lauantai 30. syyskuuta 2017

Sunnuntai

Verkkainen sunnuntaiaamun tahti tuntuu pitkästä aikaa tosi ihanalta. Minulle pitkään nukkuminen tarkoittaa puoli yhdeksää. Hidas aamiainen ja pari valokuvaa. Postauksen aihekin tuntuu löytyvän kuin itsestään. Eilisen jäljiltä kotona on tuoreita kukkia keittiössä ja olkkarissa tyttären syntymäpäiviltä. Tässä kohtaa kiitän aina itseäni, että jaksan siivota keittiön heti kemujen jälkeen. 


Tyttären syntymäpäiviä vietetään kun daaliat, hortensiat ja sädepäivänhatut ovat parhaimmillaan. Kimput ovat aina syvää purppuraa, violettia, vaaleanpunaista ja keltaista. Täydennän näitä aina marketin krysanteemeilla. Vanha soppakulho on juuri täydellinen asetelmaa varten.


Täällä on ihanan hiljaista, vaikka sukulaisvieraitakin on yhä talossa. Mummo leikkii kahden lapsenlapsen kanssa jossakin ja pojat lähtivät jo aikaisin päivän ensimmäiseen otteluun. Nyt ei rasita edes kaupassakäynti ja ruoanlaitto. Rakastan hiljaisuutta.


Iltapäivällä hilpaisen äitini ja siskoni kanssa kirpparille. Juuri tällaiset pienet asiat riittävät tekemään minut onnelliseksi. Aika täydellinen sunnuntai minun mittapuullani. Pala rauhaa, rakkaita ja hieman omaa tekemistä. Mitäpä sitä muuta osaisi edes kaivata.


Ihanaa sunnuntaita teillekin!

SHARE:

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Hämärää ja sumua

Meidän kylällä on syksyllä usein sumua. Se laskeutuu viereiselle pellolle ja kattojen ylle. Aurinkoisten päivien iltana hämärän tultua sumu on vastustamaton yhdistelmä valon kanssa, joka on mielestäni jokseenkin täydellinen. Päivän aurinkoiset hetket värjäävät illasta poikkeuksellisen sävyisen. Kun sumu kietoutuu syyskukkijoihin on puutarhabloggaajan ilta melko täydellinen. 


Ihanaa loppuviikkoa!

SHARE:

maanantai 25. syyskuuta 2017

Best kept secret

Uskon, että joka kunnasta ja kolkasta löytyy joku helmi paikka, joka jostain syystä ei ole kuin lähinnä paikallisille tuttu. Monesti paikat ovat kirppiksiä, antikvariaatteja tai muita kierrätykseen liittyviä yrityksiä, joissa tavara tai hinnat ovat poikkeuksellisia. Minä löysin paikan joka oli vähän kumpaakin. 


Kyseessä on romis, joka löytyi vieläpä hyvin läheltä meitä. Paikka pursuaa kymmeniä metrejä pitkiä vuorenomaisia kasoja romua, jotka koostuvat lähinnä jostain metallista. Minä metsästin sieltä erilaisia kivoja himpun ruostuneita laatikoita. Hinta ei todella päätä huimannut. Pääosin siellä oli kaikenlaista kalusteen raatoa, mutta suht nopealla etsinnällä löysin kolme laatikkoa ja saman sävyisen pellin mitä kuvauksiin olen etsinyt. Paikan nimi on Vihdin HyötyromuPk-seutulaisille ja kehäkunnista tuleville paikka tuskin on pahan matkan päässä. Sinne vaan industrial-löytöjä tekemään.


Aurinkoista tiistaita!

SHARE:

lauantai 23. syyskuuta 2017

Lämmin viikonloppu

Ihan intiaanikesäksi en herkeäsi hetkellistä lämmönnousua nimittämään, mutta kyllä viikonloppuna on ollut vallan mainio puutarhakeli. Villapaita on silti kyllä oikeampi varuste kuin shortsit. 


