Vihreä pelastusoperaatio

Kylmän yön varoitus saa kummasti vipinää viherpeukalon kinttuihin. Vihreiden aarteiden pelastusoperaatioon saa osallistua koko perhe. Niin paljon kannettavaa on vierasmökkiin. Pienet puut ovat käyneet vuosien saatossa jo melko painaviksi. Apu on silloin tarpeen.

Onko tuttua puuhaa? Minä sortteerasin parvekkeelle sisään lähteviä ja lapset kiikuttivat niitä kaksi ruukkua kerrallaan suojiin. Tärkeimmät ensin: Pienet puut ja pelargonit. Sen jälkeen alkaa pudotuspeli. Mikä mahtuu, mitä säästetään?

Verenpisarat osoittautuivat viime talvena niin helpoiksi talvetettaviksi, että ne saavuttivat kertaheitolla saman arvon kuin pelargonit. On mahtavaa, jos edes joitain arvokkaita kasveja saa talven yli säilymään. Näiden lisäksi talvetin myös yhden suuren ruukullisen muratteja, pari verililjapuuta ja sinisarjan. Johan sitä tuohonkin listaan mahtuu.

Sisään mahtuu reilu 30 kasvia. Näistä kuolee noin viisi talven aikana. Silti sisään kantamisen aikaan ihmettelen joka vuosi samaa: minne nämä kaikki mahtuvat? Kukat ja lehdet hämäävät. Kun kasvit alkavat karista, mahtuvat ne sen jälkeen olemaan tiiviimmin kylki kyljessä ja tilaakin säästyy vierasmökin oikeaan käyttötarkoitukseen.

Kerroin instagramin puolella talvetuksistani ja sitä seurasi mahtava keskustelu. Oli yllättävää kuulla, että kommentoijien keskuudessa nousivat erityisesti esiin jättiverbena ja heliotrooppi. Vielä viisi vuotta sitten jättiverbena oli vain harvojen kasvatti. Mahtavaa miten nämä jutut leviävät. 

Mökki pidetään talven yli 10 asteessa, jos vieraita ei ole kylässä. Siirrän kaikki kasvit lähelle suurimpia ikkunoita. Tämän vuoksi vessassakin talvehtii pari suurempaa kasvia. Siellä kun on loistavan kokoinen ikkuna. 

Parin päivän sisään käyn leikkelemässä pelargoneista itselleni kukkakimpun talvetuksen kunniaksi. Kiitos kesä ja kukat!

Tervetuloa rauha

Tiedättekö te sen istutusalueen, joka ei meinaa millään asettua istumaan muuhun puutarhaan. Meillä sellainen oli vierasmökin edessä. Keltapunaisena huutanut perenna-alue paloi verkkokalvoille joka kerta kun sitä olohuoneen ikkunasta katsoin. Iso istutusalue on nimittäin meidän päänäkymä sisältä.

Kaksi kesää sitten tempaisin kaiken ylös hetken mielijohteesta. Kaipasin ennen kaikkea rauhaa. Suunnitttelin alueen, joka oli säyseän värinen ja pysyisi kauniina pitkälle syksyyn. Pääkasvina istutuksessa on kuunliljan eri lajikkeet, jotka kehystävät istutusta metsän laitaan saakka. Samalla jaoin istutuksen kahtia ja tein toisen pienemmän sisäänkäynnin patiolle. Se on lisännyt toiminnallisuutta rutkasti.

Patio on aina vähintäänkin lievässä varjossa. Yksi rottinkituoli ja pieni pöytä on ollut riittävä oleskeluun. Tässä on yllättävän kiva juoda kahvit itsekseen, kun kirjoittaa blogia.

Tykkään jaloangervoista valtavasti ja oli ihanaa saada niitä lisää pihaan. Niillä on kauniit lehdet, pitkä kukinto ja rauhoittava olemus. Kasvi on mitä parhain nostamaan muita kasveja parrasvaloihin. Graafiset pallotuija, sormivaleangervo ja lehtokielo näyttävät heti paremmalla angervon hattaraisten kukintojen rinnalla.

Istutuksessa on myös angervopensaita. Keijuangervot ja keltajapaninangervo hakevat vielä täysin pyöreää muotoaan. Pari kesää saksimista niin muotoonleikkattu ulkomuoto alkaa olla pysyvä tila. 

Syyskesä alkoi täällä yhdessä yössä. Vaikka lämpöä ja valoa riittää niin jostain niitä keltaisia lehtiä alkoi sadella hiljalleen juuri sinä aamuna, kun kolme koululaista suuntasi kohti koulua. Minä tervehdin ilolla tyhjää taloa ja kirjoitusrauhaa. 

Ihanaa perjantaita!

Mikä minusta tuli isona

Aamu alkoi herättelevällä keskustelulla tyttären kanssa. Kyse oli tarinoista joita hän vapaa-ajallaan satunnaisesti kirjoittaa. Kannustin häntä hyvään harrastukseen. Tytär ei ollut mieltänyt, että myös vapaa-ajalla säännöllisesti jonkun asian touhuaminen voi olla harrastus. Myös se yllätti hänet, että näistä  pienistä kultajyvistä voi säkilliseksi koottuna tulla vaikka työ joskus myöhemmin. Leluille kirjoitetut näytelmät, niiden kuvaaminen ja editoiminen kuulostaa ainakin minun korviini siltä, että siinä saattaisi olla sisällöntuottaja toisessa polvessa tuloillaan. Jos hän niin tahtoo.

Tuskin itsekään istuisin nyt mökissäni kirjoittamassa sekä vapaa-ajalla että töiden merkeissä. Monet nuoruuden ensimmäiset työpaikat ovat tuoneet minut siihen pisteeseen, että freelancerin työ on mahdollinen. Olisinko kiinnostunut kuvaamisesta ilman kuvispainotteista lukiota tai ensimmäistä pidempää työpaikkaani valokuvausliikkeessä. Siellä kemioiden huuruissa kuvien värejä säätäessä oppi paljon. Pienellä palkalla jatkuvien dediksien alla (kuka muistaa tunnin kuvat?) oppi asian jos toisenkin tavoitteista ja niihin pääsemisestä.

Hautausmaan kesätyöpaikalla tutustuin ensimmäistä kertaa puutarhatöihin. Opin miten perustaa nurmikko, leikata ruusut ja tehdä hommia kelillä kuin kelillä. Keräsin jo silloin näitä kultajyviä omaan elämäntaitoreppuuni. Olen onnellinen, että olen töiden ohessa jaksanut suorittaa pari tutkintoa. Opiskelu ei ikinä mene hukkaan. Mutta ehkä tärkein juttu on ollut se, että olen uskaltanut miettiä niin sanotusti laatikon ulkopuolelta. En lähtenyt suorittamaan niitä tavallisimpia uravaihtoehtoja esimerkiksi pankissa kaupallisen koulutuksen jälkeen tai pelkästään pihasuunnittelijana hortonomin paperit taskussa. On ollut ihana värittää omaa värityskirjaani rajojen yli paletin kaikilla väreillä.

Toivon, että lapsistani kasvaa reippaita ja rohkeita. Sellaisia ihmisiä jotka itse valitsevat elämänpolkunsa omien haaveidensa perusteella. Ei normien tai jonkun toisen odotusten mukaan. 

Sellaisia ajatuksia tiistaiaamuun. Tästä on hyvä jatkaa lehtijutun parissa.

Ihanaa joulun odotusta. Sehän on jo ihan nurkilla!

Sattuu ja tapahtuu

Voi kääk! Suht uusi kameran laturi sanoi itsensä yllättäen irti. Kyllä on kädetön olo. Siinä missä moni tuntee alastomaksi olonsa ilman puhelinta, minulla vastaava tilanne on kameran kanssa. Ei auta kuin lähteä isolle kirkolle asioimaan.

Onneksi olen sinne matkalla tunnin päästä muutenkin. Istun täällä lämpörullat päässä ja pakkaan juhlakolttua mukaan illan rientoa varten (ja bloggaan). Täältä tullaan hyinen Helsinki. Käyn nykyään niin harvoin ulkona, että tämä on minulle jo melkoinen spektaakkeli. Kyllä on jännittävää. 

Tänään nakkaan kannat kattoon ja pidän hauskaa!

Käsityökausi & arvonta!

Lokakuussa alkaa kotiin ilmestyä käsityökirjoja, lankarullia, askarteluvermeitä ja kaikenlaisia askarteluvirityksiä. Sanomattakin selvää, että sakset ovat kateissa koko ajan. Käsityökausi on taas täällä.  Mikään ei ole ihanampaa kuin hiipiä villasukissa vierasmökin nurkissa, sytytellä kynttilöitä ja selata uusimpia askartelukirjoja. Takan loisteessa syntyy käsityö poikineen.

Sain Kustannus Mäkelältä superkivan uutuuskirjan arvottavaksi. Mosaiikki, kaakeli ja betoni kattaa perustekniikat selkein kuvin ja ohjein. Kirjassa on useita hauskoja ohjeita mitä näistä materiaaleista voi valmistaa. Erityisen ilahtunut olin ohjeesta oman laattakuvion painamiseen. Olen kokeillut vastaavaa kuvansiirtotekniikkaa laatalle ja tiiliskiveen, mutta olen unohtanut miten se tehtiin.

Puutarhan ystävälle, kirjasta löytyy ohjeet hortonomin pöytään. Mosaiikkipintainen työpöytä olisi tosi passeli vaikka kasvihuoneeseen, terassille tai parvekkeelle.

Betonivalut ovat kivoja ja helppoja tehdä. Kirjassa ne on viety astetta pidemmälle. Kaakelipinnoin koristelluista betonilaatoista ja kukkalaatioista saa juuri niin persoonallisen näköiset kuin haluaa. 

Kirja on kuvitettu kauniisti ja ohjeet ovat helppolukuisia. Kirjan tuotokset ovat myös oikeasti niin kivannäköisiä, että niitä voisi tehdä omaan kotiin ja puutarhaan. Kannen betonivalettu tarjotin on aivan ihana!

Pidän siitä, että kirjassa on hyvin nopeita käsitöitä, mutta myös vaativampia projekteja. Nyt tiedän mihin vanhat laattani käytän. Alla ohjeet arvontaan. Voit osallistua blogissa ja facebook-sivuillani.

 Arvontaan voit osallistua seuraavasti:

* Liittymällä blogini lukijaksi / olemalla blogin lukija ja jättämällä viestin postauksen perään.

*Lisäarvan voit lunastaa blogini Facebook-sivuilla. Käy tykkäämässä sivustosta ja jätä puumerkki itsestäsi.

Arvonta alkaa NYT ja päättyy sunnuntaina 30.10.2016 klo 24. 

ONNEA ARVONTAAN!

Ruukkukasvien talvetus

Saan aina paljon kysymyksiä ruukkukasvien talvettamisesta, joten tässä tulee toivepostaus. Talvetuksessa oleellista on talvetuspaikka. Se ei kuitenkaan aina tarkoita viileää ja valoisaa viherhuonetta, vaikka se kaikkein optimaalisin vaihtoehto onkin. Monille kasveille löytyy kyllin hyviä paikkoja, ja se riittää. Jos mahdollista niin mieti löytyykö talosta paikkaa, jonka lämpötilaa voisi säätää 10-15 asteeseen. Hyvänä nyrkkisääntönä kannattaa muistaa, että mitä lämpimämpi paikka, sitä enemmän valoa kasvi tarvitsee. Loistoapu tässä on kasvilamput, joita keväällä voit hyödyntää esikasvatuksessa.

Suurin osa kasveistani talvehtii vierasmökissämme. Talvella lämpö säädetään 15 asteeseen. Talvetukseen mahtuu vain osa kasveista, joten tärkeimmät edellä. Näitä minulle ovat edottomasti pienet koristepuut kuten laakerit, kalamondiini, oliviipuu ja viikuna. Seuraavaksi tärkeimpiä  ovat köynnökset kuten kelloköynnös ja mustasilmäsusanna ja sen jälkeen pelargonit. Osa pelargoneista talvehtii pimeässä ja viileässä varastossa. Silloin leikkaan kasvin noin 10-15 senttiä pitkäksi ennen talvetusta. Myös sisällä poistan niistä kukinnot. Pelargonista poistetaan aina myös kukkavarsi. Varastossa kannattaa viedä muitakin. Näitä ovat esimerkiksi heliotrooppi, onnenapilat ja jättiverbena. Jälkimmäistä aion kokeilla itsekin tänä talvena.  

Jos varastosi menee lähelle pakkasrajaa, voi kasvit yrittää talvettaa stryroksilla vuoratussa laatikossa, jossa on pohjalla talvensuojaturvetta. Talvetus vaatii aina vaivannäköä paikasta riippumatta. 

Kasvit kannattaa viedä sisälle vasta kun on pakko ja keväällä ulos heti kun mahdollista. Sisätilat eivät ole niille luontainen ympäristö ja se stressaaa kasvia. Aikaisin sisälle viedään heliotrooppi, ihmeköynnös ja pasuunakukka. Sitruspuut kuten kalamondiini sietävät hieman kylmää. Laakeripuu ja oliviipuu kestävät jopa pikku pakkasia. Tarkasta kasvien kunto ennen sisälle vientiä. Tauteja ja ötököitä et tahdo sisälle missä ne villiintyvät ja leviävät kaikkiin kasveihin. 

Osa kasveista tiputtaa lehtiä hyvinkin runsaasti sisällä. Tällaisia ovat esimerkiksi köynnökset ja viikuna. Sitä ei kannata pelästyä. Kasvin todellisen tilan tiedät vasta maaliskuussa-huhtikuussa, kun kasvu starttaa. Jos elonmerkkejä on yhtään, ei peli ole menetetty. Enemmän tässä on kyse siitä, että sietää raasun näköistä kasvia. Varsinkin jos sisätiloissa talvettaa. Keväällä on aika vaihtaa kasveille mullat. Siitä lisää tässä postauksessa.

Leikatut kukinnot voi hyödyntää pistokkaina tai maljakossa. 

Jos riittävän viileää paikkaa ei kasveille löydy niin aina kannattaa kokeilla talvetusta sisällä. Olen onnistuneesti talvettanut esimerkiksi mustasilmäsusannaa, kärsimyskukkaa, kalamondiinin ja laakeripuun sisällä. Talvehtimiseen vaikuttaa paljon ilmastointi. Mitä kuivempi ja lämpimämpi paikka, sitä tarkemmin kasvia pitää pitää silmällä. Kastele kasvia aina mahdollisimman niukasti. Lämpimämmässä kuitenkin enemmän. Viileässä tilassa kastelen kasvit parin viikon välein ja keväällä viikon välein.

Sitten vaan onnea matkaan! Kertokaa kokemuksia ja laittakaa kysymyksiä, jos joku juttu jäi vielä epäselväksi. 

Mukavaa viikonloppua!

Mökkiremppa

Olen ilokseni saanut liittyä Etuovi.comin Parempaan asumiseen-blogin bloggaaja-remmiin. Miten ilahduttava ja antoisa mahdollisuus! Blogista löytyy kaikkea kivaa asumiseen liittyvää. Omat suosikkini liittyvät DIY-projekteihin ja remontteihin. Kirjoitin blogiin jutun meidän mökkimme remontista. Tämä pikkumökki palvelee kesämökkinä vanhemmilleni, vierasmökkinä ja satunnaisesti myös työtilana. Ja nyt se on täydellinen juuri meille.

Parempaan asumiseen-blogin postauksen pääset lukemaan tästä linkistä.

Laakeripuiden kevät ja mullanvaihto

Olen kertonut aiemmin talvettavani laakeripuita. Niitä on yhteensä kolme kappaletta ja ne viettävät talvensa meidän pihamökissämme. Valoisa paikka ikkunalla ja kymmenen asteen lämpötila ovat hyvinvoinnin salaisuus. Vettä lorautin kerran tai kahdesti kuussa. Miten nyt satuin muistamaan. 

GreenCaren vinkkien mukaan huhtikuun ensimmäiset viikot ovat parasta mullanvaihtoaikaa. Kuun alkuun minäkin projektin ajoitin. Valitsin näille viime kesänä reilunkokoiset ruukut, jotta niitä ei tarvitse pariin ensimmäiseen vuoteen vaihtaa. Annoin laakeripuiden olla paikallaan. Kaivoin sen verran vanhaa multaa pois minkä juuristoa häiritsemättä helposti sain. Tilalle lisäsin GreenCaren Puutarhan KESÄ kesäkukkamultaa, mitä laakeripuilla oli jo viime vuonnakin. Kuumalla parvekkeella mullan kastelukiteet tulevat enemmän kuin tarpeeseen. Hyötymikrobit puolestaan lisäävät puiden vastustuskykyä ja hyvinvointia. Mullanvaihdon yhteydessä on hyvä saksia laakeripuun kuivat oksat pois, joita kertyy latvuston sisälle. Näppäränä keräsin lehdet talteen ja kiikutin keittiöön. 

Kyllä tuli siistit.  Tule jo kesä ja parvekekausi!

*Postaus tehty yhteistyössä GreenCaren kanssa*

ONNEA ON MÖKKI

Olen viime päivinä hilpaissut meidän mökille töitä tekemään. Ponnistus ei ole ehkä niin suuri kuin miltä se kuulostaa. Matkaa 30 metriä. Kumpparit jalkaan ja läppäri ja kalenteri kainaloon. Niin näppärää. Viime kesäksi sisältä kokonaan remontoitu mökki on pinnoiltaan valkoinen ja sisustukseltaan helppo ja rauhallinen. Lisäksi täällä on aina siistiä. Mökissä on rauha kirjoittaa piirtää ja valokuvata. Valkoinen mökki tulvii valoa. Ainoa musta pilkku on puusauna, jonne halusin mustat lauteet ja seinät. 

Talousrakennuksen nimellä kiinteistöön kuulunut mökki on herättänyt vierailijoissa joskus ihmetystä. Lähinnä siksi, että meillä on kaksi taloa. Tämä on tällaista arkipäivän luksusta. Mökki palvelee vierasmökkinä, saunamökkina ja rauhallisena tilana sille, joka sellaista sattuu kaipaamaan. Täällä talvehtivat myös laakeripuut. Esikasvatukseen tarvittavasta lisätilasta puhumattakaan.

Juuri nytkin istun täällä takan lämmössä ja aloittelen hommia. 

Mukavaa loppuviikkoa!