Herkullinen sokeriton suklaakakku

Sokeriton suklaakakku on suussa sulavan makea. Herkku saa makeutensa taateleista ja steviasta. Mehukkaassa kakussa on maapähkinävoin vihahde, mutta muuten tämä herkku on suklaan ilotulitusta. Kakkuun ei tarvita vehnäjauhoja, maitoa tai voita. Eli kakku on sokerittomuuden lisäksi gluteeniton ja maidoton. Sitä ei kyllä uskoisi! Ja lupaan, että kakku vain paranee vietettyään jääkapissa yön. Sen vuoksi tämän herkun voi hyvin leipoa juhlahetkeä edeltävänä iltana. Juuri ennen tarjoilua kakun päälle vatkataan tuore kauravaahto.  

RAAKA-AINEET 

Kakkupohja

140 g maidoton Keiju (tai kookosrasva)
2 rkl sokeritonta maapähkinävoita

13 kpl kivetöntä taatelia 
ripaus suolaa

1 tl vaniljauutetta

4 kananmunaa

1,2 dl mantelijauhoa

6 rkl raakakaakojauhetta 
1 rkl steviaa

Vaahto
1 purkki Kaslink kauravispiä
1 tl vaniljauutetta 

tarjoiluun marjoja ja hieman raakakaakaojauhetta siivilän läpi

OHJE

1. Laita uuni lämpenemään 190 asteeseen. Laita 16 cm irtovuoan pohjalle leivinpaperi.  Vuokaa ei tarvitse voidella.

2. Sulata rasva kattilassa ja lisää siihen maapähkinävoi. Sekoita tasaiseksi seokseksi. Pilko hieman pehmeitä taateleita ja lisää ne rasvaseokseen. Käytä sauvasekoitinta taaleiden hienontamiseen. 

3. Lisää seokseen vaniljauute ja ripaus suolaa. 

4. Lisää seokseen kananmunat yksitellen jokaisen välissä vatkaten. Lisää joukkoon raakakaakaojauhe siivilän läpi ja sekoita. Lisää lopuksi stevia. 

5. Kaada seos irtovuokapohjaan ja paista uunin keskitasolla 20 minuuttia. Anna kakun jäähtyä.

6. Sekoita kauravispin joukkoon vaniljauute ja vatkaa vaahdoksi. Lado vaahto kakun päälle. Koristele tuoreilla tai pakastemarjoilla. 

Uunissa paistaminen tasaa hieman makeutta. Suosittelen silti maistamaan taikinaa. Steviaa voi maun mukaan lisätä enemmänkin. Huomioi, että steviaa myydään eri koostumuksissa. Ohjeessa käytettyä steviaa käytetään samassa suhteessa kuin sokeria. Kakun makeuteen vaikuttaa myös kauravispi, joka on melko makean makuista. 

Tätä meillä leivotaan taatusti toistekin! 

Mustikkapiirakkapäivä

Heipparallaa helteinen viikonloppu ja ihanat lukijani! Toivottavasti sää ja viikonloppu ovat hellineet yhtäläisesti kaikkia. Täällä ainakin ollaan ihan lomatunnelmissa. Pyöräytin jopa mustikkapiirakan ihan itseni iloksi, koska olen käynyt niin ahkerasti mustikassa. Yllättäen tästä piirakasta tuli kertaheitolla perheen suosikki. Jopa mustikkaa vieroksuvat lapset kehuivat herkuksi. Ohje on Versoilevan Marian käsialaa ja löytyy täältä. Versoilen sivuilta löytyy myös uusi ohje herkulliseen mustikkaiseen pikapullaan.

Olen somen kautta rekisteröinyt, että on ole todellakaan ollut ainoa rohmu metsällä tänä vuonna. Ihmiset ovat keränneet ihan älyttömiä määriä, enkä ihmettele - aika täydellinen mustikkavuosi. Itse en satoihin litroihin päässyt, mutta yli 50 litraa olen minäkin kerännyt. Pakkanen on jo täysi, mutta syöntimarjoja haen jääkaappiin niin pitkään kuin kautta vain riittää. Suurin osa marjoista syödään puuron, jogurtin tai smoothien seassa. Mutta kyllä siitä ainakin yksi piirakka pitää aina saada aikaiseksi. 

