Syksy on parasta istutusaikaa

Kaupallinen yhteistyö: Biolan 

Nyt on aika kaivaa esiin multapussit, lapiot ja muut istutusvermeet. Syksy on vuoden paras istutusaika! Koska luonto pitää huolen kastelusta, jää muihin hommiin enemmän aikaa. 

Meillä on melko iso piha ja runsaasti istutuksia. Iso osa kasveista on istutettu syksyllä, koska se nyt vaan leppoisin aika niihin puuhin. Jotain tekemistä saattaa olla silläkin seikalla, että olen melko laiska kastelija. Jos suunnitelmissa on yksi tai useampi iso istutus, suosittelen aina ehdottomasti odottamaan syksyyn. Keväällä istutus on jo hyvässä kasvuvauhdissa ja kasveista saa nauttia koko kesän. 

Minä uudistan tällä hetkellä joitain vanhoja penkkejä. Viikonloppuna uutta ilmettä sai meidän keskipihan istutus, johon on suora näkymä olohuoneesta. Suureksi kasvaneet katsura ja syyshortensia 'Early Sensation' saivat uusia kavereita. Poistin ison osan matalasta kasvustosta, paransin koko kasvualustan ja istutin uusia kasveja. Vanhempien puuvartisten kasvien ansiosta, istutus näyttää heti valmiilta. 

Vanha matala kasvusto sai lähteä. Kaivoin myös reilusti hieman rikottunutta kasvualustaa pois ja kiikutin sen kompostiin. Sen jälkeen reipas maapohjan kääntäminen lapiolla, ja uutta multaa joukkoon. Käytin Biolanin Istutusmultaa, joka sisältää kosteutta pidättävää ja kuohkeuttavaa biohiiltä ja kasvin ravinteiden ottoa tehostavaa mykorritsaa. Tästä ilmavasta ja hyväntuoksuisesta luomumullasta on nopeasti tullut suosikkini.  Vinkkaan myös, että Biolan myy mykorritsaa myös erillisessä pussissa, jos haluat käyttää esimerkiksi omaa kompostimultaa. Peruskoulun bilsan tunneilta tuttu sienijuuri lisää kasvin juuriston kasvua. Se puolestaan lisää juuriston kykyä ottaa vastaan ravinteita ja vettä.  

Tässä vaiheessa syksyä kannattaa välttää maan parantamisessa typpeä sisältäviä lannoitteita, koska typpi kiihdyttää kasvua. Sekoitan syysistutuksiin Biolanin vähätyppistä Syksyn PK-lannoitetta. Kastelen istutuskuopat ja kasvit huolella. Tämän jälkeen luonto saa hoitaa loput. Lisäsin lopuksi vielä Biolanin kuorikatteen. Paria raaskumpaa kasvia ei enää edes huomaa joukosta, kun kokonaisuus on siisti. 

Olen ajan kanssa vaihtanut hieman kasveja. Tykkään erivärisistä ja muotoisista lehdistä. Halusin eksoottisen katsuran viereen jotain, mikä näyttää hyvältä läpi kasvukauden. Kukkien sijaan satsasin värikkäisiin lehtiin. Satunnainen kukinta on vain mukava bonus. Näitä istutin: Purppuraheisiangervo 'Little Devil' ja 'Tiny Wine', Helmiorapihlaja, hakoneheinä, japaninsara, rusovuohenkuusama ja rönsyakankaali 'Atropurpurea'. 

Syksyssä on sekin hyvä puoli, että suurin osa kasveista on reilussa alennuksessa. Jos kasvin multa ja juuristo vaikuttaa kostealta, ei yleensä haittaa, vaikka kasvi olisi muuten jo hieman kärsineen näköinen. Taimet juurtuvat kyllä. Koska kelit ovat viilenemään päin, voi istutukseen piilottaa samalla myös syksyn kukkasipulit. 

Kasvin on hyvä ehtiä juurtua ennen talvea. Olen itse istuttanut viime vuosina huoletta vielä lokakuun lopussakin. Joten vielä ehtii hyvin!

