maanantai 30. tammikuuta 2017

Vihreää + siemenarvonnan voittaja

Vuoden väri on heleänvihreä (Pantone 15-0343) ja voiko se tietää muuta kuin hyvää tälle vuodelle? Vaikka rakastan puutarhaa olen aina kammonnut vihreää sisustuksessa. Ihanien botaniikka-aiheisten tapettien ja herkullisten syvänvihreiden maalipintojen esiinmarssi on hiljalleen murentanut puolustuskantani. Erityisesti eukalyptuksen harmaanvihreä sekä oliviinvihreä tuntuu nyt tosi hyvältä ajatukselta. Miten ihmeessä tässä näin kävi?


"Kiintyy sitä kiveenkin, jos vieressä tarpeeksi kauan seisoo", sanoi kälyni kerran. Ja jotenkin näin tässä on tainnut minullekin käydä. Heleänvihreä uppoaa kyllä keneen tahansa puutarhan ystvävää. Ja se ikävä kaikkeen tuoreeseen ja raikkaaseen on juuri tähän aikaan vuodesta kovimmillaan. Koska ihan just se on täällä!


Nelson Gardenin siemenarvonnan voitti tällä kertaa Nenna (Jenna P). Laitatko minulle yhteystietosi niin laitan postia tulemaan! 

Reipasta viikonalkua!
SHARE:

lauantai 28. tammikuuta 2017

Nessan kuulumisia

Nessa the Rescuedogin kuulumisia on toivottu erikseen. Ymmärrän hyvin, että kokemukset rescue-koiran adoptoinnista kiinnostavat muitakin, joten teen aiheesta oman postauksen.  Neppuli on ollut meillä kolmisen kuukautta ja sinä aikana siitä on kasvanut komea koira. Ikää hänellä on nyt reilu puoli vuotta. Pääsy kotikoiraksi on näillä reppanoilla aina yhtä epävarma. Meille Nessa tuli Viipurin koirien kautta. 


Akkarit on Nessan lemppareita. Mieluiten syötynä. 

Koska olemme lapsiperhe meille suositeltiin reipasta pentua. Tämä on ensimmäinen vinkkini. Kerro välittäjälle perheestäsi ja taustastasi koirien kanssa, ja kysy mikä koirista sopisi teille. Nämä aktiivit käyvät paikan päällä jopa viikottain ja tuntevat koirat melko hyvin. Meillekin tehtiin selväksi, että koira on tuttu aktiiveille tarhaoloissa, ja on todennäköistä, että koira muuttuu melkolailla kotioloissa. Näin kävi myös meille. Tärisevästä ja arasta koirasta on kuoriutunut ajan kanssa melkoisen aktiivinen ja penturiehakas koira. Perusluonne sillä on kuitenkin rauhallinen. Alkuun pitkään kadoksissa ollut haukku on nyt löytynyt. Turhia koira ei elämöi vieläkään, vain jos joku vieras on ovella.

Nessa on harvoin yksin. Mutta alusta asti kaikki on mennyt yksinkin hyvin. Se ei hauku tai tuhoa, kun olemme poissa. Ainoastaan paperituotteet se repii silpuksi oli se sitten yksin tai yhdessä. Nessa rakastaa kanniskella rukkasia ja pipoja. Tupsut siltä saattavat saada joskus kyytiä.

Ainoa hitaasti etenevä ja haastavampi asia on lenkit. Reviiri oli pitkään vain 100 metrin matka. Nyt saatamme kävellä jo puoli tuntia. Vastaantulevat miehet ja koirat pelottavat yhä, mutta remmirähjäämistä ei ole juuri ollut. Vain vaimeaa murinaa. Nessa on nopea oppimaan ja hänestä saisi halutessaan hyvän harrastekoiran. Hän oppii nopeasti ja tekee harjoitteita mielellään päivittäin. 


