3 vinkkiä - Näin saat leikkotulppaanit kestämään maljakossa

Leikkotulppaanit pysyvät hyvänä pidempään muutaman helpon kikan avulla.  Parhaan lähtökohdan saat, kun valitset tuoreen näköisen reipaskukkaisen kimpun, jossa ei ole yhtään kuivahtaneita kukkia.

1. Älä poista vielä kääreitä. Leikkaa kukille uudet imupinnat terävällä veitsellä (sakset litistävät varren). Tee imupinta poikittain pystyviillon sijaan, jotta kukat eivät hörppää liikaa vettä. Siirrä kimppu kääreineen maljakkoon, jossa on pari senttiä viileää vettä. Anna olla pari tuntia. Vasta juotetut tuoreet kukat pysyvät paremmin topakoina, jos käärettä ei ota tässä vaiheessa pois.

2. Asettele kukat maljakkoon, jossa on noin 10 senttiä vettä. Tulppaanit viihtyvät paremmin, kun varret eivät ui kokonaan vedessä. Viileä vesi pitää kukat virkeitä. Voit myös lisätä maljakkoon hieman lunta sulamaan. Jos alimmat lehdet jäävät veden pinnan alle, leikkaa ne pois ennen asettelua.



3. Vaihda viileä vesi päivittäin. Pisimpään tulppaanit saa säilymään, jos ne voi siirtää viileämpään paikkaan yöksi. Vältä sijoittamasta tulppaaneja hedelmien lähelle. Niistä erittyvä etyleeni nopeuttaa kukkien lakastumista.

Kuvan tulppaanit on asetettu pieneen jalalliseen maljakkoon, jonka sisällä on palloksi mytätty kananverkko. Jätin vaiheen yksi tekemättä, koska halusin tällä kertaa tulppaanien kaareutuvan hieman alaspäin. 

Ihanaa ystävän päivää kaikille ❤️

 

Syyskuun kukkia

Tällä hetkellä eletään parasta leikkokukkakautta aina ensimmäiseen pakkasyöhön saakka. Nyt toivon sormet ristissä, että hallayö antaisi odottaa itseään, sillä piha on täydessä kukassa. 

Kaikki maahan istutetut kesäkukat ja lukuisat daaliat pukkaavat uutta kukintoa joka päivä. Viimeiset perennat ihastuttavat myös. 

Daalioita on niin paljon, että raaskin kerätä suuren kimpun aina edellisen tilalle. Sekoitan joukkoon myös kaunopunahattuja, eukalyptusta, jättiverbenaa ja koristeporkkanaa. Keittiöpuutarhasta leikkelen yhä kehäkukkia, auringonkukkia ja pallerokiurunkukkia. 

Tähän aikaan vuodesta en arastele värejä. Kaikki ovat tervetulleita samaan kimppuun. Räikeämmät kimput ovat ihania niin keväällä kuin syksyllä. 

 Ihanaa ja reipasta viikon alkua!

Ihana tulppaani-idea

Instagram ja blogit ovat ehtymätön kukkaideoiden lähde varsinkin, kun mennään kevättä kohti. Ehkä hulluin vastaan tullut juttu on tulppaanihieronta. Kyseessä on tapa kääntää tulppaanin terälehtiä auki. Hieronta pidentää tulppaanien ikää ja antaa kukille erilaisen ilmeen. 

Loppuvuodesta tulppaaneja oli saatavilla tavallista huonommin. Nyt niitä on marketeissa senkin edestä. Joka ruokareissulla pitää napata tuore puntti mukaan. 

Olen nauttinut valoisassa olkkarissa tuoreista kukista tosi paljon nyt, kun omat nurkat tulevat tavallistakin tutummiksi. Tykkään myös näistä uuden näköisistä tulppaaneista tosi paljon. Puutarhassa nämä lautasen kokoisiksi aukeavat tulput ovatkin jo tuttuja ennestään. 