 

Lehtimuodot ja värit - kauniisti yhdistellen

Yksi parhaita juttuja puutarhassa on erilaisten lehtimuotojen ja värien yhdistely. Yhdistelmillä saa irti kasveista enemmän. Tavallisempikin pensas korostuu silloin kauniimmin. Tykkään erityisesti yhdistellä pensaita. Tässä muutamia suosikkejani. 

Pidän pensaista jotka taittuvat purppuraan tai ruosteeseen. Parhaat lajikkeet löytyvät happomarjoista ja heisiangervoista. Parhaita heisiangervolajikkeita ovat purppuraiset 'Diabolo' ja 'Little Devil', kellertävä keltaheisiangervo 'Minange' ja punertava 'lady in Red' sekä ruosteinen 'Jefam'.

  

Puutarhassa on aina paljon vihreää, mutta vihreissäkin sävykirjo on valtava. Suosin perusvihreän rinnalla syvää tumman vihreää ja erityisesti heleää kellanvihreää. Myös valkovihreät kasvit kuten kuvan koristeinä viiruhelpi sopii hyvin monivärisen pensasaidanteen joukkoon. 

Keltainen ja vihreä on raikas pari. Norjanangervo on melko tavanomainen kasvi, mutta se näyttää heti jännemmältä keltaheisiangervon vieressä.

Purppuraheisiangervo tuo istutuksiin ryhtiä ja kontarastia. Kuvassa mongolianvaahteran parina. 

Minulla kasvaa monilajisen pensasaidan edessä lamohietakirsikkaa, jolla on ihana omenanvihreä väritys ja kaunis valkoinen kukinta. Kanukat tuovat myös eloa istutuksiin. Niillä on usein punertava runko ja värikkäät lehdet. Omat suosikkini ovat laikkukirjokanukka, joka sopii melkein minkä pensaan viereen hyvänsä. 

Innostuitko pihasuunnittelusta? Kuuntele myös uusin Puhetta puutarhasta -podcast, jossa pureudutaan tällä kertaa terassin suunnitteluun. Kirjoitin aiheesta myös https://www.versoileva.fi/terassin-suunnittelu/ Versoilevan sivuille. 

Versoileva · 086 Terassin suunnittelu

Aurinkoista viikkoa!

Puutarha kesäkuntoon - kasviuutuksia ja kuorikatetta

Yhteistyössä: Hankkijan Puutarha

Kahta en puutarhassani vaihtaisi: puuvartisia kasveja ja kuorikatetta. Miten ihana oli levitellä uutta kerrosta istutusalueille viikonlopun aikana. Piha kaunistui silmissä. Samalla puutarhakausi pyörähti isolla pyörällä käyntiin. Istutin jopa ensimmäisiä kasveja nyt jo pehmoiseen maahan.

Meidän tontin viimeinen rönttäreuna on edennyt hissuksiin muiden projektien ohessa. Olen  istuttanut sinne puuvartisen kasvien ryhmiä, katsonut miten ne istuvat ympäristöön, ja tiivistänyt sen jälkeen rivejä. Tämä on myös edullinen ja verkkainen tapa luoda polveileva ja vapaasti kasvava reunaistutus tontin laidalle. Kaikkea ei tarvitse istuttaa kerralla tai järjestyksessä. Myös harvempaan istutetut pensasryhmät tuovat osittaista näkösuojaa.

Hain Hankkijan Puutarhasta monta ihanaa uutuuskasvia tien reunaa kaunistamaan. Alue on siksikin tärkeä meille, että se on reunustaa sisäänkäyntiä. Kaksi vuotta sitten kaadetut vanhat, suuret ja lahot puut jättivät melko aution läntin jälkeensä. Tiedossa on kolmas kesä ja istutettavana taas uusi valtava satsi kasveja. Projektia on ihana jatkaa, koska edellisvuosien kasvit ovat jo hyvässä kasvuvauhdissa. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että valmista tulee myös hitaasti tekemällä. 

Eniten innoissani ole kasviuutuuksista ja -erikoisuuksista, joita pääsin kokeilemaan. Osa lajikkeista oli jo entuudestaan tuttuja, mutta joukossa oli myös ihan vieraita lajikkeita. Hankkijan Puutarhalla on myynnissä tosi iso valikoima Tahvosten taimia, joista iso osa on viljelty Suomessa. Tahvoset puolestaan on tunnettu siitä, että he pyrkivät jatkuvasti löytämään uusia lajeja ja lajikkeita, jotka istuvat Suomen ilmastoon. Olen kokenut, että myös maahantuodut taimet ovat laadukkaita. Olen suosinut Tahvosten taimia aina kun mahdollista. Itseäni ilahduttaa myös, se että taimet ovat myyntiin saakka olleet puutarhureiden hoidossa, koska myös Hankkijan Puutarhan pisteissä kasveja ylläpitävät ammattilaiset. Hyvä hoito, hyvä taimi. 

Istutin kaksi Walkerinhernepuuta sisäänkäynnin viereen. Tällaiset rungolliset pensaat ovat kuin pikkupuita. Niitä mahtuu pihaan silloinkin, kun isojen puiden määrän kiintiö on aika lailla täynnä.

Monilajinen puu- ja pensasryhmä sai täydennystä näistä kasveista. Taimivalikoima vaihtelee Hankkijan Puutarhan pisteissä, mutta kasveja saa myös myös nettikaupan kautta. Minä kokeilin näitä:

Walkerinhernepuu 'Walker'
Alppiruusu 'Royal Butterfly'
Makeasinikuusama 'Anja' (marjasato maistuu mustikalta)
Nietospensas 'Yuki Snowflake'
Pikkusyreeni 'Tinkerbelle'
Makeasinikuusama 'Atut' (myös tämä tekee satoa!)
Japaninangervo 'Double Play Red'
Syyshortensia 'Magical Candle'
Musta-aronia 'Revontuli' 
Purppuraomenapuu 'Kadetti'

Kastelin samalla pikkuhavuja. Ne voivat paremmin ja ovat vihreämpiä, kun niitä muistaa kastella keväällä. Muuten havut ovat ehkä simppeleimpiä hoidokkeja, mitä pihaansa voi istuttaa. 

Haravointi on pitkästä aikaa kivaa. En haravoi kaikkia lehtiä katealueilta talvehtevien hyönteisten takia. Ohut kerros katetta peittää kaiken mikä näyttää roskaiselta. Monta leppäkerttua mönki kyllä jo vastaan.  Kevät on kaikkinensa palkitsevin aika puutarhassa. Jälki näkyy hetkessä, kun alue alueelta vanhat kuihtuneet kasvit leikkaa alas. 

Tästä on hyvä jatkaa kohti kevättä. Talkoot ovat jo hyvässä vauhdissa!

Ison istutusalueen perustaminen

Meidän piha oli muuttovaiheessa pelkkää nurmikkoa, kurtturuusupuskaa ja joutomaata. Isojen rikkapehkojen keskellä kasvoi onneksi kaksi vanhaa omenapuuta, kriikuna ja pari marjapensasta. Luulen, että olen pusertanut tämän puutarhan eteen yhtä paljon hikeä kuin kyyneleitäkin. Ensimmäiset vuodet tuntuivat toivottomilta. Vaikka sain valmiiksi suurenkin istutusalueen, oli iso osa pihasta aivan tärviöllä. Kaikki se ponnistelu tuntui niin toivottomalta ja jopa merkityksettömältä. 

Alkutaipaleella en ollut vielä hortonomi. Oli paljon intoa ja vaistonvaraista näkemystä. Onneksi osasin jo silloin mitoittaa istutusalueet oikein. Tein niistä heti alkuunsa isoja. Kun puhun isosta, tarkoitan monen neliön pinta-alaa. Pisin perennapenkkimme on yli 10 metriä pitkä. 

