Kirjopikarililja - kevään kaunein sipulikukka

Shakkiruutuinen kirjopikarililja ja sen valkoiseksi jalostettu 'Alba' -lajike ovat pitkäikäisiä pikarililjoja. Kirjopikariljoista on iloa vuosiksi, kun valitsee niille lajille sopivan kasvupaikan. 

Suositus kirjopikarililjalle on puoliaurinkoinen tai aurinkoinen paikka. Kasvi viihtyy erityisesti hieman kosteahkossa niityssä. Meillä kirjopikarililja menestyy parhaiten lehtomaisessa kulmassa, jossa on runsasmultainen pohja, vanhoja varjostavia hedelmäpuita ja hajavaloa. 

Olen istuttanut kirjopikarililjoja eri puolille pihaa useamman vuoden saatossa. Määrä on lisääntynyt myös itsestään. Yhtään sipulia en ole menettänyt edes myyrille. On ihanaa, kun näitä on nykyään niin paljon. 

Vaikka kirjopikarililjan suosituksissa on aurinkoinen paikka, en nykyään enää istuta näitä kaikkein valoisimmille alueille pihasta. Mielestäni kukinta on kauniimpi ja reippaampi puolivarjossa. Kasvi ei myöskään kuivahda silloin ollenkaan. 

Kirjopikari on luonnonvarainen Venäjällä ja Keski-Euroopassa. Siellä kasvi leviää siementämällä. Samaa se tekee kyllä myös puutarhassa. Olisi ihana nähdä kirjopikari myös sille luontaisella luonnonvaraisella paikalla. 

Olen istuttanut kirjopikarililjaa hieman erilaisten kasvien joukkoon. Kauneimmillaan kirjopikarililja on mielestäni akileijojen ja lehtosinilatvan seassa. Olen istuttanut kirjopikarililjaa myös muiden sipulikasvien ja kevätkukkien joukkoon. Hyviä kavereita ovat tulppaani, narsissi, scilla, kiurunkannus, varjolilja ja esikko. 

Löytyykö sinulta näitä ihanuuksia?

Kevät, kevät, kevät ja kirsikan kukinta

Kahden päivän lämpöaalto on tehnyt ihmeitä puutarhalle. Vaikka hieman ollaan myöhässä aikataulusta, kurotaan kukintaa kiinni nyt kovalla tahdilla.  Aurinkoisimmalla paikalla sijaitseva rusokirsikka päätti heti alkaa kukkimaan, vaikka muut puut vasta heräilevät kevääseen. 

Meillä on pihassa erilaisia kirsikoita, mutta yhdenkään kukinta ei vedä vertoja rusokirsikalle. Vaikka syötäviä marjoja puu ei tee, on se koristearvonsa puolesta yksi pihan tärkeimmistä puista. Kukinta alkaa aina täältä. Siitä se sitten lähteen aallon lailla vyörymään, ja kohta kukkii koko piha. 

Eniten kukkivissa puissa yllättää se, miten ihmeelliseltä ne tuntuvat joka kevät. Sillä ei ole merkitystä, miten monta kertaa kukinnan on jo nähnyt. Joka kerta olen puiden kukka-aallosta yhtä kiitollinen ja onnellinen. Siksi olen istuttanut pihaan lähes 20 kukkivaa puuta. Puiden kukinta-aika on kaunein aika vuodesta. 

Nyt toivon lisää lämpöisiä päiviä ja pitkiä iltoja puutarhassa. On ihana kitkeä, kantata ja harata, kun iltamyöhälläkin tarkenee jo t-paidassa. 

 Ihanaa helatorstaita!

Oi ihana kevät!

Nyt on hellitty kotipuutarhuria. Lämpö tekee työskentelystä mukavampaa, mutta isoin ilo syntyy kasvuun heräävästä puutarhasta. Ehdin töiden ohessa ulos vain lyhyitä aikoja kerrallaan, joten hommiin on päästävä mieluiten joka päivä. Aika kuluu siivillä. 

Olen kitkenyt, kattanut ja parantanut tontin laidan jättipitkää monilajista pensasaitaa. Ikuisuusprojekti, jota edustan hissun kissun. Olen istuttanut jo muutaman uuden pensaan ja tehnyt tilauslistaa uusille kasveille. 

Nyt homma on maistunut erityisen hyvältä, kun onnenpensas puhkesi kukkaan ja muutkin pensaat pullistelevat silmuilla. Valitsin monilajisen aidanteen juuri siksi, että saan upotettua sinne useita ihania pensaita, joita ei muuten enää pihaan mahtuisi. Siitä syystä täällä kasvaa lukuisia erilaisia heisiangervoja, syreenejä, ruusupensaita, hortensioita, pensasangervoja ja monia muita. Kesällä aidanne on aina monivärinen myös ilman kukintaa. 

Kevättyöt etenevät hyvää vauhtia. Hieman hommaa hidastavat kauden suurimmat hommat, joita kertyy aina keväälle. Keittiöpuutarhan ja kasvihuoneen kunnostuksen ohessa etenee onneksi myös maanparannus ja siistimishommat.

Jos haluat kuulla miten kevät etenee Puhetta puutarhasta -podcastissa, kuuntele alla oleva podcast puutarhan kevättöistä. Versoilevan verkkosivuilta löydät vinkkiartikkelin, jossa on muun muassa näppärä muistilista kevään tärkeimmille töille. 

Aurinkoista viikkoa!

Kevät puutarhassa

Aurinkoinen pääsiäinen ja kevät puutarhassa. Siltä todella tuntuu, kun pihalla kulkee. Kukkapenkkejä siivotessa saa varoa askeleitaan. Kukkia ja tulppaanin lehtiä nousee joka puolelta.

Kevään ensimmäiset kukkijat ovat pieniä ja matalia. Meillä kukinnan aloittavat talventähdet ja krookukset. Niitä on joka puolella. Sieltä täältä nousee idänsinililjoja, joitain lumikelloja ja nupulla olevia kiurunkannuksia. 

Maa on talven jäljiltä niin karun näköinen, että ensimmäiset kukat näyttävät aina siltä kuin ne olisivat ilmestyneet tyhjästä. Tästä vauhti ei kun kiihtyy. Nämä ovat niitä parhaita päiviä touhuta puutarhassa. Joka päivä kevät on askeleen lähempänä kesää. 

Pääsiäinen on kulunut pihahommien lisäksi perheen parissa. Hieman olen ennättänyt jännittää töitäkin. Versoilevan ensimmäinen webinaari lähetettiin lankalauantaina. Oli mahtavaa kerätä useampisatapäinen yleisö keskellä pääsiäistä. Puutarha todella yhdistää. 

Tekniikka aiheutti hieman sydämen tykytyksiä, mutta lopulta webinaari sujui hienosti. Kun lähetys oli ohi, tuntui että vapaa otti vallan. Oli ihana painella pariksi tunniksi levittämään kuorikatetta ja leikkaamaan pensaita. Lopuksi kiersin kuvaamassa kukkia. 

Samoissa merkeissä jatkuu myös sunnuntai. Keittiöpuutarhan korjailua ja kevätsiivousta tiedossa.

Näin on juuri hyvä.

Hieman happea

Uusi rytmi ja rutiini on alkanut hahmottua viikon aikana. Päivä kuluu töiden ja kotikoulun parissa, iltapäivästä suuntaan hetkeksi pihahommiin tai kävelylenkille. Jostain syystä happi tuntuu eristyksen rinnalla elintärkeältä. Olen omasta puutarhasta tällä hetkellä kiitollisempi kuin koskaan. Kevätsiivous etenee kuten kaikki vuosina, mutta silti tunnelma on erilainen. Tiedän olevani tällä hetkellä etuoikeutettu ja toivoisin, että kaikilla olisi mahdollisuus omaan pihaan. 