Ihanaa viikonloppua!

Erikoinen marraskuu

Viikonloppu kului rattoisasti pihahommissa. Sunnuntaina haravoin ja leikkelin useamman kottikärryllisen kasvijätettä pois. Samalla ihmettelin erikoista marraskuuta. Viime vuoden epätalven jälkeen tämä ei enää tunnu niin ihmeelliseltä. Nyt tästä osaa ottaa jo ne parhaat puolet irti. 

Tein useita hommia, joihin tartun normaalisti vasta keväällä. Leikkelin kuivia hortensian kukintoja, putsasin sorakäytäviä ja leikkelin jopa tuuleentuneita perennoja pois. Perennat talvehtivat yleensä paremmin, kun ne jättää talventörröttäjiksi. Samalla se kuitenkin lisää kevään puutarhaurakkaa huomattavasti. Päätin kokeilla sitä, että siivoilen osan perennoista jo nyt kompostiin. 

Nostin myös daalian juurakot kuivumaan ennen talvetusta ja leikkelin kranssi- ja leikkotarpeita sisälle. Eukalyptukset ja ruusunkiulukat näyttivät yhdessä niin ihanalta, että saivat mennä hetkeksi maljakkoon. Kyllä näistä ehtii vielä kranssinkin tehdä. 

Oli ihana aloittaa työviikko, kun sain niin paljon aikaiseksi viikonloppuna. On mukava kirjoittaa takkatulen ääressä, kun mieltä ei rasita roikkuvat kotityöt. Sillä kaikki tuntuu tällä hetkellä bonukselta. Lähes jokainen homma on keväältä pois. En minä yleensä ole tavannut enää marraskuussa pihahommia tehdä. Paljon mukavampaa tällainen paineeton puuhastelu. 

Tein sunnuntaina myös pihasuunnittelua koskevan artikkelin. Suunnitteluaiheisia juttuja pyydetään usein, mutta harvoin niihin täällä blogin puolella tartun. Joten olkaat hyvät - alla olevasta soittimesta voit kuunnella päivän podcastin. Pienen pihan suunnitteluvinkit löydät Versoilevan nettisivuilta. 

Versoileva · 103 - Neuvontakäynti - Pienet pihat

Mukavaa viikkoa!

Lokakuu - mikä ihana syy kerätä kukkia

Lokakuu - mikä ihana syy kerätä itselleni kukkia. Olen kerännyt ennätysmäärän leikkoja tämän kuun alussa. Daalioita ja astereita omasta pihasta sitä mukaan, kun niitä aukeaa, kunnan kukkakepellolta auringonkukkia. Tällaiset kelit eivät ole itsestäänselvyys, ja siksi nautin jokaisesta maljakollisesta .

Muutamat aurinkopäivät ovat olleet syksyn pelastus, Kun pimeä kausi alkaa, olen normaalisti valmis kömpimään talviunille. Nyt virtaa on ihan eri tavalla. Pitkä sysipimeä kausi ei kauhistuta niin paljon, kun se lyhenee jostain päästä.  En jaksa edes esittää olevani 4 vuodenajan ihminen. Väsyn pimeydessä, hiukset putoavat päästäni ja tahti hidastuu. Yritän löytää iloa pienistä hetkistä. Sillä selviän aina pimeästä kaudesta. 

Tällä hetkellä näihin asioihin kiinnittää huomiota myös koronan takia. En juuri käy julkisilla paikoilla missä on paljon ihmisiä. Siksi hyvät ulkoilukelit ja kukkapellot ovat erityisen tärkeitä tänä vuonna. 

Niin pitkään tämä poikkeustilanne on jatkunut, että uskon sen muuttavan jokaista jotenkin pysyvästi. Arvostetaan lähimatkailua, pieniä arkisia asioita, etätyömahdollisuutta.  En usko, että palaamme enää ikinä 2019 normaaliin. Jostain muusta tulee se uusi normaali.

