KOHTI KESÄÄ JA KUKKIA - MONTA TAPAA KASVATTAA

 Kaupallinen yhteistyö: Korpikangas Siemen Frö 

Mitä olisi kesä ilman kukkia?

Suurimman nautinnon kesästä ja kukista saa, kun seuraa taimen matkaa ihan alusta asti. Minulle se tarkoittaa läjäpäin siemeniä, mukuloita, sipuleita ja juurakoita, joista kasvatan kukkia pihan täydeltä. Varoituksen sana on kuitenkin annettava - tämä on todella koukuttavaa puuhaa. Ja kuten parhailla asioilla on yleensäkin tapana, myös tässä nälkä kasvaa syödessä. Korpikangas Siemen Frön valikoimassa riittää onneksi valinnanvaraa. Sieltä löytyy laaja valikoima siemeniä, liljan sipuleita, daalian juurakoita, kukkien mukuloita, perennan juurakoita ja pikkutaimia! On helpottavaa, kun kaikki saa samasta paikasta, yksillä postimaksuilla. Tilaamisen jälkeen voi keskittyä olennaiseen.

Korpikangas Siemen Frön verkkokauppaan pääset täältä.

Perennan juurakot ja pikkutaimet - kukkia nopeasti

Oletko ikinä kokeillut kasvattaa perennoja juurakoista? Kukkivaan lopputulokseen päästään yleensä jo samana kesänä ja kasvatus on helppoa. Olen itse kasvattanut ison osan pihani perennoista, joko pikkutaimista tai siemenestä saakka. On antoisaa nähdä kasvin eri kasvuvaiheet, kun se on vielä matkalla lopulliseen kokoonsa. Kasveista ja kasvattamisesta oppii ainoastaan tekemällä. Mitä enemmän ja mitä erilaisempia perennoja kasvattaa, sitä parempi näppituntuma syntyy. Puutarhahommissa ei voi oikaista. Se on ollut mielestäni puutarhassa aina parasta. Oman käden jäljen näkee nopeasti, tekemällä oppii koko ajan lisää ja aina on mahdollisuus kasvaa vielä paremmaksi.

Oma kukkamaa

Olen kasvattanut omaan pihaani valehtelematta satoja taimia ellen enemmänkin. Kun aloin rakentaa pihaani, esikasvatin  valtavat määrät perennan taimia joka vuosi. Nyt kun piha on pullollaan kukkia, keskityn enemmän kesäkukkien kasvattamiseen. On silti ihanaa yhä kasvattaa joku uusi perennalaji joka vuosi, koska nautin siitä niin paljon. Itse kasvatetut kukat ovat kuin muistojen kirja kaikilta niiltä vuosilta, jotka olen pihaani uhrannut. Ilahdun joka kesä, kun näen monivuotiset kukkani uudestaan.

Korpikangas Siemen Frö

Korpikankaalla on myös herkullinen valikoima perennojen pikkutaimia ja juurakoita, jotka ovat saavuttaneet suursuosion. Osa juurakoista on vasta tulossa varastoon, mutta suosittelen tekemään tilauksen heti - suosituimmat myydään aina nopeasti loppuun.

Omia suosikkejani perennan juurakoista ovat purppuratulikukan lajikkeet ‘Jolly Eyes’ ja ‘Gainsborough’. Pioniharrastajille löytyy monta vaihtoehtoa eri väreissä. Muista vilkaista myös erikoisen väriset saksankurjenmiekan lajikkeet. Pikkutaimista löytyy puolestaan esimerkiksi ihania leikkokärsämön värikkäitä lajikkeita, erilaisia loistosalvioita, useampi sammalleimu, mirrinminttuja ja mun ikisuosikkeja, törmäkukkia.

Daalian juurakot - Kasvata penkissä tai ruukussa

Aion kasvattaa tänäkin vuonna daalioita. Vaikka talvetan juurakot, hommaan uusia lajikkeita joka vuosi. Olen todennut, että aina on tilaa uusille daalioille - jos ei kukkapenkissä niin ainakin ruukuissa. On samaan aikaan harmi ja hyvä juttu, että aina joku talvetettavista juurakoista ei kestä kevääseen saakka. Olen täysin kyltymätön uusien daalialajikkeiden edessä, joten on hyvä, että on myös mahdollisuus hommata uusia. Korpikankaalla on laaja valikoima erilaisia daalioita. Kun hommaa juurakot kaupasta, joka on erikoistunut juurakoihin, mukuloihin, sipuleihin ja siemeniin, voi olla varma, että juurakot ovat laadukkaita.

Katso Korpikangas Siemen Frön koko valikoima. Ihanaa kukkien täyteistä kevättä!

Tomaatin kasvatus siemenestä

 🌿 Kaupallinen yhteistyö: Biolan 🌿

Tomaatin kasvatus siemenestä on todella antoisaa puuhaa, koska mikään ei ole parempaa kuin seurata satokasvin matkaa siemenestä lautaselle. Mikään ei myöskään voita auringossa kypsyneiden tomaattien tuoksua ja makua. Ehdoton etu on se, että tarjolla on lukuisia herkkulajikkeita, joista saa vain unelmoida kaupan heviosastolla. Jaan tässä teille mun vinkit tomaatin esikasvatukseen. 

Tomaatin esikasvatuksessa oikea ajoitus on todella tärkeää. Sopiva aika aloittaa on juuri nyt. Kun varaat 8 viikkoa esikasvatusaikaa, on lopputuloksena sopivan topakat taimet. Liian aikainen aloitus saa taimet venähtämään honteloiksi.

Olen täysin hurahtanut Biolanin Sammalnappeihin ja Pienoiskasvihuoneeseen. Niiden kanssa esikasvatus on helppoa, siistiä ja mutkatonta. Rakastan kuitenkin mullan tuoksua, joten päädyin kylvämään tomaatin siemeniä sekä Sammalnappeihin että Biolanin Kylvö- ja taimimultaan. Minikasvihuoneessa parasta on sen muoto (näitä saa pieneen tilaan tosi tehokkaasti monta) ja läpinäkyvä kupu, joka luo optimaalisen mikroilmaston. Minikasvihuoneen voi käyttää monta kertaa, sillä Sammalnappeja voi ostaa myös erikseen - siitä iso plus Biolanille. Vinkkinä sanon, että jos haluat päästä alussa helpommalla kastelun kanssa, valitse Sammalnapit. 

Taimimulta ja Sammalnapit kastellaan ennen kylvöä. Kylvän tomaatin siemenet aina pintakylvönä. Mullan päällä käytän vermikuliittia, joka sitoo kosteutta. Tomaatti itää parhaiten noin 20–25 asteessa. Itämisen jälkeen asetan pikkutaimet mahdollisimman valoisalle paikalle. Sadon määrä koodautuu tomaattiin juuri tässä vaiheessa. Vaikka valoa on jo hyvin, käytän siistä syystä myös kasvivaloa (ilmankin pärjäät!).

Tomaatin taimet koulitaan, kun ensimmäiset sirkkalehdet ovat ilmestyneet. Käytän tähän tarkoitukseen pestyjä maitopurkkeja. Taimet saavat niistä hieman tukea, multaa mahtuu hyvin ja purkit saa  todella tehokkaasti pieneen tilaan, kun asettelee purkit tiiviisti vierekkäin. Lisään purkin pohjalle Biolanin Ruukkusoraa ja päälle Kasvusammalta, joka sopii koulintavaiheeseen hyvin. Kasvusmmal ehkäisee kasvutauteja, mikä on herkässä taimivaiheessa superhyvä juttu. Myös kastelu on helppoa, koska Kasvusammal varastoi vettä. Taimet istutetaan aina mahdollisimman syvälle. Istutuksen yhteydessä tuen taimet kasvatuskeppeihin. Sidonta tehdään todella väljästi, jotta rungolla on tilaa kasvaa ja taimi ei vahingoitu. Annan taimien asettua pari päivää ennen kuin teen varastolannoituksen. Tomaatin varastolannoitukseen on hyvät ohjeet Biolan sivuilta. 