Nessa rakastaa kaikkea pehmeää. Alkuun kiellossa ollut sänkykin on jo vallattu. Koirasta aisti alusta asti sen palavan halun päästä sisälle ja mieluiten sohvalle köllöttämään. Nessa on kiitollinen ja se ei ole karissut missään vaiheessa pois. Ruoka on yhä tärkeää ja Nessa söisi aivan määrättömästi jos antaisi. Rescueiden tapaan sen vatsa on ollut koko aja hieman sekaisin ja uutta ruokavaliota haetaan hitaasti mutta varmasti. En ole kokenut tätä kuitenkaan mitenkään ongelmaksi, koska se oli tiedossa jo etukäteen. 

Nessa rakastaa perhettään. Se haluaa paljon rapsuja ja huomiota. Se änkee vauvan lailla syliin ja pomppaa kahdelle jalalle ryhmähaliin, jos siihen on vain mahdollisuus. Ja katsokaa nyt häntä, miten lutunen hän on. Toivon sydämestäni, että koiranhankkijat ainakin harkitsisivat voisiko rescue olla se oma juttu. Tai edes toiminnan tukeminen .


Mielenkiinnolla odotan millainen puutarhakoira hänestä kuoriutuu.

Mukavaa viikonloppua!

SHARE:

perjantai 27. tammikuuta 2017

Jättiverbena ja kylmäkäsittely

Tammi-helmikuussa on aika tehdä kylmäkäsittely, jos mielii valmista kesäksi. Tällaisiin kasveihin kuuluu muun muassa meillä yksivuotisena kasvatettu jättiverbena ja monet himoitut perennat kuten akileijat ja tähtiputket. Homma on oikeasti paljon helpompaa kuin miten se mielletään. 


Käytä aina puhtaita potteja ja laadukasta kylvö- tai taimimultaa. Kostuta multa hyvin, kylvä siemenet pinnlle ja ripottele pinnalle ohut kerros taimimultaa, perliittiä tai vermikuliittiä. Itse käytän samaa multaa koko lystiin ja hyvin on toiminut. Anna siementen kerätä kosteutta itseensä 5-6 päivää ja siirrä kylvös kylmään. Sopiva aika kylmäkäsittelylle on 5-8 viikkoa. Jos siemenet itävät kylmässä, keskeytä kylmäkäsittely.


Joskus siemenet itävät jo ennen kylmäkäsittelyä. Näin tälläkin kertaa. Nostin tikun avulla hentoiset pikkutaimet sivuun ja siirsin muun kylvöksen kylmään. Jääkaapin vihanneslokero toimii hommassa hyvin. Yhtä lailla voit tehdä kylmäkäsittelyn ulkona. Neuvoin perennojen kylmäkäsittelyn viime vuonna. Siihen löydät vinkit ja piirretyt ohjeet tästä linkistä. 


Jättiverbena on mainettaan helpompi. Myynnistä sitä löytää turhan harvoin ja silloinkin se on melko tyyris. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan omia kylvöjä. Yllätyt taatusti! Mikään ei vedä vertoja näille pitkille ja siroille kesäkukille. Itse yhdistin ne viime kesänä punakosmoskukkaan. Näyttävän istutuksen saat myös jättiverbenan ja koristeheinien yhdistelmällä. 

Viime kesäiset taimet nostin jo ruukkujen jäädyttyä veitsen kanssa talteen. Vihreä kasvusto näytti kuolleelta, mutta niin vain se näyttää pukkaavan tuolla viileässä varastossa pientä kasvun alkua. Saa nähdä kantaako kokeilu kevääseen. Talvetin jättiverbenan daalian tapaan. Talvetusvinkkejä löydät tästä linkistä.


Tykkään monista kesäkukista, mutta jättiverbena on minusta kaikkein kaunein!

*Siemenet on saatu Nelson Gardenilta*

Ihanaa viikonloppua!

SHARE:

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Loving lately

Parketinmaalausremontti on edennyt meidän makuuhuoneeseen. Tavarat siirtyvät remontin alta ja sitten takaisin. En muista milloin viimeksi olen rymsteerannut ja pakannut näin paljon. Makkari muutti väliaikaisesti yhteen jo remontoituun huoneeseen. Ja ai etta minä viihdyn täällä!