Meillä syksyn puutarha on täynnä vahvoja violetin ja purppuran sävyjä ripauksella keltaista mukana. Kesän vaiheiden värivaihtelu on syntynyt osittain tarkoituskella ja osittain vahingossa. Kai sitä tiettyyn hetkeen kaipaa erilaisia sävyjä ja hommaa niitä alitajunnan ohjaamanakin. Violetti ja purppura ovat ihanan vahvoja sävyjä ruskan rinnalla.


Villiviini on pukenut viininpunaisen syystakin ylleen. Pergolan säleikköä kiipeävä köynnös on mahtava väripilkku, joka tuntuu näkyvän puutarhan joka kolkkaan. Se on yksi niitä kasveja, joka mielestäni kuuluu jokaiseen puutarhaan.


Päräyttävin istutus on tietysti daaliapenkki puutarhan keskipisteessä. Kukat ovat yhä täydessä vedossa, vaikka muu puutarha pukee syysväritystä ylleen.


Näihin tunnelmiin. Nyt on jo kiire ulos!

Ihanaa sunnuntaita!


SHARE:

torstai 21. syyskuuta 2017

Pala keskikesää syyskuussa

Pelargonit alkoivat kukkia tänä vuonna vasta syyskesän puolella. Ja oi miten ne kukkivatkaan! En muista tällaista kukkavanojen määrää olleen ikinä. Parveke on nurinkurisen näköinen. Kuin pala keskikesää syyssävyjen keskellä.


Näitä pitäisi alkaa jo kantaa talvisäilöön, mutta en millään raaskisi. Onneksi parveke on melko suojainen ja paikka talon seinän vieressä hieman lämpöisempi.


 Yksi prinsessoista yllätti kaksivärisyydellään. Lajikkeen nimi on pudonnut matkan varrella, mutta joku kiva tämän piti olla. Se on yksi viime kevään messuostoksista. Mielenkiintoista nähdä jääkö se tuon väriseksi, jos selviää talven yli.


Minulla on tapana leikata kimppu kukkavanoista, kun kannan näitä talvisäilöön. Pelargoni kestää yllättävän hyvin maljakossa ja on melko veikeän ja romanttisen näköinen.


Talvetan pelakuut vierasmökissä ikkunan äärellä pienten rungollisten puiden kaverina. Talvi korjaa aina pari pelargonia mennessään, mutta suurin osa selviää onneksi kyllä.


Mitenkä teillä? Joko pelakuut ovat talvisuojassa?

Ihanaa viikonloppua!

SHARE:

tiistai 19. syyskuuta 2017

Vihreä kranssi

Vuoden ensimmäinen kranssi on täällä. Ihan huomaamatta napsin materiaalia pihalta ja metsälenkiltä. Suolta keräsin karpalon lehtiä ja tontin laidalta mustikkaa.  Kertoo syksyn olevan käsillä, kun kranssit ja seppeleet ovat kovasti vihreää sorttia.


Suosikki kranssipohjani taipuu kasaan sekunneissa, kun käytössä on pehmeää alumiinilankaa. Se yhdistettynä kukkateippiin ja on kranssi kasassa vauhdilla. Pidän myös siitä, että kranssipohja on käsillä samantien. Näitä materiaaleja minulta löytyy aikalailla aina kaapista. Ikinä kun ei tiedä milloin inspiraatio iskee.


Vihreä kukkateippi kiertää mukana, kun lisään kasveja. Se on pehmeää, venyvää ja liimautuu juuri sopivasti kiinni. Vihreässä kukkateipissä on sekin hyvä puoli, että ei niin haittaa jos se jostain vähän vilkkuu.


Rouhea naru on yleensä valintani kiinnitykseen. Kukkala-blogin Sannan vinkin mukaan ripustan kranssini teipillä ulko-oven päälle. Silloin ei tarvitse erikseen naulaa oveen. Minua ei niin haittaa, jos kranssi hieman tuulessa keinuu. Sannan postauksessa myös vinkki täysin  eri tyyliseen kranssiin.


Ihanaa keskiviikkoa!
SHARE:

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Helppo suklaakakku

Helppo suklaakakku on mukava vierasvara jonka aineet meiltä löytyvät useinmiten valmina kaapista. Kaveriksi kakulle ostan kuohukermaaa, josta syntyy pehmoinen päällinen. Muuten kakku muistuttaa perinteistä kuivakakkua. 