Kummallista tilannetta korostaa talveton talvi, jonka kaikki tuntuvat unohtaneen koronaa ihmetellessä. Kuukaudet ovat menettäneet merkityksensä, ja huomaan unohtavani, että nyt on maaliskuu. Siitä muistutti aamulla lumikerros, joka oli kuorruttanut pihan. Nopeasti se suli pois, kun päivä eteni. Olen rapsutellut jäisiä kukkapenkkejä ja leikellyt pensaita. On ihanaa, kun ei tarvitse pitää kiirettä kevään kanssa. Kaiken ehtii kyllä. 

 

Puutarhahommat ovat tällä mallilla vyöhykkeellä 1b. Vaikka keli on aika kirpsakka, puskee maasta tulppaaneja ja narsisseja. Ensimmäiset krookukset ja lumikellot kukkivat jo. 

Ihanaa viikonloppua!

Ihana laiska viikonloppu

Blogi on päivittynyt hieman harvempaan tahtiin. Aiemmin parin päivän välein ilmestyvä postaus oli itsestäänselvyys, oli kiire mikä hyvänsä. Nyt olen antanut itselleni hieman löysää. Joskus on kiva pitää ihan vain vapaapäivä. Kun kanavia on monta, on aikaa pakko jakaa. Tällä hetkellä olen erityisen innostunut Puhetta puutarhasta-podcastin tekemisestä.

Kevät on vuoden kiireisintä aikaa. Kun työlista kasvaa kasvamistaan, ja vapaa viikonloppu tuntuu pieneltä lomalta, voi kivakin työntäyteinen kausi tuntua joskus pitkältä. Silloin odotan kesäkuuta ja sitä, että voi maleksia paljain jaloin pihalla. 

Synnynnäinen geenivirheen aiheuttama sairaus saa saa minut usein väsyneeksi. Silloin priorisoin vain työt ja perheen. Viihdyn kotona ja itselle istutetut kukat riittävät saamaan minut hyvälle tuulelle. En kaipaa siihen mitään isompaa meininkiä. Onneksi minulla ei ole kovin korkea tarve sosiaalisuuteen. Tänä viikonloppuna olin iloinen uusista narsisseista. Myös viherkasvit saivat uudet mullat, vaikka mietinkin tovin jaksanko. Aikaa perheen kanssa, kävelylenkki ja käsitöitä. Siinähän sitä yhdelle viikonlopulle. 

Toivottavasti teilläkin on ollut hyvä viikonloppu. Nyt mennään kevättä kohti vauhdilla.

Ihanaa sunnuntaita!

Herkkä helmililja

Helmililjaa kutsutaan joskus myös toisella  nimellään helmihyasintti. Jotain samaa kasveissa on. Parasta  ovat pienet helmen muotoiset kukinnot. Alkuun kasvi meni meillä puutarhassa muiden joukossa ennen kuin todella huomasin sen. Joskus ihastuminen ottaa aikaa. 

 

Helmililjasta on tullut jonkilainen kevään airue minulle. Sipulikukista tämä on se, joka meille kotiin yleensä ensimmäisenä rantautuu. Sen myötä olen kiintynyt kasviin myös puutarhassa. Tarjolla on erikoisiakin lajikkeita, joita olisi kiva kerätä enemmän. Toivoisin, että niitä myytäisiin enemmän ruukuissakin. Erityisesti vaalenpunainen olisi ihana näin maaliskuussa.

Yksi helmililjan parhaita puolia on sen kuivan paikan sieto puutarhassa. En tiedä monelleko on tuttu asia, että helmililja pärjää hiekansekaisessa kuivassa pohjassa? Meilläkin helmililja on ainoa sipulikasvi, joka kivikossa menestyy erinomaisesti. 

Luulen, että napsin lamoavat kaunottaret pian maljakkoon.

Ihanaa keskiviikkoa!

Vihreää energiaa

Viikkoon on mahtunut niin paljon meininkiä työn puolesta, että alkaa jo hieman painaa hartioilla. Enkä nyt tarkoita mitään hauskaa pr-tapahtumissa juoksemista tai muuta inspiroivaa. Ihan vaan sitä sellaista tavallista, kun tekstiä pitää syntyä nopeammin kuin mieli tahtoisi tuottaa. Selkä huutaa hoosiannaa, koska olen tehnyt kuvituksia huonossa asennossa keittiön pöydän äärellä. Näissä tunnelmissa puutarha-alan sesongin tuntee nahoissaan. Saako aiheesta edes narista? Koska todellakin olen kiitollinen joka ainoasta työstä mitä näppäismistölle päätyy. 

Onko teillä jotain millä piristätte pitkäpiimäisiä päiviä? Koska sotken piirtäessä ja kuvatessa aina, pyrin saamaan aiheesta iloa myös itselleni. Hyllyn päällinen muuttui hetkessä kuvauksen jäljiltä vehreäksi maisemaksi, jota tuijottaa tapetin sijaan. Ihan hirveää luovuutta ja vaivaa tämä ei vaatinut, mutta teki juuri tänä aamuna minut tosi iloiseksi. Kun lähtee viikon kolmanteen päivään kuin urakkahommiin, on kaikki keinotekoinen ja aito piristys tervetullutta. Kyllä sujui kuvitushommat niin paljon iloisemmissa merkeissä. Joku siinä on, että kun järjestää ympäristön seesteiseksi, niin melu päässä rauhoittuu. Tiedän, että en ole ainoa, joka kokee asian näin.

Ja tarvitseeko edes mainita tuoksusta? Sillä keittiössä leijailee nyt vieno perunanarssisin tuoksu, joka siivittää ajatukset valon nopeudella keväiseen puutarhaan.

Ihanaa torstaita!
 

Hyvää ystävyyttä

Hyvää ystävänpäivää! Päivän kunniaksi pohdin ja ruodin ystävyyttä. Sen merkitys on korostunut iän myötä. Ei niin ettenkö olisi aina arvostanut sitä. Ajan saatossa olen alkanut miettiä sen laatua, ja sitä, millaista ystävyyttä haluan elämääni. Olen aina ollut herkkä aistimaan muiden ihmisten tuntemuksia ja tuulahduksia. Siedän huonosti yllätyksiä ja ennalta arvaamattomuus saa minut stressaantumaan. Kyse ei ole kontrollin tarpeesta. Tasaisuus vaan on minun juttuni. 10 vuotta sitten aloin tietoisesti väljentää välejäni ihmisiin, joiden koin syövän energiaa. On ollut vaikea päättää pitääkö aina olla ystävä ja olkapää sellaiselle ihmiselle, joka itkee jokaisella kerralla ja keskittyy lähinnä omiin asioihinsa. Mietin, myös sitä, että millaista on toveruus, joka perustuu siihen, että vain minä otan yhteyttä. En aina itsekään ole onnistunut ystävyydessäni. Toisaalta ymmärrän, että silloin seurani tuskin on enää kovin toivottua. En esimerkiksi kerro kovin helposti henkilökohtaisia asioitani. Kerron vain kouralliselle, ja heillekin valikoivasti. Ymmärrän, että se voi tuntua epäreilulta. En myös jaksa pitää tasaisesti ja jatkuvasti yhteyttä. Puolisoni on ainoa, joka kuulee suodattamatta kaiken. 

Olen siitä iloinen, että elämässäni on ystäviä monesta eri elämänvaiheesta. Rakkaimman ystävistäni olen tuntenut lapsesta saakka. Yhtä tärkeitä ystäviä sen sijaan on kertynyt pitkin poikin elämän varrelta. Aikuinen ystävyys on siitä kivaa, että yhteistä on yleensä paljon. Siis muutakin kuin se, että satuttiin hiekkalaatikolle samaan aikaan. Omanlaisensa onnenkantamoinen on sisko, jonka kanssa on vain vuosi ikäeroa. On hauskaa kasvaa yhdessä koko ajan samassa elämänvaiheessa.  Oli myös ihanaa oivaltaa, että on ihan ok, että jotkut ihmistä ovat lähinnä hyviä tuttuja ja kavereita. Sellaisia kenen kanssa on kiva vaihtaa kuulumiset, kun törmätään, mutta ei ole tarvetta heittäytyä sydänystäväksi. 

Blogimaailma on tuonut mukanaan monta ihmistä, jotka ilahduttavat valtavasti. Mukaan on tarttunut ystäviä ja tuttuja yllin kyllin. Tunnistan monet teistä kommentoijista nimimerkeistä, vaikka en ole teitä ikinä tavannut. Ihanaa ystävänpäivää teille jokaiselle!

Tulppaanien lumoissa

Kaipaan tulppaanien kukintaa eniten tähän aikaan vuodesta. Kevät on jo lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Jo kuvat tulppaaneista ravitsevat sielua ja kauneuden nälkää. Tähän aikaan vuodesta nousee myös hienoinen jännitys. Olettehan selvinneet talvesta hyvin. On jo niin kovin ikävä.

Tällaista kukintaa ja loistoa ei saa jatkuvana aikaiseksi kerta istuttamalla. Pitkäikäiset Darwin-tulppaanit nousevat vuodesta toiseen. Kaikki erikoisemmat kestävät sen sijaan kesästä muutamaan. Siksi istuttamista pitää jaksaa tehdä joka vuosi. Viime kesä oli ensimmäinen, jolloin kaikki tulput eivät nousseet. Siitä huolimatta kukinta oli näin komea. Mutta vaivan määrä kirpaisi hieman, kun tiesin mitä jäi puuttumaan. 

Toissa syksynä hairahduin istuttamaan turhankin innokkaasti keltaisia tulppaaneja. Tähtäimessä oli monivärinen väritykitys. Kun kevät paljasti, että lähinnä violetit ja keltaiset olivat selvinneet talvesta olin hieman pettynyt. Pidän supervärikkäistä  tai tyylikkään rauhallisista  istutuksista (kuten kuva yllä). Vastaväri-istutukset sen sijaan eivät ole minun juttuni. Alla oleva penkki sai ties minkä sävyistä täydennystä. Jännityksellä odotan lopputulosta. 

Kaipaan myös pidempiä päiviä. Valo ei tule vielä kirkkaana täydeltä taivaalta vaan valon ja varjon leikkisyys on nähtävillä kukissa ja lehdillä. Niin täydellistä!

Tulppaanimania on levinnyt hiljaalleen lähes jokaiseen pihan penkkiin. Alun perin satsasin lähinnä meidän 10-metriseen perennapenkkiin. Jotenkin huomaattani valuin sipuleineni keskipihan kautta kohti kasvihuonetta. Tämä tuskin on teillekään niin vierasta. Puutarhassa kun kaikki tuntuu menevän kaavalla: siitä se ajatus sitten lähti... 

Mitä te kaipaatte keväässä eniten? Onko se heleä vihreys, linnunlaulu vai värit? Pakko myöntää, että kukkien lisäksi ikävöin myös keväistä raikasta ilmaa. Sitä ikään kuin herää eloon, kun haistaa mullan ja kaiken nuoren tuoreen vihreän. 

Ei mene kauaakaan, kun jalassa on kumpparit ja kädessä talikko. Kahvikuppeja saa keräillä pitkin pihaa ja elämä on mallillaan. Ihanaa viikonloppua ihanat!

Oi kevät, jarruta hieman!

En muista tällaista kevättä, joka oikeastaan on kesä. Niin voimalla se on vyörynyt päälle. En tahdo uskoa säätiedotteita vaan joka aamu kurkistan ulos. Kyllä, hyvä päivä on tulossa tänäänkin. Kun kesää on saanut odottaa noin pari kolme vuotta, on ymmärrettävää, että pää on hieman pyörällä. Näin paljon aurinkoa, näin paljon kesää. Ja keskellä kevättä vieläpä!

Joka kesä ja kevät haluaisin viipyillä hieman pidempään jokaisessa kukka-aallossa. Nautiskella väreistä ja tutuista kukinnoista, joita näkee tasan kerran vuodessa. Tänä vuonna halu pitää kiinni on vielä kovempi. Lämpö on saanut pihan kukoistamaan ennätysmäisessä ajassa. Samalla helle nopeuttaa kukintojen hiipumista. Erityisesti tulppaaneista haluaisin pitää kiinni vielä pienen hetken. 

Olen tiedostanut, että sipulikukkavaihe on tänä vuonna nopea. Siksi olen kuljeksinut kameran kanssa puutarhassa joka ilta. Tulppaaneja löytyy useammasta isosta penkistä. Olen perso pitkille näkymille, ja joka syksy istutan kevät mielessä sipuleita isot määrät. Pitkäikäisiä näistä on vain harva.

Suosikkini on tämä pikkupenkki pystypergolan edessä. Tyylikäs valko-violetti istutus jaksaa sykähdyttää vuodesta toiseen. Vaikka muuten tykkään hullutella väreillä keväisin, olen säästänyt tämän yhden penkin hieman hillitymmälle menolle. Joskus myös luonto yllättää. Jostain syystä isojen penkkien monet valkoiset, vaaleanpunaiset ja oranssit tulput katosivat parempiin suihin. Nautimme harvinaisen violetista keväästä. Kaunis toki näinkin. Tulppaaneilla ei voi mennä vikaan. 

Aurinkoista torstaita! Hyvä päivä tämäkin.

Kevään kaunein ilta

Kerran pari kesässä sää ja valo kietoutuvat niin suloisesti yhteen, että puutarhaharrastaja saa haukkoa hartaana henkeä. Toukokuu on ollut poikkeavan aurinkoinen. Olen oppinut, että ennen ja jälkeen ukkosen värimaailma on ihan omanlaisensa. Kun taivas vihdoin ropsautti kauan kaivatun sateen, oli ilta todella maaginen.

Tulin kotiin vasta yhdeksän kieppeillä. Oli hämmästyttävää tulla pihaan, kun tuoksu oli niin poikkeuksellinen. En ole ikinä törmännyt siihen, että ilma voi tuoksua kostealle koivuvihdalle. Keskikesän tuntu oli käsinkosketeltava. Eriskummallinen toukokuu tosiaan.

Tulppaanit olivat visusti supussa illansuussa. Illat ovat niin valoisia, että on hassua miten ne tajuavat käydä nukkumaan. Pitkän talven jälkeen sitä jaksaa aina vain ihmetellä pitkiä päiviä ja valon täyteisiä öitä.

Luulen, että edessä on harvinaisen pitkä kesä. 

Leppoisaa lauantaita!

Huh hellettä!

Ilon sekainen hämmennys on ollut päällimmäinen tunnelma toukokuussa. Tuskin olen ainoa ajatusteni kanssa. Tuntuu, että kunnon kesää on kaipailtu niin paljon pidempään kuin vain kulunut talvi. Tuntuu, että vuosi sitten kesä ei edes saapunut. Kuukaudet vain lipuivat ohi ja lämpö jäi saapumatta. 

Aurinko on hellinyt myös pihaa. Puuhasin ulkona koko viikonlopun, ja voin vannoa, että kasvit taisivat kasvaa humisten kokoa vieressäni. Joka puolella aukeni kukkia ja perennapenkit täyttyivät vihreästä. Jopa tulppaaneja on puhjennut kukkaan koko pihan täydeltä. Miten tässä näin kävi?

Piha pitää kiertää monta kertaa päivässä. Aamuvarhaisella tuoksu on paras. Yön jäljiltä ilma on raikas ja lämpö voimistaa tuoksuja. Keskellä päivää on ihmeteltävä kuumuutta ja pyörittävä onnesta soikeana pitkin tiluksia. Mitään en saa aikaiseksi, kun on niin kuuma. Laahustelen ympäriinsä ja kuvittelen olevani kovinkin tehokas. Illalla valo on kauneimmillaan. Värit ovat vahvoja, valo hohkaa terälehtien läpi ja yhä tarkenee t-paidassa ja shortseissa. Paras kevät ikinä!

Viime tippaan jäänyt kevätponnistus alkaa olla loppusuoralla. Penkit on nyt siivottu, kantattu ja katettu. Parveke hohtaa puhtaana. Voin hyvillä mielin siirtyä ruukkupuutarhan varusteluun. Ensimmäiset kesäkukat on jo hankittu. 

Tästä se lähtee. Kesä 2018.

Helteistä ja ihanaa tiistaita!