Sängyn sijaan toimme vain patjat, jotka ovat sellaisenaankin melko korkeat. Hyllykkö ja lipasto riittävät tänne vallan mainiosti. Niissä pysyvät järjestyksessä arkiset käyttötavarat. Olen huomannut valuvani tähän suuntaan joka päivä läppäri kainalossa. Vaalea ja seesteinen huone saa ajatukset selkiintymään hetkessä.


Tykkään vanhoista ja tummista kalusteista vaalkoisella pohjalla. En ole ikinä ollut koko valkoisen kodin ystävä. Kaipaan ripauksen rouheutta ja väriä. Ja tarvitseeko edes mainita erikseen kynttilöitä ja kukkia?


Pidän virkatusta ja nelotuista tekstiileistä. Pehmeä ja painava puuvillainen viltti on parasta mitä tiedän. Sininen on juuri nyt hyvä idea. Tyynynpäälliset ja viltti ovat Boomerang Home mallistosta.


Työn alla on nyt paljon kirjoitettavaa, mikä sopii minulle paremmin kuin hyvin. Saan köllötellä samalla kun valmista syntyy. Olen loputtoman kiitollinen jännittävistä projekteista joihin olen päässyt mukaan. Onneksi aikaa on myös blogille. 


Leppoisaa keskiviikkoa! Miten se aika taas lentää kuin siivillä?

SHARE:

maanantai 23. tammikuuta 2017

Varjotarha

Olen esitellyt alkuvuodesta pihaani pala palalta. Tällä kertaa kasasin kuvia varjotarhasta. Pihamme varjoisimmasta reunasta, jota tulee kuvattua aivan liian vähän. Siellä kaikki on rehevää ja värimaailma on ihanan rauhallinen. Rakastan varjotarhan kasveja, joita olen saanut mahtumaan pienelle alalle paljon.  



Varjotarha on osittain vierasmökin edessä ja jatkuu tontin reunassa, joka laskee kohti keittiöpuutarhaa. Rinteessä kukkivat keväällä vanhat omenapuut ja suuri kriikuna. Pihan reunalla kasvaa herukkapensaita ja useita alppiruusuja. Hyvin graafiset sormivaleangervot ovat suosikkejani. Erisävyiset jaloangervot ovat upea pari niille. Keskikesän vihreä-valkoinen-marsalanpunainen ei paremmin meille voisi sopia. 


Alkuesä on mennään pastellin sävyissä. Puiden alla on tiukasti kantatut isot istutusalueet, jotka näyttävät kesäkuussa niittymäisiltä. Akileijat ja lehtosinilatva ovat silloin pääosassa. Näiden lisäksi istutusalueissa on erilaisia kuunliljoja, kevätkaihonkukkaa, atsalejoja, peittolehteä ja varjoliljoja. 


Vanhat puut ja kerroksellinen kasvillisuus tuo puistomaisen tunnelman pihan keskiöön. Tontin laidalla ei ole minkäänlaista aitaa, mutta kasvikerrokset tuovat silti näkösuojaa. Pidän näistä mutkittelevista istutuksista joiden lomassa kulkee nurmi- ja sammalpolkuja. 


Hitaasti mutta varmasti kokoa kasvaneet kärhöt on keskitetty aikalailla varjotarhaan, koska täällä ne parhaiten viihtyvät. Niitä kiemurtaa maanpeittokasveina, mökin edessä pystypergolassa ja omenapuun oksilla. Vaaleanpunainen lyhtykärhö 'Princess Diana' minun oli aivan pakko saada. Nyt se on päässyt jo hyvään kasvuvauhtiin.



Tein viime kesänä mökin edustan istutukset uudelleen, koska kaipasin siihen samaa vanhan roosan, viininpunaisen, valkoisen ja vihreän väärimaailmaa, joka toistuu muuallakin pihan keskiosissa. Pallotuijat, keijuangervo, kuunlilja, arovuokko ja jaloangervot olivat juuri passeli valinta. Halusin jättää myös katetta näkyviin.