Nyt toivon, että edes satunnaisia aurinkopäiviä riittää koko lokakuulle. Toivon, että tänä vuonna saadaan lunta. Ja tammikuusta eteenpäin voisi jo pilkistellä aurinko. Nyt keskityn kukkikimppuihin, villasukkiin, ulkoiluun ja takkatuleen. Kyllä se tämäkin säkkipimeä kausi  taaa jotenkin taputellaan. 

 Leppoisaa sunnuntaita!

Minä suuntaan nyt uusia hyllyjä kasaamaan ja laitan oheen leffan pyörimään. Ja takan päälle.  Ja villasukat jalkaan. 

Isosudenporkkanan kasvatus siemenestä

Kesän kivoin kukka esikasvatuspöydältäni on isosudenporkkana (Ammi majus), joka kukkii puutarhassani ensimmäistä kertaa. Kookkaalla kasvilla on kaunis lehdistö, joka kieltämättä muistuttaa hieman porkkanan lehtiä. Ymmärtääkseni nimi viittaa kuitenkin pokkanan tuoksuun, jota erittyy, kun kasvin murskaa. Kasvi oli helppo kasvattaa siemenestä. Pikkutaimien lehdet olivat niin hentoisia, että annoin niiden kasvaa paikallaan hieman vankemmiksi ennen koulimista. 

Olen aiemmin kuullut kasvia kutsuttavan sudenporkkanaksi ja piispankukaksi. Nopea googlailu selvitti, että kasvia kutsutaan myös englanniksi Bishop´s Floweriksi. Hauskin nimi jonka löysin oli Gueen Anne's lace. Isoduden porkkana kieltämättä muistuttaa pitsiä. Ilmeisesti kuningatar Anne oli aikoinaan innokas nyplääjä ja tumma sävy kuvasti verta, jota vikapistoista seurasi. Tiedä häntä, mutta nämä kasvitarinat jaksavat viehättää aina. 

Isosudenporkkanat kasvavat minulla samassa penkissä daalioiden kanssa. Daaliat vasta aloittelevat, mutta ensimmäiset sudenporkkanan kukinnot aukesivat jo heinäkuun alussa. Uskon, että hennonkevyet kukinnot ovat ihana pari daalioiden kanssa. Innostuin kokeilemaan kasvia, koska halusin sitä kimppuihin. Tämä todella on aivan ihana leikkona! 

Ihanaa viikon alkua!

Omenankukkia maljakossa

Puutarhan kevätleikkausten jäljiltä meillä on maljakossa on aina omenankukkia. Viikossa alkaa tapahtua, viimestään kahdessa kukitaan jo. Oksat ovat kauniita jokaisessa vaiheessa.

Hyödetyt kukivat oksat puhkeavat kukaan ennen lehtien tuloa. Näky on herkkä ja kaunis. Olen kokellut hyötää kukkivia ja ei kukkivia oksia. Kokeilussa on ollut ainakin onnenpensas, koivu, musta- ja punaherukka, omena- ja kirsikkapuu. Suosittelen kokeilemaan mustaherukkaa. Kaupan päälle tulee hyvä tuoksu.

Hyötämisellä tarkoitetaan lepotilaisen kasvit kukittamista luonnollisesta aikataulusta poiketen lämpimässä sisätilassa. Helppo ja hauskaa. Tässä onnistuu jokainen.

Aurinkoista sunnuntaita!

Juhlapäivän iltana

Alkuviikosta meille luvattiin sunnuntaille vettä. Uskoin vakaasti, että luontoäiti on puolellani, kun haluan viettää 40-vuotis synttäreitäni puutarhassani. Ja olihan se. Aamulla hän kasteli pihan raikkaaksi, siirsi pilviverhot sivuun ja antoi auringon paistaa koko juhlapäivän. Paahde laskeutui jo yön aika jättäen jälkeensä lempeän lämpöisen päivän. 