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

Kranssi piparista

Piparikranssi on mielestäni yksi joulun kivoimmista DIY-jutuista, koska kranssissa yhdistyy leivonta ja askartelu. Kaksi parasta juttua. Tein ylemmän kuvan kranssin tänä vuonna ja alemman pari vuotta sitten. Molemmat hävisivät parempiin suihin kahden päivän sisällä. Niin kuin piparien kuuluukin.

Juttelimme pipareista myös Puhetta puutarhasta-podcastissa Johannan kanssa. Pipari nimittäin taipuu vaikka mihin. Allekirjoittanut taiteili sillä vuosi sitten julmetun kokoisen kasvihuoneen. Sen jälkeen olen ollut vakuuttunut siitä, että piparista saa mitä vain.

Kuuntele podccast suoraan alla olevasta soittimisesta. Jos innostuit piparikransseista, katso ohjeet Versoilevan uusimmasta artikkelista.

Piparin tuoksuista joulun odotusta!

Verenpisara - syötäviä kukkia

Syötäväksi kelpaavat kukat ovat helpoin ja kaunein tapa koristella kakkuja. Erikoisin näistä kukista on verenpisara. Olen ostanut muutaman erilaisen lajikkeen ihan senkin takia, että saan kakkuihin erilaisia yhdistelmiä. Verenpisaran kukinnot ovat mielestäni erityisen koristeellisia. Niillä taikoi nopeasti kasaan viime viikonlopun syntymäpäiväjuhlakakun koristelun. Kuvat puhukoot puolestaan. 

Jos syötävät kukat kiinnostavat enemmänkin, löytyy Versoilevan sivuilta aiheesta kattavampi artikkeli, jonka kirjoitin vuosi sitten.

Aurinkoista viikkoa!

Arjen juhlaa ja herkkuhetkiä

Kevät on minun pisin vuodenaikani. Se johtuu puhtaasti töistä. Puutarhaan liittyvät työt alkavat rytinällä heti vuodenvaihteen jälkeen. On lehtijuttuja, suunnitteluprojekteja ja messuja. Sitä kaikkea ihanaa, mutta joskus hengästyttävää. Sen vuoksi kaikki pienet arkisetkin hyvänmielen jutut ovat tervetulleita. Yhtä tärkeää on välillä hemmotella itseään ja perhettään. Meillä mennään useimmiten keittiön kautta. Myös nuoriso viihtyy pöydässä, kun tarjolla on herkkuruokia ja kaikki on katettu kauniiksi.

Teimme koko pääsiäisen herkkuruokia. Oli ihan keskittyä perheeseen ja lepoon. Pääsiäinen on siksikin tärkeä, että se on aina loma minkä aikana hieman hengähtää keväällä. Työt kun tunkevat välillä väkisinkin myös viikonloppuihin. 

Olen itse aamupalaihminen. Tuli siis herkuteltua aamusta iltaan. Vastaleivotuilla sämpylöillä oli ihana aloittaa päivä (ja suunnata puutarhaan). Jääkaappisämpylät olivat uusi tuttavuus. Rapeakuorinen herkku oli sisältä pehmoinen. Näitä meillä tehdään jatkossakin.

Oli ihana lähteä neljän päivän työviikkoon hyvillä mielin ja levänneenä. Pakko myöntää, että neljän jälkeen karkasin jo pihalle kuopimaan. Rakastan tätä vaihetta. Töitä päivällä, puutarhaa illalla ja sammun kuin lyhty jo ennen yhdeksää. 

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

Ihanaa pääsäistä ja leipomisen iloa!

Olen jo pitkään seurannut erityisesti instassa Annin Uunissa-blogia. Blogi on melko lyhyessä ajassa kivunnut suomalaisten leivontablogien kärkikaartiin eikä syyttä. Ohjeet ovat toimivia, Anni tarttuu innokkaasti maailmalta kantautuviin uusiin tuuliin ja ottaa superkauniita kuvia. Ei siis ihme, että Annin herkut löytyvät nyt myös kirjan kansien välistä.  

Kirja rakentuu hauskasti vuodenaikojen mukaan. Puutarhanystävää ihastuttavat myös lukuisat kukat, joita kuvissa on käytetty monipuolisesti niin koristelussa kuin taustalla. Koen itse tällaisen kirjan käyttännöllisenä. Samasta teoksesta löytyvät niin joulu- kuin kesäherkut. Oli ilahduttavaa huomata, että vuodenaikojen alle oli jaoteltu erilaisia juhlia mihin leivonnaiset sopivat. 

Ra-kas-tan Annin tapaa koristella kakkuja ja leivonnaisia. Kaikki näyttää niin herkullisesta ja suloiselta. Kirjan alkuun on koottu kaikki kakkupohjat, kreemit ja täytteet ja päälliset, jotka jokaisella kotileipojalla olisi hyvä olla jotenkin hanskassa. 

Olen siinä mielessä jämähtävää sorttia, että jos löydän mieleisen ja ohjeiltaan toimivan leivontablogin, palaan useimmiten samaan paikkaan reseptejä hakemaan. Annin blogi tuli itselleni saumaan, kun kaipasin uutta leivontaesikuvaa ja jotain mistä innostua. Kirja on siinä mielessä vieläkin parempi, että tykkään leipoa perinteisen kirjan kanssa. Mitä parempi kirja, sitä tahmaisemmat sivut. 

Tämän kirjan ehdoton erikoisuus on se, että ohjeiden perään on selkeästi merkitty, jos ne soveltuvat niin kutsutuiksi mökkiohjeiksi. Eli sellaisia simppeleitä, toimivia ja kivoja ohjeita, jotka onnistuvat alkeellisemmassakin keittiössä. Ihan parasta!

Upean kirjan on kirjoittanut Anni Paakkunainen, joka vastaa myös resepteistä ja stailauksesta. Kirjan kuvat on ottanut Anni ja Sofia Tietäväinen. Kaunis taitto on Laura Ylikahrin käsialaa. Kirjan on kustantanut WSOY.

Kirja on saatu arvostelukappaleena. 

Sokerittoman jälkeen

Sokeri on siitä hankala kumppani, että sen kanssa on usein hieman hankala elää, mutta ilman iskee ikävä. 3 sokeritonta kuukautta tekivät kyllä hyvää erityisesti talvella, koska liikun silloin vähemmän. En määritellyt taukoa etukäteen. Kuukausi venyi lopulta kolmeen. Mitä jäi käteen?

Olo on tuhannesti parempi ilman sokeria. Olo ei heittele, tulee syötyä tasaisemmin niitä terveellisempiä juttuja ja paino pysyy kurissa pingottamatta. Erityisesti nautin siitä miten hyvin iho voi. Se on siloinen, pehmeä ja atopia loistaa poissaolollaan. Kaipasin kuitenkin valtavasti leivontaa. Ihan yhtä paljon kuin sokeria. Virittelin kaikenlaisia sokerittomia reseptejä, mutta leipominen ei ollut yhtä kivaa kuin sokerin tuoksussa. 

Leivoimme tyttären toiveesta suklaamuffinsseja sokerittoman päätteeksi. Oli hauska huomata, että pari palaa riitti. Kokonainen leivos oli liikaa. Olen syönyt sokeria tauon jälkeen maltilla ja pitänyt huolen siitä, että välissä on selkeitä taukopäiviä. Sokerin mussuttaminen lipsahtaa niin helposti päivittäiseksi huviksi. 

Usein kuulee puhuttavan sokerikoukusta. Sen minäkin tunnistan. Tauon alku oli vaikea. Nyt sokeria ei tarvitse saada joka päivä. Yksi herkkupäivä ei kuitenkaan kaada kaikkea. Pienikin määrä riittää makeannälkään. Tarkkana saan silti olla, koska olen melkoinen sokerihiiri. 

Kesä lähestyy kovaa kyytiä. Ja silloin on erityisen ihana päästä leipomaan piirakoita ja pullia.

Mukavaa tiistaita!

Sokerittomat lakritsitaatelit - lue helppo ohje

Sokerittomat, maidottomat ja gluteenittomat lakritsitaatelit ovat supernopeita valmistaa. Tämä helpommaksi ei karkin teko käy. Vegaaninen herkku on niin hyvää, että on vaikea uskoa sen olevan täysin sokeriton. Muitakaan makeuttajia ei tarvita, taateli pitää siitä huolen. 

Näitä herkkuja myydään myös valmiina. Meidän kulmilla niitä ei saa, joten olen ostanut raaka-aineita kotiin riittävästi. Sekin näissä on hyvä. Pussissa myytävät pehmeät taatelit ja raakalakritsijauhe eivät kovin nopeasti vanhene. 