Meillä tomaatit kasvavat kasvihuoneessa. Siirrän taimet toukokuun lopussa karaisuvaiheen jälkeen lopullisille paikoilleen isoihin laatikoihin. Totutan taimia auringonvaloon vähintään viikon. Istutan aina kaksi runkotomaattia yhteen laatikkoon, jonka tilavuus on 55 litraa. Taimia ei kannata istuttaa liian tiheästi. Tomaatti tarvitsee reilusti multaa sekä tilaa kasvuun ja sadon muodostamiseen. Laatikon täytän Istutusmullalla, jossa on mykorritsaa ja biohiiltä. Istutuksen yhteydessä teen varastolannoituksen uudelleen. Paikalleen istutuksen yhteydessä poistan tarvittaessa alimpia lehtiä pois ja istutan taimen mahdollisimman syvälle. Näin se jämäköityy kivasti. 

Jos kasvatat tomaattia kasvihuoneessa ensimmäistä kertaa, muista huolehtia erityisesti varjostamisesta, tuuletuksesta ja kastelusta. Tomaatti menestyy hyvin myös avomaalla lämpöisellä seinustalla. Ulos voi istuttaa, kun hallan vaara on ohi. Lisää lämpöä saa tarvittaessa helposti hallaharsolla. 

Biolanin sivuilta löydät selkeät ohjeet tomaatin kasvatukseen kasvukaudella. Ne kannattaa käydä lukemassa. Sitten vaan sormet multaan ja kohti satokautta 🍅

Kun vihreä valtaa kodin

Huhti-toukokuun taite tietää melkoista ruuhkaa kotona kaikkialla minne valo ikkunoista kantaa. Olen aina esikasvattanut paljon. Edes puutarha-alalle painottuva työ ja sen mukanaan tuoma kiire ei saa minua jättämään tätä ilonpitoa väliin. 

Useamman kuukauden kestävä esikasvatusurakka alkaa meillä jo tammikuussa. Alkuun toiminta pysyy muutamissa kylvölaatikoissa. Homma räjähtää käsiin viimeistään koulimisvaiheessa. Vihreän määrää lisää se, että rakastan köynnöksiä ja niiden kasvatusta. Voisihan niitä ostaakin, mutta mikään ei tunnu keväällä niin hyvältä, kuin nähdä suurten köynnösten matkan alku pikkutaimista kohti kukintaa. 

Vaikka meillä on iso omakotitalo, on se tila täälläkin tiukassa kasvien kanssa. Ihan jo siksi, että kotona on paljon myös viherkasveja. Olen ajan kanssa keksinyt tapoja helpottaa tungosta. Jaan kasveja kolmeen eri huoneeseen useamman ikkunan kohdalle. Minulla on käytössä kaksi kokonaista pöytää, erilaisia hyllyjä, kukkapöytiä ja jakkaroita. Eniten tilaa säästyy sillä, että iso osa suurista köynnöksistä on lattialla muovisissa umpiruukuissa, jolloin vuotoja ei tarvitse pelätä. Koulin kaikki köynnökset suoraan lopullisiin ruukkuihinsa ja laitan niille heti tukikepit. Näin köynnökset pysyvät aisoissa ilman, että kurottelevat naapuriin tai leviävät pitkin lattioita.  Myös latvonta hillitsee kasvua hieman pituussuunnassa. Samalla se tuuheuttaa kasveja. 

 Miten teillä? Joko vihertää?

Isosudenporkkanan kasvatus siemenestä

Kesän kivoin kukka esikasvatuspöydältäni on isosudenporkkana (Ammi majus), joka kukkii puutarhassani ensimmäistä kertaa. Kookkaalla kasvilla on kaunis lehdistö, joka kieltämättä muistuttaa hieman porkkanan lehtiä. Ymmärtääkseni nimi viittaa kuitenkin pokkanan tuoksuun, jota erittyy, kun kasvin murskaa. Kasvi oli helppo kasvattaa siemenestä. Pikkutaimien lehdet olivat niin hentoisia, että annoin niiden kasvaa paikallaan hieman vankemmiksi ennen koulimista. 

Olen aiemmin kuullut kasvia kutsuttavan sudenporkkanaksi ja piispankukaksi. Nopea googlailu selvitti, että kasvia kutsutaan myös englanniksi Bishop´s Floweriksi. Hauskin nimi jonka löysin oli Gueen Anne's lace. Isoduden porkkana kieltämättä muistuttaa pitsiä. Ilmeisesti kuningatar Anne oli aikoinaan innokas nyplääjä ja tumma sävy kuvasti verta, jota vikapistoista seurasi. Tiedä häntä, mutta nämä kasvitarinat jaksavat viehättää aina. 

Isosudenporkkanat kasvavat minulla samassa penkissä daalioiden kanssa. Daaliat vasta aloittelevat, mutta ensimmäiset sudenporkkanan kukinnot aukesivat jo heinäkuun alussa. Uskon, että hennonkevyet kukinnot ovat ihana pari daalioiden kanssa. Innostuin kokeilemaan kasvia, koska halusin sitä kimppuihin. Tämä todella on aivan ihana leikkona! 

Ihanaa viikon alkua!

Mitä kuuluu?

Eriskummallinen elämäntilanne on saanut kysymään kuulumisia itseltäni useammin kuin yleensä. En usko olevani mitenkään harvinaisessa tilanteessa. Tila ja aika pakottavat kohtaamaan itsensä jopa tarkemmin kuin välittäisi katsoa - niin hyvää kuin se meille kaikille tekeekin. Minulle, jolta harrastukset, työt ja lähimmät ihmiset löytyvät saman katon alta, ei muutos ole ollut niin dramaattinen. Mutta kyllä se täälläkin kolisee. Hyvässä ja pahassa.

Positiivisena asiana olen huomannut lisääntyneen kiitollisuuden. Koen sitä erityisesti siitä, että viihdyn perheeni kanssa. Ei tympäise kenenkään naama. Olen onnellisimmillani, kun puolisokin tekee kotona töitä ja perheen nuoret ovat läsnä ja lähettyvillä. Olen kiitollinen terveydestäni. Siitä huolimatta, että olen perussairas. Koska voisin olla myös tosi paljon sairaampi tällä hetkellä. Olen kiitollinen lisääntyneestä ajasta. Töitä on hieman vähemmän ja aikaa ei mene yhtään mihinkään turhaan. Olen tehnyt pitkiä kävelylenkkejä metsässä ja hyysännyt kasveja. Todella jees. 

Ne huonot puolet. Koen pientä ahtaan paikan kammoa siitä, että olen sidottu kotiin. En voi sille mitään. Se on nurinkurista, koska valitsen aina kodin melkein minkä menon edestä hyvänsä. Olen kotona tosi paljon. Kaipaan tuuletusta hyvin vähän. Olen kuitenkin hieman auktoriteettiongelmainen. En pidä siitä, että minua käsketään. Olen kuitenkin kököttänyt kiltisti kotona. Ja kohdannut itseni. Tekee hyvää tämäkin.

Lisääntyneellä työajallani olen touhunnut kaikkea sellaista mitä ei yleensä ehdi yrityksen eteen tekemään. Eteen on tullut myös uusia kivoja töitä. Yksi hauskimmista on Parvekepuutarha-webinaari, joka järjestetään viikon päästä. Sinäkin voit osallistua sinne täällä. Tapahtuma on ilmainen ja se järjestetään 11.4. klo 10.30. Tervetuloa!

Ihanaa viikonloppua!

Kotihiirenä

Viime päivät ovat tuntuneet täysin käsittämättömiltä. Tunnelman voi aistia ihan kaikkialla: kaupassa, somessa ja jopa lenkillä, jossa kaikki väistävät kaukaa. Olen jotakuinkin linnoittautunut nyt kokonaan kotiin. Kun perheessä on riskiryhmää, ei halua altistaa omiaan yhtään enempää kuin on pakko. Onneksi olen kotihiiri. 

Koen kiitollisuutta siitä, että kukaan lähipiiristäni ei ole sairastunut. Samaan aikaan myötätuntoni on niiden luona, joilla ei ole yhtä hyvä tuuri. Ymmärrän pelon, joka riskiryhmissä leviää. Toivoisin, että koulut suljettaisiin. Valppaus ei ole hysteriaa. Ylireagointi tässä asiassa ei ole tyhmyyttä. 

Olen onnellinen, että minulla on aina tekemistä kotona. Näin vietän vapaa-aikani muutenkin. Oma piha tuntuu juuri nyt melkoiselta henkireiältä. Samaan aikaan mietin niitä joilla asiat eivät ole samalla lailla. Olen varma, että vapaata tulee olemaan enemmän kuin normaalina keväänä. Tilanne on jo nyt vaikuttanut työtilanteeseeni, kun keikkoja on peruttu. Onni on hyvä verkosto, asiakaskunta ja puskuri. Tuntuu pahalta ajatella pienyrittäjiä, jotka joutuvat kamppailemaan. 

Toivon, että me kaikki pääsemme vähällä, ymmärrämme suojautua ja suojata, ja että kukaan ei jäänyt ilman vessapaperia.

Mukavaa viikonloppua! Nyt on hyvä aika olla perheen parissa.

Kelloköynnökset kertovat keväästä

Helmikuussa alkaa kevät, kun pienet kelloköynnökset puskevat itsensä pintaan. Parasta on, että taimet ovat niin rotevia jo alusta asti. Hyvään kevätvireeseen pääsee välittömästi, kun keittiö alkaa pullistella taimista.

Ra-kas-tan köynnöksiä! Kelloköynnös on ikisuosikkini, mutta joka vuosi kasvaa muutakin. Tänä vuonna kokeilen keijunmekkoa. Vaikka välillä stressaannun taimien määrästä, on kelloköynnöksellä  minuun pelkästään positiivinen vaikutus. Paras kasvatettava, ihana seurata ja komein lopputulos. Joko vakuutuitte?

Kokeilin tänä vuonna Biolanin sammalnappeja pienoiskasvihuoneessa. Kylvin melko rotevat siemenet pintaan ja annoin itää valossa. Pakko sanoa, että itäminen oli tähän mennessä nopein tällä tavalla. Yllättävää sinänsä, koska isommat siemenet neuvotaan upottamaan syvemmälle. Jatkossa aion suosia pintakylvöä.

Jos innostuit köynnöksistä ja esikasvatuksesta, kuuntele myös uusin Puhetta puutarhasta -podcast, jossa juttelemme Johannan kanssa sammalnappikokeiluista ja yksivuotisista köynnöksistä. Selkokieliset ohjeet köynnösten kasvatukseen löydät Versoilevan uusimmasta artikkelista. 

Sammalnapit ja pienoiskasvihuone saatu Biolanilta.

Ihanaa viikkoa!

Helmikuu ja esikasvatus

Helmikuun alkuu tietää aina mullan tuoksua, siemenpussien rapinaa ja esikasvatuskauden alkua. Tykkään aloittaa aikaisin ja hoitaa kylvöjä ja koulintoja osissa. Siksi on luontevaa kylvää helmikuusta eteenpäin joka kuussa pari lajia tai lajiketta. Aloitin jättiverbenoilla ja kelloköynnöksillä. 

Pienensin esikasvatettavien määrää hieman viime vuonna ja homma toimi hyvin. Yksiköiden määrä ei varsinaisesti vähene, koska kasvatan isommat satsit valittuja kasveja. Hoito oli näin helpompaa ja sain hoidettua kaiken töiden ohella, joka ei kevätpainotteiselle yrittäjälle ole itsestään selvyys. Tänä vuonna mennään hyväksi havaitulla kaavalla.

Laadukkaat esikasvatusastiat, aluslautaset ja kuvut jaksavat ilahduttaa. Olen jo useamman vuoden mennyt hyväksi havaituilla astioilla. Joukossa on kierrätysastioita sekä esikasvatukseen suunniteltuja minikasvareita (kierrätetystä muovista). Koen hyväksi, että samat astiat kestävät vuodesta toiseen. Tärkeintä on kulmikas muoto, joka mahdollistaa tilan maksimaalisen hyötykäytön. 

Käytän aina kylvöille annettua taimimultaa ja puhtaita astioita. Kun taivoitteena on isot määrät taimia, on paras antaa niille mahdollisimman hyvät lähtökohdat. Kelloköynnöksen taimikasvatuksesta tulee aina joka helmikuu paljon kysymyksiä. Olen koonnut aiheesta aiempaan postaukseen vinkkejä. Pääset lukemaan ne täältä.

Jättiverbena kaipaa kylmäkäsittelyn. Laitan siemenet varuiksi jääkaappiin kylmään. Yleensä olen käsitellyt siemenet hangessa. Vinkit kylmäkäsittelyyn löydät täältä. Edellä mainittujen lisäksi kasvatuslistalla on auringonkukkia ja kesäpäivänhattuja. Katsotaan mistä muusta innostun matkan varrella. 

