Mistä koti Gitalle?

Meille tuli hoitoon tällainen alle vuoden ikäinen touhupeppu. Gita tuli meille kotihoitoon toisesta paikasta, sillä koira tarvitsi hoitopaikan rauhalliselta alueelta, jossa on metsä vieressä. Odotin arkaa pakkausta, mutta Gita yllätti täysin. Parin tunnin tutustumisen jälkeen, koira oli meillä kuin kotonaan ja touhotti jokaisen luona yhtä iloisena. Koska Gita asettui meillekin supernopeasti, uskon, että se asettuu helposti myös omaan loppuelämän kotiinsa, kun se löytyy.

Gitaa kuvaa parhaiten sana ihmisrakas. Sillä on todennäköisesti hallussa myös jonkin sortin hännän heilutuksen ennätys. Pieni piiskahäntä vipattaa niin lujaa, että naurattaa. Häntää Gita heiluttaa paljon ja mielellään. Vaikka uusi ihminen hetken jännittäisikin, saa Gitaa silti lähestyä, mistä se on hyvin mielissään. Hetken päästä koira punkee syliin ja hakee rapsuja jo itsekin.

Tämä pieni suuri koira on mielestäni täydellisen kokoinen. 51 senttiä korkea, mutta vain 15 kiloinen. Sellainen juuri passeli pieni suuri koira. Ruumiin rakenne on todella kevyt, ja Gitaa on sen vuoksi helppo myös nostella. Parasta Gitan ulkonäössä on sen suuren suuret korvat. Ne ovat ihanan pehmoiset ja persoonalliset. Kun Gita pudistelee itseään, kuuluu kova läplätys. Melkoinen huumorikoira. 

Gita tuntee hyvin lempinimensä, joka on Kiti. Se odottaa kauniisti, kun se on saamassa ruokaa. Gita tykkää syödä nappulansa erityisesti aktivointileluista, joita se pyörittelee todella näppärästi ja tottunein ottein.  Gitaa on muutenkin helppo käsitellä, koska tämä koira on lempeä ja hellä ihmisiä kohtaan. Gita ei ole meillä aristellut edes miehiä. T'ämä ihan korvaeläin hyväksyy niin aikuiset kuin lapsetkin. 

Gitalla on jo hyvin kokemusta hihnassa kulkemisesta. Varusteiden pukeminen käy helposti ja Gita kulkee näppärästi myös portaita. Koska Gita säikähti edellisessä hoitopaikassa ulkona, on meillä ulkoilu aloitettu varovasti. Gita tekee tarpeitaan pihalle. Jos ulosmeno on liian jännää, tekee tyttö siististi tarpeensa sille varatulle alustalle. Eli Gita kyllä ymmärtää siisteyden päälle. Nyt tarvitaan vain hieman rohkeutta vielä. Uskon, että ulkoilun makuun taas päästessään Gita oppii sisäsiistiksi nopeasti.

Gitan on voinut jättää heti myös yksin kotiin. Tyttö touhuaa mielellään lelujen ja luiden parissa. Häntä toki vipatti vielä entistäkin vauhdikkaammin, kun kotiin vihdoin saavuttiin. Mitään tuhoja Gita ei ole tehnyt. 

Gita etsii kotia rauhalliselta alueelta omakotitalosta. Tyttö on tullut hienosti toimeen myös meidän lasten kanssa, mutta kovin vilkas koti sille ei sovi. Hienointa olisi, jos Gitalle löytyisi koti, jossa se voisi olla kodin ainoa kotieläin. Myös vanhempi ja kookkaampi uroskoira voisi mennä kaverina. 

Gitan tiedot ja videoesittelyn voi katsoa Viipurin koirien sivuilta. Jos kiinnostuit Gitasta, tutustu Viipurin koirien adoptio-ohjeisiin ja tee sivuilla hakemus. Päätöksen Gitan adoptoinnista tekee Viipurin koirien yhdistys. 

Postausta saa myös jakaa, jotta sopiva koti löytyisi pian ❤️

Mösjöö - pusutteleva hurmuri

Olemme viikon ajan saaneet nautti sellaisesta rakkauden ja suukkojen määrästä, että oksat pois! Mösjöö saapui kotihoitoon meille Viipurin koirien kautta viime perjantaina. Tässä on päästy tutustumaan varsin läheisesti, koska tämä ihana karvakäälyre nukkuu kyljessä kiinni, työskentelee päivät vieressä ja kuorruttaa päivät (ja joskus yötkin) suukoilla. 