Nyt valkoiset pöytäliinat ja kerätty jo pesuun. Jäljelle jäi ilta jollaisia on vain muutama kesässä. Tiedättehän te aurinkoiset päivän ehtoot, kun aurinko paistaa alhaalta ja koko puutarha kylpee valossa. Juhlapäivän asetelmat jätin vielä pöytiä koristamaan. 

Arvoin pitkään haluanko ja ehdinkö juhlia päivääni. Tai halusin minä, mutta puntaroin miten paljon. Lopulta tulin siihen tulokseen, että minua jää harmittamaan, jos en juhlista päivää mitenkään. Tällaiset päiväjuhlat kahvittelun parissa ovat minusta mukavia. Piha pullollaan puheensorinaa, eripari tuoleja ja hyvää mieltä. Paikalla oli vain perhe, lähimmät sukulaiset ja ystävät. Mutta mahtuuhan sitä siihenkin jo porukkaa. Oli mahtavaa miten moni vastasi kyllä, kun lähetin kutsut vain viikkoa aiemmin. Onneksi päätin rohkaistua, vaikka tiesin miten hullulla aikataululla juhlat järjestin.

Perjantai-iltapäivänä käynnistyi turbovaihde siskon kanssa, kun siivosimme puutarhaa ja juoksimme ruokakaupoissa. Lauantai kului iloisesti keittiössä (yömyöhään tietysti). Edes työkiireisen kesän keskellä ei haitannut väsymys, kiire ja stressi. Oli ihana juhlia pitkästä aikaa! Onneksi perhe ja vanhemmat auttoivat.

Pitäisi muistaa, että juhlat kannattavat aina. Varsinkin puutarhajuhlat!

Pääsiäisasetelmia ja -ajatuksia

Pääsiäinen on tänä vuonna niin myöhään, että tunnelmasta saa nauttia erityisen pitkään. Juhla on mielestäni jollain tapaa vuoden ihanin. Jopa joulun veroinen, vaikka pääsiäistä ei juhlitaan yhtä komein menoin. Pidän pitkästä vapaasta ja hiljentymisestä kotiin. Askarteluista, keväisistä asetelmista, pajunkinnoista ja pääsiäisruohosta. Lasten kautta on ollut ihana päästä taas osalliseksi virpomisesta, koristelusta ja jännityksestä, joka päivään liittyy. Saa nähdä montako kertaa meillä vielä rientoihin osallistutaan. Luulen, että nyt mennään jo viimeisiä vuosia. 

Lapsuudesta on jäänyt mieleen myös kartta jonka kanssa herkkuja etsittiin. Isot ja koristeelliset pahviset munat olivat puolestaan meidän perheen pelastus ensimmäisinä vuosina. Allergiat kun sotkivat pahasti osallistumisen suklaamunien maailmaan. Vieläkin niihin on ihana sujauttaa jotain pientä, vaikka lapset alkavat olla jo isompia. Luulen, että teen sitä myös itseni takia. Siinä saa kosketuksen samaan taikaan, jota koin lapsena. 

Narsissit ja keltainen väri on keväällä ihana! Ostan niitä aina ennen pääsiäistä. Tänä vuonna olen juuri tuon ajankohdan takia kantanut jo monet erilaiset narsissiruukut kotiin. Siinä on sekin kiva puoli, että raaskii leikata myös maljakkoon. Toivoisin, että markettien valikoimiin rantautuisi myös persikan väriset ihanuudet. 

En oikein itsekään tiedä mikä pääsiäisessä on niin sykähdyttävää. Olen kevään lapsi ja rakastanut pienestä asti tätä vuoden aikaa. Pääsiäinen kruunaa sen ehdottomasti. Olen myös ehdoton noitakirjallisuuden fani, joten varmaan senkin takia juhla kolahtaa. Lapsena suosikkini oli Mimosa-noita. Kuka muistaa tuon ihanan kirjasarjan?

