppaa johon jää helposti koukkuun. Ihan parasta joululomatekemistä.

Missä tunnelmissa joulu teillä on edennyt?

Joulu 2016

Terveisiä Savon sydämestä! Joulu 2016 näyttää tällä kertaa tältä. Vanhempieni koti on toiminut aikoinaan kyläkauppana. Vanhat hirsiseinät ja lautalattiat ovat kauneudessaan vertaansa vailla. Täällä jos missä on joulutunnelma helppo luoda.

Eilinen ilta kului rattoisasti kukka-asetelmien parissa. Olen ennenkin maininnut, että teemme äitini kanssa joka kerta käsitöitä täällä ollessani. Mikä tahansa materiaali kukista lankoihin käy. Tälle joululle on varattu lasihimmelin tykötarpeet. Joku varmaan muistaakin kesällä tekemämme niittykukka-aiheiset kipsivalut.

Keksimme tänä jouluna kokeilla joulupuuksi mäntyä. Olemme järven rannalla metsien ympäröinä. Luonto on täällä läsnä oven avauksella. Oli hauska mennä koko  porukalla koirien kanssa puuta valitsemaan. Se on ilmava, hauska ja kaunis! Olen nähnyt näitä tanskalaisissa ja ruotsalaisissa lehdissä, mutta en Suomessa vielä.

Nyt on leppoisa ja hyvä olla. Mikä sen kivempaa kuin viettää joulu isolla porukalla. Lapset tietysti kruunaavat tunnelman. Sitä iloa ja onnea on ihana seurata. Blogi hiljenee nyt joulun ajaksi. Nähdään taas pian!

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Kohti joulua

Viimeistelen viimeisiä töitä autossa, joka matkaa kohti mummolaa ja lumisempia maisemia. Kun auto kaartaa pihaan saa viimeinenkin tekstiaihio pudota käsistä. Sen sijaan aion keskittyä käsitöihin, lautapeleihin ja vyötärön kasvattamiseen. Sometaukoon ei ole tarvetta, joten nähdään instan ja blogin puolella taatusti.            

                          

Joko teillä lomaillaan? 

Mikä minusta tuli isona

Aamu alkoi herättelevällä keskustelulla tyttären kanssa. Kyse oli tarinoista joita hän vapaa-ajallaan satunnaisesti kirjoittaa. Kannustin häntä hyvään harrastukseen. Tytär ei ollut mieltänyt, että myös vapaa-ajalla säännöllisesti jonkun asian touhuaminen voi olla harrastus. Myös se yllätti hänet, että näistä  pienistä kultajyvistä voi säkilliseksi koottuna tulla vaikka työ joskus myöhemmin. Leluille kirjoitetut näytelmät, niiden kuvaaminen ja editoiminen kuulostaa ainakin minun korviini siltä, että siinä saattaisi olla sisällöntuottaja toisessa polvessa tuloillaan. Jos hän niin tahtoo.

Tuskin itsekään istuisin nyt mökissäni kirjoittamassa sekä vapaa-ajalla että töiden merkeissä. Monet nuoruuden ensimmäiset työpaikat ovat tuoneet minut siihen pisteeseen, että freelancerin työ on mahdollinen. Olisinko kiinnostunut kuvaamisesta ilman kuvispainotteista lukiota tai ensimmäistä pidempää työpaikkaani valokuvausliikkeessä. Siellä kemioiden huuruissa kuvien värejä säätäessä oppi paljon. Pienellä palkalla jatkuvien dediksien alla (kuka muistaa tunnin kuvat?) oppi asian jos toisenkin tavoitteista ja niihin pääsemisestä.

Hautausmaan kesätyöpaikalla tutustuin ensimmäistä kertaa puutarhatöihin. Opin miten perustaa nurmikko, leikata ruusut ja tehdä hommia kelillä kuin kelillä. Keräsin jo silloin näitä kultajyviä omaan elämäntaitoreppuuni. Olen onnellinen, että olen töiden ohessa jaksanut suorittaa pari tutkintoa. Opiskelu ei ikinä mene hukkaan. Mutta ehkä tärkein juttu on ollut se, että olen uskaltanut miettiä niin sanotusti laatikon ulkopuolelta. En lähtenyt suorittamaan niitä tavallisimpia uravaihtoehtoja esimerkiksi pankissa kaupallisen koulutuksen jälkeen tai pelkästään pihasuunnittelijana hortonomin paperit taskussa. On ollut ihana värittää omaa värityskirjaani rajojen yli paletin kaikilla väreillä.

Toivon, että lapsistani kasvaa reippaita ja rohkeita. Sellaisia ihmisiä jotka itse valitsevat elämänpolkunsa omien haaveidensa perusteella. Ei normien tai jonkun toisen odotusten mukaan. 

Sellaisia ajatuksia tiistaiaamuun. Tästä on hyvä jatkaa lehtijutun parissa.

Ihanaa joulun odotusta. Sehän on jo ihan nurkilla!

Adventtiaamuna

Pimeimmän vuodenajan aamut valkenevat nopeasti, kun aurinko hieman nousee. Yöllä sataneella hentoisella lumivaipalla on tietysti osansa tähän asiaan. On ihana laittaa lämpimästi päälle ja juoda päivän ensimmäinen glögi parvekkeella, kun koira viilettää pihalla.

Tämä osa parveketta on aivan keittiön ikkunan takana. Siihen on helppo mennä päiväkahville tai glögille. Mikä ihaninta se myös näkyy sisälle. Lyhtyjen kynttilöistä on koko päivän iloa, kun ne näkyvät suoraan sisälle. 

Parvekkeelta näkyy myös suoraan puutarhaan. Muotoonleikatut angervot ja jättimäinen tuija ovat talven suosikkejani.

Neljäs adventtiaamu kertoo joulun olevan jo lähellä. Miten se aina näin nopeasti sieltä tulee? Viimeinen viikko ennen joulua on se kaikkein paras, kun tunnelma tiivistyy ja tuntuu, että ihan kaikkialla soi joululaulut. Lumi ei oisi voinut tulla parempaan aikaan!

Punaiset posket, kuppi kuumaa ja lämpöiset kädet. Mikä sen ihanampaa!

Rentoa neljättä adventtia!

JOULUMAKEINEN: helppo jääsuklaa!

Itsetehdyt makeislahjat ovat kivoja joulumuistamisia. Osa niistä on niin helppoja, että ne soveltuvat myös lasten kanssa tehtäväksi. Koululainen osaa jo varoa kuumaa liettä ja kauhoa varovasti lämmintä suklaata kuppeihin. Pienempi voi osallistua suklaan pilkkomiseen ja hämmentämiseen.

Jääsuklaa on meidän lasten suosikki. Se ei hirveästi eroa tavallisesta suklaasta, mutta suutuntuma on erilainen, kun se sulaa suussa. Valmistuskin on varsin helppoa!

OHJE:

200 g valkoista suklaata
100g kookosrasvaa
2rkl tomusokeria

Laita ainekset sulamaan kuppiin, joka mahtuu kiehuvan / höyryävän vesikattilan päälle.
Sekoita sula massa sekaisin ja kauho pieniin foliokarkkivuokiin tai pikkuruisiin muffinssivuokiin.

Tarvitset n. 30 foliokarkkivuokaa tai 13 pikkumuffinssivuokaa.

Jähmetyttyään vuoan voi ottaa halutessaan pois ja jäljelle jää sahalaitainen suklaa. Pikkuvuokineen nämä ovat kivoja jouluviemisiä nätissä rasiassa tai sellofaanipaketissa. Meillä lapset tykkäävät viedä isomman suklaan kaverilleen. 

Viimeinen viikonloppu ennen joulua on juuri käsillä. Toivottavasti ehditte myös pysähtyä ja fiilistellä kaiken kiireen keskellä!

Puutarhan joulu

Hentoinen lumivaippa koristaa puutarhaa, ja tälläkin hetkellä satelee hiutaleita lisää. Viime vuosien mustien joulun jälkeen on tämän vuoden joulukuu tuntunut juhlalta. Myös puutarha tuntuu viettävän joulua.

En normaalisti vietä pihalla joulukuussa aikaa, mutta nyt olen ollut siellä päivittäin. Meidän uusi ja ulkona arka Nessa the rescuedog viihtyy parhaiten omalla pihalla, missä se saa viilettää vapaana sydämensä kyllyydestä. 