Olen päässyt kerran kyläilemään husky-perheessä, ja ihastuin koirien luonteeseen. Eniten yllätyin siihen, miten kovasti ne suukottelivat. Erikoinen rotupiirre, mihin en ollut aiemmin törmännyt. Salaa toivoin samanlaista suukkopoikaa hoitoon meillekin. Mösjöö on kyllä täyttänyt sen paikan täysin. 

Mösjöö etsii meiltä käsin loppuelämänsä kotia. Täällä harjoitellaan sen aikaa ihan tavallisen kotikoiran elämää. Ja hienosti on lähtenyt sujumaan! Alussa valjaat ihmetyttivät, mutta nyt niiden pukeminen monta kertaa päivässä on jo normi hommaa. "Hyvä" -kehu on tullut lenkeillä niin tutuksi, että vauhdikas Mösjöö kääntyy nyt jo katsomaan saako myös namin. 

Mösjöö ymmärsi jo päivässä, että tarpeet tehdään ulos, vaikka se oli ennestään Mösselle vieras asia. Tiedän jo entuudesta, että asiassa voi tulla vielä takapakkeja, joten uuden asian oppimista vahvistetaan vielä nameilla ulkona. 

Mösse on meillä ottanut kaikki iloiten vastaan (myös vieraat ja teinien kaverit), joten se voisi sopia monenlaiseen perheeseen. Paras koti Mösjöölle olisi aktiivinen ja ulkoilusta tykkäävä. Husky on arktinen rotu. Kokemus tai ymmärrys rodusta olisi hieno juttu. Meillä on nyt lenkkeilty vielä tavallista enemmän. Sisällä en ole kokenut reipasta husky-poikaa yhtään vaativammaksi kuin muitakaan rotuja.  Nyt Mösjöö on meillä ainoana koirana. Aistin kuitenkin, että oma koirakaveri olisi siitä ihana juttu. Jos innostuit Mösjööstä, käy lukemassa Viipurin koirien adoptio-ohjeet. Tutustu sen jälkeen hakemukseen, ja harkinnan jälkeen täytä se ajatuksen kanssa. Päätöksen Mösjöön adoptoinnista tekee Viipurin koirat -yhdistys. 

Nyt saa toivottaa onnea, että täydellinen koti löytyy pian! 😊

Deizi etsii kotia

 Meillä on taas viikon ajan ollut uusi hännän heiluttaja hoidossa 🐾 Deizi on rescue-koira, joka tuli meille Viipurin koirien kautta, kuten aiemmatkin hoitokoiramme. Deizi on syntynyt maaliskuussa 2021.  Koira on meillä siihen asti, kunnes se löytää oman loppuelämän kotinsa. 

Oli hauskaa saada vaihteeksi tällainen hieman pienempi koiruli kylään. Deizillä on nyt ikää 7 kuukautta, mutta veikkaan, että siitä tulee hieman pienempi keskikokoinen koira. Deizistä tulee juuri passeli! 

Meillä on tällä hetkellä olkkarin lattia kuorrutettu erilaisilla leluilla. Deizi on niistä liikuttavan innostunut. Tällaista aktiivista yksinleikkijää en ole ennen tavannutkaan. Deizi viihtyy pitkiä aikoja lelujensa parissa. Välillä se torkahtaa ja jatkaa sitten pehmojensa kanssa touhottamista. Deizi on osannut rauhoittua hienosti, kun me etätyöläiset naputamme koneiden ääressä koko päivän.

Deizi on hieman arka ja säpsyy kovista äänistä ja yllättävistä liikkeistä. Samaan aikaan Deizi on myös reipas. Se jaksaa taivaltaa kilometritolkulla metsässä. Ja se on tietysti minusta ihan parasta. On joka kerta yhtä mahtavaa, kun rescue osoittautuu täysin valmiiksi lenkkeilijäksi. Se kun ei ole itsestään selvää. Remmissäkin mennään pääosin jo tosi hienosti. 

Jos ihmettelit mattoja, niin Deizi on täysin sisäsiisti. Se oli sitä saman tien. Tätä asiaa muuten kysytään minulta eniten, kun puheeksi tulee entiset tarhakoirat. Onko sisäsiistiksi opettaminen vaikeaa? Ei ole. Ihan näin helppoa kuin Deizin kanssa se ei ole joka kerta, mutta en ole ikinä kokenut siistiksi opettamista vaikeaksi.

Toivon hartaasti, että Deizi löytää kodin rauhallisesta alueelta, rauhallisesta kodista. Aidattu piha olisi jo melkoinen lottovoitto, mutta luonto lähellä kotia olisi sekin jo tosi mahtavaa. Deizin adoptoinnista päättää yhdistys ja koiravaraaja. Jos kiinnostuit Deizistä, lue ensin adoptio-ohjeet Viipureiden sivuilta. Siellä voi sitten halutessaan naputella myös hakemuksen Deizistä.

Saa toivottaa onnea kodin etsintään! 

Shadi - jokainen ansaitsee kodin

Tässä on meidän uusi kotihoitolainen Viipurista. Ihanan herkkiksen nimi on Shadi. Siitä ei uskoisi, että se on viettänyt tarhalla jo yli kolme vuotta. Shadi on ollut pennusta asti koiratarhalla. Siinä missä osa sisaruksista sai kodin, oli Shadi yksi niistä, joka ei saanut. Joten on melkoinen onni, että se sai mahdollisuuden kotiin nyt, jo nuorena aikuisena koirana. Jokainen koira ansaitsee kodin.

On yksi asia olla koditon koira tarhalla. On toinen asia olla musta koditon koira tarhalla. Tiesitkö, että on kun väri on musta, jää helpommin huomiotta? Erikoisemman ja hauskemman näköiset koirat adoptoidaan helpommin. Siinä ei välttämättä auta edes maailman kultaisin luonne. 

Siksi on niin hienoa, että myös Shadi pääsi Suomeen. Kotihoitopaikka tarkoittaa varmaa kotia - ennemmin tai myöhemmin. Yli 3 vuotta tarhalla ei ole lannistanut koiraa. Se on yhä hellä ja ihmisrakas, kuten pentuvuosinaan. Shadi onkin kovin suukottelija, mitä meillä on ollut hoidossa. Se on ihanaa! Vaikka Shadi on vielä hieman arka, se ei ole ihmisarka. Koko perhe saa rapsuttaa sen eripari-korvia sydämensä kyllyydestä. Työlistalla ovat sisäsiisteys ja ulkoilu hihnassa, jotka lutviutuvat ajan kanssa. Onneksi Shadi on niin helppo käsitellä. Ja kuten kuvista näkyy, Shadi on jo täysin koulutettu sohvakoira. 

Pitkäsäärinen Shadi on hauskan näköinen. Se ristii somasti ohuita jalkojaan ja laskostaa itsensä niiden päälle. Pikkukippuralla nukkuessaan, ei uskoisi, että koiran säkä on 55 cm. Shadin voi adoptoida Viipurin Koirien kautta. Päätöksen Shadille sopivasta kodista tekee yhdistys ja koiravaraaja. Ennen hakemusta on hyvä tutustua huolellisesti adoptio-ohjeisiin. Jos haluat tukea Viipurin Koiria muulla tavoin, voit tehdä lahjoituksen. Tällä hetkellä kerätään erityisesti varoja tarhojen ruokakuluihin. Tuen turvin koirien ei tarvitse nähdä nälkää. 

Kiitos jos autat ❤️

 

Seikkailija Dora uuden elämän edessä

Meille saapui kotihoitoon Viipurin koirien rescue Dora. Tämä lempeä jättiläinen on kuin pehmeä nalleakarhu. Sen hymyilevä suu, koko ja karvaisuus saa joka kerta hyvälle tuulelle. Dora on kaikessa rakastettavuudessaan kerrassaan valloittava.  Voisin veikata, että Dorassa on paljon alaskanmalamuuttia tai huskya, joten uudella omistajalla on hyvä olla reilusti koirakokemusta.

Dora seikkaili meille Viipurista viime perjantaina. Koira on syntynyt arviolta jo 2014. Varmuutta iästä ei ole. Viipurilaiselle tarhalle sen toivat edelliset omistajat, jotka muuttivat alueelta pois. Koiran vaihtoehdot olivat katu tai tarha. Onneksi hyväsydäminen tarhanpitäjä otti Doran huomiinsa. 

Dora oli huomattavasti isompi, kuin miltä se kuvissa näytti. Onneksi Dora on ollut superhelppo. Turkissa oli kyllä työmaata pesun suhteen, mutta koska koira antoi kärsivällisesti pestä, niin kaikki sujui hyvin. Dorasta huomaa, että se todella on entinen kotikoira. Doraa on helppo käsitellä ja hoitaa. Se on selvästi tottunut siihen. Koira odottaa nätisti ruokaa ja ottaa hellästi namit kädestä. 

Doraa on ihanaa ulkoiluttaa, koska näin kaunista remmikäytöstä meillä ei ole nähty ikinä. Dora ei vedä tai hötkyä. Ohitukset autoista, ihmisistä ja koirista sujuvat hienosti ja rähjäämättä. Valjaat olivat kummastus, mutta nekin saadaan päälle jo hienosti. 

Meille kerrottiin, että Dora hallitsee venäläisiä käskyjä. On ollut hauskaa kokeilla (namien kanssa) mitä koira hoksaa tehdä suomenkielisillä käskyillä. Toistaiseksi ovat onnistuneet 'istu', 'maahan', 'tänne' ja 'tassu'. Tassut tällä kaverilla muuten ovat kokoa XL. Niitä se ohjentelee ihanan hellästi. 

Dora tarvitsee hyvin aktiivisen kodin. Vaikka koira rauhoittuu hienosti sisälle, kuvaa Doraa parhaiten vapauden kaipuu. Kaveri on jo kokeillut ulko-oven avaamista monta kertaa itsenäisesti. Dora ehdottelee myös lenkkejä mielellään. Koska Doran lihaksisto ei vielä ole niin hyvässä kunnossa, ovat ulkoilut hitaita ja rauhallisia. Onneksi Doralle kelpaa myös tuulien haistelu ja maisemien katselu. Pääasia, että se saa olla ulkona. Meillä on ihmetelty omaa pihaa ja lähikulmia useamman kerran päivässä. Dora ei varsinaisesti hauku, mutta käy hieman levottomaksi, jos lenkkiväli on pitkä. Ei niinkään tarpeiden vaan vapauden kaipuun vuoksi. 

Dora on muuten täysin sisäsiisti. Koira suhtautuu lapsiin ihanan lempeästi ja käyttäytyy sisällä täysin moitteetta. Matalat ikkunat ovat Doran mieleen.  Tähystäminen on Dorasta ihanaa. Onhan ikkunan takana suuri maailma. 

Doran voi adoptoida Viipurin koirien kautta. Adoptiosta päättää yhdistys ja Doran koiravaraaja. Meillä Dora hoidossa siihen asti, että se löytää loppuelämän kodin. Jos kiinnostuit Dorasta, tutustuthan etukäteen myös yhdistyksen adoptio-ohjeisiin.

Viipurin Jasmin - terveisiä kotihoidosta

Meillä majailee hoidossa tällä hetkellä tällainen ihana sohvakoira, sylimyyry nimeltä Jasmin. 06/20 syntynyt hauveli on vielä ihanan pentumainen, mutta se taitaa jo monta kotikoiran oppia. Ennen kaikkea Jasmin on iloinen, aktiivinen, mutta rauhallinen pakkaus. Muiden rescueiden tapaan, hellyys on Jasminille kaikki kaikessa. 

Teen kotihoitajan hommia vapaaehtoistyönä Viipurin Koirille, mistä rescue-koirat tulevat Suomeen odottamaan loppuelämän kotia. Näin koira pääsee pois tarhalta, ja potentiaaliset omat ihmiset voivat tavata koiran livenä. Tässä odotellessa meidän perhe opettaa Jasminille kotikoiran tärkeitä taitoja. Ilahduttavinta on, että Jasmin on jo lähes sisäsiisti. Vahinkoja sattuu vain, jos lenkkiväli on liian pitkä. Koira kyllä tajuaa jo jutun juonen. 

Meillä Jasmin on ainoana koirana. Jasmin arastelee vain uusia ihmisiä, kaikkea muuta koira on touhottanut varsin reippaasti. On aina ihanaa, kun koira uskaltaa lenkkeillä. Ja sitä Jasmin rakastaa. Lumi on paras, ja lenkki kulkee kaduilla ja metsässä. Siksi kotoilu on vastapainoisesti tosi rauhallista. Jasmin nukuskelee ja leikkii itsekseen, kun minä teen töitä. Lelujaan Jasmin rakastaa. En ole ennen tainnut tavata koiraa, joka tykkäisi näin paljon leluista. Jasmin jemmaa ja etsii sekä nakkelee ja haeskelee lelujaan. 