Olen ostanut näitä valmiina pienempinä ja suurempina paloina. Isoimmat ovat kokonaisia taateleita, jotka on pyöritetty lakritsijauheessa. Jos haluat maksimoida lakritsin maun, pilko taateli pieniin osiin. Näin ei tule myöskään syötyä kovin isoa määrää. 

Raakalakristijauhetta on alkanut näkyä lähes joka ruokakaupassa. Purkki ei ole kovin kallis ja jauhe on suht riittoisa. Se maistuu aika lailla samalta kuin jauhe Draculakarkkien päällä. Jauhe on jopa sellaisenaan hyvää. Oikeastaan ainoa asia, joka on sokerittomalla kaudella maistunut karkilta tai samanlaiselta makealta kuin karkit. 

Poista taateleista kivet (jos niissä on sellaiset), pilko paloiksi ja kaada päälle lakritsijauhetta. Pyörittele ja nauti! 

Ihanaa alkanutta viikkoa!

Sokeritonta elämää

Vuosi 2019 on toistaiseksi ollut sokeriton. Aloitin ilman tavoitetta, paineita tai määränpäätä. Kunhan kokeilisin sen verran mitä jaksaisin. Olen viettänyt sokerittomia kuukausia ennenkin, ja vointi on silloin paras mahdollinen. Verensokeri ei sahaa, hiilareita ei tee niin paljon mieli ja iho voi mitä parhaiten. On uskomatonta miten sokeri vaikuttaa jopa ryppyihin. Katala aine, jota ilman on niin vaikea tulla toimeen. Pääni kyllä tietää miten toimia. Suuni vain ei valmis yhteistyöhön. Mikään ei maistu samalle kuin sokeri. On vain huonoja ja kohtalaisia korvikkeita. Parhaimmillaan ne onneksi myös yllättävät joskus. 

Koska teen kotona töitä ja olen aamiaisen ystävä, saatan viikollakin kevyt-brunssitella menemään itsekseni. Koska yleensä naputtelen tekstejäni kasaan sängylläni, saatan kantaa tarjottiminen mukanani. Tulppaanit lisäsin kuvia ja teitä varten. Se myönnettäköön. Tämä annos tuntui niin herkkuhetkeltä, että en kaivannut sokeria. Proteiinipitoiset banaaniletut olivat täydellisiä kahvin kanssa. Koko komeuden kruunasi veriappelsiinit ja granaattiomenan siemenet ja mehu. 

BANAANILETUT

2 kananmunaa
banaani

1 dl kaurahiutaleita

2 rkl tocoa
ripaus kardemummaa

Muussaa banaani ja sekoita aineet ja paista voissa. NAM!

Eniten kysytään onko makeanhimo helpottanut. Ihan vähän. Mutta ajattelen herkkuja silti päivittäin. Karkkihyllyyn päin en uskalla edes katsoa. Viikonloput ovat vaikeimpia. Luulen, että kehittelen, jonkun makean sokerittoman herkun taas huomenna, jotta pysyn järjissäni ja kaidalla tiellä. 

Aurinkoista viikonloppua!

Sokeriton vanilja-lakritsijäätelö - mukana ohje!

Oletko ikinä kokeillut tehdä sokeritonta jäätelöä? Minä kokeilin. Tovi meni miettiessä millä makeutan jäätelömassan, jos en halua käyttää hunajaa. Päädyin lucuman ja tocon käyttöön. Jäätelöstä saa taatusti vielä maistuvamman, jos mukaan lorauttaa hieman hunajaa tai steviaa. Parhaalta jäätelö maistuu gluteenittomasta tötteröstä nautittuna. Näitä saa hyvin varustetuista ruokakaupoista.

OHJE
5dl jääkaappikylmää kookoskermaa
3 rkl lucumaa
1 rkl tocoa
noin 3 rkl sokeritonta raakalakritsijauhetta

vaniljapalkon sisus

Vaahdota jääkaappikylmä kookoskerma (vaahdottuu vain kylmänä). Lisää joukkoon lucuma, vanilja ja toco, ja sekoita massasta tasainen. Lisää lakritsijauhetta ruokalusikallinen kerrallaan, sekoita ja maista välissä, jotta löydät itsellesi sopivan sävyn. Laita pakastimeen. Massaa voi sekoittaa puolen tunnin välein. Hyvää tuli ilmankin. Vaniljan sijaan tähän kävisi varmasti myös sitruunanmehu. 