Jos jotain niin kärhöjä haluaisin lisää. Pari viimeistä kurjaa talvea on vienyt niin paljon juuri köynnöksiä mennessään, että hieman hirvittää ostaa näitä lisää. Ne ovat kuitenkin niin kaiken vaivan arvoisia, että pari uutta on saatava joka kesä. Sininen 'Multi Blue' on minusta hassunnäköinen!


Näkymä talolta varhotarhaan on monelle tuttu vaalean hakuropajun vuoksi. Kuvan reunasta rahautuva valtava timanttituija on myös melko hallitseva kasvi pihassa. Monta metriä korkean tuijan juurella kasvaa useita pioneja, iiriksiä, akileijoja, alppiruusuja ja sormivaleangervoa. 




Leppoisaa viikonalkua!

SHARE:

perjantai 20. tammikuuta 2017

Ensimmäiset kylvöt ja siemenarvonta

Kädet mullassa ja maailmassa kaikki hyvin. Vuoden ensimmäisissä kylvöissä on aina jotain kutkuttavaa ja sykähdyttävää. Kaikki tuntuu tässä vaiheessa mahdolliselta. Valo paistaa hieman kirkkaammim ja arvio vapaista pöytätasoista on vähintäänkin ylioptimistinen. Siemenpusseja on saatava hypistellä, vaikka kaikkea ei voi vielä kylvää. Kaikeasta voi kuitenkin haaveilla. Ja suurin haave koskee tällä hetkellä latva-artisokkaa. Nyt ristin käteni kyynärpäitä myöten ja lähetän ne kaikkein hartaimmat toiveet äiti-maalle. Anna näiden kukkia!


Keskitän paukkuni tänä keväänä erityisesti kesäkukkiin muutamaa hyötykasvia ja perennaa lukuunottamatta. Kertoilen kevään mittaan mitä kaikkea kylvömultaan päätyy. Olen erityisen viehättynyt köynnöksiin ja pitkän esikasvatuksen vaativiin yksivuotisiin kasveihin. 


Pidän Nelson Nelson Gardenin siemenvalikoimasta. Kevään messuilla etsin aina heidän osastonsa. Hyllytolkulla laadukkaita siemeniä ja mielenkiintoisia lajikkeita. Olen jo muodostanut tästä pienen keväisen perinteen. On ihana hypistellä pusseja käsissäni, kun valitsen keittiöpuutarhan herkkulajikkeet. Arvostan siemenissä ylipäätään erikoisempia lajikkeita ja tasalaatuisuutta. 


En halua olla yksin sekaisin siemenistä joten pyysin teillekin jotain arvottavaa. Nelsonilta on tänä keväänä ilmestynyt hauskoja uutuuksia. Miltä kuulostaa Japaninkaali eli tatsoi (pakko kokeilla!), leikkopapu, villirukola ja herkullisen näköinen tomaatti 'Golden Currant'? Tällainen neljän pussin setti lähtee jollekin onnekkaalle. 


 Arvontaan voit osallistua seuraavasti:

* Liittymällä blogini lukijaksi / olemalla blogin lukija ja jättämällä viestin postauksen perään.

*Lisäarvan voit lunastaa blogini Facebook-sivuilla. Käy tykkäämässä sivustosta ja jätä puumerkki itsestäsi.

Arvonta alkaa NYT ja päättyy sunnuntaina 28.1.2017. klo 20.00

ONNEA ARVONTAAN!

p.s. Samanlainen arvonta on myös Versoja vaahteramäeltä-blogissa. Tuplaa arpaonnesi ja osallistu molempiin!
SHARE:

torstai 19. tammikuuta 2017

Millainen blogi?

Olin loppuviikosta juhlissa johon osallistui paljon sukulaisiani. Ympäri Suomen levittäytynyt suuri suku kokoontuu harvakseltaan vain isompiin juhliin. Oli hauska kuulla, että kuulumisiani seurataan myös tätä kautta (sen läpi suvun kulkevan rikkinäisen puhelimen lisäksi).  Sanavalmiit ja puheliaat sukulaiset ovat juhlien parasta antia (nähtävästi myös blogin kannalta). Erityisen viiltävän analyysin antoi serkkutyttö. Hyvin rajattu, kuivan asiallinen blogini on kuulemma hauskaa luettavaa ja kaunista katseltavaa.


Niin siitä rajauksesta... Se ei olekaan niin simppeli juttu. Kotona asuu kolme muutakin ihmistä, jotka eivät bloggaa. Kaksi kasvuikäistä lasta omaavat myös itsemääräämisoikeuden siihen missä kuvissa esiintyvät. Siksi lapset eivät tunnistettavasti esiinny blogissa. Vaikka tarinat monesti sivuavat myös niitä rakkaimpia ihmisiä (ja sukulaisia) on tämä kuitenkin minun blogini. 

Kävin myös alkuun melko turhaakin jaakobin painia itseni kanssa siitä, voiko puutarhablogissa olla muuta kuin puutarhaa? Kesti tovi tajuta, että tämä on minulle ensisijaisesti henkilökohtainen blogi. Ja jokainen lukija saa päättää tuleeko tänne toiste vai jättääkö taakseen. Minusta on ihanaa jakaa tänne myös remontti-, askartelu- ja käsityökuulumiset. Ja joskus jotain muutakin. Tykkään itsekin eniten blogeista, joissa kirjoittajan persoona tulee vahvasti esiin. Blogi tuntuukin nyt asettuneen uomiinsa tosi kivasti. Siitä kertoo myös jatkuvassa nousussa olevat lukijamäärät. Jokainen kommentti ilahduttaa aina. Rajaan jatkossakin tietyt asiat kokonaan pois ja jaan kanssanne ne elämän hauskat ja iloa tuottavat asiat. 


Onko aiheita joista te toivoisitte postauksia enemmän?

p.s Terkkuja Santralle pohjoiseen!

SHARE:

tiistai 17. tammikuuta 2017

kirppislöytöjä

Mikä sen kivempaa kuin iso ja kunnollinen kirppis omilla kulmilla! Varsinkin jos on tällainen löytöjen ystävä. Olen löytänyt Viirin kirppikseltä pienemmän tavaran lisäksi myös huonekaluja. Ja näihin löytöihin jopa ehtii mukaan, kun ei ole samanlaista tunkua kuin isolla kirkolla. 


Tällä kertaa mukaan tarttui pieni lasinen malja. Olen aina ollut heikkona lasiin. Niin kirkkaaseen kuin värilliseenkin. Mikä sen ihanampaa, jos kyseessä on joku designlasi. Pääasia että tuote on ehjä, kaunis ja minun makuuni. Ei tietenkään hajuakaan mitä tuohon pikkukuppiin tulee ikinä mahtumaan. Sen kaveriksi löytyi musta kynttilätarjotin. Messinkiset kynttilänjalat saavat myöskin aina huomioni. Koska niitä on kertynyt minulle jo monta, ei niin haittaa, jos ne ovat erilaisia. Sen hauskempi vain.


Leppoisaa tiistaita!
SHARE:

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Kesäkukkia - mikä on teidän suosikkinne?

Alkuvuosi on loistavaa suunnitteluaikaa kevään esikasvatusurakkaa ajatelleen. Kuvien kahlaus auttaa vertailussa. Kallistun aina vaaleanpunaisen, valkoisen ja violetin sävyihin. Olen varionut niistä erilaisia istutuksia vuosien saatossa. Oma suosikki on ollut tummaakin tummempi kesäkukkaistutus, jossa oli purppuraista koristebataattia, tummia petunioita ja liiloja jättiverbenoita sekä petunioita. Jostain kumman syystä en kuvannut niitä juurikaan mikä on harmi. Mutta tässä tulee muita kesäkukkasekoituksia. Mistä te tykkäätte?