Jasmin oli alkuun kotihoidossa kerrostalossa, jossa se stressasi talon ääniä. Rauhallisessa omakotitalossa ei ole tätä ongelmaa ollut, vaikka on täälläkin ääniä. Lenkillä Jasmin pelkää ainoastaan kaukaa kantautuvia koiran haukkuääniä. Silloin tulee kiire kotiin. Vastaan tulevia koiria Jasmin tervehtii innokkaasti, leikkien ja varovasti. 

Jasmin vaikutti aluksi tosi aralta, kun haimme koiran edellisestä kotihoitopaikasta. Siksi oli hämmästyttävää, miten nopeasti se tänne asettui. Koira nostettiin autosta häkkeineen sisään, josta se sai tulla omia aikojaan ulos tutustumaan. Alle vuorokaudessa koira oli kiinnittynyt minuun ja pötkötti tyytyväisenä selällään sylissä rapsutettavana. Myös meidän teini-ikäinen tyttö kelpaa vallan mainiosti. Miehiä Jasmin aristaa enemmän. Mies ja poika ovat jatkuva ihmetyksen ja säikkymisen aihe. Namit ja rapsutukset kuitenkin jo kelpaavat, joten uskon, että hyvä siitäkin tulee. 

Näin kotihoitajana oli tosi kiva nähdä koiran siirtyminen kodista toiseen. Uskon, että Jasmin siirtyy yhtä helposti omaan loppuelämän kotiinsa, kun sopiva kotiehdokas löytyy. Se helpottaa hoitajankin mieltä, koska kyllä näihin karvapyllyihin kiintyy ihan jokaiseen. Meidän edelliset hoitolaiset ovat saaneet mitä parhaimmat omat ihmiset. Uskon ja toivon, että myös Jasmin löytää omansa. 

Jos koiran kotihoito innostaa, tutustu Viipurin Koirien kirjoitukseen aiheesta. Jos innostuit Jasminista, löydät sen tarkat tiedot täältä. Päätöksen Jasminin adoptoinnista tekee Viipurin Koirien koiravaraaja ja yhdistys. Adoptiohakemukset osoitetaan suoraan yhditsykselle. 

Ihanaa, lumista viikkoa kaikille!

Ihana rescue-koira - terveisiä kotihoidosta!

Meille tuli hoitoon rescue-koira Iines. Hellä, lempeä ja ihana Iines. Tämä on näitä koiria joihin kaikki ihastuvat heti - koska ihana-Iines on kaikille niin ihana. Komea puuhkahäntä alkaa vipattaa heti, kun ihmisiä näkyy horisontissa.  

Olen kertonut kotihoitajan hommasta jo aikaisemmin täällä. Eli hoitokoira ei ole meidän, eikä tule tule meille jäämään. Sen sijaan ihana-Iines asuu meillä kotikoiran tavoin samalla, kun se ottaa vastaan adoptiohakemuksia ja potentiaalisia omia ihmisiä yhdistyksen kautta. Sen aikaa meidän perhe rapsuttaa, ulkoiluttaa, ruokkii ja hellii. Ihana-Iines on täällä hyvässä tallessa. 

Tässä koirassa minua liikuttaa eniten se, että Iines täyttää tänä vuonna jo 6-vuotta. On joka kerta yhtä uskomatonta, miten kovia kokenut aikuinen koira voi olla yhä näin luottavainen, reipas ja kiva. Meillä Iines parkkeerasi heti keittiön ja olohuoneen risteykseen, jossa se toimii tullikoirana, ja perii maksut rapsutuksina. Kukaan ei taatusti mene ohi ilman. 

Iineksellä on muutakin kuin tarhataustaa. Se on ollut jonkun kotikoira Venäjällä, missä lemmikin hylkääminen ei ole tavatonta. Iines on sisäsiisti ja se on tottunut lenkkeilemään. Välissä Iines vietti pidemmän tovin koiratarhalla Viipurissa. 

Tiesin jo etukäteen, että ihana-Iines on kova lenkkeilemään. Silti nauratti, kun koira törötti ulko-oven edessä jo alle puoli tuntia saapumisesta. Ei auttanut kuin lähteä. Tämä koira paineleekin melko määrätietoisesti ja aktiivisesti mielellään pidemmän kuin lyhyemmän lenkin. Siksi olisi tärkeää löytää koiralle aktiivinen koti. Voi kun olisi omassa pihassa aidat. Tämä koissuli nauttisi varmasti siitä, että voisi juosta vapaana. Minusta hauskaa kokeilla osaako uusi hoitokoira temppuja. Istu ja maahan -käskyt sujuivat Iinekseltä heti sulavasti namien siivittämänä. 

