Piha kuin valkoinen pilvi

Olen ennenkin hehkuttanut kukkivien puiden ihanuutta. Todennäköisesti teen niin joka vuosi.  Innostun autuaasti kukinnasta taas keväällä niin paljon, että en välitä siitä, että toistan vanhaa virttä. Sen sijaan olen virittänyt pihaa vuosi vuodelta kohti komeampaa kukintaa. Joten kelpaakin taas huudella täällä. 

Jos haluaa mahdollisimman pitkän keväisen puiden kukinnan, kannattaa satsata sekä prunus- että malus-sukujen puihin. Mitä enemmän erilaisia, sitä pidempi kukinta. Osalla se vuoden kaunein hetki kestää vain pari päivää. Näillä helteillä rusokirsikoiden kukinta oli kahdessa päivässä taputeltu. Siksi on hyvä olla muitakin. 

Pääsääntöisesti ensin tulee prunus-sukuisten puiden kukinta ja tiiviisti vanavedessä puhkeavat malus-sukuiset puut. Osa menee hieman päällekkäin. Niin tai  näin, saa kukkapilvestä nauttia monta arvokasta päivää enemmän. Meidän pihan katveisimmat nurkat hohtavat valkoisenaan ikivanhojen kriikunoiden kukista. Luumun sukulainen on kirsikkaa ja luumua sitkeämpi ja kukintakin kestää hivenen pidempään. Kukat ovat pienemmät, mutta määrä korvaa koon. Katsokaa nyt tätäkin näkyä!

Kirsikkapuita löytyy tontin kahdelta laidalta. Kirsikkamäen hapankirsikat, luumu, kriikuna ja rusokirsikat muodostavat kukka-aallon vailla vertaansa. Tontin laidalla kukkivat vielä pikkuruiset suklaakirsikat. Jos pihalleen kaipaa nopeasti vanhojen puiden tuntua, on kirsikka ihan paras valinta. Ne ovat kaikki nopeakasvuisia. Erityisesti pilvikirsikka kasvaa jo kesässä hurjan paljon. Vielä pari kesää sitten nämäkin hapankirsikat olivat pieniä. Nyt ne huitelevat jo lähellä kolmea metriä. 

Miten ihana ajatus, että on vielä muutakin mitä odottaa. Omenapuut aukeavat ihan näinä päivinä. Voi kun saataisiin samanlainen kukkakesä kuin kaksi vuotta sitten. Sitä omenapuiden kukkien määrää en unohda ikinä.

Ihanaa loppuviikkoa!

Luiskat kuntoon kuorikatteella

yhteistyö: GreenCare

Kirjoitan tänään myös hieman ohi pihan ja puutarhan. Nyt ollaan tontin laitamilla ja jopa sen ulkopuolella. Pihan sisältä kun piha näyttää loppuvan muotoon leikattuun taikinamarja-aitaan. Sen takana on  melkoisen jyrkkä luiska, jolla on mittaa lähes kolme metriä. Tien laitaa puolestaan on kolmisenkymmentä metriä. Tältä se on näyttänyt kokonaisuudessaan vasta pari päivää. Viimeiset neliöt viimeisteltiin lauantaina.

Aiemmin luiska kasvoi niittämättömänä vyötärönkorkuista vuohenputkea, rikkaa, heinää ja nokkosta. Pari viimeistä vuotta kasvua niitettiin. Pyrin sulkemaan silmäni joka kerta ohi kulkiessani. Hirvitys johon en halunnut koskea. Oli niin paljon kivempi laittaa pihaa tuolla toisella puolella. Luiska kun ei koskettanut millään lailla sisäistä puutarhaintoilijaani. Kauanko hivitystä katsoin? Kymmenisen vuotta. Melko komea suoritus. Heh!

Tänä keväänä päätin laittaa tämän alueen uuteen uskoon samaan syssyyn kasvihuoneen pohjien kanssa. Luiska raavittiin rikki kaivinkoneella ja rikkamoskaa juurinen vedettiin alas. Toiseen laitaan saimme haaskattua ja tasattua kasvihuoneen pohjasta nousseen ylimääräisen maan. Tämän jälkeen oli vuorossa lapiohommat, jota on kestänyt läpi kesän, koska hommaa tehtiin paloissa. Joka neliö oli käännettävä ja harattava moneen kertaan, jotta pohjaan jääneet juuret saatiin pois kokonaan. Melkoinen määrä kärrättävää. Kun pinta oli harattu tasaiseksi, levitin maisemomointikankaan ja päälle ladattiin säkkitolkulla GreenCaren puunkuorikatetta. Oli tärkeää saada kangas ja kate mahdollisimman nopeasti paikoilleen, jotta pintaan ei siementänyt uutta rikkaa. Pienet juuren pätkät kuihtuvat hiljalleen tuonne alle. 

Kangas on juntattu yläreunasta kivillä kiinni. Kate ei ole valunut minnekään edes kovissa sateissa. Katteen paksuus on nyt noin 7 senttiä ja lisään sitä keväällä vielä hienoisen kerroksen. Olen kokenut, että tämä on ainoa tolkullinen tapa pitää ison pihan luiskat siistissä kunnossa. 

Joku ehkä muistaakin meidän tontin toisella laidalla sijaitsevan Kirsikkamäen. Rinnetontin luiska on siellä loivempi, mutta pidempi. Se on peitetty kokonaan kasveilla ja puunkuorikatteella. Kuorikatteella peitetyt alueet ovat tarkoituksella laajoja. Hoito on helppoa ja kasvimassan sekaan mahtuu heittämällä myös kottikärryn kanssa. Pihani on kaukana helppohoitoisesta erityisesti valtavan perennamäärän takia. Sen vuoksi olen halunnut helpottaa hommaa valitsemalla maisemointikankaan käytön luiskissa ja hoitopoluissa. Tiedän sen jakavan mielipiteitä paljon.

Pintaan siementää innolla erityisesti malva. Se on kuitenkin suhteellisen helppo nyppiä irti. Rikat myös erottuvat hyvin ruskeaa taustaa vasten. Hankalin rikoista on peltokorte. Se punkee läpi kankaan tuosta vain. Olen taltuttanut sitä kaatamalla suurimpien kasvustojen päälle GreenCaren Nurmikon Sammal pois-rakeita. Peltokorte viihtyy köyhässä ja happamassa maassa, joten päättelin kotipuutarhakemistinä, että se inhoaa samaa tavaraa kuin sammalkin. Sammal pois on osoittautunut meillä melkoiseksi pelastajaksi peltokorteongelman kanssa. Kokonaan se ei kasvia tapa. Maanpäällinen osa ruskistuu ja kuivuu kasaan minkä seurauksena kasvusto on heikempi ja ei rehota valtoimenaan. 

Kertokaa ihmeessä omat vinkkinne aiheeseen. Kommenteissa on usein tosi hyviä uusia oivalluksia. 

Aurinkoista tiistaita!

*Postaus on tehty yhteistyössä GreenCaren kanssa*

Tervetuloa Kirsikkamäelle

Blogini on kerännyt melkoisesti lisää lukijoita viimeisen puolen vuoden aikana. Siksi ajattelen esitellä teille hieman pihaani. Vaikka syksy ja talvi ovat vierähtäneet melkolailla sisätiloissa, on blogini sydän puutarhassa. Kierretään tänään Kirsikkamäellä. Puutarhamme takapihalla, joka salaojaremontin jälkeen myllättiin täysin kolme vuotta sitten.

Pihasuunnittelijaksi olen hieman haluton suunnittelemaan omaa pihaani. Kirsikkamäen kohdalla kuitenkin kaivoin suunnitteluohjelman esiin, piirsin muodot ja suunnittelin massiiviset perennaistutukset, jotka yhdistävät pihamme kaksi rakennusta. Nimensä alue sai erilaisten kirsikkapuiden myötä, joita loivassa mäessä kasvaa viisi kappaletta. 

Alue on suunniteltu kukkimaan varhaisesta keväästä pitkälle syksyyn. Erilaiset sipulikasvit kukkivat keväällä metrien pitkänä penkkinä. Näyttävin vaihe on touko-kesäkuun vaihteessa, kun erilaiset tulppaanit kukkivat vaaleanpunaisen, liilan ja valkoisen eri sävyissä.

Perennat polveilevat pitkässä penkissä pääosin vaaleanpunaisen, valkoisen, liilan ja sinisen sävyissä. Hieman keltaistakin näkyy ajoittain. Pieneen saarekkeeseen on varattu myös oma paikkansa valkoisille jaloruusuille. Perennat on istutettu lomittain. Tärkeimpiä kasveja ovat tähtiputket, malvat, kaunopunahatut, sinipiikkiputket ja kellopeippi. 

Kirsikkamäki on rakennettu kulkuväylän viereen, joka on rajattu vanhalla purkutiilellä. Alue laajenee suuremmaksi oleskelualueeksi vierasmökkimme päätyyn. Viime talvena pahoin vaurioituneet ruusuköynnökset peittävät normaalisti mökin päädyn. Toivon kovasti, että tämä talvi ei vie niitä mennessään. Kukkivalta Kirsikkamäeltä on näkymä pihan rauhalliseen puolivarjoiseen keskiosaan. Tunnelma vaihtuu pystypergolan kohdalta.

Perennapenkin reunoilla kasvaa hyväksi havaittuja maanpeiteperennoja, jotka ryöpsähtävät välillä tiilien päälle. Tuoksu- ja verikurjenpolvet, mirrinmintun eri lajikkeet, hopeahärkki ja keijunkukat ovat suosikkejani reunakasveiksi.

Näkymä toiseen suuntaan paljastaa alle metrin levyisen hoitokäytävän, joka polveilee välillä kivituhkaisena ja osittain kuorikatteen peittämänä. Polusta on ollut valtava apu hoitotöissä. Tyttärestä on kivaa kävellä kukkien keskellä. Kirsikkamäki tehtiin myös näkymäksi hänen huoneestaan. Halusin näkymästä romanttisen ja leikkisän. Kymmenet hortensiat, ruusut, syreenit ja perennat on suunnitelut ihana pikkutytär mielessä. 

Tämä kuva paljastaa hyvin miten rakennukset on asemoitu pihaan. Talot olivat kuin pudotettu taivaalta minne sattuu, kun muutimme tänne. Mitään yhdistävää tekijää niillä ei ollut. Nyt ne ovat kokonaisuus. Kulkuväylä, pystypergola ja yhteiset viheralueet liittävät ne kauniisti yhteen.

Loppukesä on lempivaiheeni Kirsikkamäellä. Naapurin verkkoaita on kesän aikan jäänyt kasvien peittoon. Ajan kanssa se toivon mukaan peittyy köynnöksiin. Toistaiseksi viime talvi vei taimet mennessään. Toivon, että viime kesänä istutetut kärhöt ja viiniköynnökset selviävät näistä pakkasista.

Kuorikate on upea pari kasveille. Tykkään muutenkin, että istutusalueilla on runsauden lisäksi hieman ilmaa. Rikat pysyvät hyvin kurissa maisemointikankaan ja katteen avulla. Istutusalue on tehty niin tiiviiksi, että rikat eivät ehtineet sitä valloittaa. Suurin työ on kitkeä kivituhkapolkua, johon siemenet tarttuvat hanakasti. 

Toivottavasti viihdyitte! Haluan vielä toivottaa tervetulleeksi kaikki uudet lukijat. Minulla on myös uskollinen joukko ihania blogituttavia, jotka jaksavat kommentoida. Jokainen kommentti ilahduttaa valtavasti joka ainoa kerta. Kiitos!

Pensaat - Sadekesän pelastus

Heinäkuun monsuunisateet ovat saaneet puutarhan näyttävään kovin ruskealta. Perennoihin on tullut kumma sävy ja kookkaat kukkivat makaavat rankkasateen jälkeen pitkin pituuttaan tuista huolimatta. Pensaat, rakenteet ja kuorikate ovat tällaisina kesinä melkoinen pelastus.

Keiju- ja keltajapaninangervoa eivät sateet haittaa. Kukinta on aina yhtä runsasta. Myös jaloangervot ovat olleet perennoista kestävimpiä. Kuorikate korostaa kivasti vihreän ja vaaleanpunaisen sävyjä.

Erilaiset hortensiat yhdistettynä purppuraheisiangervoon on ikuinen suosikkini. Purppura on saanut lähes mustan sävyn runsassateisena kesänä. Mikä sen parempaa! 'Annabelle' ja 'Early  Sensation' ovat jo avanneet hortensiakauden. Muut lajikkeet antavat vielä odottaa.

Tällaisina päivinä ei niin harmita tehdä töitä sisällä. 

Mukavaa viikon alkua!

Kotikirppiksen taikaa

Lauantai oli yhtä tohinaa aamusta iltaan. Vierasmökki oli taiottu edellisenä päivänä kotikirppikseksi odottamaan asiakkaita. Lasten ja aikuisten vaatteet oli koon mukaan siisteissä pinoissa ja henkareissa odottamassa hypistelijöitä. On aina yhtä ilahduttavaa, että siisti ja silitetty vaate jatkaa meiltä usein vielä seuraavaan kotiin. Myös siskoni myi tavaroitaan. Tämän rennommaksi ei kirppistely voi mennä.

Mökki täyttyi nauravista naisista ja lapsista, kun useampi ystävä ja tuttu kylältä tuli etsimään itselleen uusia aarteita. Moni jäi kiertämään vielä pihaa ostosten jälkeen.

Tapahtumaa odotti innolla myös tytär, joka oli taiteillut oman kahvio-kyltin ja hinnaston mökin perälle. Sieltä kelpasi myyydä raparperimehua, pullaa ja kahvia. Hienosti sujui vaihtorahoineen kaikkineen. 

Meidän komeron saranat kiittivät, kun useampi pussillinen vaatetta ja kenkiä matkasi uuteen kotiin. Erityisesti lasten vaatteita oli kertynyt valtavasti jo parissa vuodessa. 

Tämän päivän vietän leppoisasti puutarhassa. Mitään kovin tavoitteellista en yritä saada aikaiseksi. Hyvä mieli ja kasteltu keittiöpuutarha ovat riittävästi. 

Rentoa sunnuntaita!

Tauoton kukinta

Puutarhassa riittää tällä hetkellä niin valtavasti kuvattavaa ja katsottavaa, että en edes yritä tunkea sitä kaikkea yhteen postaukseen. Kierrän pihaa edes takaisin kamera kaulassa ja sakset kädessä. Päämäärätön rikkojen kitkentä ja kuivien kukintojen napsinta on mitä reuntouttavinta puuhaa.

Viime kesänä perustettu Kirsikkamäki on röyhähtänyt täyteen mittaansa. Istutin sinne lukuisia perennantaimia tiiviisti, jotta valmiin näköistä jälkeä syntyi mahdollisimman nopeasti. Myös rikkojen kitkentä helpottui huomattavasti. 

Kävelyreissuilla on hyvä olla kori tai sinkkiämpäri ihan varuiksi mukana. Sillä takuuvarmasti se täyttyy aina. Tykkään muutenkin napsia ja kitkeä ohimennen niin urakka ei pääse muodostumaan liiaan suureksi.

Olen kiinnittänyt valtavasti huomiota siihen, että piha aloittaa kukintansa mahdollisimman aikaisin jatkaen pitkälle syksyyn. Pidän kukkivista kasveista. Sen kyllä huomaa siitäkin, että kaikenlainen kuhina, surina ja pörinä on jatkuvaa pihassa. Tähän mesibaariin ovat tervetulleita kaikki.

Lehtosinilatvan valkoinen ja sininen versio kukkivat juuri nyt. Siitä tulee mieleen juhannus ja niittykasvit. Tällaiset henkäyksen kevyet lehtomaiset kasvit ovat sykähdyttävän kauniita!

Leppoisaa puutarhasunnuntaita!

SYYSKESÄN PUUTARHAN TUNTUA

Kesän suurin ponnistus Kirsikkamäki ihastuttaa myös syksyllä. Syyskukkijoita on paljon ja syyskuun lopusta kielivät vain kellastuneet särkyneetsydämet ja kuorikkeellee leijailleet keltaiset lehdet. Gladiolukset ovat lamonneet syyssateissa, mutta kaikesta huolimatta suloinen sekamelska näyttää kivalle.

Hyvämultainen maa on saanut kasvit röyhähtämään jopa enemmän kuin odotin. Pensaiden alustat ovat täynnänsä tuoksukurjenpolvea, suikeroalpia ja pikkutalviota. Rikoille ei ole juurikaan tilaa. 

Puunkuorikate oli paras idea ikinä. Kun työt ovat vieneet, ei kitkemisestä ole tarvinnyt huolia. Vaikka istutusalueet pitääkin kitkeä, on Kirsikkamäki silti huolitellun näköinen.

Kirsikkapuut ovat lähteneet jo kasvuun, mikä yllätti. Siinä missä toisaalla kolmatta vuotta kasvava omenapuu lähti juurtumiseltaan vasta nyt kasvuun, ovat kirsikkapuut jo ottaneet sen kiinni.

Näissä tunnelmissa on hyvä vetäytyä talveksi suunnittelemaan sisäänkäyntiä. Unelmia riittää.

KAUNEIN KAKSIKKO

 Kaunohatut ovat kesän näyttävimpiä kukkijoita. Liekö sattumaa, että hyvästelemme kesän niiden kera? Olen miettinyt jo pidempään hyvää kasviparia hatuille. Kellopeippi oli nappivalinta. Ensi vuonna lisään seuraksi vielä sinipiikkiputkia ja vaaleanpunaista kellopeippiä. 

  Sulan lammikoksi, kun katson näitä. Pieni pala onnea omalla pihalla.

IHANA KESÄ

 Toivottavasti kesä ei mennyt ohi sitä odotellessa. Luulen, että viime kesien superhelteet ovat sekoittaneet monen pään luulemaan niitä ihan tavallisiksi kesiksi. Oma mielikuva lapsuuden kesistä oli enemmän ja vähemmän tällainen kuin tämä kesä. Silloin ei kylmä vesi haitannut uimista. Eikä tunnu haittaavaan omiakaan lapsia.

 Omaa kesää paahteen puute on sen sijaan helpottanut. Iso määrä uusia puita, pensaita ja siirrettyjä perennoja ovat kotiutuneet hyvin. Olen melko kiireinen kesäisin työn puolesta ja tunnen aina piston sydämessä, koska en yksinkertaisesti ehdi kastella isoja istutusalueita. Tänä kesänä riitti vähempikin.

Siirtelin perennoja huoletta myös heinäkuussa, koska en ehdi kaikkea kesän alkuun. Se kun on kiireisintä aikaa myös töissä.

Myös lapiota on jaksanut heiluttaa, koska keli ulkona on juuri sopiva!

Moni puutarhuri tuntuu nauttivat kesästä, koska puutarha tuottaa aina iloa. Kelillä kuin kelillä. 

No myönnän etten ole ihan yltiöpositiivinen. Kyllä se aurinko olisi kasvimaalle saanut paistaa enemmän.

AHERRUSTA JA JUHLAA

Minun onneni syntyy pienistä puroista. Juhla keskellä arkea, iloinen työ ja pienet päivittäiset nautinnot riittävät jo pitkälle. Kun en aherra jonkun toisen pihalla, otan lapion käteen omallani. 

Aikainen aamu antoi mahdollisuuden hiipiä pihalla yöpaitasillaan ja nauttia hetkestä. 

On ihana saada aikaiseksi ja tuntea mukava väsymys kropassa.

Tyttären kanssa ohimennen valmistetut munattomat ja maidottomat kardemummaletut valmistuivat suit sait lounaan päälle. Parvekkeelta pari tuoretta mansikkaa ja vähän tomusokeria. 

En muista milloin olisin ollut näin kiireinen. Ja samaan aikaan olen nauttinut useammat kahvit parvekkeellani kuin ikinä. Ja mieluiten jälkkärin kera.

Aamupäivän työn alla oli nimittäin Kirsikkamäki. Tänään alkoi tulla valmista, kun persikkatyrnitkin saivat katteet alleen. Alueelle on istutettu kolme rusokirsikkaa ja kaksi vaaleaa amarellityyppistä hapankirsikkaa: Huvimaja ja Sikkolankirsikka. Kaikki marjapensaat ja kirskikkapuut hain alkukesästä Viherpeukaloilta. Pikkuruiset tyrnit lähtivät heti kasvuun. 

Parin vuoden päästä kirsikat toivon mukaan jo varjostavat hieman paahteista aluetta. On ihana kun voi huoletta luottaa maisemointikankaan ja katteen pitävän rikat kurissa. Yksi huoli ja hoidettava alue vähemmän. 

Tuuli nakkelee tavaroitani pitkin pihoja, mutta en anna sen lannistaa. Sillä seuraavaksi painun kasvimaan kimppuun!

LUOTA PROSESSIIN

 Kävin eilen erään bloggaajaystäväni ihanassa puutarhassa. Kasveja oli runsaasti, istutusalueet hallittuja ja huolellisia sekä yhdistelmät tosi kivoja. Silti ystäväni pyöritteli päätään, kuinka  on pihalla koristekasvien suhteen.

Katsellessani niin kovin valmiin näköistä jälkeä tunsin ihan pienen vihreän pistoksen.

Niin, kahdehtia. Ja kaveria vielä. Mutta kun minäkin haluaisin. Joskus sitä heikkona hetkenä vain syyllistyy siihen inhottavaan hommaan. Synkkyyden sijaan päätin kuitenkin tutkia kaverin hauskaa tapaa tehdä perennojen pyöreillä muodoilla ihania reunoja, upottaa suhteellisen pieniä puita pensaiden joukkoon sekä moitteetonta kanttaamista.

Tänä kesänä valmistunut iso kukkiva alue on saanut pitkästä aikaan tunteen, että meilläkin mennään eteenpäin. Vaikka sisääntulo antaa odottaa itseään, niin siellähän odottaa.

Toista bloggaajakaveriani lainaten: "Luota prosessiin".