En nuku missään samalla tavalla kuin vanhempieni luona. Oikeastaan alan haukotella jo, kun hiekkainen pihatie lähestyy. Mikään määrä päiväunia ei myöskään pilaa yöunia täällä. Joku käsittämätön koodi on kirjoitettu selkärankaani. Ja se on niin mahtavaa!
Huonona nukkujana osaan arvostaa sitä, että univelkoja saa kuitattua. Vanhempieni koti on aina edustanut minulle lomaa. Olen enemmän vähemmän aina tehnyt hyvin kesäpainoitteisia töitä. Jo parikymppisenä työskennellessäni kesät Ruotsin risteilijöillä varasin yhden viikon lomaa itselleni. Ja sen vietin aina täällä. Luulen, että unikoodin alku on siellä. Myöhemmin olen purkanut myös pikkulapsivuosien väsymystä täällä.
Järven ranta, niittykukat ja landemeininki on parasta mitä Suomen suvelta toivoa voi. Myös Nessa the Rescuedog nauttii olostaan. Se saa juosta vapaana päivät pitkät isossa pihassa ja uida lasten kanssa. Myös Neppu nukkuu täällä kuin tukki. Tullut omistajaansa.
Toinen kesäloman vakiopuhteista on päivittäinen leipominen. Sitä arvostavat erityisesti lapset ja isäni. Huomaan haaveilevani kakuista, pullasta ja letuista jo matkalla tänne. Leivontalistalla on aina jotain uutta ja perheen vakiosuosikkeja. Tällä kertaa on saatu leipoa enemmänkin, sillä äidin viikonloppuiset syntymäpäivät lähestyvät kovaa vauhtia.
Mutta nyt lähden vahtimaan lapsia rantaan. Uintia kolme kertaa päivässä on varsin komea saldo. Nyt mennään kuittaamaan päivän ensimmäinn reissu.
Aurinkoista torstaita!
