Verkkainen sunnuntaiaamun tahti tuntuu pitkästä aikaa tosi ihanalta. Minulle pitkään nukkuminen tarkoittaa puoli yhdeksää. Hidas aamiainen ja pari valokuvaa. Postauksen aihekin tuntuu löytyvän kuin itsestään. Eilisen jäljiltä kotona on tuoreita kukkia keittiössä ja olkkarissa tyttären syntymäpäiviltä. Tässä kohtaa kiitän aina itseäni, että jaksan siivota keittiön heti kemujen jälkeen.
Tyttären syntymäpäiviä vietetään kun daaliat, hortensiat ja sädepäivänhatut ovat parhaimmillaan. Kimput ovat aina syvää purppuraa, violettia, vaaleanpunaista ja keltaista. Täydennän näitä aina marketin krysanteemeilla. Vanha soppakulho on juuri täydellinen asetelmaa varten.
Täällä on ihanan hiljaista, vaikka sukulaisvieraitakin on yhä talossa. Mummo leikkii kahden lapsenlapsen kanssa jossakin ja pojat lähtivät jo aikaisin päivän ensimmäiseen otteluun. Nyt ei rasita edes kaupassakäynti ja ruoanlaitto. Rakastan hiljaisuutta.
Iltapäivällä hilpaisen äitini ja siskoni kanssa kirpparille. Juuri tällaiset pienet asiat riittävät tekemään minut onnelliseksi. Aika täydellinen sunnuntai minun mittapuullani. Pala rauhaa, rakkaita ja hieman omaa tekemistä. Mitäpä sitä muuta osaisi edes kaivata.
Ihanaa sunnuntaita teillekin!