Alussa oli kauhuissani, kun mietin miten paljon kasveja pihaan pitää hommata. Satakunta pensastakin vaan hujahti sinne sun tänne. Valmista ei ole vieläkään. Kun ensimmäistä perennapenkkiä kääntäessä ymmärsin miten paljon multaa pihaan tarvitaan, olin luovuttaa. Tingin tahdista ja tein kunnolla penkin toisensa perään, kun siihen oli varaa. Kasvualustan paksuudesta en ole tinkinyt missään vaiheessa. Nykyään hoito on äärimmäisen helppoa ja kasvualusta pysyy hyvänä pelkkien lannoitusten avulla.

Kasvualustan paksuus on kaikkialla pihassa 40–50 senttiä. Siihen on päästy kasvualustaa parantamalla. Maata ei ole viety ollenkaan pois. Kuorin pinnan rikoista ja nurmikosta. Sen jälkeen käänsin pintamaan hieman yli pistolapion syvyydeltä. Kuun maa oli kyllin kuohkea, kannoin sinne puolivalmista kompostia (lehdet vasta puoliksi maatuneita), palanutta hevosen lantaa / kevätlannoitetta  ja pussimultaa. Sen jälkeen sekoitin pohjan ja parannusaineet talikon avulla.  Kaikki istutusalueet on perustettu kohopenkenkeiksi, jolloin pohjaa ei ole tarvinnut kaivaa 40 sentin syvyydeltä.  Kohopenkin reunat muotoilin laskevaksi kohti reunoja. Ajan kanssa penkit ovat hieman tiivistyneet ja madaltuneet. 

En tiedä mitä tekisin ilman kunnon suurta avokompostia. Jo pelkästään perennapenkeistä tulee valtavat määrät kasvijätettä. Mutta se on hyvä vaan, koska oma kasvijäte tarkoittaa kahden vuoden päästä omaa multaa. Suosittelen jokaiselle pihanrakentajalle ensimmäiseksi kompostia. Mitä isompi, sen suuremmat säästöt!

Kuuntele myös minun ja Hernepensaskujanteen Johannan podcast aiheesta 'Tee omaa multaa' ja poimi vinkit talteen. Lupaan, että ensi kevään nikkarointikohde on sen jälkeen taatusti tiedossa.  Lue myös artikkeli aiheesta Versoilevan sivuilta. Pakko vinkata myös Sarjalaitteen tallikärryistä. Isoimmat, kevyimmät ja tasapainoisimmat kärryt ikinä. En tulisi enää toimeen ilman niitä.

Syksy on hyvää maanmuokkausaikaa

Yhteistyö: GreenCare

Syksy on hyvää aikaa maanmuokkaukseen, uusien penkkien valmisteluun ja vanhojen kunnostamiseen. Hommia voi jatkaa niin kauan, kun maa vain on sula. Tykkään itse siivota penkkejä syksyllä siitäkin syystä, että istutuksesta tulee helposti hieman runnotun näköinen. Talvea vasten sillä ei ole niin väliä. Meillä käsittelyyn pääsi noin 6 neliön alue, suuren perennanpenkin pääty.

Ihana, mutta hieman turhan vallaton lyhtykoiso on kolmessa vuodessa jyrännyt alleen hennompia perennoja. Kasvia ei ole edes istutettu tänne. Toisen taimen jakopalan mukana tullut taimen alku on levinnyt todella tehokkaasti. Kesällä päätin, että tänä syksynä saa lähteä. Kasvi on kuitenkin komea, joten annoin sen muodostaa kauniit oranssit lyhtynsä. Suuri kimppu pääsi kasvihuonetta ilahduttamaan. 

Rouhin kasvin irti juurineen multineen, jotta sain putsattua pohjan mahdollisimman hyvin. Tilalle kannoin monta pussia GreenCaren Grobiootti istutusmultaa (luomua). Penkki on tehty GreenCaren luonnonlannoitetulla puutarhamullalla. Istutusmulta kuhisee Grobiootti-hyötymikrobeja, jotka auttavat kasvia juurtumaan. Multa on tarkoitettu erityisesti monivuotisille kasveille. 

Koska ala oli täysin vapaa, upotin sen täyteen tulppaanin sipuleita. Miten ihanaa vain työnnellä pehmeää multaa sivuun käsin ja pikkulapiolla! Tämä taitaa olla jokaisen kotipuutarhurin lempihommaa. Tulppaanit viihtyvät tässä valtavassa penkissä hyvin. Ravinteikasta multaa on 40 senttiä. Harva tulee ajatelleeksi, että tulppaanit tarvitsevat kunnon alustan siinä missä perennatkin. Hyvä multa, ojitus ja aurinkoinen paikka takaavat parhaan kukinnan. Keväällä istutusalue saa kevätlannoituksen. 

Oli oikeastaan ihana jättää tämä alue vielä ilman kasveja. Ehdin talven aikana suunnitella tähän jotain kivaa. Ja miten erityisen kivaa, niin istutuspuuhiin pääsee suoraan ilman puurtamista.

Aurinkoista viikkoa!

postaus on tehty yhteistyössä GreenCaren kanssa. 

Leikkaa ja hoida tulppaanit oikein

Tulppaanit tarvitsevat hoitoa. Tärkeintä on lannoitus ja leikkaaminen. Pitää kuitenkin tietää mitä tehdään ja milloin tehdään. Myös kasvupaikka on syytä valita harkiten. Kirjoitin teille simppelit neuvot joilla tulppaanien kukinnasta saa nauttia pitkään. 

Minulta kysytään usein miten saa ne kaikkein kerratuimmat ihanuudet (kuten 'Angelique') säilymään vuodesta toiseen. Ei niitä saa. Pari vuottakin on jo hyvä suoritus. Tärkeintä on valita paikka oikein. Tulppaani istutetaan läpäisevään ja kuohkeaan multamaahan. Hyvä paikka on aurinkoinen ja kesällä kuiva. Silloin tulppaani varustautuu seuraavaan kauteen parhaalla mahdollisella tavalla. Sipulien ylösnostoa voi kokeilla. Silloin sipulit säilytetään kuivassa ja viileässä paikassa, ja istutetaan takaisin maahan syksyllä. En ole kokenut tätä jippoa kovinkaan toimivaksi. Tuloksena on ollut usean yrityksen jälkeen muutama surkastunut pikkuruinen kukinta. Pari onnistunutta kokeiluakin toki on. Maasta ponnisti komeasti ne kaikkein rumimmat kelta-puna-raitaiset kamaluudet, jotka luulin heittäneeni pois. 

Myös tulppaanit kaipaavat lannoitusta. Kun istutat tulppaanit perennojen sekaan tai pensaiden juurelle, hyötyvät sipulikasvit samasta kevätlannoituksesta kuin muutkin kasvit. Tulppaaneja voi myös täsmälannoittaa, kun nuput ilmestyvät. Kasteluveden mukana annettava lannoite imeytyy nopeasti kasvien hyötykäyttöön. 

Tulppaanien kukinnat leikataan kukinnan jälkeen. Mutta ei suinkaan kaikkia lajeja. Luonnonlajit siementävät ja leiviävät iloisesti viihtyessään, joten niitä ei kannata leikata. Kuvan kasvitieteellinen tulppaani parvitulppaani kasvaa minulla laajoina kasvustoina. Villitulppaanien lisäksi esimerkiksi metsätulppaanin ja lummetulppaanin voi jättää leikkaamatta. Kaikki muut lajit on suotavaa leikata. Jätä kuitenkin lehdet ja varret tuuleentumaan rauhassa. Kun lehdet kuihtuvat hitaasti, virtaavat ravinteet sipuliin. Se on ainoa tapa varmistaa tulevan kauden kukinta. Joskus ne röyhelöisetkin yllättävät ja kukkivat muutaman kauden. 

Jos kaipaat varmaa kukintaa, valitse lajit oikein. Kaikkein kestävimpiä ovat Darwin-Ryhmän lajikkeet. Erityisesti 'Apeldoorn'-lajikkeet ovat hyviä. Mitäkö Darwinit ovat? Ne ovat niitä tulppaanien perusmaukkoja. Niitä kaikkein tavallisimpia tulppuja, joita on saattanut kukkia mummolan pihassa 'aina'. Todennäköisimmin kirkkaan punaisina. Onneksi ryhmässä useita eri värejä. Olen satsannut erityisesti violetteihin perusmaukkoihin, jotta kaikkia tulppuja ei tarvitse ostaa joka syksy uusiksi. Silloin raaskii ostaa niitä erikoisuuksia jonkun verran joka vuosi. Darwinien lisäksi kasvitieteelliset tulput ovat hyviä. Ne ovat kaikkein kestävimpiä. 

Toivottavasit vinkeistä oli apua. Kommentti-loota on teidän. Siellä on vinkkipostausten jälkeen ollut todella mielenkiintoisia kommentteja ja kokemuksia. Niistä opin aina minäkin uutta.

Ihanaa keskiviikkoa!

Tervetuloa rauha

Tiedättekö te sen istutusalueen, joka ei meinaa millään asettua istumaan muuhun puutarhaan. Meillä sellainen oli vierasmökin edessä. Keltapunaisena huutanut perenna-alue paloi verkkokalvoille joka kerta kun sitä olohuoneen ikkunasta katsoin. Iso istutusalue on nimittäin meidän päänäkymä sisältä.

Kaksi kesää sitten tempaisin kaiken ylös hetken mielijohteesta. Kaipasin ennen kaikkea rauhaa. Suunnitttelin alueen, joka oli säyseän värinen ja pysyisi kauniina pitkälle syksyyn. Pääkasvina istutuksessa on kuunliljan eri lajikkeet, jotka kehystävät istutusta metsän laitaan saakka. Samalla jaoin istutuksen kahtia ja tein toisen pienemmän sisäänkäynnin patiolle. Se on lisännyt toiminnallisuutta rutkasti.

Patio on aina vähintäänkin lievässä varjossa. Yksi rottinkituoli ja pieni pöytä on ollut riittävä oleskeluun. Tässä on yllättävän kiva juoda kahvit itsekseen, kun kirjoittaa blogia.

Tykkään jaloangervoista valtavasti ja oli ihanaa saada niitä lisää pihaan. Niillä on kauniit lehdet, pitkä kukinto ja rauhoittava olemus. Kasvi on mitä parhain nostamaan muita kasveja parrasvaloihin. Graafiset pallotuija, sormivaleangervo ja lehtokielo näyttävät heti paremmalla angervon hattaraisten kukintojen rinnalla.

Istutuksessa on myös angervopensaita. Keijuangervot ja keltajapaninangervo hakevat vielä täysin pyöreää muotoaan. Pari kesää saksimista niin muotoonleikkattu ulkomuoto alkaa olla pysyvä tila. 

Syyskesä alkoi täällä yhdessä yössä. Vaikka lämpöä ja valoa riittää niin jostain niitä keltaisia lehtiä alkoi sadella hiljalleen juuri sinä aamuna, kun kolme koululaista suuntasi kohti koulua. Minä tervehdin ilolla tyhjää taloa ja kirjoitusrauhaa. 

Ihanaa perjantaita!

Kevään kaunein näkymä

Ulkona on juuri nyt käsittämättömän kaunista. Kukkivat puut ovat kevään näyttävin kohokohta, kun tuhannet pikkukukat helähtävät kerralla auki. Tuntuu, että joka puolella kukkii, koska suuret puut näkyvät kaikkialle. 

Rakastan tätä näkymää puiden lomasta keittiöpuutarhaan. Yksi helpotuksen syistä lienee se, että tämä oli rikkaisin osa pihaamme. Nyt kun omenapuut on leikattu, marjatarha suitsittu katteella rikattomaksi ja isoa osaa pinta-alasta peittää keittiöpuutarha sorapintoineen ei voi kuin huokaista. 

Omenapuiden alle istutetut kärhö ja ruusunätkemät näyttävät selviinneen talvesta. Versoja ja silmuja on valtavasti. On hämmentävää miten suuriksi köynnökset kesässä ehtivät. 

Yhtään ei keväisen iloista mieltä haittaa myöskään se, että aurinko taitaa helliä tänään vapaapäiväläistä. Eilen ostetut pikkupuut ja uudet pensaat odottava istuttajaansa. 

Ei muuta kuin ulos ja hommiin!

Kaksin kaunihimpi

Olen ennenkin hehkuttanut herttavuorenkilpeä, joka on monen inhokki. Huonosti hoidettuna se onkin melkoinen rumilus. Kun pitkä rivi vuorenkilpiä on kukassa samaan aikaan omenapuiden kanssa, tuntuu siltä kuin koko puutarha kukkisi. Siinä on jotain sykähdyttävää varsinkin illansuussa.

Loistavien kasviparien miettiminen ei ole yksinkertaisin homma. Kukinnan ajoitusta ja niiden lumovoiman tehostumista parina kannattaa kuitenkin miettiä. Vaatimattomampikin kasvi saattaa nousta silloin ihan uuteen arvoon.

Tämä kaksikko ei tosin ole minun aikaansaannostani. Nämä kaksi olivat niitä harvoja kasveja mitä pihaan on istutettu jo ennen minua. Muuten en olisi näistä varmaan ikinä innostunut. Onneksi en repinyt vuorenkilpiä pois heti alkuunsa. Tämä on nimittäin yksi vuoden odotetuimpia kukka-aaltoja nykyään.

Päivästä on tulossa täydellinen. Aurinkoista viikonloppua!

Kahvi ja puutarha

Onko teille tuttu tarina kahvikupista ja puutarhasta? Menet iltapäiväkahveelle pihalle ja otat varuiksi kameran mukaan. Villiinnyt kaikista uusista tulppaaneista ja perennoista, auringonpaisteesta sadekuurojen välillä ja kaikesta siitä vihreästä. Näön vuoksi raahaat kuppia mukana, kun hulluna samalla taltioit kaikki ihanat näyt ja tulevat muistot. Viiden huikan jälkeen lähes täysi kuppi on jostain maagisesta syystä viilennyt. Ja seuraavana aurinkoisena päivänä sama uudestaan. 

Tällaiset tarinat naurattavat itseäni. Ja tiedän sen naurattavan montaa muutakin samanhenkistä vihersekoilijaa. Koska sitähän tämä bloggaajayhteisö parhaimmillaan on. Sen sain huomata myös edellisestä postauksesta, jossa kerroin talvivaurioille menetetyistä kasveista. Sain monta ihanaa vastausta ja kommenttikentässä pöhisi mahtava keskustelu. 

Bloggaajyhteisö on myös sitä, että olet monta vuotta blogiasi kirjoittanut ja kaverin blogiin kommentoinut. Ja sitten se sama kaveri, jota et oikeastaan ole edes livenä tavannut, tulee morjestamaan rautakaupan puutarhaosastolla, koska kyllähän te oikeasti tunnette! Koska sitä tietää toisen pihan onnistumiset ja menetykset, suosikit ja erikoisuudet.

Bloggaajayhteisö on antanut mahtavan tuttavapiirin, luottokavereita, yhden sydänystävän ja porukan jolla on kannustava henki keskenään. Monia teistä olen onneksi saanut tavata bloggaajatapahtumissa.

Terveisin,

Diippi-Meikäläinen

Heleän vihreää

Kevään heleän virheä on värinä vailla vertaansa. Nautin suunnattomasti lehtiin puhkeavista puista ja siitä, kun luonno ilme silminnähden kirkastuu. Tässä kohtaa kaikki on vielä mahdollista ja täysin hallittavaa. Intoa riittää kuin pienessä kylässä, ja sitä ihmettelee itsekin, että miten niitä istutusalueita syntyykin niin vauhdilla. 

Tänä vuonna satsataan erityisesti pensaisiin ja tontin reuna-alueisiin. Himpun tylsää, mutta palkitsevaa. Ja eihän se olisi puutarhakausi eikä mikään, jos en yhtä uutta perennapenkkiä perustaisi (tai kahta...).

Aurinko näyttää paistavan tänäänkin. Kaikki hyvin valtakunnassa.