Vihreä pelastusoperaatio

Kylmän yön varoitus saa kummasti vipinää viherpeukalon kinttuihin. Vihreiden aarteiden pelastusoperaatioon saa osallistua koko perhe. Niin paljon kannettavaa on vierasmökkiin. Pienet puut ovat käyneet vuosien saatossa jo melko painaviksi. Apu on silloin tarpeen.

Onko tuttua puuhaa? Minä sortteerasin parvekkeelle sisään lähteviä ja lapset kiikuttivat niitä kaksi ruukkua kerrallaan suojiin. Tärkeimmät ensin: Pienet puut ja pelargonit. Sen jälkeen alkaa pudotuspeli. Mikä mahtuu, mitä säästetään?

Verenpisarat osoittautuivat viime talvena niin helpoiksi talvetettaviksi, että ne saavuttivat kertaheitolla saman arvon kuin pelargonit. On mahtavaa, jos edes joitain arvokkaita kasveja saa talven yli säilymään. Näiden lisäksi talvetin myös yhden suuren ruukullisen muratteja, pari verililjapuuta ja sinisarjan. Johan sitä tuohonkin listaan mahtuu.

Sisään mahtuu reilu 30 kasvia. Näistä kuolee noin viisi talven aikana. Silti sisään kantamisen aikaan ihmettelen joka vuosi samaa: minne nämä kaikki mahtuvat? Kukat ja lehdet hämäävät. Kun kasvit alkavat karista, mahtuvat ne sen jälkeen olemaan tiiviimmin kylki kyljessä ja tilaakin säästyy vierasmökin oikeaan käyttötarkoitukseen.

Kerroin instagramin puolella talvetuksistani ja sitä seurasi mahtava keskustelu. Oli yllättävää kuulla, että kommentoijien keskuudessa nousivat erityisesti esiin jättiverbena ja heliotrooppi. Vielä viisi vuotta sitten jättiverbena oli vain harvojen kasvatti. Mahtavaa miten nämä jutut leviävät. 

Mökki pidetään talven yli 10 asteessa, jos vieraita ei ole kylässä. Siirrän kaikki kasvit lähelle suurimpia ikkunoita. Tämän vuoksi vessassakin talvehtii pari suurempaa kasvia. Siellä kun on loistavan kokoinen ikkuna. 

Parin päivän sisään käyn leikkelemässä pelargoneista itselleni kukkakimpun talvetuksen kunniaksi. Kiitos kesä ja kukat!

Välimerellisten puiden talvetus

Pienet välimerelliset puut ovat heikkouteni. Hyysään niitä kesän, järjestän talvetuspaikan lämpötilan sopivaksi ja vahdin niitä koko talven tarkalla silmällä. Näistä viimeinen nousee melkeinpä tärkeimmäksi seikaksi, jos aikoo puitaan kasvattaa vielä seuraavana kesänä. Erilaiset kasvitaudit ja ötökät ovat isoin riesa talvetuksessa. Hyvä ennaltaehkäisy on 10-15 asteen lämpötila valoisassa paikassa. Kannustan silti ainakin kokeilemaan talvetusta sisätiloissa ikkunan äärellä. Siinä riittää valoa ja lämpötila on usein himpun viileämpi. Olen itsekin talvettanut puita viherkasvin tavoin onnistuneesti. Kun määrä on kasvanut vuosi vuodelta, on vierasmökki ollut paras paikka talvetukseen. 

Olen huomannut, että jo ostovaiheessa kookkaat puut pärjäävät talven yli parhaiten. Hinta toki on suolainen, mutta kun iso laakeripuu ilahduttaa monta vuotta, ei hinta ole paha. Lisäksi isommat puut ovat parvekkeella ja terassilla näyttäviä. Pienistä puista erityisesti oliivit ja sitruspuut ovat kestäneet huonoiten. Tänä talvena myös kalamondiini sai jo syksystä jonkun ötökän vieraakseen. Nopeus on silloin valttia. Jo viikossa ötökkä oli levinnyt viereisiin villipelargoneihin, joita en kyennyt pelastamaan. Kalamamondiini sen sijaan selviytyi voittajana. Siirto eristykseen toiseen huoneeseen, sairaiden lehtien leikkuu ja puun huuhtelu riittivät tällä kertaa. Kaavin myös pintamullan pois ja lisään uutta tilalle. Puun juurelle karisee väistämättä munia ja ötököitä, kun lehtiä saksii pois. 

Silmät kannattaa pitää auki jo tähän aikaan vuodesta. Ikeasta löytyi iso oliivipuu alle kahdella kympillä. Tähän aikaan vuodesta puu saa ilahduttaa kotona lämpimässä. Valoa riittää, ja kun kastella muistaa, pärjää oliivipuu vallan hienosti tavanomaisessa huoneen lämmössä. 

Aurinkoista keskiviikkoa! 

Pistokkaita pelargonista

Parhaat pistokashetket ovat juuri käsillä. Kun pelargonit kannetaan sisälle kasvuun, on hyvä vaihtaa tuore kesäkukkamulta. Samalla isoista yksilöistä voi hyvin napsia päitä uusiin ruukkuihin. Hyvä leikkuukohta on viistosti ja  siististi terävällä veitsellä leikattu. Pistokas on sopiva, kun saat siihen muutaman lehden. Kasvi juurtuu parhaiten, kun leikkaa nivelkohdan alta. 

Minulta kysytään usein myös blogin kautta, miksi vanha ja talvetettu pelakuu ei kuki. Todennäköisin syy on kasvualustan ravinneköyhyys ja lannoittamisen puute. Veden vähyys näkyy nuupottavana kasvina, ravinteiden puute kukattomuutena. Kasvilla on vain rajattu määrä multaa pienessä ruukussaan. Siksi uusi kesäkukkamulta kauden alussa on niin tärkeä. Hyvä lannoitustahti on kerran viikossa. Kesäkukkalannoite on helppo antaa kasteleveden mukana. Pelakuu tarvitsee myös reilusti aurinkoa. 

Omat vihreäni ovat talvehtineet vierasmökissä 10 asteen lämmössä. Mikään supervaloisa mökkimme ei ole. Siksi eteen ikkunan on tunkua. 

Viikonloppu on hyvää aikaa mullanvaihtoon, jos et vielä ole ehtinyt. 

Ihanaa perjantaita!

Jättiverbena ja kylmäkäsittely

Tammi-helmikuussa on aika tehdä kylmäkäsittely, jos mielii valmista kesäksi. Tällaisiin kasveihin kuuluu muun muassa meillä yksivuotisena kasvatettu jättiverbena ja monet himoitut perennat kuten akileijat ja tähtiputket. Homma on oikeasti paljon helpompaa kuin miten se mielletään. 

Käytä aina puhtaita potteja ja laadukasta kylvö- tai taimimultaa. Kostuta multa hyvin, kylvä siemenet pinnlle ja ripottele pinnalle ohut kerros taimimultaa, perliittiä tai vermikuliittiä. Itse käytän samaa multaa koko lystiin ja hyvin on toiminut. Anna siementen kerätä kosteutta itseensä 5-6 päivää ja siirrä kylvös kylmään. Sopiva aika kylmäkäsittelylle on 5-8 viikkoa. Jos siemenet itävät kylmässä, keskeytä kylmäkäsittely.

Joskus siemenet itävät jo ennen kylmäkäsittelyä. Näin tälläkin kertaa. Nostin tikun avulla hentoiset pikkutaimet sivuun ja siirsin muun kylvöksen kylmään. Jääkaapin vihanneslokero toimii hommassa hyvin. Yhtä lailla voit tehdä kylmäkäsittelyn ulkona. Neuvoin perennojen kylmäkäsittelyn viime vuonna. Siihen löydät vinkit ja piirretyt ohjeet tästä linkistä. 

Jättiverbena on mainettaan helpompi. Myynnistä sitä löytää turhan harvoin ja silloinkin se on melko tyyris. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan omia kylvöjä. Yllätyt taatusti! Mikään ei vedä vertoja näille pitkille ja siroille kesäkukille. Itse yhdistin ne viime kesänä punakosmoskukkaan. Näyttävän istutuksen saat myös jättiverbenan ja koristeheinien yhdistelmällä. 

Viime kesäiset taimet nostin jo ruukkujen jäädyttyä veitsen kanssa talteen. Vihreä kasvusto näytti kuolleelta, mutta niin vain se näyttää pukkaavan tuolla viileässä varastossa pientä kasvun alkua. Saa nähdä kantaako kokeilu kevääseen. Talvetin jättiverbenan daalian tapaan. Talvetusvinkkejä löydät tästä linkistä.

Tykkään monista kesäkukista, mutta jättiverbena on minusta kaikkein kaunein!

*Siemenet on saatu Nelson Gardenilta*

Ihanaa viikonloppua!

Terveisiä talvetuksesta

Talvetus on yksi niistä asioista mitä hakemalla blogiini saapuu lukijoita. En yhtään ihmettele. Niin haastavalta se alkuun tuntui itsestäkin. Miten monet kerrat olen yrittänyt talvettaa erikoisimpia pelakuita kertaakaan onnistumatta. Mutta jotenkin se pään seinään hakkaaminen on talvetuksen oppitunti (tai -talvi) numero yksi.

Yksikään niistä talvista ei mene hukkaan. Raskain kerta itselleni oli vuosia sitten, kun autotallissa onnistuneesti talvetetut pelakuut kuolivat yksi toisensa jälkeen, kun kannoin ne sisään. Jokainen näistä kerroista on kuitenkin lisännyt näppituntumaa ja herkkyyttä vastata kasvin tarpeisiin.

Ja kuin ihmeen kaupalla ovat villipelargonini voineet poikkeuksellisen hyvin koko talven. Olen nähtävästi opetellut tätä asiaa nyt riittävän kauan. En vieläkään nuolaise ennen kesää. Katsellaan ja ihmetellään. Jos hyvin käy niin parvekkeella kukoistaa ensi kesänä kaksi poikkeuksellinen isoa villipelakkaa.

Valitsin kuviin kauniita ja hyväkuntoisia kasveja. Kaikki eivät suinkaan näytä tältä. Yksi tärkeimmistä opeista on ollut se, että raaskua ulkomuotoa ei kannata kavahtaa. Erityisesti köynnökset pudottavat lähes kaikki lehtensä. Myös monet pelakuut ovat melko rankamaisia. Opettele sen sijaan tunnistamaan, onko kasvin nestekierto vielä tallella. Tuntuuko varsi kimmoisalta ja elävältä. Ja valmistaudu siihen, että osa kuolee lähes aina. Mutta lopulta joukossa on niitäkin, jotka vuodesta toiseen kasvavat, kaunistuvat ja jaksavat. Niiden vuoksi tätä tehdään. 

Myös niitä erikoisia kannattaa jaksaa yrittää. Koska sekin talvi tulee, kun onnistuminen osuus kohdalle. 

Reipasta viikonalkua!

Ruukkukasvien talvetus

Saan aina paljon kysymyksiä ruukkukasvien talvettamisesta, joten tässä tulee toivepostaus. Talvetuksessa oleellista on talvetuspaikka. Se ei kuitenkaan aina tarkoita viileää ja valoisaa viherhuonetta, vaikka se kaikkein optimaalisin vaihtoehto onkin. Monille kasveille löytyy kyllin hyviä paikkoja, ja se riittää. Jos mahdollista niin mieti löytyykö talosta paikkaa, jonka lämpötilaa voisi säätää 10-15 asteeseen. Hyvänä nyrkkisääntönä kannattaa muistaa, että mitä lämpimämpi paikka, sitä enemmän valoa kasvi tarvitsee. Loistoapu tässä on kasvilamput, joita keväällä voit hyödyntää esikasvatuksessa.

Suurin osa kasveistani talvehtii vierasmökissämme. Talvella lämpö säädetään 15 asteeseen. Talvetukseen mahtuu vain osa kasveista, joten tärkeimmät edellä. Näitä minulle ovat edottomasti pienet koristepuut kuten laakerit, kalamondiini, oliviipuu ja viikuna. Seuraavaksi tärkeimpiä  ovat köynnökset kuten kelloköynnös ja mustasilmäsusanna ja sen jälkeen pelargonit. Osa pelargoneista talvehtii pimeässä ja viileässä varastossa. Silloin leikkaan kasvin noin 10-15 senttiä pitkäksi ennen talvetusta. Myös sisällä poistan niistä kukinnot. Pelargonista poistetaan aina myös kukkavarsi. Varastossa kannattaa viedä muitakin. Näitä ovat esimerkiksi heliotrooppi, onnenapilat ja jättiverbena. Jälkimmäistä aion kokeilla itsekin tänä talvena.  

Jos varastosi menee lähelle pakkasrajaa, voi kasvit yrittää talvettaa stryroksilla vuoratussa laatikossa, jossa on pohjalla talvensuojaturvetta. Talvetus vaatii aina vaivannäköä paikasta riippumatta. 

Kasvit kannattaa viedä sisälle vasta kun on pakko ja keväällä ulos heti kun mahdollista. Sisätilat eivät ole niille luontainen ympäristö ja se stressaaa kasvia. Aikaisin sisälle viedään heliotrooppi, ihmeköynnös ja pasuunakukka. Sitruspuut kuten kalamondiini sietävät hieman kylmää. Laakeripuu ja oliviipuu kestävät jopa pikku pakkasia. Tarkasta kasvien kunto ennen sisälle vientiä. Tauteja ja ötököitä et tahdo sisälle missä ne villiintyvät ja leviävät kaikkiin kasveihin. 

Osa kasveista tiputtaa lehtiä hyvinkin runsaasti sisällä. Tällaisia ovat esimerkiksi köynnökset ja viikuna. Sitä ei kannata pelästyä. Kasvin todellisen tilan tiedät vasta maaliskuussa-huhtikuussa, kun kasvu starttaa. Jos elonmerkkejä on yhtään, ei peli ole menetetty. Enemmän tässä on kyse siitä, että sietää raasun näköistä kasvia. Varsinkin jos sisätiloissa talvettaa. Keväällä on aika vaihtaa kasveille mullat. Siitä lisää tässä postauksessa.

Leikatut kukinnot voi hyödyntää pistokkaina tai maljakossa. 

Jos riittävän viileää paikkaa ei kasveille löydy niin aina kannattaa kokeilla talvetusta sisällä. Olen onnistuneesti talvettanut esimerkiksi mustasilmäsusannaa, kärsimyskukkaa, kalamondiinin ja laakeripuun sisällä. Talvehtimiseen vaikuttaa paljon ilmastointi. Mitä kuivempi ja lämpimämpi paikka, sitä tarkemmin kasvia pitää pitää silmällä. Kastele kasvia aina mahdollisimman niukasti. Lämpimämmässä kuitenkin enemmän. Viileässä tilassa kastelen kasvit parin viikon välein ja keväällä viikon välein.

Sitten vaan onnea matkaan! Kertokaa kokemuksia ja laittakaa kysymyksiä, jos joku juttu jäi vielä epäselväksi. 

Mukavaa viikonloppua!

Win some lose some

Tohdin aina epäillä kummallisen talven aikana kasvien vointia. Ja syystä. Kun pakkanen jäädyttää lumettoman maan tammikuussa, tietää se takuuvarmoja vahinkoja kasveille. Myös niiden kestävimpien kasvien juuristot ovat vaarassa tuhoutua.  Vaikka kevät kukkii ja vihertää, on myös jopa hieman yllättäviä  vahinkoja nähtävillä. Tällaiset kirpaisevat ja harmittavat, koska osa kasveista on ollut minulla ihan pihaprojektin alusta. Vaikka koristeheinien menetys tympäisee, ei se yllätä. Ne on menetetty niin moneen kertaan, että en jaksa niitä surra. 

Menetettyjen joukossa on esimerkiksi keltakirjokanukoita, pensasmustikoita ja pari angervoa. Sen sijaan aremmat hakuropaju, katsura, ruusuherukka ja viiniköynnös näyttävät porskuttavan eloisasti. Myös iso osa tulppaaneista tuntuu kovin lyhytvartisilta ja kukinnot pienemmiltä. Monta vuotta vanhat tulppaanit tuppaavat taantumaan, mutta joukossa on myös niitä ihan uusia. 

Särkyneitäsydämiä minulla kasvaa jopa viidessä paikassa. Nyt osa näistä varmoista maatiaisperennoista on mennyttä. Onneksi suurin osa niistä talvehti hyvin. Nämä valtavat särkyneidensydämien pehkot ovat olleet minulla vuosia ja niistä on tullut rakkaita. Ehdottomasti  yksi minun kevääni odotetuimpia kaunottaria. 

Puutarhan pito ja varsinkin harvinaisuuksien harrastaminen on hienoista uhkapeliä, jonka kuka tahansa tiedostaa. Onneksi suurin osa selviytyy aina. Huomaahan sen pihastakin joka niin komeasti kukkii jo nyt.

Toivotaan lempeitä ja lämpimiä sateita viikonlopulle!

Laakeripuiden kevät ja mullanvaihto

Olen kertonut aiemmin talvettavani laakeripuita. Niitä on yhteensä kolme kappaletta ja ne viettävät talvensa meidän pihamökissämme. Valoisa paikka ikkunalla ja kymmenen asteen lämpötila ovat hyvinvoinnin salaisuus. Vettä lorautin kerran tai kahdesti kuussa. Miten nyt satuin muistamaan. 

GreenCaren vinkkien mukaan huhtikuun ensimmäiset viikot ovat parasta mullanvaihtoaikaa. Kuun alkuun minäkin projektin ajoitin. Valitsin näille viime kesänä reilunkokoiset ruukut, jotta niitä ei tarvitse pariin ensimmäiseen vuoteen vaihtaa. Annoin laakeripuiden olla paikallaan. Kaivoin sen verran vanhaa multaa pois minkä juuristoa häiritsemättä helposti sain. Tilalle lisäsin GreenCaren Puutarhan KESÄ kesäkukkamultaa, mitä laakeripuilla oli jo viime vuonnakin. Kuumalla parvekkeella mullan kastelukiteet tulevat enemmän kuin tarpeeseen. Hyötymikrobit puolestaan lisäävät puiden vastustuskykyä ja hyvinvointia. Mullanvaihdon yhteydessä on hyvä saksia laakeripuun kuivat oksat pois, joita kertyy latvuston sisälle. Näppäränä keräsin lehdet talteen ja kiikutin keittiöön. 

Kyllä tuli siistit.  Tule jo kesä ja parvekekausi!

*Postaus tehty yhteistyössä GreenCaren kanssa*

TALVITELOILLE

 Poikkeuksellisen lämpimän syksyn ansiosta, myös syystöitä on voinut tehdä rauhalliseen tahtiin. Marraskuu tuntuu ihanalle. Lämmin päivä ja pimeääkin pimeämmät illat. 

Olen hissun kissun nostellut talvettettavia koristekasveja mullista ylös. Daaliat, tuoksimiekkaliljat ja gladiolukset alkavat nyt olla nostettu.

Suomessa talvetettavat kasvit ovat mielestäni mainettaan helpompia. En stressaa siitä kuoleeko jokunen talven aikana. Olen siitä onnekkaassa tilanteessa, että vaikka meillä maakellaria ei olekaan, niin kavereilta löytyy. Sipulit olen kokenut helpommiksi kuin juurakot. Tänä talvena kokeilen talvettaa sipulit lämpimässä autotallissa.

 

Juurakoiden osalta kannattaa huomioida, että ne kasvavat melkoisesti kesän aikana. Varovasti siis lapion kanssa. Napsaisen kasvin varren 10 sentin korkeudelta ja annan mullan kuivahtaa sanomalehtien päällä. Siitä ne ovat helppo karistella ja laittaa pahvilaatikoihin talviunille.

Tuoksumiekkaliljat nostin lehtineen kaikkineen laatikkoon, missä ne saavat rauhassa kuivahtaa.

En näe myöskään hölmönä vaihtoehtona sitä, että ostaa uudet taimet joka kesä. Niin upeita nämä pään kokoiset kukinnot ovat!

Ihanaa viikon alkua!

MUSTASILMÄSUSANNAN TALVETUS

Kollegani on sitä mieltä, että jokaisella puutarhurilla on oma pimeä kohtansa. Ja tämä on kuulemma minun. Nimittäin mustasilmäsusannaharrastaminen. Kyllä minulla joku jännä suhde näihin veijareihin on, koska en edes pidä kasvia erityisen kauniina. Ensimmäiset siemenet taisin kylvää puolivahingossa. Siemenestä matka isoksi köynnökseksi oli niin kiehtova, että olen jaksanut seurata sitä jo useamman vuoden.

Tiesin että mustasilmäsusannaa on aikoinaan kasvatettu myös huonekasvina. Nyt useamman talven seuranneena, kun se rapistaa lähes kaikki lehtensä en ihan täysin ymmärrä miksi. Luulen että kyse on ollut enemmän talvettamisesta kuten minullakin. 

Kannan köynnöksen sisään elokuun lopussa, katson kun se karistaa lehtensä, huolestun ja lopulta ihastun kun uusia lehtiä alkaa hiljalleen ilmaantua viimeistään helmikuussa. 

Öljylämmityksen aikakaudella viileä keittiömme oli mitä parhain talvetuspaikka. Siirryimme maalämpöön ja tasalämpöinen talo ei ollutkaan enää sussun mieleen. Otin riskin viime syksynä ja kiinnitin kasvutuen ihan työhuoneen ikkunaan kiinni. Arvelin että kylmä ikkuna viilentää sitä sopivasti. Leikkasin kuivia lehtiä ja varsia kunnes jäljellä oli pahimmillaan neljä tervehköä lehteä. Heikko elpyminen alkoi tammikuussa. 

Vasemmanpuoleinen mustavalkoinen kuva kertoo tilanteen helmikuun lopulta, kun kasvu oli jo käynnissä. Oikealla tilanne viime viikolta. En uskalla vaihtaa edes multia, koska tiedän kokemuksesta sussun ärtyvän ronkkimisesta. Nyt altakastelulaatikko on kyllin iso tälle yhdelle köynnökselle. Hän saa olla siinä rauhassa. Kaivan vanhaa multaa ympäriltä pois ja lisään uutta tilalle. Lannoittamisen aloitin helmikuun lopussa.

Neljä vuotta täyttänyt sussuni on jo tosi rakas. Kylvän näitä yleensä keväisin ja talvetan neljä kappaletta. Aina pari niistä kuolee. Joskus ne ovat iloisesti kukkineet sisällä jo maaliskuun alussa.

 

Mustasilmäsusannan lisäksi talvettaa voi esimerkiksi keijunmekkoa ja kelloköynnöstä. Rohkeasti kokeilemaan!