Minkälaisia perinteitä teillä on? Kuinka monella käy pääsiäispupu?

Ihanaa sunnuntaita!

Rento tammikuu ja kutsumattomat vieraat

Kyllä on ihmisen keho kummallinen. Kun kerrankin olisi mahdollista tehdä töitä rauhalliseen tahtiin etupainotteisesti, niin kaikki flunssat ja muut kutsumattomat vieraat änkevät kylään. Tilanteessa ei ole mitään ihmeellistä. Se on jopa niin tavallista, että melkein arvaa mitä on tulossa. Yrittäjäthän tyypillisesti sairastavat juuri lomilla. 

Onneksi monet hommat hoituvat takkatulen ääressä sohvan pohjalla. Yritin huijata itseni pirteäksi kevään sävyisellä tulppaanikimpulla. Myös kynttilät päivittyivät heleämpiin. Hidastamisessa on kyllä onneksi hyvätkin puolensa. Tässä ehtii kummasti selata siemeniä nettikaupoista. Tilaukseen lähti kohtuuttoman iso paketti. En tarvitse / ehdi kaikkia hoitaa kerralla. Onneksi kasvukausi on pitkä. 

Kiitos vielä kaikille, jotka osallistuitte Versoilevan facetilin kyselytuokioon. Lystiä oli, ja otetaan ehdottomasti uudestaan!

Ihanaa perjantaita!

Hyasintti - joulun tuoja

Hyasintti lienee joulutähden rinnalla suosituin joulukukkamme. Vasta lähivuosina hyasintin käyttö leikkona on yleistynyt myös Suomessa. Komea kukkavana sopii maljakkoon sellaisenaan tai kimpun osaksi. Niin tai näin, kukka on kestävä myös maljakossa. Loistava vaihtoehto joulupöydän kattaukseen.

Se mikä itseäni on aina hämmästyttänyt hyasintissa eniten, on se, että kasvi oli ensimmäinen joulukukka joka rantautui Suomeen 1800-luvun loppupuoliskolla. Silloin sinertävä ihanuus ihmetytti helsinkiläisen kukkakaupan ikkunassa, jota ihasteltiin sankoin joukoin. Tuntuu jopa hieman edistykselliseltä, että juuri eksoottisen tuoksuinen hyasintti saapui meille ensimmäisenä samoihin aikoihin joulupuiden kanssa.

Tuoksut olivat tärkeä osa joulun tunnelmaa. Tuoksuvia ja helposti hyödettäviä kasveja suosittiin joulun aikaan. Monelle joulu ei tule ilman hyasinttia. 1890-luvulla sen rinnalla suosittiin kieloa ja syreeniä. Miten ihana ajatus olisikaan kerätä omalta pihalta lepoon asettuneita kielon silmuja ja hyötää ne jouluksi.

Mitä teillä suositaan joulupöydän kimpussa tai asetelmassa?

Ihanaa viikonloppua! Joulu taitaa olla täällä. 

Kukkaviemisiä

Itsetehty kimppu on ihana ja sydämellinen vieminen. Siltä se ainakin itsestä tuntuu, kun kasaan kimppua saajalle. Sävyjä ja kimpun saajaa tulee mietittyä ehkä tavallista enemmän, kun ajan kerää leikkoja omasta puutarhasta.

Elokuussa kimput ovat aina jotenkin mausteisia ja värit syviä. Keräsin heleän vaaleanvihreitä katsuran oksia ja salaatin kukintoja. Purppuraiset ja vaaleanpunaiset daaliat ovat täydellisiä valkoisten ja punertavien hortensioiden kanssa. Ja mitä olisi loppukesän kimppu ilman purppuraheisiangervon tummanpurppuraisia lehtiä. Kimppu on melko pyöreä, mutta katsuran oksat keventävät sitä kivasti. Pikkuisen puun / pensaan lehdet ovat täydellisiä asetelmiin. Tässä myös yksi syy kasvattaa tämä herttalehtinen erikoisuus. 

