Alppiruusut - hoito ja kasvatus

Alppiruusut ovat varjotarhan upeimmat kukkivat pensaat. Hoito on helppoa ja kasvuakin tapahtuu, kun malttaa odottaa. Nopeita nämä kaunottaret eivät ole. Kasvua saa usein odotella useita vuosia. Onneksi pensaat ovat kauniita heti ostovaiheesta eteenpäin, vaikka koko olisikin pienempi. Lajikkeissa on valtavia kokoeroja, jotka tulee ottaa huomioon jo istutusvaiheessa. Itselläni pienin rhodo on polvenkorkuinen 'Elviira' ja suurin 'Helsingin Yliopisto', joka on yksi tavallisimmista rhodoista Suomessa. Se menestyy V-vyöhykkeellä asti. 

Alppiruusu kannattaa istuttaa puolivarjoiseen paikkaan. Meillä pensaat ovat pihan varjoisimmassa kulmassa, jossa pensaat jäävät puiden ja rakennuksen katveeseen. Rhodo on myös täydellinen valinta metsäpuutarhaan.  Tämä on yksi parhaista pensaista tontin laitaan, jos tontti jatkuu sen jälkeen metsäisenä. Liitoskohta tontin rajalla on silloin pehmeämpi ja kauniimpi. Jos pihasta ei löydy varjoista paikkaa,  ja haluat istuttaa alppiruusun aurinkoiselle paikalle, tarvitsee pensas säännöllistä kastelua ja erittäin huolellisen kevätsuojauksen. 

Alppiruusun edessä kasvaa sormivaleangervo. 

Alppiruusulla on kokoonsa nähden maltillisen kokoinen juuristo, joka on pinnassa. Siksi alppiruusun voi hyvin istuttaa esimerkiksi männyn juurelle. Maan tulee olla kalkitsematon, kuohkea ja runsasmultainen. Pohjan saa helpoiten kuntoon käyttämällä havu-rhohomultaa. Yhtä hyvin kasvualustan voi sekoittaa kompostista ja olemassa olevasta maapohjasta. Tärkeintä on, että kasvualusta on ainakin puoli metriä syvä. Helpointa on tehdä pensaille kohopenkkejä, jolloin ei tarvitse kaivaa niin paljon. Kasvualustaan voi lisätä rhodolannoitetta, jos ei käytä havu-rhodomultaa. Säkeissä myytävä multa on jo peruslannoitettua eikä kaipaa lisälannoitusta. Tein omat kasvualustat sekoittamalla kompostia, olemassa olevaa pohjaa ja pussimultaa. Sekaan nakkasin hieman kuusen neulasia, jotka happamoittavat kasvualustaa. Alppiruusu istutetaan samaan korkeuteen kuin se on muoviruukussa. Näin juurenniska ei jää maan alle. Multa tiivistetään huolellisesti käsin painellen juurenniskan ympäriltä. Kasvi tarvitsee alkuun viikottaista kastelua. Ensimmäisen 1–2 kuukauden jälkeen tahtia voi harventaa. Pensas nuupottaa lehtiään, jos se on päässyt kuivahtamaan. 

Alppiruusut ovat aina vihantia kasveja eli ne ovat vihreitä ympäri vuoden. Kasvi alkaa haihduttaa heti ensimmäisten säteiden aikaan. Jos pensasta ei varjosta, alkaa kuivuminen. Puiden katveessa varjostamisen kanssa pääsee helpommalla. Mitä nuorempi pensas, sitä herkempi se on kuivumaan. Keväällä pensaiden vointia on hyvä seurata, ja kastella tarvittaessa. Myös paahteiset ja tuuliset kesät saattavat aiheuttaa lisäkastelun tarvetta. Keväällä rhodoille annetaan myös havu-rhodolannoite ennen kukintaa. Pensas ei tarvitse paljon lannoitusta, joten ohjeen määrää on hyvä noudattaa. Alppiruusut hyötyvät katteesta, joka vähentää haihduntaa ja pitää rikkoja hieman kurissa. 

Alppiruusut eivät varsinaisesti tarvitse leikkausta. Kuivuneet ja kuolleet oksat on aina hyvä poistaa. Jos pensaan juurelle haluaa istuttaa muuta, kestää rhodo alimpien oksien leikkauksen, jolloin alle tulee enemmän tilaa. Silloinkin on hyvä muistaa, että ei jätä tappeja vaan tekee siistin leikkauksen. Monet perennat viihtyvät alppiruusun juurella, vaikka maa onkin hieman hapan. 

Alppiruusujen kukinta oli tänä vuonna todella upea! 💜

Ihanat suuret kukkivat pensaat

Suurten kukkivien pensaiden kukinta tuntuu tänä vuonna ylenpalttisen runsaalta. Siihen syynä lienee se, että pensaat ovat vihdoin kasvaneet isoiksi. Tuntuu, että koko piha kukkii. Tuoksu on ihan mieletön. Tässä kuvapläjäys meidän karkkipihasta, jossa komeimmasta kukinnasta vastaavat nyt syreenit ja lumipalloheidet.

Lumipalloheisien matka ei ole ollut ihan kivuton meidän pihassa. Pensaille ei tahtonut löytyä millään sopivaa paikkaa. Nuoret taimet saivat jatkuvasti kirppoja riesakseen. Siirsin pensaiden paikkaa 3 kertaa. Lopulta sijainti oli hyvä. Nyt pensaat ovat kukkineet suurina ja terveinä jo monta vuotta. 

 
Ihanaa viikkoa 🌿

Pikkusyyreni mahtuu minne vain

Jaksan joka kerta olla yhtä innoissani siitä, kun varjoon istutettu rungollinen syreeni aloittaa kukintansa, kun muut pensaat jo lopettelevat. Varjossa pikku puu myös kukkii pidempään. Syreeni on pärjännyt hyvin vierasmökin kupeessa, joka langettaa syreenin ylle ison varjon suurimmaksi osan päivästä.

Pienet rungolliset pensaat näyttävät puilta, mutta ovat kokonsa puolesta täydellisiä lähes minne vain. Nämä ovat siitäkin käteviä, että kun pihan puulimitti on tullut (jo aika päivää sitten) täyteen, voi rungollisia pensaita istuttaa kukkapenkkeihin. Koska puita vaan on niin ihana ostaa. 

Näen tässä kyllä melkoisen ansan vaaran. Hyvin mahdollista, että päädyn miinoittamaan kaikki pihan kukkapenkit erilaisilla vartetuilla pensailla - erityisesti syreeneillä. Hyvästi rytmittelyt ja tilan vaihtelut, kun tasapäistän kaikki istutukset niin, että kukkien yllä kohoilevat pensaat kuin suuret ukkolaukat konsanaan.

Siihen onneksi matkaa vielä. Nyt nautin tästä kukinnasta.

Ruusun tuoksussa

Kesä tuoksuu tällä hetkellä uskomattoman hyvältä. Omassa puutarhassa kukkivat ruusut juuri nyt ja niiden vieno ja hienostunut tuoksu leijailee luokse jokaisen pienenkin tuulen vireen myötä. Juuri näitä hetkiä talvella kaipaan. Kun aurinko lämmittää ihoa, ruoho tuntuu pehmeältä jalan alla ja juhannusruusu tuntuu taipuvan kukkien painosta. 

Vietin alkuviikosta pari toimistopäivää puutarhassa. Läppäri ja kännykän jaettava netti ovat loistokeksintö. Työpäivän jälkeen olo oli yllättävän rento. Ihan eri fiilis kuin kököttää työpöydän ääressä. Kesä on sen verran lyhyt, että yritän nauttia jokaisesta hetkestä resurssien mukaan. Aina ei voi loikoilla lepotuolissa, mutta onneksi tapoja on monia. Silloin kesä ei kiidä ohi hetkessä. 

Tuntematon ruusupensaani kukkii runsaasti ensimmäistä kertaa. Pienestä jakopalasta lähtenyt ruusu tuntui jurovan ensimmäiset kesät. Ilmeisesti se punoi juuriaan. Pensas on juuri täydellisen kokoinen ja kukat ihastuttavan pienet. Tästä puskasta löytyy kesän kauneimmat kakun koristeet.

Juhannusruusu on ollut parhaimmillaan tämän viikon. Rankemmat sateet hieman kurittivat sitä, mutta toivon kukinnan jatkuvan juhannuksen korville. Olen käynyt ihastelemassa valkoisia hehkuvia kukkia myös iltahämärässä.

Aika täydellistä!

Vapaasti kasvava monilajinen aidanne

Monilajinen aidanne komea istutus sisäänkäyntiin. Helppohoitoinen istutus on vaihteleva, kaunis ja värikäs. Bonuksena kukinta, jota ilmaantuu sinne tänne aidanteeseen kasvukauden eri aikoihin.

Kuvaan harvoin sisäänkäyntiämme, koska se on niin pitkään ollut työn alla. Pihaa on revitty auki milloin mistäkin syystä. Lopulta kaatuivat isot puut kolme vuotta sitten. Hiljalleen aloitettu istutustyö alkaa vihdoin kantaa hedelmää. Useampi metri aidanteesta on jo valmis. Ja se näyttää juuri siltä mitä suunnittelin. Kauniin lopputuloksen lisäksi olen saanut kokeilla tosi monta erilaista pensasta, joita muuten tuskin olisin pihaani ostanut.

Kuvan aidanteen pensaita:
lamohietakirsikka

lamoherukka

norjanangervo

rinneangervo

keijuangervo

marja-aronia

mustilanhortensia

purppuraheisiangervo 'Diabolo'

lännenheisiangervo

heisiangervo 'Jefam'

keltaheisiangervo 'Minange'

mongolianvaahtera

koreaonnenpensas

lännenhopeapensas

Ryhmässä kasvaa lisäksi pikkuhavuja ja omassa alueessaan viiruhelpeä. Maanpeittoperennoista olen valinnut ryhmään peittokurjenpolven, hopeahärkin, sammalleimun, jättipoimulehden ja vuohennokan, joiden sekaan olen istuttanut narsisseja.

Tässä vain alkupään kasvilistaa. Ylöspäin mentäessä mukaan on mahtunut pensasruusuja ja syreenejä ja paljon muuta kivaa. Istutusta rytmittävät puut kuten hurmevaahtera, kirjovaahtera ja erilaiset purppuraomenapuut.

Juttelimme tovin puutarhan puuvartisista kasveista myös Versoilevan uusimmassa podcastissa. Kuuntele uusin podi suoraan allaolevasta soittimesta. Voit lukea aiheesta myös artikkelin Versoilevan sivuilta.

Syreenien aikaan

Syreeneistä on tullut kukka, joka symboloi lasten kesälomaa. Ilma tuoksuu makealta, tien reunustat uhkuvat liiloina puskina ja tunnelma on iloinen sekä odottava. Olen useana kesänä kuvannut lapsia syreenien vieressä.

Olen istuttanut syreenejä useaan eri paikkaan, jotta kukinnasta saa nauttia mahdollisimman pitkään. Mutkaton pensas menestyy meillä jopa melko varjoisalla paikalla. Siellä kukinta on pidempi ja alkaa hieman myöhemmin. Osa syreeneistä vasta aukoo nuppujaan. Aurinkoisella keskipihalla on jo täysi kukinta päällä. Yläkuvan kaksivärinen 'Sensation' minulla on rungollisena. Se on harvinaisen upea!

Suurin osa syreeneistä kasvaa tontin laidoilla. Olen rohkeasti istuttanut niitä myös perennapenkkien lomaan. Leikkaamalla pensaat ovat pysyneet juuri sopivan kokoisina.

Unkarinsyreeni on selvästi puistosyreeniä myöhäisempi. Eri kasvupaikkojen lisäksi eri lajeilla ja lajikkeilla kukintaa saa hieman pidennettyä. Perinteinen liila pihasyreeni on kaikessa tavallisuudessaan yksi kauneimmista. Eniten odotan nuoren kaarisyreeni 'Veeran' kukintaa.

Kun lasten todistukset on haettu, suuntaan parvekkeen pesuun ja kesäkukkaostoksille.

Ihanaa viikonloppua!

Yllätyskukkia

Puutarhassa ajankulu on usein verkkainen. Niin verkkainen, että kukintaa saattaa joutua odotella vuosia. Uudelle harrastajalle se voi tulla järkytyksenä. Odottamisessa on puolensakin. Kun se vihdoin palkitaan, tuntuu palkinto niin monin verroin paremmalta kuin jos saman asian olisi saanut heti. Näin kasveista tulee rakkaita, niitä syntyy side ja myös niiden poismenoa surraan yhtäläisellä syvyydellä kuin kukintaa juhlitaan.  

Poimin vuosi sitten Lahden puutarhamessuilta mukaan kaksi naurettavan halpaa ja pientä magnoliaa. Sihteerikkömagnolian ja tähtimagnolian lapuissa ei lukenut sen kummemmin lajikkeita. Myyjä oli rehti ja kertoi, että taimet on verrattain nuoria ja kukintaa saa odottaa vuosia. Pyörittelin pensaita pihassani, unohdin istuttaa ne, kasviparat hieman kuivahtivat ja sitten ne löysivät lopulta väliaikaisen sijoituspaikan vierasmökin seinustan vierestä. Ja sinne ne unohtuivat. 

Joskus aika myös yllättää. Tutkin magnolioita jo aikaisin keväällä ja totesin, että ainakin nestekierto pelaa vielä. Ihmettelin pullistelevia lehden silmuja, jotka kasvaessaan näyttivät kovasti nupuilta. Kun ensimmäinen valkoinen terälehden kärki vihdoin pilkotti, oli ihme pakko uskoa todeksi. Nimettömistä pensaistani ilmeisesti tähtimagnolia päätti ilahduttaa minua jo nyt. Nuput aukenivat äärimmäisen hitaasti. Koska pensaat ovat vielä pieniä ja kukat alhaalla, on tätä ihmettä pitänyt käydä kyykkimässä  joka päivä. En usko, että olen ollut mistään kukinnasta näin äimistynyt vuosiin. Niin erityinen se on.

Täytin kukinnan aikaan 40 vuotta. Uskon, että puutarha halusi muistaa minua.

Ihanaa sunnuntaita!

Puutarha kesäkuntoon - kasviuutuksia ja kuorikatetta

Yhteistyössä: Hankkijan Puutarha

Kahta en puutarhassani vaihtaisi: puuvartisia kasveja ja kuorikatetta. Miten ihana oli levitellä uutta kerrosta istutusalueille viikonlopun aikana. Piha kaunistui silmissä. Samalla puutarhakausi pyörähti isolla pyörällä käyntiin. Istutin jopa ensimmäisiä kasveja nyt jo pehmoiseen maahan.

Meidän tontin viimeinen rönttäreuna on edennyt hissuksiin muiden projektien ohessa. Olen  istuttanut sinne puuvartisen kasvien ryhmiä, katsonut miten ne istuvat ympäristöön, ja tiivistänyt sen jälkeen rivejä. Tämä on myös edullinen ja verkkainen tapa luoda polveileva ja vapaasti kasvava reunaistutus tontin laidalle. Kaikkea ei tarvitse istuttaa kerralla tai järjestyksessä. Myös harvempaan istutetut pensasryhmät tuovat osittaista näkösuojaa.

Hain Hankkijan Puutarhasta monta ihanaa uutuuskasvia tien reunaa kaunistamaan. Alue on siksikin tärkeä meille, että se on reunustaa sisäänkäyntiä. Kaksi vuotta sitten kaadetut vanhat, suuret ja lahot puut jättivät melko aution läntin jälkeensä. Tiedossa on kolmas kesä ja istutettavana taas uusi valtava satsi kasveja. Projektia on ihana jatkaa, koska edellisvuosien kasvit ovat jo hyvässä kasvuvauhdissa. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että valmista tulee myös hitaasti tekemällä. 

Eniten innoissani ole kasviuutuuksista ja -erikoisuuksista, joita pääsin kokeilemaan. Osa lajikkeista oli jo entuudestaan tuttuja, mutta joukossa oli myös ihan vieraita lajikkeita. Hankkijan Puutarhalla on myynnissä tosi iso valikoima Tahvosten taimia, joista iso osa on viljelty Suomessa. Tahvoset puolestaan on tunnettu siitä, että he pyrkivät jatkuvasti löytämään uusia lajeja ja lajikkeita, jotka istuvat Suomen ilmastoon. Olen kokenut, että myös maahantuodut taimet ovat laadukkaita. Olen suosinut Tahvosten taimia aina kun mahdollista. Itseäni ilahduttaa myös, se että taimet ovat myyntiin saakka olleet puutarhureiden hoidossa, koska myös Hankkijan Puutarhan pisteissä kasveja ylläpitävät ammattilaiset. Hyvä hoito, hyvä taimi. 

Istutin kaksi Walkerinhernepuuta sisäänkäynnin viereen. Tällaiset rungolliset pensaat ovat kuin pikkupuita. Niitä mahtuu pihaan silloinkin, kun isojen puiden määrän kiintiö on aika lailla täynnä.

Monilajinen puu- ja pensasryhmä sai täydennystä näistä kasveista. Taimivalikoima vaihtelee Hankkijan Puutarhan pisteissä, mutta kasveja saa myös myös nettikaupan kautta. Minä kokeilin näitä:

Walkerinhernepuu 'Walker'
Alppiruusu 'Royal Butterfly'
Makeasinikuusama 'Anja' (marjasato maistuu mustikalta)
Nietospensas 'Yuki Snowflake'
Pikkusyreeni 'Tinkerbelle'
Makeasinikuusama 'Atut' (myös tämä tekee satoa!)
Japaninangervo 'Double Play Red'
Syyshortensia 'Magical Candle'
Musta-aronia 'Revontuli' 
Purppuraomenapuu 'Kadetti'

Kastelin samalla pikkuhavuja. Ne voivat paremmin ja ovat vihreämpiä, kun niitä muistaa kastella keväällä. Muuten havut ovat ehkä simppeleimpiä hoidokkeja, mitä pihaansa voi istuttaa. 

Haravointi on pitkästä aikaa kivaa. En haravoi kaikkia lehtiä katealueilta talvehtevien hyönteisten takia. Ohut kerros katetta peittää kaiken mikä näyttää roskaiselta. Monta leppäkerttua mönki kyllä jo vastaan.  Kevät on kaikkinensa palkitsevin aika puutarhassa. Jälki näkyy hetkessä, kun alue alueelta vanhat kuihtuneet kasvit leikkaa alas. 

Tästä on hyvä jatkaa kohti kevättä. Talkoot ovat jo hyvässä vauhdissa!

Vasta-alkajan houkutukset

Kun aloitin puutarhani vuosia sitten, olin kirjaimellisesti pihalla siitä mistä aloittaa. En ollut ikinä asunut oma-kotitalossa tai omistanut pihaa. Minulla ei ollut pihasuunnittelijan tutkintoa. Sen sijaan minulla oli 2300 neliötä, jossa kasvoi rikkaa kainalon korkeudelle. Päälle kohosi vanhojen puiden latvustoja. Luontevinta oli yrittää löytää nurmi kaiken alta ruohonleikkurilla. Ja siitä se sitten lähti. Täysillä väärään suuntaan.

Vinkkini kenelle hyvänsä nykyään olisi se, että keskity ensin puuvartisiin kasveihin. Mieti puille paikat, hommaa paljon pensaita, tee tukia ja pergoloita köynnöksille. Sulje silmäsi perennoilta, sillä niillekin löytyy paikka lopulta. Mutta vasta viimeiseksi. 

Minä sen sijaan en voinut vastustaa perennoja. Kukkia oli loputtomasti ja miten kauniita ne olivatkaan. Esikasvatustaitoni juontavat vahvasti noilta ajoilta. Olen kasvattanut valtavan määrän perennoja siemenestä. Useita lajeja, satoja yksilöitä. Olen heikkona metrejä pitkiin penkkeihin. Rakastan erilaisten kasvupaikkojen mahdollisuuksia ja niihin sopivia perennoja. Meni muutama vuosi  ja vasta sitten keskityin kunnoilla puuvartisiin kasveihin. Niille on ollut haastavaa löytää paikkoja jälkikäteen. En henno luopua perennoistani. Sen sijaan siirtelen niitä paremmille paikoille, kun pensaita tulee lisää. Hieman työläs tapa, jota en varsinaisesti suosittele kenellekään. 

Olen siitä onnekas, että tonttiini mahtuu niin erilaisia kasvupaikkoja. On paahteinen ja rutikuiva kivikko, rehevä runsasmultainen keskipiha, hedelmäpuutarhan lehtomainen kasvupaikka ja kompostinurkkauksen syvä varjo. Olen saanut kokeilla monenlaisia perennoja. Jokaiselle on oma paikkansa. 

Pihani on nykyään kuin tilkkutäkki. Sieltä löytyy alkuaikojen räpellyksiä, tunteella sommiteltuja istutuksia. Mutta myös järjellä suunniteltuja alueita ja rakenteita, joita on syntynyt opintojeni jälkeen. Kokonaisuus on kaukana siitä miten nyt kaiken toteuttaisin. Aito puutarha on kuitenkin aina matka ja seikkailu. Siellä saakin olla kerroksia ja kokemuksia. Onneksi niitä mahtuu vielä hieman lisääkin, kun oikein mielikuvitusta käyttää. 

Aurinkoista sunnuntaita! Kevät on ihan nurkan takana.

marjakimppu

Sain syksyn kauneimman kimpun naapurin vanhalta rouvalta. En ole tällaista itse keksinyt, vaikka herukoita olen usein poiminutkin. Poikkeuksellisen hyvän visuualisen silmän omaava naapuri on ennenkin yllättänyt minut milloin milläkin ideallaan.

On todellinen onni omata ihanat naapurit. Sain yllätyskimppuni, kun vein turvetta rouvan talvisäilöön meneviä daalioita varten. Kimppu on kerätty tienvarrelta kasvavista villeistä punaherukoista. Sisällä nämä tiputtavat marjansa nopeasti, mutta ulos ruukutuspöydälle kimppu on mitä mainion. Sisällä nämä ehkä toimisivat, kun suihkuttaisi roiman määrän lakkaa päälle.

Herukan oksat ovat koristeellisia sellaisenaan. Olen kerännyt käkkyräisiä oksia usein talviasetelmiin. Kevättalvella leikkaan muutaman oksan ja hyödän ne sisällä. Tuoksu on aivan ihana. Mustaherukalla se on vielä voimakkaampi. 

Ihanaa viikonloppua!

ebony & ivory

Syksyn kiistattomasti kaunein parivaljakko on purppuraheisiangervo 'Diabolo' ja syyshortensia 'Early Sensation'. Tummaakin tummempi Diabolo on kyllä helppo yhdistää lähes pensaaseen kuin pensaaseen. Ehdottomasti yksi parhaita pihan runkokasveja jonka tiedän. 

Early Sensationin väri on vaihtunut syvään marjapuuron sävyyn mikä näkyy kuvien edetessä. Hortensioiden lajien ja lajikkeiden kirjo kyllä tuo onneksi vielä vaihtelua. Pallohortensia 'Annabelle' on yhä puhtaan valkoinen. Syyshortensia 'Limelight' käy kierroksen limen kautta punertavaan. Kuutamohortensia ja mustilanhortensia ovat vielä melko vaaleita.

Tontin laidat täyttyvät hiljalleen näistä voimakkaista väriyhdistelmistä. Tästä parivaljakosta kuitenkin aloitin. Vuosien saatossa joukkoon on tullut eri vihreän ja punertavan sävyä. Aavistus limeä ja ruostettakin on joukossa. Eri pensaista muodostuvat vapaat aidanteet ovat mielestäni upeita. Meillä niitä rytmittää tummalehtinen Diabolo.

Lehtien tumma sävy on mielenkiintoisimmillaan loppukesästä ja syksyllä. Iltojen pimetessä purppuraiset lehdet näyttävät lähes mustilta. Silloin kontrasti on voimakkaimmillaan ja elämys upea. 

 

Sieltä se hämy taas hiljalleen laskeutuu. Ihanaa torstai-iltaa!