Sokerittoman tammikuun kahvihetket pelastettu. Nyt kun alkaa olla reseptejä hallussa niin mistä sitä tietää, jos innostuisi vielä jatkamaan.

Ihanaa tostaita!

Helpot halloweenkeksit ja koristeluideoita

Halloweeniä vietetään hämähäkkikeksejä syöden pöydän ääressä, jota koristaa värikkäät kukat, mustat kynttilät ja kurpitsat. Meidän koristelu on hieman aikuisempaan makuun, jotta jaksan katsella sitä muutaman päivän. Kurpitsat ja syksyn mausteiset sävyt tuntuvat ihanalta juuri nyt, kun puut karistavat viimeisiä lehtiään ja maisema muuttuu harmaaksi. 

Pellavainen pöytäliina on hyvä pari räikeän värisille kukille. Maanläheiset kurpitsat sopivat kattaukseen hyvin. Kukkia ja kurpitsoja on pitkä pätkä pöydällä. Asetelmaan tarvittiin vain pieniä lasimaljakoita ja rouhea savilautanen.

Maljakoissa on kahta erisävyistä krysanteemia ja pari vihertävää neilikkaa edellisestä asetelmasta. Kuivatut heinät, jaloangervot ja vahakukat ovat kiertäneet jo parissa asetelmassa ja kimpussa. Ne sopivat erityisen hyvin kurpitsojen kanssa. 

Kynttilöiden pitää olla ehdottomasti mustia. Maljakoiden seassa on pari pitkää kelloköynnöksen purppuraista versoa. Kelloköynnöksestä on aina iloa tähän aikaa vuodesta. Se sopii niin monenlaisiin juttuihin. 

Meillä ei varsinaisesti juhlita halloweeniä, mutta on siinä silti jokaiselle jotakin. Tytär tykkää askarrella ja leipoa. Miesväki nauttii mielellään cookieita. Kukkaisa kettiö on ihana piristys muutaman päivän. Yllä oleva kaiverru kurpitsalyhty on kokonaan tyttären käsiala. Miten odotettu hetki tämäkin oli viikonlopussa! Suosittelen lämpimästi lapsiperheille. 

VALKOSUKLAACOOKIET

Tarvitset:

150g voita

1 dl fariinisokeria

1dl hienoa sokeria 

2 tl vaniljasokeria

kananmuna

1tl leivinjauhetta

4 dl vehnäjauhoja

valkosuklaata

1 dl cashewpähkinöitä  / manterirouhetta

1. Sulata voi. Sekoita sokerit ja kananmuna joukkoon. Sekoita sen jälkeen leivinjauhe vehnäjauhoihin ja sekoita jauhoseos voiseokseen.

2. Hienonna valkosuklaa ja cashewpähkinät murusiksi. Sekoita taikinaan. Valkosuklaata voi laittaa makunsa mukaan. 

3. Paista keksit 200 asteessa noin 8–10 minuttia uunin keskitasolla.
4. Sulata tummaa suklaata ja taiteile hämähäkit. Silmät syntyvät pienistä suklaapalloista tai nonparelleista. 

Värikäs juhlaviikko on hauska lisä suomalaiseen juhlakulttuuriin. En suhtaudu kovin vakavasti amerikkalaisiin juhliin. Mielestäni kaikki juhlat ovat hauskoja ja tervetulleita. Niitä voi jokainen viettää omalla tavallaan makunsa mukaan.  Meillä mennään pienellä hygge-vivahteella. 

Ihanaa sunnnuntai-iltaa!

Paahdetut viinirypäleet

Paahdetut viinirypäleet on monikäyttöinen herkku, joka sopii välipalaan, jälkiruokiin, salaatteihin ja lämpimiin ruokiin. Valmistaminen on äärimmäisen helppoa. Rypäleiden lisäksi tarvitset vain tilkan oliiviljyä ja ripauksen suolaa. 

Meidän viinirypäleköynnös Zilga on kolmessa vuodessa kasvanut tosi isoksi. Sato oli sen mukainen. Rypäleterttuja tuli kerralla paljon. Zilgan marjat ovat pienehköjä ja sisällä on siemen tai kaksi, joten syötävää ei hirveästi jää. Maku on pikkaisen kirpsakka, joten valmistan sadosta mielelläni tätä helppoa uuniherkkua, joka tuo marjan makeuden esiin. Ohjeeseen sopii yhtä hyvin kaupan rypäleet. Pääset silloin vähemmällä, koska marjat ovat suurempia. 

OHJE:

viinirypäleitä 

tilkka oliiviöljyä
1 tl suolaa.

Puhdista ja kuivaa tertut. Laita uuninpellille. Pirskota päälle hieman öljyä ja ripottele perää suolaa. Kaupan rypäleet voi laittaa uuniin rankoineen. Minä poistin osasta siemenet mikä on kiva, mutta ei pakollinen lisä. Paahda uunissa alatasolla 200 asteessa noin 15 minuuttia. 

Paahdetut rypäleet ovat pehmeitä ja makeita. Ne sopivat hyvin maustamattoman jugurttiin granolan kanssa. Yhtä hyvin rypäleet taipuvat juustojen kaveriksi jälkiruokana. Kokeilin paahdettuja rypäleitä myös ruokaiseen kanasalaattiin mihin suolaisen makea marja sopi hyvin. 

Jos innostuit omista viinirypäleistä, lue kasvatusvinkit Versoilevan sivuilta, jonne kirjoitin aiheesta artikkelin. Minun ja Johannan podcastissa keskustelu jatkuu saman aiheen ympärillä.

Ihanaa viikonalkua!

Juhlahumussa

Syksyn arki on yllättänyt hektisyydellään. Viikonloppuna sain kuitenkin keskittyä leipomiseen ja kukkien keräämiseen. Kuopuksen syntymäpäivää vietetään daalioiden aikaan. On ihana hakea pöydän somisteet omalta pihalta. 

Simppeli suklaakakku sai uuden ilmeen syötävillä kukilla. Olen täysin hurahtanut näihin helppoihin koristeisiin. Ne ovat myös nopeita ja kasvukaudella aina käden ulottuvilla. Koristeissa ei tarvitse säästellä, sillä materiaalia on keittiöpuutarhassa yllin kyllin. En osaisi enää kuvitella kesää ilman orvokkeja, kehäkukkia, ruiskaunokkia ja auringonkukkia.

Kirjoitin syötävistä kukista Versoilevan sivuille artikkelin. Kun itse vasta opettelin syötäviä kukkia ensimmäisiä kertoja, oli joukossa useampi yllättäjä. Kasvatan mieluiten syötävät kukkani itse, koska silloin tiedän mitä kukat ovat syöneet. 

Artikkeliin pääset tästä linkistä.

Ihanaa loppuviikkoa!

Kaikkien kehuma omenapiirakka

Kaikkien kehuma omenapiirakka oli jo nimeltään jotain sellaista mitä oli pakko kokeilla. Olen jokseenkin aina ollut pöhkönä leivonnaisiin joilla on mahdollisimman kliseinen ja grandioosi nimi. Olen juuri se, joka haksahtaa leivonta-ohjeisiin, jotka alkavat nimellä 'maailman paras'. Tällainen oli myös omenapiirakka, joka on ollut Kotikokki-palvelussa tosi suosittu. Nimi ei luvannut turhia. 

Omat herkkumenat on syöty jo pari viikkoa sitten ja jäljellä oli vain meidän vanhojen rupuisten puiden omppuja. Onneksi apu oli lähellä. Kivat naapurit ovat oikeasti ihan aarre! Viestiä myöhemmin olin tervetullut keräämään omenoita kadun toiselta puolelta. Vanhoissa omakotitaloalueissa  hedelmäpuiden määrä on huikea. Elo-syyskuu tuoksuu meillä omenalta.

OHJE:

pohja

200g voita

1 1/2 dl sokeria

3dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

3/4 dl kevytmaitoa

1 kananmuna

täyte

4 omenaa

kanelia

Sulata voi. Sekoita joukkoon jauhot ja sokeri. Siirrä taikinasta 1 dl pinnalle ripoiteltavaksi. Sekoita lopputaikinan joukkoon loput aineet ja sekoita. Voitele ja korppujauhota piirakkavuoka. Kaada löysä taikina vuokaan ja peitä pinta kuorettomilla omenan lohkoilla. Sirottele päälle kanelia sekä murusteltavaa taikinaa. Paista 200 asteessa noin 30 minuttia. Tarjoile vaniljakastikkeen tai jäätelön kera. 

Kokeilkaa! Piirakka on todella nimensä veroinen. Ehkä vähän pieni tosin.

Ihanaa sunnuntaita!