Nyt istun jo matkalla viettämään kivaa ja aurinkoista päivää sukulaisten kanssa. Kesän viimeisistä säteistä on ihana päästä nauttimaan meren rannalle. 

Leppoisaa lauantaita!

Ihana kesä

Kesä on ollut poikkeuksellinen, samaan aikaan antelias ja kitsas. Siinä missä kelejä on piisannut, olisi puutarhahommia ollut tarjolla kaksin verroin, koska pelkästään kastelu olisi ollut kokopäivätyö. Niin olisi....Tavoistani poiketen olen tehnyt vähemmän hommia pihassa kuin viimeiseen 7 vuoteen. Ja kun vauhtiin pääsin lorvailussani, en oikein malttanut enää luopua siitä.

Olen tietoisesti sulkenut silmät ja ajatukset siltä seikalta, että sen eestään löytää minkä taakseen jättää. Sattumien summana sain melko loikoisan puutarhakesän. Kesät jolloin tehdään puutarhakirjaa, pakottavat pitämään pihan viimeisen päälle klaffissa. On ollut ihana pitää taukoa ja olla ajattelematta pihaa työnä. 

Tein hommia Keski-Suomessa sievoisen pätkän kesästä ja puutarha sai olla ihan niin röntöllään kuin oli. En ole myöskään ollut ihan niin terve kuin toivoisin, ja väsyneenä ja puolikuntoisena olen todennut, että ei ole vaivan väärti tehdä itseään vielä kipeämmäksi. 

Viimeisen seikan vuoksi olen viettänyt pihalla enemmän aikaa istuen kuin varman ikinä yhteensä. Olen loikoillut ja tehnyt kevyitä hommia. Kastelun ja kukkien keruun lomassa olen kuunnellut kohta 6 äänikirjaa. Parasta ikinä!

Loppukesä on tuonut mukanaan vuoden parhaan kukkakimppuajan. Vaikka leikeltävää on hiukan niukemmanlaisesti laiskan kastelun seurauksena, saa aina raavittua kasaan uuden asetelman, kun edellinen kuivahtaa. Onneksi markettileikot ovat edullinen tapa täydentää isompia asetelmia.

On muuten ollut melkoista luksusta, että ei ole jatkuvasti tarvinnut kantaa tyynyjä ja vilttejä sisään. Kuvat ovat lauantai-illalta. Tänään toivon mukaan saadaan sadetta.

Ihanaa sunnuntaita!

Ihanat elokuun kimput

Kesä ja kimput kuuluvat yhteen. Loppukesällä niistä syntyy mielestäni kauneimpia. Tarjolla on kultapalloja ja daalioita - kaksi suosikkiani. Mikä vain näyttää niiden vieressä kivalta. 

Tein viime kesänä paljon asetelmia. Tänä vuonna maistuvat niittymäisen kevyet kimput. Keräilen kaikkea sekaisin ja asettelen ne ilmavasti kauneimpiin maljakoihin. Loppukesästä keltainen on taas kiva idea. Tuntuu siltä, että väriä ei voi olla liikaa. 

Kultapallot ovat uskomattomattoman kestäviä leikkoina. Jos keltaisesta ei muuten niin välitä, niin tätä pitkänhuiskeaa kaunotarta kannattaa kasvattaa tontin laidalla ainakin leikkotarpeiksi. Pitkät ja kapoiset kukkavanat ovat mielestäni parhaita täytekukkia. Iisoppi, mintut, kellopeippi ja korallikeijunkukka sopivat tähän tarkoitukseen mainiosti. Mitä monipuolisempi kimppu - sen parempi!

Puutarhani on taatusti yhtä karrelle palanut kuin muillakin. Kerään siitä huolimatta niitä vähiä kukkia mitä sieltä löytyy. Turha näitä on säästellä puoliruskeissa penkeissä.

Rattoisaa sunnuntaita!