Ihanaa viikonloppua!

Vapaa viikonloppu ja touhu poikasineen

Keväinen viikonloppu on kirpakasta kelistä ja pihan lumikinoksista tuntunut lomalta. Edessä on vielä sunnuntai aikataulutonta tekemistä ihan oman mielen mukaan. Arvostan tällaista aikaa eniten. Haravoin ja järjestelin ruukkuja eilen tovin. Koulin pikkutaimia ja leivoin. Kuitenkin niin vähän, että aikaa jäi runsaasti Netflixille. 

Katselun alla on uusi nordicnoir-sarja  Quicksand - Suurin kaikista. Sen lomassa on ihana torkahtaa ja syödä suklaata (koska sokeriton on vihdoin ohi). Tänään hilpaisen kirppikselle ja teen loput kevätkylvöt. Ensimmäinen satsi auringonkukkaa on jo turvallisesti mullissa, mutta olin taas silti innoissani ostanut melkoisen määrän kaikenlaista kylvettävää. Näiden parissa on ihan puuhastella ihan itsekseen, kun ei ole kiire.

Meille eksyy hyvin harvoin pikkunoitia. Toiveikkaasti kyllä aina varaan heille jotakin. Ehkä tänä vuonna onnistaa. Tuoreus ja terveys olisi mahtava juttu!

Ihanaa palmusunnuntaita!

Ennen Satoa Tulee Taimi

Yhteistyössä | Readme.fi

Kevään kauneimman kirjan titteli menee kiistatta Johanna Vireahon ja Hanna Marttisen uutukaiselle. Tyylikäs, hyvin kuvattu ja jäsennelty kirja on sellainen herkku, että sitä selaa hupiaan monta kertaa. Jokainen sivu on harkiten tehty. Kirja vain soljuu aukeamalta toiselle. On ihana jäädä viipyilemään kuviin. 

Olen lukenut sivuja sieltä täältä aamiaispöydässä. Kirja toimii kronologisesti luettuna tai minun tavallani. Jokainen tiedonmuru koskien taimikasvatusta, on koottu pieniksi kokonaisuuksiksi. Ja niistä paloista syntyy Taimi.

Kirjan tekstit ja stailaus ovat Johanna Vireahon käsialaa. Kuvat on ottanut Hanna Marttinen, joka on tämän hetken kärkinimi suomalaisessa puutarhakuvauksessa. Lyömätön kaksikko. Se näkyy joka aukeamalla. Kirjan on taittanut Satu Kontinen. 

Kirjassa on käsitelty taimea monipuolisesti. Kaikki alkaa siemenestä, mutta matkan varrella käsitellään myös kasvuolosuhteet, ruukut ja itse taimikasvatus. Mukana on myös kiva esittely esikasvatettavista kasveista kuvineen. Lopusta löytyy myös taimisanasto. 

Taimi on siitä erikoinen teos, että sen perässä seuraa pian Sato. Huipputyypit ovat tehneet kerralla kaksi kirjaa. Ei voi kun hattua nostaa! Odotan jo innolla Taimen seuraajaa. 

Etsikää käsiinne. Lukemisen arvoinen.

Ihanaa viikon alkua!

Kasvivalot ja komeampi kukinta

Keittiö hohtaa sinisenään kasvulampun valossa. Ensimmäiset pienet sirkkalehdet ovat nousseet mullan pinnalle, ja valoille on nyt tarvetta. Koska päivät ovat melko lyhyitä on lisävalotunnit helppo ymmärtää. Silti on kummallista, miten tärkeää ylimääräiset siniset ja punaiset säteet sirkkalehtisille taimille ovat myös myöhemmin keväällä. Koska tässä kaikkein onnettomimmassa vaiheessa oikeita säteitä juuri tarvitaan. 

Olen aina ihaillut kasvimaailmassa sitä, minkä määrä tietoa ja tarveaineita pieni siemen tai sipuli voi sisäänsä kätkeä. Se on ikään kuin koodattu tuottamaan komea varsi, siihen lehdet ja komea kukka. Sirkkalehtivaiheessa on mahdollisuus vaikuttaa siihen millaisia taimista tulee. Lisävalon turvin kasveista tulee tanakampia, sato on suurempi tai kukinta näyttävämpi. Eikö ole ihmeellistä? Meillä tuo karmea sininen valo saa hohtaa huhtikuun loppuun saakka.

Moni kokee kasvivalojen ostamisen valmiiksi. Teimme Johannan kanssa aiheesta podcastin, jossa asiat on neuvottu hyvin simppelisti. Koska joskus kaikkein vaikeimmat asiat on helpoin tajuta, kun niistä puhuu tosi yksinkertaisesti. 

Aiheesta löytyy myös artikkeli Versoilevan sivuilta. Kuvista näet myös eron, kun kyseessä on kasvivalaisin, jonka valo on punertava tai valkoinen. Ero on huima! Taidan itsekin kiinnittää enemmän huomiota valon värisävyyn.

Vaivan väärti

Joka vuosi pähkäilen esikasvatusten kanssa itsekseni ja blogissani. Onneksi on vertaistuki ja kanssapähkäilijöitä. Kipuilen rajallisten voimavarojen kanssa, ja mietin onko sulaa hulluutta kasvattaa niin paljon. Onneksi kokemus on tehnyt minusta tehokkaan ja aika ei kulu hyvien toimintapojen etsimiseen. Jaksamisen olen ratkaissut siten, että teen kerralla hyvin vähän. Koska jokainen kylvöhetki on hivenen eteenpäin. En jää myöskään suremaan, jos joku nyt unohtuu tai en yksinkertaisesti jaksa enempää. 

Vuoden vaihteessa alan etsiä täyttökuvia postauksiin ja törmään edellisen vuoden kukkakuviin. Tämä on se syy miksi jaksan esikasvatusrumban joka vuosi. Minulla on melko hyvä näppituntuma siitä miten paljon esikasvatusastioita keittiö ja työhuone vetää. Nykyään mietin mikä on kaikkein tärkeintä. Olen päätynyt siihen, että esikasvattaa kannattaa niitä, mitä uppoaa pihaan tolkuttoman paljon (pienikukkaiset samettikukat ja auringonkukat) sekä harvinaisemmat ja törkyhintaiset kesäkukat (kesäpäivänhatut, kelloköynnökset ja jättiverbenat). 

Miettiikö kukaan muu tällä tavoin? Miten te priorisoitte? Ajattelin jopa jättää tomaatin kasvatuksen väliin, koska meidän torillamme käy joka vuosi myyjä, jolla on superhyvät taimet ja kyllin hyvä valikoima. Taimet ovat myös edullisia. Paljon edullisempia kuin kesäkukat.

Koska puutarhassa on kyse ilosta ja elämyksistä haluan uhrata pöytätilaa myös joko perennoille tai jollekin uudelle kesäkukalle, jota en ole kasvattanut ikinä. Tänä vuonna nappasin mukaan paljon hehkutetun koristetupakan, jonka tenho ei ole vielä tähän päivään mennessä itselleni auennut. Lisäksi tilasin törmänkukan siemeniä, koska omat taimeni ovat vuosien saatossa hiipuneet kukkapenkeistä. Törmänkukka pitää kiistatonta ykkössijaa sydämessäni akileijojen rinnalla 

Uuden kokeilussa on tietenkin se riski, että löytää jotain niin fantastista, että ei auta kuin kasvattaa sitä kaikkina tulevina vuosina hamaan hautaan asti. Tällainen on suurikukkainen kesäpäivänhattu. En voinut olla tilaamatta siemeniä. Nappasin myös täysin toisen värisen lajikkeen nimeltä 'Sahara'. En malta odottaa!

Mistäkö ostin siemeniä? Tilasin erikoisemmat Englannista Chiltern Seedsiltä. Suht tyyriitä siemeniä, jotka juuttuivat pariksi viikoksi tulliin, ja tulivat lopulta maksamaan niin paljon, että en halua edes ajatella loppusummaa. Olen innostunut tilaamaan parilta eri ihmiseltä itsekerättyjä siemeniä somen kautta. Toistaiseksi keijunmekot eivät ole itäneet. Olen silti toiveikas perennojen suhteen. Halvimmat siemenet löytyivät Hankkijalta. Valikoima oli yllättävän ja ilahduttavan iso! 

Blogin kesästä on tulossa kukkaisa! Tuskin maltan odottaa.