Iines kyselee lenkillä kovasti muiden koirien perään, mutta siitä huolimatta tämä silmäterä kaipaa kodin, jossa se on ainoa koira. Tämä aikuinen koira ansaitsee hyvän kodin. Iineksessä kun on niin paljon hyvää. Se on koira parhaassa iässä - virtaa riittää, mutta riiviövaihe on selvästi jäänyt jo taakse. Lasten kanssa ihana-Iines tulee toimeen hyvin. Mieluiten kyljellään lapsien rapsutettavana.

Iines on toistaiseksi hieman alipainoinen. Siksikin on hyvä, että se on kotihoidossa, jossa ruokaa riittää ja kupilla ei ole tungosta. Kyllä se varmasti nopeasti tästä vahvistuu. Jos kiinnostuit Iineksestä, löydät sen tiedot täältä.  Kuten kaikkien näiden rescuekoirien kanssa, Viipurin koirien yhdistys tekee päätöksen siitä kenelle Iines luovutetaan, jotta lopputulos on paras mahdollinen: loppuelämän koti. Hakea voi silti rohkeasti. Koiran välittäjä kertoo Iineksestä vielä paljon lisääkin. 

Saan to-del-la paljon kysymyksiä siitä, että pidänkö hoitokoiran itse ja miten voin siitä luopua. Ei, me emme pidä tätäkään koiraa. Ja kyllä, kirpaisee ihan kamalasti luovuttaa se eteenpäin. Mutta näin voin auttaa useampaa. Ja saan tutustua jo kolmanteen rescue-koiraan kotonani. Se on jo tosi paljon se. 

Ihanaa sunnuntaita!

Rescue-koiran kotihoitajana

Terveisiä kotihoidosta! Meillä on kuulunut tällä viikolla pitkästä aikaa tassujen tepsutusta. Tämä ihana pikkuinen karvanakki on Sally, jolta riittää suukkoja kaikille yllin kyllin. Sally on rescue, joka odottaa meillä oman loppuelämän kodin löytymistä. 

Sallyn touhuja on voinut seurata instassani stoorin puolella, ja kotihoitajuudesta on tullutkin jo kysymyksiä. Koira on tullut maahan Viipurin koirien kautta. Ennen matkaa, koiralta testataan pitkä liuta tauteja. Koiralla on rokotukset kunnossa, loisten häätö aloitetaan jo Venäjän puolella. 6-kuinen Sally ei ole steriloitu, mutta tosi moni radoptoitavista rescueista kyllä on. 

Mitenkä homma toimii? Kotihoitajan paikkaa voi hakea yhdistykseltä. Jos perheeseen sopiva koira tuodaan Suomeen, voi sille toimia hoitajana. Koiraa hoidetaan, kuten omaansa. Hommasta ei makseta palkkaa. Sen sijaan ostan itse koiralle tarvikkeet ja ruoat. Mahdollisista eläinlääkärikuluista vastaa yhdistys. Koira on meillä niin kauan, että joku sen adoptoi. 

Millainen Sally on? Rohkein rescue mitä olen tavannut. Hyvähermoinen koira on lempeä, rohkea ja aktiivinen. Sally on poikkeuksellisen valmis kotikoiraksi. Esimerkiksi hihnassa kävely sujuu todella hienosti. Jos kiinnostuit Sallysta, ota yhteys Viipurin koiriin. Vastuullinen yhdistys etsii koirille loppuelämän kodit. Siksi koiran kyselijät haastatellaan. Koira luovutetaan ihmiselle, joka sopii koiralle parhaiten. Tämä koissuli on muuten paljon pienempi kuin miltä se kuvissa näyttää. Siro 13-kiloinen veitikka on kuin minikokoinen saksanpaimenkoira. Sallysta tulee aikuisena siro keskikokoinen. 

Kotihoitajuus on vain yksi tapa tukea yhdistystä. Täältä näet listan, miten sinä voit auttaa. Mitä jos tekisit pienen lahjoituksen jouluksi? Jokainen koira tarhalla taatusti arvostaisi sitä 🤎