Ohessa siivoutuvat kukkapenkit, sisäänkäynnit pysyvät paremmin lakastuina ja hiekotettuina. Parasta on ollut kuitenkin havutyöt, joita en varmasti olisi muuten näin paljon tehnyt. Mielikin on yhtäkkiä kirkkaampi, kun muistaa mennä ulos myös kesken työpäivän.

Lapsesta asti minua viehättänyt huurre ja kuurankukat ovat yhäkin talvessa kauneinta. On käsittämätöntä, että joulukuu on pian ohi. Nyt vietän kuitenkin joulun rauhassa ennen kuin ajatukset sinkoutuvat esikasvatukseen ja kevään suunnitelmiin.

Ihanaa joulunaikaa! Nautitaan tästä aurinkoisesta joulukuusta!

Maailman paras joulukakku

Eilen oli syytä juhlaan ja ensimmäisen joulukakun leivontaan. Koska tänä vuonna emme vietä joulua kotona, päätimme esikoisen kanssa yhdessä tuumin, että hänen sukulaissyntymäpäivänsä vietetään jouluteemalla. Kannatti kaivaa kuusi ajoissa esille. Myös tarjottavat olivat perinteisiä jouluherkkuja. Tein ensimmäistä kertaa Kinuskissan ohjeella tämän joulukakun. Se hävisi vieraiden suihin viimeistä murua myöten. Ei turhaan tuo Suomen kuuluisin leivontablogin pitäjä kehunut tätä kakkua lempikakukseen. 

Viettelevä marenki, raikas kermatäyte, mausteinen kanelikinuski ja pirteä puolukka tekevät tästä kakusta aivan ylivertaisen. Tuttu piparin maku tekee siitä erityisen jouluisen. Tällaiset monivaiheiset kakut ovat aina olleet suosikkejani. Kakku ei ole ollenkaan vaikea, ainoastaan hieman työläs. Ja mikä parasta sen voi tehdä jo pari päivää ennen juhlia pakkaseen odottamaan. Kakusta voi helposti tehdä gluteenittoman käyttämällä gluteenittomia pipareita.

Jo ensimmäisen kerran jälkeen voin sanoa, että tästä tuli kestosuosikki!

Ohjeen marenkijäädykekakkuun löydät tästä linkistä.

Aurinkoista viikonalkua!

Joulukoristeita fimomassasta

Joulunalusaika on aina yhtä härdelliä ainakin meidän perheessä. Päättäjäisten, joulujuhlien ja esitysten letka on loputon. Yksi joulun alla syntynyt perheenjäsen antaa oman lisämausteensa soppaan. Eli tämä viikonloppu kuluu leipoessa ja esiintymisnutturoita vääntäessä. 

Joulussa ei olisi mitään mieltä, jos siitä ei pysähdy nauttimaan. Leivonnaisia valmistuu sen verran mitä ehditään. Ohessa ehtii hyvin kaulita myös fimomassaa. Meidän perheen naisväki on erityisen ihastunut joulukoristeisiin. Valkoinen fimomassa on sellaisenaan kaunis. Tänä vuonna kokeilimme upottaa massaan koristeita. 

Yritän soutaa kompromissien aallokossa. Oma silmä kaipaisi jotain maltillista ja kaunista. Tyttärelle sen sijaa mikään glittermäärä ei ole liikaa. Siispä helmenhohtoisilla koristeilla mennään. Nämä kelpaavat molemmille.

Fimomassaa löytyy myös eri väreissä, mutta perusvalkoinen on myös kaunis. Massa taipuu helposti ja massan jämät on helppo muokata uudelleen sileäksi levyksi. Massan lisäksi et tarvitse muuta kuin pillin reiän tekoon, kaulimen ja narua. Massa kuivuu nopeasti ja koristeet ovat kuusen oksilla jo illalla. 

Terkkuja vaan tanssinäytöksen pukuhuoneesta. Täällä on hyvin aikaa ennen kuin pikkuinen tanssija tulee uudelleen kammattavaksi seuraavaan esitykseen. 

Ihanaa viikonloppua!