Persikkkaa ja valkoista

Tämän hetken vallitsevin ja herkullisin väripari puutarhassani on persikka ja valkoinen. Sävyt toistuvat tavallista voimaakkaammin, koska helle on nopeuttanut muiden kukkien kukintaa. Heleät värit on ovat aivan ihanat keskikesällä. 

Persikkainen lilja on levinnyt puutarhaan reilusti, vaikka olen jakanut sipuleita yllin kyllin muillekin. Valkoisten kukkien parina lilja on kyllä nätti. Ympärillä kukkivat myskimalva 'Alba', mantsuriankärhöt ja lukuisat erilaiset hortensiat. 

Nämä kasvit ovat olleet hellekesän menestyjiä. Kuivuus ei ole niitä nuupauttanut ja kukinta on yhtä runsas ja kestävä kuin muinakin kesinä. 

 
Toivotaan, että kukintaa riittää helteistä huolimatta!

Kun vihreä valtaa kodin

Huhti-toukokuun taite tietää melkoista ruuhkaa kotona kaikkialla minne valo ikkunoista kantaa. Olen aina esikasvattanut paljon. Edes puutarha-alalle painottuva työ ja sen mukanaan tuoma kiire ei saa minua jättämään tätä ilonpitoa väliin. 

Useamman kuukauden kestävä esikasvatusurakka alkaa meillä jo tammikuussa. Alkuun toiminta pysyy muutamissa kylvölaatikoissa. Homma räjähtää käsiin viimeistään koulimisvaiheessa. Vihreän määrää lisää se, että rakastan köynnöksiä ja niiden kasvatusta. Voisihan niitä ostaakin, mutta mikään ei tunnu keväällä niin hyvältä, kuin nähdä suurten köynnösten matkan alku pikkutaimista kohti kukintaa. 

Vaikka meillä on iso omakotitalo, on se tila täälläkin tiukassa kasvien kanssa. Ihan jo siksi, että kotona on paljon myös viherkasveja. Olen ajan kanssa keksinyt tapoja helpottaa tungosta. Jaan kasveja kolmeen eri huoneeseen useamman ikkunan kohdalle. Minulla on käytössä kaksi kokonaista pöytää, erilaisia hyllyjä, kukkapöytiä ja jakkaroita. Eniten tilaa säästyy sillä, että iso osa suurista köynnöksistä on lattialla muovisissa umpiruukuissa, jolloin vuotoja ei tarvitse pelätä. Koulin kaikki köynnökset suoraan lopullisiin ruukkuihinsa ja laitan niille heti tukikepit. Näin köynnökset pysyvät aisoissa ilman, että kurottelevat naapuriin tai leviävät pitkin lattioita.  Myös latvonta hillitsee kasvua hieman pituussuunnassa. Samalla se tuuheuttaa kasveja. 

 Miten teillä? Joko vihertää?

Kelloköynnökset kertovat keväästä

Helmikuussa alkaa kevät, kun pienet kelloköynnökset puskevat itsensä pintaan. Parasta on, että taimet ovat niin rotevia jo alusta asti. Hyvään kevätvireeseen pääsee välittömästi, kun keittiö alkaa pullistella taimista.

Ra-kas-tan köynnöksiä! Kelloköynnös on ikisuosikkini, mutta joka vuosi kasvaa muutakin. Tänä vuonna kokeilen keijunmekkoa. Vaikka välillä stressaannun taimien määrästä, on kelloköynnöksellä  minuun pelkästään positiivinen vaikutus. Paras kasvatettava, ihana seurata ja komein lopputulos. Joko vakuutuitte?

Kokeilin tänä vuonna Biolanin sammalnappeja pienoiskasvihuoneessa. Kylvin melko rotevat siemenet pintaan ja annoin itää valossa. Pakko sanoa, että itäminen oli tähän mennessä nopein tällä tavalla. Yllättävää sinänsä, koska isommat siemenet neuvotaan upottamaan syvemmälle. Jatkossa aion suosia pintakylvöä.

Jos innostuit köynnöksistä ja esikasvatuksesta, kuuntele myös uusin Puhetta puutarhasta -podcast, jossa juttelemme Johannan kanssa sammalnappikokeiluista ja yksivuotisista köynnöksistä. Selkokieliset ohjeet köynnösten kasvatukseen löydät Versoilevan uusimmasta artikkelista. 

Sammalnapit ja pienoiskasvihuone saatu Biolanilta.

Ihanaa viikkoa!

Ohje helppoon köynnöstukeen

Helppo köynnöstuki syntyy trikookuteesta. Et tarvitse kuin sakset ja sorminäppäryyttä. Tykkään kehitellä näitä käytännöllisiä diy-juttuja, jotka ihan oikeasti päätyvät käyttöön. Laitetaan vinkki jakoon. Parhaiten tuki sopii paikkaan jossa on kaide ja katos. Mikään ei estä tekemästä tästä koko pitkää versiota maasta kattoon saakka. Ohje on helposti muunneltavissa. 

Tarvitset 5 samanmittaista trikookudepätkää. Solmi umpisolmulla ensimmäisen narun pää ylös katon rajaan. Itse kiepautin narun kattorakenteen palkin yli, mutta yhtä hyvin narun voi sitoa vaikka pikku nauloihin. Kiinnitä narun toinen pää alas kaiteeseen. Tarkista, että naru kulkee suorassa. Sido 4 muuta narua samalla tavalla. Hyvä etäisyys on noin 15 senttiä. Pingota narua aika napakalle. Trikookude on hyvin venyvää. 

Kun sinulla on 5 ylhäältä alas kulkevaa narua, aloita poikittain sitominen. Sido narun toinen pää vasempaan laitaan kahdella umpisolmulla. Jatka sitomista vasemmalta oikealle. Tarkista, että poikkinaru on suorassa. Trikookude pysyy hyvin paikoillaan, mutta solmut siirtyvät, kun liikutat niitä varovasti. Älä pingota poikkinarua. Lopputulos on silloin siistimpi ja verkko ei vedä vinoon. Jatka samalla tavalla alhaalta ylös asti. Valmis tuki on verkko, jossa on noin 15 x 15 cm silmäkoko. Siisti tuki leikkamalla solmujen ylijäämäpäät 

Verkkoon oli helppo ja mukava pujotella iso kelloköynnös, joka latvomisesta huolimatta ylsi jo kattoon asti. Verkko tuntui käytössä hyvin pitävältä. Uskon, että teen näitä myös jatkossa. 

Aurinkoista sunnuntaita!

ultraviolettia

Vuoden väri on taas julkaistu Väri-instituutti Pantonen toimesta. Pantone sävy 18-3838 ultra violet on tämän vuoden juttu. Minusta on hauskaa arvuutella etukäteen mitä värivelhot ilmoittavat vuoden alusta. Itse veikkasin tummaa sammunutta syvänsinistä. Melko lähelle osuin, mutta violetti yllätti silti.

Itse olen ratsastanut tämän trendin huipulla jo vuosikausia. Violetti on ehdottomasti yksi kantavista väreistä puutarhassani. Siihen perustuu meillä ruukkupuutarha, köynnös- ja perennavalikoima. Koko violetin ja liilan väriskaala on edustettuna hyvin voimakkaasti. Vaaleanpunainen on puutarhassani violetin ehdoton aisapari.

Violetin ja vaaleanpunaisen väriliitto lienee meillä puutarhaihmisillä yksi suosituimmista värimaailmoista. On hupaisaa mummotella menemään vuodesta toiseen samalla meiningillä. Yhtäkkiä sitä huomaa olevansa muodin huipulla tuosta vaan.

Sanomattakin selvää on se, että kasvatan samat tutut jättiverbenat ja kelloköynnökset myös tälle kesälle. Ja seuraavalle ja sitä seuraavalle. Parvekkeen parvekelaatikot tuskin olisivat mitään ilman violetteja petunioitaan. Ensi kesänä tosin on hieman uudistuneempi fiilis ihan vaan tästä äkillisestä muodikkuuden puuskasta. Kyllä nyt tuulet puhaltavat meille puutarha-ihmisille. 

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa. Ihan hetkeen ei tästä kukkaloistosta nautita. Ihmetellään lumimaisemaa vielä ennen tätä. Pukekaa lämmintä päälle. Talvi on vihdoin täällä. 

Ihanaa loppuviikkoa!

Kevään esikasvatussunnitelma

Kevään esikasvatussuunnitelman aika on nyt, jos on minun tavoin mieltynyt pitkän esikasvatuksen vaativiin lajeihin. Tässä on vielä kuun loppuun aikaa hommata siemeniä. Tammi-helmikuun vaihteessa kylvetään jo jättiverbena (kylmäkäsittelyyn) ja latva-artisokka.

Huomaan väsyneeni siihen, että taimia on niin tolkuttomasti, että joku purkki jää aina vähän huonolle hoidolle. Mitä jos ihan oikeasti kylväisi ja kasvattaisi kunnolla sen mihin tila, into ja aika riittää. Ajattelin satsata erityisesti jättiverbenaan ja kelloköynnökseen, jotka ovat onnistuneet takuuvarmasti. Varuiksi kylvän isomman määrän. Viime vuonna Nessa the Rescuedog piti huolen, että myös hänellä on omia vihreitä vauvoja. Ne löytyivät kätevästi äidin taimiseimestä.

Kasvatin viime vuonna hyvin kummallisella menestyksellä auringonkukka 'Vanilla Ice'-lajiketta. Osa taimista kuihtui jo alkuunsa. Loput kaatuilivat, juroivat ja luikertelivat pitkin purkin seinää. Manasin, että en ikinä enää esikasvata auringonkukkia. Istutin tai lähinnä tyrkkäsin onnettomat pikkutaimet kasvilavaan. Huonosta kesästä huolimatta ne ponnistivat ja kukoistivat. Ja miten upeita! Lienee aika syödä sanani. Latva-artisokka kasvatti komeat lehdet, mutta vielä se ei kukkinut. Uusi yritys siis siitäkin.

Joten neljä. Huom vain neljä lajia. Loput taimimyymälästä. Katsotaan miten hienosti tämä pyhä lupaus pitää. 

Aurinkoista viikon jatkoa!

Oleskelualueen syyskesä

Ruukkupuutarha ja köynnökset ovat taatusti nopein tapa luoda uuteen alueeseen puutarhan ja iän tuntua. Tuntuu kuin vierasmökin oleskelualue olisi ollut tällaisenaan jo monta kesää. Korkealle kohottavat jättiverbenat ovat olleet syyskesän suurin ilo. Kun kasvit ovat ottaneet mittaa on huonemainen tunnelma vain korostunut.

Pienikin katos pitää vettä jonkun verran mikä on mahdollistanut ulkona syömisen, vaikka vähän olisi ripsinytkin kesken aterian. Rottinkiset kalusteet ja pehmusteet on ollut huolettomampaa jättää taivasalle jopa tällaisena kesänä. Valkoinen purje on pitänyt istuinryhmän riittävän kuivana.

Rakastan näkymää kohti vierasmökkiä. Metrejä pitkä perennameri polun varrella on aina elämys. Se tuntuu elävän koko kasvukauden omaa elämäänsä - värikin vaihtuu useaan otteeseen. 

Olen iloinen, että kiirehdin köynnösten istutusten kanssa heti kun pergola viime vuonna nousi paikoilleen. Ensimmäisen juurtumiskesän jälkeen kasvu on ollut nopeaa ja kärhötkin kukkivat jo upeasti. 

 

Viime vuoden aurinkoisen syksyn jälkeen huomasin odottavani tätäkin syksyä ihan uudella innolla. Valo on ihana, ilma kirpeä ja ulkona viihtyy pitkälle syksyyn, kun aurinko vain paistaa. Ruukkupuutarha on toistaiseksi ollut vielä upeaakin upeampi.

 

Nautitaan näistä! Ihanaa keskiviikkoa!

Satumainen kelloköynnös

Jaksan joka vuosi ihmetellä kelloköynnöstä, kun se herkeää kukkimaan. Miten voi olla näin monipuolinen ja ihmeellinen kukinta. Suomen oloihin jopa himpun eksoottinen. Valmiina kukintoina pienen nyrkin kokoiset kellomaiset kukat ovat hämmästyttävän kauniita. 

Parasta kukinnossa on sen moninaiset vaiheet. Lehtevän näköinen vihreä nuppu muuttuu suureksi nupuksi. Aukeava kukka on alkuun lähes valkoinen. Siitä se hiljalleen muuttuu täysin purppuraiseksi. Joko mainitsin kaikki ihanat sävyt siinä matkan varrella? Lähes liian hyvää ollakseen totta.

Kelloköynnös on kaikista kasveista se hauskin ja helpoin esikasvatettava. Homman saa aloittaa jo tammikuun lopussa (kaltaiselleni hätähousulle erittäin jees), pienet taimet ovat suuria ja helppo koulia. Kuvan jättimäiset lehdet ovat sirkkalehdet. Jos harkitset esikasvatusta ja koulinta mietityttää - aloita tästä! Tätä helpompaa pikkutaimen käsitteleminen ei voi olla. Rakastan köynnöksiä ja vauhdikkaan kasvun seuraaminen on hauskaa. Syykin vauhdille on melko selvä. Kaveri ottaa mittaa 2-4 metriä kesän aikana. Kiirettä pitää!

Vesisuositus kelloköynnökselle on keskiverto. Tämä tulee kuitenkin suhteuttaa kasvin kokoon. Vettä saa kaataa kerralla valtavan kannullisen. Ravinteita kasvi tarvitsee runsaasti. Parhaan kukinnan olen saanut, kun lannoitan kesäkukkalannoitevedellä joka kerta. Saattaa mennä himpun liikalannoituksen puolelle, mutta toimii. Blogin kautta minulle on suositeltu myös runsaita määriä kanankakkaa. En siis ole yksin ajatukseni kanssa. 

Köynnös on upea jo lehtivaiheessa. Se kiipeää komeasti myös seinää pitkin.  Olen kasvattanut kelloköynnyöstä myös amppeleissa missä kukinta on jostain syystä ollut heikoin. Kasvi on kuitenkin kasvattanut aina upea lehtimassan, joten en ole kukkien puutetta surrut. Keväällä kelloköynnös sietää huonosti kylmää, mutta loppusyksystä tämä on se kylmänkestoisin köynnös. Syksyllä purppuraiset lehdet taipuvat kauniiksi seppeleiksi ensilumien aikaa. Kuvia näet linkistä. 

Aurinkoista tiistaita!

Parveke parhaimmillaan

Parveke on muuttunut elokuussa runsaaksi ja täydellisen kukkaisaksi. Liikkuminen on paikoitellen ahdasta, koska on tärkeämpää suojella pelargonin pitkää kukintoa kuin kävellä mukavasti. Uusia kimppuja riittää niin sisälle kuin parvekkeellekin. 

Tummanharmaat elhon parvekelaatikot pursuavat vihdoin yli äyräidensä. Mustat petuniat ja tummaakin tummempi koristebataatti on ollut se tämän vuoden juttu. Satsaan jokaiseen 90 senttiä pitkään laatikkoon 2 kalliimpaa kesäkukkaan ja lopputila täytetään edullisilla euron petunioilla. Tänä vuonna löytyi lähinnä noita suurikukkaisia. Jos tarjolla on pienikukkaisia lajikkeita, tähtään yleensä niihin. Onneksi tätä puolta on hoitanut pistokkaista kasvatetut pienet ja moniväriset lajikkeet, joita riitti onneksi lähes joka laatikkoon. 

Köynnöksistä kasvatin valkokukkaista mustasilmäsusannaa, kelloköynnöstä ja erilaisia päivänsiniä. Kesä oli kyllä turhan vilakka köynnöksille, mutta onneksi muutama kasvoi reheväksi. Kellokukka oli ainoa joka ei ole ollut moksiskaan keleistä. 

Pelargonihyllyllä alkaa olla ruuhkaa, kun joka vuosi on ostettava muutama erikoisempi pelakka talvehtineiden kaveriksi. Nyt setti alkaa kyllä aika kivasti kasassa, jos nämä ihanuudet saa vain talvehimaan kunnolla.

Viileä keli ei haittaa tässä miljöössä, kun jalassa on villasukat ja päällä paksu neule. Kahvi tai tee kupissa onneksi lämmittää.

Ihanaa viikonloppua!

Kauneimmillaan

Loppukesän kukkijoilla on ollut valtava merkitys siihen miten syyskesän koen. Elokuu on kyllä mielestäni vielä puhtaasti kesää, mutta pimenevät illat kielivät omaa tarinaansa lähestyvästä syksystä. Mutta miten rakastuin loppukesään ja jopa syksyyn? Luomalla mahdollisimman pitkään kukkivan puutarhan.

Kärhöt ja erilaiset hortensiat on meillä loppukesän näyttävin yhdistelmä. Tuoksumiekkaliljat, daaliat ja suorakylvöt pääsevät elokuun taitteessa vasta kunnolla vauhtiin. Silti on vielä odotettavaakin. Sinipiikkiputki, erisävyiset kaunopunahatut, lyhtykoiso ja kellopeippi  pitävät vielä nuppunsa visusti kiinni. Ne jaksavat pitkälle pakkasten tuloon asti. Kultapiisku, sädepäivänhattu, syyskaunosilmä ja kultapallo tuovat ripauksen keltaista mikä loppukesästä on vain tervetullutta. Samaan tahtiin kun luontokin värjäytyy hiljalleen okrankeltaiseksi. Meillä puutarha on nyt kauneimmillaan! 

Aurinko on ollut vihdoin vakituinen vieras lähes päivittäin. Lämpimät säteet iholla, kesän tuoksu ja nurmikko jalkojen alla ovat koko vuoden kohokohta. Juuri tämä tekee vuodesta odottamisen arvoisen. Nämä lämpöiset ja kauniit asiat kätken mieleeni pitkän talven varalle. Nyt haluan olla vain tässä hetkessä. 

Aurinkoista elokuuta!