1. Täysin vaaleanpunainen istutus hyvin samansävyisillä riippaverbenoilla ja petunioilla.


2. Kahdesta suunnasta kuvattu melko ruotsalaistyyppinen sekoitus romanttisia ja rentoja kasveja kuten pelakuita, kelloköynnöstä, sirokesäkynttilää, yrttejä ja keijunmekkoa. Istutuksen kruunaavat pikkupuut kuten kuvassa näkyvä viikuna.

 

 3. Vihreää ja valkoista yhdistettynä mustavalkoisiin ja ruskeisiin kalusteisiin ja tekstiileihin. Antrasiitin harmaat parvekelaatikot ovat suosikkini ja ne taipuvat myös tähän istutukseen kauniisti.


4. Tämä lienee kirjavin istutus mitä meillä on ikinä ollut. Vaikka pinkin, liilan, valkoisen ja vaalenpunaisen sävyinen istutus oli kaunis, niin se oli ehkä omaan makuuni turhan täräkkä. 

Leppoisaa sunnuntain jatkoa!
SHARE:

torstai 12. tammikuuta 2017

Tämähän toimii leikkonakin!

Olen aina miettinyt joulutähtiä katsellessani, että voisiko niitä käyttää leikkoina kuten amaryllista tai jouluruusua. Katselin tätä hyvinvoivaa valkoista tähtöstä vielä pari viikkoa joulun jälkeen, mutta nyt se sai lähteä. Ei muuta kuin sakset käteen ja naps! 


Eikö ole suloinen? Leikatessa joulutähdestä tulee melkoisesti maitomaista nestettä. Laitan aina varuiksi hanskat käteen, koska reagoin kasveihin melko herkästi. Ei tule joulu mieleen tästä enää ei!


Ihanaa loppuviikkoa! Ei ole pitkä matka perjantaihin enää.

SHARE:

maanantai 9. tammikuuta 2017

Terveisiä talvetuksesta

Talvetus on yksi niistä asioista mitä hakemalla blogiini saapuu lukijoita. En yhtään ihmettele. Niin haastavalta se alkuun tuntui itsestäkin. Miten monet kerrat olen yrittänyt talvettaa erikoisimpia pelakuita kertaakaan onnistumatta. Mutta jotenkin se pään seinään hakkaaminen on talvetuksen oppitunti (tai -talvi) numero yksi.


Yksikään niistä talvista ei mene hukkaan. Raskain kerta itselleni oli vuosia sitten, kun autotallissa onnistuneesti talvetetut pelakuut kuolivat yksi toisensa jälkeen, kun kannoin ne sisään. Jokainen näistä kerroista on kuitenkin lisännyt näppituntumaa ja herkkyyttä vastata kasvin tarpeisiin.


Ja kuin ihmeen kaupalla ovat villipelargonini voineet poikkeuksellisen hyvin koko talven. Olen nähtävästi opetellut tätä asiaa nyt riittävän kauan. En vieläkään nuolaise ennen kesää. Katsellaan ja ihmetellään. Jos hyvin käy niin parvekkeella kukoistaa ensi kesänä kaksi poikkeuksellinen isoa villipelakkaa.


Valitsin kuviin kauniita ja hyväkuntoisia kasveja. Kaikki eivät suinkaan näytä tältä. Yksi tärkeimmistä opeista on ollut se, että raaskua ulkomuotoa ei kannata kavahtaa. Erityisesti köynnökset pudottavat lähes kaikki lehtensä. Myös monet pelakuut ovat melko rankamaisia. Opettele sen sijaan tunnistamaan, onko kasvin nestekierto vielä tallella. Tuntuuko varsi kimmoisalta ja elävältä. Ja valmistaudu siihen, että osa kuolee lähes aina. Mutta lopulta joukossa on niitäkin, jotka vuodesta toiseen kasvavat, kaunistuvat ja jaksavat. Niiden vuoksi tätä tehdään. 


Myös niitä erikoisia kannattaa jaksaa yrittää. Koska sekin talvi tulee, kun onnistuminen osuus kohdalle. 

Reipasta viikonalkua!

SHARE:

lauantai 7. tammikuuta 2017

Jääpalloja

Olen nykyään omalla pihalla päivittäin, kun Nessa the Rescuedog juoksee vapaana. Puutarhanhoitoon tottuneena en osaa vain oleskella ulkona. Aina pitää olla jotain pientä puuhaa. Olen suojannut kärhöjä pakkaselta, taivutellut kransseja ja siivoillut pihaa. Keksin myös, että takapihan pikkuterassille olisi ihana saada monta pientä jäälyhtyä.


No se ei mennyt ihan kuin Strömsössä... Paukkupakkasilla ilmapalloihin tehdyt lyhdyt jäätyivät ennätysnopeasti, ja ne samat paukkupakkaset eivät juuri houkutelleet kipaisemaan lyhtyvahtiin vähän väliä. Ja niin syntyi kymmenkunta jääpalloa. Tosi kauniita toki nämäkin.


Ihanaa viikonloppua!

SHARE:

torstai 5. tammikuuta 2017

Kierros keittiöpuutarhassa

Edellinen postaukseni Kirsikkamäestä sai teidät ihanat lukijat kommentoimaan runsaasti. On totta, että näkymät ja laajemmat kuvakulmat avaavat ihan eri tavalla alueen myös ruudun toiselle puolelle. Kasasin teille toisenkin kierroksen. Piipahdetaan tällä kertaa keittiöpuutahassani. Innokkaana viljelijänä hyötytarhani on yksi rakkaimmista alueistani puutarhassani. 


Keittiöpuutarha on suunniteltu isommaksi kokonaisuudeksi, jota on rakennettu osissa. Tiedostin tämän jo suunnitteluvaiheessa, joten palat toimivat myös itsenäisinä kokonaisuuksina niin, että ilme ei ole keskeneräinen missään vaiheessa. Etenen jaksamisen, resurssien ja ehtimisen mukaan. Jo tällaisenaan keittiöpuutarha tuottaa valtavan määrän satoa joka kesä. 


Keittiöpuutarha on rakennettu lavoihin ja alue on rakennettu kahteen eri tasoon, joita erottaa pari matalaa porrasta. Niiden yli pääsee  kottikärryllä, mikä helpottaa hoitotoimia. Keittiöpuutarha on sijoitettu tontin aurinkoiseen kulmaan hedelmä- ja marjatarhan läheisyyteen. Keittiöpuutarha on läpi vuoden hauskan näköinen. 


Kukkiva keittiöpuutarha on minun juttuni ja uhraan mielelläni viljelytilaa kukkiville kasveille. Elokuun ryöppyävä kukkarunsaus on jotain mitä odotan joka kesä.


Tomaatit ja kurkut kypsyvät nykyään GrowCampin katetussa lavassa. Muovikuoren voi nostaa osissa ylös mikä helpottaa hoitamista ja kastelua. Viljelyolot pienessä hikimajassa ovat samanlaiset kuin kasvihuoneessa, ja sato on runsas. Tuleva kausi on GrowCampin kolmas ja se on pysynyt hyvässä kunnossa. 


Keittiöpuutarhan vanhan osan päällä on iso L-muotoinen pergola. Se on koristeellinen ja parantaa mikroilmastoa huomattavasti. Pergolasta haaveleivalle voin vinkkinä kertoa, että tämäkin rakennettiin vasta toisena kesänä keittiöpuutarhan päälle. Kaikkea ei tarvitse saada heti kerralla.

Mustat koristeelliset tuet on taottu lattaraudasta. Ne jäivät muistoksi minulle yhdestä suunnitteluprojektista. Suosittelen vastaavia korkeita elementtejä lavoihin. Ne tukevat kasveja ja näyttävät kivoilta!


Kesää ja viljelykautta odotellessa!

SHARE:
MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig