Pala kerrallaan

Sain roppakaupalla vertaistukea Instagramissa, jossa kerroin motivoitumisvaikeuksista. Piha täyttyy lehdistä, ja hommaa olisi roppakaupalla. Huomattavasti enemmän kuin motivaatiota. Takaraivossa painaa myös se, että kaappeja on alettava tyhjentämään (kirppikselle, lahjoitukseen, roskikseen jne). Puhaltelin hetken ja ajattelin, että peruna kerrallaan se kattilallinenkin kuoritaan... 

Aloitin parvekkeen siivoamisesta, koska se on iso kokonaisuus ja kaikkein mielekkäin puuha. Oli mahtavaa saada koko homma kerralla hoidettua. Bonuksena pesin myös kaikki tyhjentyneet ruukut. On hienoa, kun saa ruksittua to-do-listalta tehtäviä pois. Olen jo vuosia sitten todennut, että minulle sopii hyvin se aidan matalin kohta. Jos kaikki pitää kuitenkin tehdä, miksi ei alottaisi mielekkäimmästä, jotta saa homman käyntiin. Kun lista lyhenee, on helpompi tarttua tympeisiin töihin.

Parvekkeelta on näkymä meidän oleskelualueelle, mikä helpotti homman sujumista. Pergola-alue on tähän aikaan vuodesta mahtava, kun villiviini hehkuu punaisena ja jättiverbenat ovat kauneimmillaan. Ne saivat vielä jäädä - kunnossa kun yhä ovat. 

Uhrasin myös kokonaisen päivän lasten kamppeiden lajitteluun: kirppikselle, uffiin, kiertoon... Ja jos joku nyt ehdottaa, että eikö joskus voisi vaan relata, niin tiedoksi: sitä on tullut tehtyä liiankin kanssa viime vuodet. Kaappien ja tekosyiden rajallinen tila on tullut vastaan.

Ehdin myös laiskotella. Ajan kuluksi olen lukenut puutarhahistoriaa. Sen innoittamana teimme Johannan kanssa myös aiheeseen liittyvät podcastjakson. Kuuntele uusin Puhetta puutarhasta -tuotos alla olevasta soittimesta. Kirjoitin aiheesta myös artikkelin Versoilevan sivuille. 

Podcastit ja äänikirjat ovat olleet tälläkin kovalla käytöllä. Parasta hupia työn lomaan!

Versoileva · 097 Tasattu - Puutarhataiteen historian sanastoa

Puisia rakenteita ja pergolaunelmia

Lämmin pääsiäinen ja pihapuuhat ovat saaneet vauhtia unelmiin ja suunnitelmiin. Tontin rönttäreuna edistyy kivaa vauhtia, mutta jotain uusia rakenteitakin olisi myös kiva saada. Niistä tulee puutarhaan niin erilainen tuntu. Kasvit näyttävät paremmalta, puutarha on mielenkiintoisempi myös talvella ja pihan huonemaisuus lisääntyy. Erityisesti jos työn alla on pergola tai säleikkö. Niitä voisin nikkaroida pihaan loputtomasti. 

Juttelimme aiheesta Johannan kanssa Versoilevan uusimmassa podcastissa. Aihe on molemmilla sydäntä läheltä. Siinä missä Johanna nikkaroi obeliskeja, mietin minä rakenteita joihin saa köynnöksiä. Puu taipuu niin moneen, että siitä saa vaikka mitä kivaa.

Ehkä turhin, mutta ah niin ihana pergola sijaitsee meidän keittiöpuutarhassa. Tuollaiseksi ilmavaksi rakenteeksi se tuo yllättävän paljon suojaa kasveille. Joten olen perustellut itselleni, että se on myös hyvin tarpellinen. Vaikka pergolan alla ei oleskella, sillä on sitä tärkeämpi esteettinen rooli pihassa. Keittiöpuutarha näyttää toki kivemmalta, mutta isoin vaikutus pergolalla on tonttiin. Kulma jossa keittiöpuutarha sijaitsee, on korkeudeltaan tontin matalin kohta. Pergola tasapainottaa tontin korkeuseroja ja toispuolisuutta hyvällä tavalla.

Joten tällaisia täällä mietitään taas. Kunhan nyt ensin selviän puutarhan keväästä, joka jo itsessään tuottaa työtä monen kottikärryllisen edestä. Mutta saahan sitä haaveilla. Mistä teillä haaveillaan tänä keväänä?

Ihanaa viikonalkua! Näissä leppoisissa merkeissä se onkin ihana aloittaa.

Kiitos tästä vuodesta

Vuoden ensimmäinen on täällä. Yö toi mukanaan lumikerroksen ja uuden virkeämmän alun. Siltä se joka vuosi tuntuu. Elämän helminauhaan kertyi tänäkin vuonna yllätyksiä, naurua, surua ja hetken huumaa. Niitä asioita jotka saavat elämän maistumaan elämältä. 

Uuden vuoden postauksessani on ollut aina kuvia edelliskauden puutarhakukoistuksesta. Vuoden tähtihetki oli erityisesti alkukesä. Rhodot kukkivat tavattomalla runsaudella. Samaan ilonpitoon yhtyivät akileijat ja herttavuorenkilpi. Kaikki suosikkejani.

Kesän isoimmat muutokset kokivat keittiöpuutarha, joka sai kaverikseen kasvihuoneen sekä sisäpiha, jonne kasattiin helppotöinen pergola. Loppukesästä ihmettelen aina tuliko sitä juuri mitään uutta tehtyä. Siitäkin huolimatta, että puusavotan vaatinut  kasvihuoneen pohjatyö oli varmasti isoin rutistus mitä meillä on kuunaan nähty.

Kesä on pysynyt poikkeuksellisen tiiviisti mielessä läpi syksyn. Koneen ruudulla on vilissyt kirjaa varten kuvattuja  puutarhaotoksia. Suurtitöinen kirja palkitsee viimeistään keväällä, kun hommia painavat enää painokoneet. Toivon mukaan pian saisi jo hengähtää.

Vuosi toi myös surun hetkiä. Myllerrys lähipiirissä laantui onneksi nopeasti.  En ole myöskään ollut ihan niin terve kuin toivoisin. Vaikka kaikkea en tänne jaakaan niin oma elämä näkyy väistämättä jotenkin aina myös blogin puolella. Tänä syksynä ja talvena se on näkynyt hieman löyhempänä postaustahtina. On ilahduttavaa miten moni blogiin eksyy siitä huolimatta. Lukuisten kommenttien määrä sykähdyttää aina.

Sain Pihakuiskaajan blogista haasteen, joihin harvoin tartun. Siinä toivottiin 4 eri kuvaa puutarhasta mieluiten samasta paikasta. Tässä näitä nyt olisi jopa yksi kaupan päälle. Ei ihan samasta kulmasta, mutta meidän puutarhasta joka tapauksessa. 

Toivon, että vuodesta 2018 tulee tapahtumarikas, yllättävä ja iloinen!

Oleskelualueen syyskesä

Ruukkupuutarha ja köynnökset ovat taatusti nopein tapa luoda uuteen alueeseen puutarhan ja iän tuntua. Tuntuu kuin vierasmökin oleskelualue olisi ollut tällaisenaan jo monta kesää. Korkealle kohottavat jättiverbenat ovat olleet syyskesän suurin ilo. Kun kasvit ovat ottaneet mittaa on huonemainen tunnelma vain korostunut.

Pienikin katos pitää vettä jonkun verran mikä on mahdollistanut ulkona syömisen, vaikka vähän olisi ripsinytkin kesken aterian. Rottinkiset kalusteet ja pehmusteet on ollut huolettomampaa jättää taivasalle jopa tällaisena kesänä. Valkoinen purje on pitänyt istuinryhmän riittävän kuivana.

Rakastan näkymää kohti vierasmökkiä. Metrejä pitkä perennameri polun varrella on aina elämys. Se tuntuu elävän koko kasvukauden omaa elämäänsä - värikin vaihtuu useaan otteeseen. 

Olen iloinen, että kiirehdin köynnösten istutusten kanssa heti kun pergola viime vuonna nousi paikoilleen. Ensimmäisen juurtumiskesän jälkeen kasvu on ollut nopeaa ja kärhötkin kukkivat jo upeasti. 

 

Viime vuoden aurinkoisen syksyn jälkeen huomasin odottavani tätäkin syksyä ihan uudella innolla. Valo on ihana, ilma kirpeä ja ulkona viihtyy pitkälle syksyyn, kun aurinko vain paistaa. Ruukkupuutarha on toistaiseksi ollut vielä upeaakin upeampi.

 

Nautitaan näistä! Ihanaa keskiviikkoa!

Uusi pergola

Olen täysin myyty! Piha tuntuu saaneen täysin uuden ilmeen tänä kesänä Hillerstorpin uudella valkoisella pergolalla. Olemme mieheni kanssa sopineet, että vuodessa ei rakenneta kuin yksi pergola (se ei onneksi rajaa muiden proggisten määrää). Tänä kesänä pääsimme helpolla, kun uutukainen tuli pihaan paketissa. Kasaus oli helppoa ja lopputulosta päästiin ihailemaan nopeasti. 

Pergola on iso ja solahtaa juuri sopivasti päärakennuksen ja vierasmökin väliselle sorapihalle. Tila ei tunnu enää niin avaralta mikä on pelkästään hyvä asia. Pergolan ympärillä on juuri sopivasti tilaa liikkua kottikärryn kanssa ja se riittää. Jättimäiset istutusalueet ovat juuri oikean kokoiset ison talon ja kookkaan pergolan parina. Juuri nyt olen onnellinen, että istutusalueet on rakennettu ensin. Olisi kurjaa odotella kasvua pari kesää.

Valkoinen väri puutarhassa on todellla raikas. On ihanaa miten aaltoileva katos kiinnittää huomion joka puolelta pihaa. Nyt oleskelualue kutsuu istumaan. Olemme syöneet ja oleskelleet ulkona jo nyt enemmän kuin aiemmin. Vieressä oleva nuotiopaikka houkuttelee lapsetkin tänne iltapalalle. Toisin  kuin parvekkeella olen malttanut juoda jopa kahvit täällä. 

Tänään tulee Piha ja parveke-ohjelman viimeinen jakso. Tiedossa on pihajuhlat. Muistakaa avata telkkarit klo 20.00. 

Nähdään siellä!