Kakku on hyvin suklainen, joten marjat ja ilman lisättyä sokeria tai tomusokeria tehty suklaakermavaahto   tekee kakusta kevyemmän oloisen syödä. Mitä se ei tietenkään todellisuudessa ole. Kielen kakku vie onnistuneesti mennessään. Se sopii hyvin isommallekin porukalle, koska tätä riittää yksi pala.


 OHJE
 200 g voita
4,5 dl sokeria
3 kananmunaa
5dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2tl vanilliinisokeria
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
1tl suolaa
1,5 dl kevytmaitoa
125 g tummaa suklaata

Päälle:
2 dl kuohukermaa
100 g tummaa suklaata


1. Kuumenna uuni 170 asteeseen ja voitele sekä jauhota korppujauholla 25cm:n rengasvuoka. 

2. Vaahdota sokeri ja notkistettu voi. Vatkaa joukkoon munat yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään erillisessä kulhossa. Sekoita jauhoseos taikinaan puukauhalla kevyesti nostelle. Älä vatkaa enää tässä vaihessa. Rouhi tumma suklaa pieneksi ja lisää se maidon kanssa taikinaan. Kääntele ne kevyesti taikinan sekaan. Lusikoi seos lopuksi vuokaan. 

3. Paista kakkua uunissa 55-60 minuuttia tai kunnes tikkuun ei enää tartu taikinaa. Anna kakun jäähtyä hetki ennen kumoamista. 

4. Vatkaa kuohukerma ja sulata suklaa mikrossa. Sekoita hieman jäähtynyt suklaa kermavaahdon sekaan. Nostele vaahtoa kakun päälle runsaiksi kasoiksi ja lisää päälle marjoja makusi mukaan.



Nam! 

Ihanaa viikon alkua!

SHARE:

perjantai 15. syyskuuta 2017

Pienten koristepuiden talvetus

Pienten koristepuiden talvetus kannattaa opetella, sillä ne ovat melko arvokkaita kausikasveiksi. Jos optimaalista paikkaa ei löydy, kannattaa valita se vähiten huonoin paikka mitä kotoa löytyy. Harvalla meillä on lasiveranta tai neliöittäin viileää ja valoisaa tilaa. Siellä se olivipuu kavereineen nimittäin viihtyisi. 


10-15 astetta valoisassa paikassa olisi täydellinen talvetustila. Olen kokeillut näitä meillä monessa olosuhteessa. Onnistumisia on tullut niissä huonoissakin paikoissa. Kannattaa myös miettiä on kotona tilaa jonka voisi muuttaa viileämmäksi edes isoksi osaksi talvea. Kaikki on nimittäin kotiin päin. 


Olen talvettanut kalamondiinin ja laakeripuita sisällä kuivassa huoneenlämmössä. Ikkunan luota löytyy usein se viilein (vetoisin) ja aurinkoisin paikka. Pikkupuut ovat meillä ainakin menettäneet rutkasti lehtiä tällaisessa huonossa talvetuspaikassa, mutta ne korjaavat kesän tullen hienosti itsensä ulos päästyään. Kasteluväli on huomattavasti tiiviimpi viileään paikkaan verrattuna mitä ei sovi unohtaa. 


Olen muuttanut vierasmökkimme lämpötilan ilmalämpöpumpun avulla 10 asteiseksi. Siellä minun puujoukkioni viihtyy mitä parhaiten. Kastellakaan ei tarvitse kuin silloin tällöin. Jos vieraita tulee talvella (ja aina tulee), nostan lämpötilan muutamaksi päiväksi ihan tavalliseksi sisälämpötilaksi. Alkuun jännitin kasvien reagointia, mutta ei sillä ole ollut mitään vaikutusta. 


Vuosien saatossa näistä tulee tosi rakkaita. Parvekekaan ei olisi sama ilman näitä!

Ihanaa viikonloppua!

SHARE:

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Ihanat auringonkukat

Auringonkukka on aina ollut minulle kypsän syyskesän symboli. Suuret itsepoimintapellot ovat mahtavan näköisiä kun joukko keltaisia kavereita kääntää katsettaan auringon suuntaan. Koska niinhän tämä kasvi tekee. Ihan kuin sillä olisi kasvot, jotka yrittävät meidän ihmisten tavoin pyydystää niitä viimeisiä kesäisiä säteitä. 


Auringonkukka on myös huippu leikkona. Se ei kaipaa kaverikseen välttämätä mitään muuta. Rotevan kasvin rinnalla voi tosin olla myös hankala kilpailla huomiosta. Vaikka pidän kaikista lajikkeista, on tämä keltainen perusmalli minusta ihan huippu. Näistä tulee nimittäin aina hyvälle tuulelle. 


Koko puutarha kylpee syysvalossa ja saa puolestani alkaa ränsistyä kohti talvea. En jaksa enää vouhkata nurmen mitasta tai kitkemisestä. Nyt kerään kukkia ja fiilistelen. Kerrankin aikaa vain istua jos huvittaa. Tosin ihan pelkästään tuskin mahdan sitä jaksaa. Haravointi ja keittiöpuutarhan siivous on juuri sopivan leppoisaa puuhaa, jos jotain on välttämättä tehtävä. 


Tänään suuntaan sisätiloihin ja kohti Habitarea. 

Inspiroivaa torstaita teille muillekin!

SHARE:

maanantai 11. syyskuuta 2017

Oma tomaattisato

Mikään ei maistu syyskuussa niin hyvältä kuin oman kasvihuoneen tomaatit. Sokeripitoisuus yllättää tottuneenkin maistelijan joka vuosi. Erikokoiset, väriset ja makuiset tomaatit katoavat suihin pääasiassa tuoreeltaan. Näitä ei meinaa raaskia kypsentää. Ettei vain menetä yhden yhtä makuvivahdetta.


Olen nyt vuosien saatossa kasvattanut tomaatteja avomaalla, parvekkeella, GrowCampissa ja kasvihuoneessa. Viimeinen on sanomattakin selvästi se kätevin tapa kasvattaa. Ehkä hieman yllätti se miten itsestään tomaatit siellä tulevat. Kaikki ylimääräinen puljaaminen jää pois, kun suojausta ei tarvitse miettiä. Katetussa lavassa tomaatit olivat lähes yhtä makeita kuin kasvihuoneessa. En tiedä tuntuuko se vain siltä, mutta kyllä nämä taitavat kasvihuoneessa tulla vielä hitusen makeammiksi. Katettu lava on kyllä edelleen hyvä vaihtoehto. Jopa hitaimmat lajikkeet ehtivät siellä kypsäksi. 


Sisälle saa kerralla kantaa jo ison kopallisen tomaattia. Mukaan nappaan myös pudonneet raakileet, jotka saavat kypsyä ikkunalla.  Tämän vuoden potrettikin piti napata muistoksi. Vuoden 2017 luokka valmistui komein arvosanoin vilpoisesta kesästä huolimatta.


Herkullista viikon alkua!
SHARE:

lauantai 9. syyskuuta 2017

Täydellinen valo

En tiedä kiitääkö syksy nopeampaa tahtia kuin kesä, mutta kovasti siltä se tuntuu. Lasten kuskaamisen, kotihommien ja kirjaprojektin tiimellyksessä yritän silti ehtiä puutarhaa kuvaamaan pari kertaa viikossa. Parhaat hetket taltiutuvat muistikortille aurinkoisten päivien iltana, kun valo on just perfect!


Jokainen joka tietää valokuvaustermin bokeh, ymmärtää rakkauteni tätä valoa kohtaan. Nuo hämyiseksi valopalleroiksi taltioituvat pilkut kuvissa ovat kerrassaan viehättäviä. Niistä tietää syksyn olevan käsillä. Kuvaan tulee sitä samaa kypsyyttä, jonka ulkona voi luonnossa aistia.


On ihanaa ollut elvyttää vanha harrastus, joka alkoi filmikameran kanssa parikymppisenä. Yhtäläisen kivaa on jakaa omia kuvia, kuulumisia ja ajatuksia teille. Jaksan joka kerta ilahtua kommenttien määrästä, joita teiltä postauksista saan. Muutenhan tämä olisi melko yksinäistä hommaa. 


Nyt suuntaan täyteen sullottuun autooni ja hurautan Kanelia ja kardemummaa-blogin Marian luokse. Vuoden viimeiseksi kirjakuvaukset ovat käsillä, ja en malta odottaa naurun, kauhun ja kommellusten määrää mitä yhteen päivään saadaan mahdutettua.


Ihanaa viikonloppua!
SHARE:

torstai 7. syyskuuta 2017

ebony & ivory

Syksyn kiistattomasti kaunein parivaljakko on purppuraheisiangervo 'Diabolo' ja syyshortensia 'Early Sensation'. Tummaakin tummempi Diabolo on kyllä helppo yhdistää lähes pensaaseen kuin pensaaseen. Ehdottomasti yksi parhaita pihan runkokasveja jonka tiedän. 


Early Sensationin väri on vaihtunut syvään marjapuuron sävyyn mikä näkyy kuvien edetessä. Hortensioiden lajien ja lajikkeiden kirjo kyllä tuo onneksi vielä vaihtelua. Pallohortensia 'Annabelle' on yhä puhtaan valkoinen. Syyshortensia 'Limelight' käy kierroksen limen kautta punertavaan. Kuutamohortensia ja mustilanhortensia ovat vielä melko vaaleita.


Tontin laidat täyttyvät hiljalleen näistä voimakkaista väriyhdistelmistä. Tästä parivaljakosta kuitenkin aloitin. Vuosien saatossa joukkoon on tullut eri vihreän ja punertavan sävyä. Aavistus limeä ja ruostettakin on joukossa. Eri pensaista muodostuvat vapaat aidanteet ovat mielestäni upeita. Meillä niitä rytmittää tummalehtinen Diabolo.


Lehtien tumma sävy on mielenkiintoisimmillaan loppukesästä ja syksyllä. Iltojen pimetessä purppuraiset lehdet näyttävät lähes mustilta. Silloin kontrasti on voimakkaimmillaan ja elämys upea. 
 

Sieltä se hämy taas hiljalleen laskeutuu. Ihanaa torstai-iltaa!

SHARE:

tiistai 5. syyskuuta 2017

Oleskelualueen syyskesä

Ruukkupuutarha ja köynnökset ovat taatusti nopein tapa luoda uuteen alueeseen puutarhan ja iän tuntua. Tuntuu kuin vierasmökin oleskelualue olisi ollut tällaisenaan jo monta kesää. Korkealle kohottavat jättiverbenat ovat olleet syyskesän suurin ilo. Kun kasvit ovat ottaneet mittaa on huonemainen tunnelma vain korostunut.


Pienikin katos pitää vettä jonkun verran mikä on mahdollistanut ulkona syömisen, vaikka vähän olisi ripsinytkin kesken aterian. Rottinkiset kalusteet ja pehmusteet on ollut huolettomampaa jättää taivasalle jopa tällaisena kesänä. Valkoinen purje on pitänyt istuinryhmän riittävän kuivana.



Rakastan näkymää kohti vierasmökkiä. Metrejä pitkä perennameri polun varrella on aina elämys. Se tuntuu elävän koko kasvukauden omaa elämäänsä - värikin vaihtuu useaan otteeseen. 


Olen iloinen, että kiirehdin köynnösten istutusten kanssa heti kun pergola viime vuonna nousi paikoilleen. Ensimmäisen juurtumiskesän jälkeen kasvu on ollut nopeaa ja kärhötkin kukkivat jo upeasti. 
 

Viime vuoden aurinkoisen syksyn jälkeen huomasin odottavani tätäkin syksyä ihan uudella innolla. Valo on ihana, ilma kirpeä ja ulkona viihtyy pitkälle syksyyn, kun aurinko vain paistaa. Ruukkupuutarha on toistaiseksi ollut vielä upeaakin upeampi.
 

Nautitaan näistä! Ihanaa keskiviikkoa!

SHARE:
MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig