torstai 31. joulukuuta 2015

UUDEN VUODEN TILINPÄÄTÖS

Vuodenvaihde on kuluneen vuoden tilinpäätös. Hetki kurkata mennyttä kaikkine hyvineen. 
Vuosi oli ihana, vauhdikas, villi ja hullu. Se toi mukanaan uusia tuttuja, uusia työmahdollisuuksia, uusia unelmia ja toteutuneita unelmia.
 Kuva: Maria Kesänen

 On ihanaa huomata, että olen kasvanut ihmisenä niin paljon, että osaan tehdä valintoja, jotka tuovat hyvää elämään ja loitompana ne, jotka saavat kaiken hyvänkin maistumaan happamalta. Uskallan ottaa riskejä ja uskoa itseeni.


Käteentekevä hetki elämässäni on ollut lapseni vakava sairastuminen kuusi vuotta sitten. Perheen tiukka paikka opetti priorisoimista ja nykyhetken tärkeyttä. Silloin havahduin myös huomaamaan tosi ystävät. Ne jotka jaksoivat käydä kylässä, vaikka itsellä ei ollut voimia edes soittaa. 


Kipuilin aikani luopumista huonoista ja väljistä ihmissuhteista. Opin myös, että kaikkien ei tarvitse olla niitä läheisimpiä. Myös satunnaisen tutun kanssa voi jakaa makeat naurut. Olen tarkka siitä, kuka lähelleni pääsee. Uskon, että elämäni on sen näköinen joksi sen teen. Ihmissuhteet joista saan ja joihin voin itse panostaa on se tärkein juttu. Lisäksi meidän tiivis perhe tulee aina ykkösenä.

Harkitsin tarkkaan myös työuraani, koska se on niin suuri osa elämää. Haluan nauttia myös työstäni. Olkoon sekin näköiseni eläkeikään saakka. 

 Olen siitä onnekas, että olen saanut valita kenen kanssa töitä teen. Se ilo tulee yksityisyrittäjyydestä. On mahtavaa kun töissä naurattaa niin, että ainakin kaverille meinaa tulla pissat housuun. Monille Marian Kanelia ja kardemummaa-blogi on tuttu jo ennestään (ja jos ei ole, niin sietäisi olla). Työ ja ystävyys käsikädessä on jotain aivan supermahtavaa. Puutarhahommeleita, blogiyhteistyökuvioita ja unelmien täyttymistä. Niitä ne meidän työt oli. Ehkä hetken päästä voin paljastaa enemmänkin.


Vaikka kulunut vuosi toi mukanaan myös vakavia juttuja ja sopeutumista uuteen, pari ylimääräistä syyskiloa talven varalle sekä jonkun uuden rypyn, en silti vaihtaisi omaani mihinkään. 
Koska mun elämä on niin huippu!


Aion rokata ensi vuodenkin. Toivon samaa myös teille! Tehdään vuodesta 2016 tapahtumarikas, rakas ja ikimuisotinen. Nautitaan tässä ja nyt! Toivottavasti näen teistä mahdollisimman monta tulevana vuonna. 

Hyvää uutta vuotta 2016!

T. Diippi-meikäläinen

SHARE:

tiistai 29. joulukuuta 2015

TALVINEN PUUTARHA

 No nyt on kelit kohdallaan! Ihana luminen huurre ja mieletön auringon paiste. Ei masenna edes se, että teen töitä tänään. Lenkille ehtii kyllä johonkin väliin. Aamusta oli kuitenkin pakko kiertää piha, kun näytti niin kivalle.


Yllätyin itsekin miten paljon pihan talvimaisema on muuttunut. Syynä ovat kokoa kasvaneet puuvartiset kasvit. Jopa suojatut hedelmäpuut olivat kivannäköisiä. Pensaat ja puut ovat ehdottomasti pihan runko!



Mikään ei piristä mieltä niin kuin valo. Ja sitä on piisannut ihmeen kaupalla koko syksy ja talven alku vähän väliä.  #Kiitollinen 

SHARE:

lauantai 26. joulukuuta 2015

KOHTI UUTTA VUOTTA

 Joulun välipäivät  kulkevat meillä monella tapaa tuttuja ratojaan. Yksi niistä on tunteja kestävä sähkökatko, joka vihdoin on ohi. Lisäksi ohjelmassa on ollut kirjojen lukemista, pelaamista ja leffoja. Myös joogata olen ehtinyt. Luv it!


Meillä koko joululoma pyörii myös hyvän ruoan ympärillä. Ei pelkästään jouluruoan. On ihana rauhoittua pöydän ympärille perheen kesken,vaikka hyvän pitsan pariin. Mieli kaipaa jo myös jotain kevyttä ja raikasta.


Yksi suosikkini on vesimelonisaalaatti Hanna Sumarin Pienet suuret reseptit-kirjasta. 
Tähän ei oikeastaan tule muuta kuin vesimelonia, fetaa ja viinisuolaheinää. Juju piilee kastikkeessa, joka on ihan ykkönen. Se saa vesimelonin maistumaan makealle ja kirpeälle. En ole muutenkaan ymmärtänyt tunkkaisten ja paksujen kastikkeiden päälle. Olen ehdottomasti sitruksen ystävä. 

Kastikkeeseen tulee:
1 dl vastapuristettua appelsiinimehua
1 dl vastapuristettua sitruunamehua
1 1/2 rkl hunajaa
2dl oliiviöljyä
1tl hyvää suolaa
mustapippuria

Nätimmän salaatin saat murrettavalla pehmeällä fetalla, kuin näillä kumipalleroilla.


Älä huoli jos kastiketta jää yli. Se säilyy useamman päivän jääkaapissa ja voit käyttää sitä muihinkin salaatteihin. Kylmä papusalaatti on ihana pari sitruskastikkeen kanssa.

SHARE:

tiistai 22. joulukuuta 2015

MINUNNÄKÖISENI KIIREETÖN JOULU

Päästin jo vuosia irti siitä, millainen joulun pitäisi olla ehkä jonkun toisen mielestä. Leivon ja kokkaan itse niitä juttuja joista nautin ja surutta ostan valmiita mitä haluan. Joulusiivouksesta en tingi, sillä puhdas koti, lakanat ja sauna on aina ollut suurimpia nautintojani. 
Ehdin hyvin tehdä töitä vielä tänään. Pieni viimeistely imurin kanssa ja olen glögivalmiina joulunviettoon.  Siihen nähden mikä tarmonpesä olen pitkin vuotta, olen yllättävän lunki kaveri jouluna.



 Koska ostelen joululahjoja pitkin sykyä, en ole kauppoihin edes vaivautunut hetkeen. Marraskuussa siellä ei ollut ollenkaan ruuhkaa. Nautiskelin pakkaamisesta ja tein sitä erissä - joulukuun alussa.

Oman perheen joulussa parasta on se, että voi tehdä mitä lystättää. Tänä jouluna se tarkoittaa sitä, että pöydästä ei löydy perinteisiä jouluruokia vaan toisenlainen juhla-ateria. Meidän näköisemme.

Nyt on aikaa pelata, löhötä, ottaa nokkaunet, haravoida ja olla perheen parissa. Luksusta!
Lahjatkaan eivät ole niin tärkeitä. Omat siis. Kivempi on katsella lasten iloa.



Nauttikaa kiireettömästä, omanlaisestanne ja onnellisesta joulusta!

SHARE:

maanantai 21. joulukuuta 2015

KORISTEITA FIMOMASSASTA

 Minun jouluni rakentuu itsetehdyistä koristeista, siivotusta kodista ja viipyvästä tunnelmasta. Koristeet ovat olleet paikoillaan jo kuukauden. Aatoksi teen enää pintapuolisen siivouksen. Siinä vaiheessa en aio ottaa stressiä ja kiirettä enää mistään. Kaikki järjestyy aina jotenkin. 


 Tämän vuoden joulukoristeita on syntynyt vanhoista kirjansivuista ja nyt niin muodikkaasta Fimo-massasta. Massa on helppo lapsenkin käsitellä, sitä ei tarvitse paistaa ja valkoinen sävy on kaunis jo sellaisenaan!


Kun massan saa työstettettyä sileäksi ja kuplattomaksi on loppu lasten leikkiä. Nämä koristeet syntyivät piparimuoteilla. Narulenkin reikä on tehty kuulakärkikynän terällä. Kuvioita painoin erilaisilla tuikkukupeilla, kuten Iittalan  Kastehelmisarjan kupilla. 

Näitä roikkuu nyt männynoksassa ja kuusessa. Niissä on kiva fiilis. Tietysti. Onhan ne tyttären kanssa yhdessä tehty. 

SHARE:

tiistai 15. joulukuuta 2015

MUISTATKO MUISTAA?

Joulukuussa on muistettavaa paljon. Ja muistettavia on paljon. Ja kuitenkin se on arjessa niin kovin tärkeää. 
 
Erityisesti kun kyseessä ovat lasten opettajat ja harrastusohjaajat. Itsekin satujumppaa ohjanneena mieleen on jäänyt joulu jolloin yksikään vanhemmista tai lapsista ei kiittänyt. Ja se yksi sana olisi merkinnyt niin paljon vapaaehtoistyössä.


 Koska en tunne näitä ihmisiä henkilökohtaisesti, suosin kynttilöitä ja kukkia. Uskon, että ele on materiaa tarkempi.


Viimeisten joulunaluspäivien aikana lähetän matkaan toivotuksia, kortteja, terveisiä taivaaseen. Ja muistan kiittää ja olla kiitollinen.

SHARE:

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

MUNATTOMAT JA MAIDOTTOMAT PIPARKAKUT

 Joulukalenterista paljastui pikkuleipureille uutukaiset essut ja ihania eläinaiheisia muotteja. Nalle, siili, etana ja kettu tuovat mukavaa vaihtelua tonttujen syömiseen.

Jääkaapissa köllötti allergisille lapsille sopiva taikina. Alkuperäinen ohje on Hellapoliisin, ja olen muokannut siitä maidottoman ja mausteiltaan meille sopivan.


Ohje: 

200 g maidotonta leivontaan sopivaa margariinia
2 1/2 dl sokeria
1 1/2 dl siirappia
1 dl Oatlyn vaniljakastiketta
1 tl neilikkaa
1 tl kanelia
1/2 tl inkivääriä
1 tl pomeranssia
1tl kardemummaa
8 dl vehnäjauhoja
2 tl soodaa
1tl leivinjauhetta

Paista 175 asteessa 6-9 minuuttia.


Piparit kannattaa leipoa mahdollisimman kylmänä, sillä taikina on kaupan taikinaan verrattuna työläämpi käsitellä. Reilu määrä jauhoja  ja teräväkärkinen lasta auttoivat kummasti siirrossa.

Pomeranssin sitruksinen maku on ihana!
SHARE:

maanantai 7. joulukuuta 2015

AMARYLLIS


 Itsenäisyyspäivässä oli tunnelmaa, kun vietimme esikoisen synttäreitä lähisuvun kesken. 
Juhlia varten tein muutamia joulukukka-asetelmia. Yksi näistä oli tämä amaryllis.


 Pidän valkoisista kukista niiden rauhallisen ilmeen vuoksi. Yksi syy on kuitenkin myös esikoisen joulukuiset synttärit. En halua tukkia kotia täyteen joulupunaista varastamaan hänen päiväänsä. Valkoiset kukat ovat siksi hyvä kompromissi.


Kävyt, pikkuksat ja jäkälät. Ei tämä muuta kaipaa. Myös valkoinen Elhon ruukku on mieleeni.

Ilta menikin itsenäisyyspäivän vastaanottoa katsellessa. Ihana viikonloppu!

SHARE:
MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig