Kun vihreä valtaa kodin

Huhti-toukokuun taite tietää melkoista ruuhkaa kotona kaikkialla minne valo ikkunoista kantaa. Olen aina esikasvattanut paljon. Edes puutarha-alalle painottuva työ ja sen mukanaan tuoma kiire ei saa minua jättämään tätä ilonpitoa väliin. 

Useamman kuukauden kestävä esikasvatusurakka alkaa meillä jo tammikuussa. Alkuun toiminta pysyy muutamissa kylvölaatikoissa. Homma räjähtää käsiin viimeistään koulimisvaiheessa. Vihreän määrää lisää se, että rakastan köynnöksiä ja niiden kasvatusta. Voisihan niitä ostaakin, mutta mikään ei tunnu keväällä niin hyvältä, kuin nähdä suurten köynnösten matkan alku pikkutaimista kohti kukintaa. 

Vaikka meillä on iso omakotitalo, on se tila täälläkin tiukassa kasvien kanssa. Ihan jo siksi, että kotona on paljon myös viherkasveja. Olen ajan kanssa keksinyt tapoja helpottaa tungosta. Jaan kasveja kolmeen eri huoneeseen useamman ikkunan kohdalle. Minulla on käytössä kaksi kokonaista pöytää, erilaisia hyllyjä, kukkapöytiä ja jakkaroita. Eniten tilaa säästyy sillä, että iso osa suurista köynnöksistä on lattialla muovisissa umpiruukuissa, jolloin vuotoja ei tarvitse pelätä. Koulin kaikki köynnökset suoraan lopullisiin ruukkuihinsa ja laitan niille heti tukikepit. Näin köynnökset pysyvät aisoissa ilman, että kurottelevat naapuriin tai leviävät pitkin lattioita.  Myös latvonta hillitsee kasvua hieman pituussuunnassa. Samalla se tuuheuttaa kasveja. 

 Miten teillä? Joko vihertää?

Kun päivät pitenevät

Maaliskuu on edennyt mahtavan vauhdikkaasti. En panisi pahakseni, vaikka hypättäisiin myös huhtikuun yli. Ja vihdoin lumi sulaa taas. Vaikka on satanut, on myös paistanut. Eniten olen iloinen lisääntyneestä valon määrästä. Vireystaso nousee samaa vauhtia valon määrän kanssa. 

Kevät on tullut myös sisälle. Olen ostanut sipulikukkia ja tulppaaneja joka viikko. Ikkunan vieressä vihertää myös kivasti, kun esikasvatus lähti täysin käsistä. 

Ulkoilu on ollut jo vuoden ajan  päivittäinen henkireikä kaiken kotoilun vastapainoksi. Kotihoitolainen Dora ottaa kaiken ilon irti pitkistä lenkeistä. Vastapainoksi se nukkuu sikeästi muun ajan. 

Helmililja on mielestäni kevään ihanin sipulikukka ruukkuun. Kirjopikarililjan lisäksi tästä tulee keväisin olo. Ja miten ihanalta nuo näyttävät Pergs Potter -ruukuissa! Ihan täydelliset! Ruukkuja on saatavilla Green and Clay -verkkokaupassa. 

Aurinkoista viikkoa kaikille! 

 

Ihana tulppaani-idea

Instagram ja blogit ovat ehtymätön kukkaideoiden lähde varsinkin, kun mennään kevättä kohti. Ehkä hulluin vastaan tullut juttu on tulppaanihieronta. Kyseessä on tapa kääntää tulppaanin terälehtiä auki. Hieronta pidentää tulppaanien ikää ja antaa kukille erilaisen ilmeen. 

Loppuvuodesta tulppaaneja oli saatavilla tavallista huonommin. Nyt niitä on marketeissa senkin edestä. Joka ruokareissulla pitää napata tuore puntti mukaan. 

Olen nauttinut valoisassa olkkarissa tuoreista kukista tosi paljon nyt, kun omat nurkat tulevat tavallistakin tutummiksi. Tykkään myös näistä uuden näköisistä tulppaaneista tosi paljon. Puutarhassa nämä lautasen kokoisiksi aukeavat tulput ovatkin jo tuttuja ennestään. 

Ihanaa viikonloppua!

Aurinkoista sunnuntaita

Aurinkoisen viikon inspiroimana innostuin ostamaan poikkeuksellisen räväkän värisiä kukkia. En muista milloin valo ja aurinko olisi tuntunut näin hyvältä. Poikkeuksellisen mustan talven jälkeen  valo tuntuu siltä kuin sukeltaisi pintaan. Olen kahlannut tulppaanikuvia, intoillut leikko-osastolla marketissa ja reippaillut ulkona. 

Ensi viikko sujuu hieman talvisemmissa merkeissä, kun suuntaan työmatkalle Ylläkselle. Lupaan päivitellä myös Instagramin storyyn tunnelmia sieltä. Kevät etenee tällä hetkellä niin vauhdilla, että uskon viikon tekevän ihmeitä täälläkin. Nurmikko vihertää jo, ja joka puolella on pajunkissoja. Kun Ylläs on taputeltu, saa kevät puolestani alkaa. Olen hiljalleen käynyt jo pihahommissakin. Siellä tuntuu siltä kuin saisi ylimääräisiä tunteja kevääseen. Yleensä kun tähän aikaan vuodesta ei voi viellä tehdä mitään. Tämä on kaikki ekstraa. Siksi olen nauttinut ja fiilistellyt. Pensasryhmä ja perennapenkki toisensa jälkeen siistiytyy hiljalleen. Ihanaa!

Ihanaa sunnuntaita!

Ihana laiska viikonloppu

Blogi on päivittynyt hieman harvempaan tahtiin. Aiemmin parin päivän välein ilmestyvä postaus oli itsestäänselvyys, oli kiire mikä hyvänsä. Nyt olen antanut itselleni hieman löysää. Joskus on kiva pitää ihan vain vapaapäivä. Kun kanavia on monta, on aikaa pakko jakaa. Tällä hetkellä olen erityisen innostunut Puhetta puutarhasta-podcastin tekemisestä.

Kevät on vuoden kiireisintä aikaa. Kun työlista kasvaa kasvamistaan, ja vapaa viikonloppu tuntuu pieneltä lomalta, voi kivakin työntäyteinen kausi tuntua joskus pitkältä. Silloin odotan kesäkuuta ja sitä, että voi maleksia paljain jaloin pihalla. 

Synnynnäinen geenivirheen aiheuttama sairaus saa saa minut usein väsyneeksi. Silloin priorisoin vain työt ja perheen. Viihdyn kotona ja itselle istutetut kukat riittävät saamaan minut hyvälle tuulelle. En kaipaa siihen mitään isompaa meininkiä. Onneksi minulla ei ole kovin korkea tarve sosiaalisuuteen. Tänä viikonloppuna olin iloinen uusista narsisseista. Myös viherkasvit saivat uudet mullat, vaikka mietinkin tovin jaksanko. Aikaa perheen kanssa, kävelylenkki ja käsitöitä. Siinähän sitä yhdelle viikonlopulle. 

Toivottavasti teilläkin on ollut hyvä viikonloppu. Nyt mennään kevättä kohti vauhdilla.

Ihanaa sunnuntaita!

Vihreää energiaa

Viikkoon on mahtunut niin paljon meininkiä työn puolesta, että alkaa jo hieman painaa hartioilla. Enkä nyt tarkoita mitään hauskaa pr-tapahtumissa juoksemista tai muuta inspiroivaa. Ihan vaan sitä sellaista tavallista, kun tekstiä pitää syntyä nopeammin kuin mieli tahtoisi tuottaa. Selkä huutaa hoosiannaa, koska olen tehnyt kuvituksia huonossa asennossa keittiön pöydän äärellä. Näissä tunnelmissa puutarha-alan sesongin tuntee nahoissaan. Saako aiheesta edes narista? Koska todellakin olen kiitollinen joka ainoasta työstä mitä näppäismistölle päätyy. 

Onko teillä jotain millä piristätte pitkäpiimäisiä päiviä? Koska sotken piirtäessä ja kuvatessa aina, pyrin saamaan aiheesta iloa myös itselleni. Hyllyn päällinen muuttui hetkessä kuvauksen jäljiltä vehreäksi maisemaksi, jota tuijottaa tapetin sijaan. Ihan hirveää luovuutta ja vaivaa tämä ei vaatinut, mutta teki juuri tänä aamuna minut tosi iloiseksi. Kun lähtee viikon kolmanteen päivään kuin urakkahommiin, on kaikki keinotekoinen ja aito piristys tervetullutta. Kyllä sujui kuvitushommat niin paljon iloisemmissa merkeissä. Joku siinä on, että kun järjestää ympäristön seesteiseksi, niin melu päässä rauhoittuu. Tiedän, että en ole ainoa, joka kokee asian näin.

Ja tarvitseeko edes mainita tuoksusta? Sillä keittiössä leijailee nyt vieno perunanarssisin tuoksu, joka siivittää ajatukset valon nopeudella keväiseen puutarhaan.

Ihanaa torstaita!
 

Luopumisen ja valinnan vaikeus

Vaikka olen perusluonteeltani melkoinen hamsteri tavaran suhteen. Pidän kirppareista  ja tavaroista joilla on tarina. Olen aina käynyt kaappeja läpi tasaisin välein. Järjestän, lajittelen, pesen hyllyjä ja luovun turhasta. Viimeiset pari vuottaa tahti on ollut löysempi ja se on todella kostautunut. Olen kaappeihin tunkija ja todennäköisesti maailman nopein sotkija. Tässä on varmasti joku mystinen kauhun tasapaino, joka minuun on rakennettu. Sotken ja siivoan yhtä tehokkaasti. Olen niitä ihmisiä, jotka mielellään siivoavat kaappinsa jouluksi ja viettävät pyhät siellä. Joten... tartuin asiaan ja aloin käydä kaappeja läpi. Ajattelin pitää tahdin rauhallisena ja ilahduin jo pelkästään siististä siivouskomerosta.  

Rakastan vanhoja tavaroita ja olen muistoihin takertuja. On ollut lohduttavaa, kun ystäväpiiristä löytyy toinen vähintään yhtä paha (ellei pahempi) romuroosa. Kun hänkin herätti sisäisen KonMariansa, mietin, tarvitsenko minäkään näin paljon tavaraa? En ole ikinä ollut naapurikade ihminen. Tiedättehän... aidan takana oleva vasta leikattu nurmi ja uusi auto. Olen täysin immuuni niille. Mutta siivoamiseen minut on helppo huijata mukaan. Joten hellurei, täältä tullaan askartelukaapit, lasten huoneet ja työhuoneen hyllyköt. Pala kerrallaan aion syödä tämänkin norsun, vaikka menisi vuosi. Tällä kertaa lupaan tarttua varovasti myös niihin sentimentaalisiin tavaroihin.  

Onko KonMari puraissut teitä? Lupaan myös tarkastella kulutustottumuksiani. Onneksi en luuhaa kaupoissa. Kirpparit ovat paheeni. Jatkossa harkitsen vielä tarkemmin tarvitsenko uutta tai vanhaa tavaraa. 

Kahdenlaisia ajatuksia

Tammikuussa on se erikoinen piirre, että vaikka päivät pitenevät vain minuuteilla, on päivänvalo sitäkin tehokkaampaa. Tämä on ainoa hetki vuodessa, kun koti tuntuu to-del-la pölyiseltä, vaikka meillä siivotaan hyvinkin säännöllisesti. Eilisen upea auringonpaiste ei valitettavasti kutsunut minua ulkoilemaan vaan imurin varteen. Asia jolle en itsessäni mahda mitään. Työt ja koko maailma saa puolestani seisahtua, kun pölyvalo iskee.

Maalasimme parkettimme valkoiseksi jo tovi sitten. Minua varoiteltiin siitä, että kaikki lika näkyy valkoisessa parketissa. En ole kokenut asiaa kummoisen ahdistavana. Karvaturri pitää huolen siitä, että koti on pakko imuroida pari kolme kertaa viikossa. Näin toimin jo silloin, kun parketti oli tumma. Tämä talvi on ensimmäinen, kun suuri olohuoneemme lattia on ollut valkoinen. Se tuo valtavasti valoa ja avaruutta tullessaan. Ei ole kaduttanut.

Jos jostain voi olla varma niin tammikuussa mielessä pyörii lähinnä kahdenlaisia ajatuksia. Mitä siemeniä tilaan (ja kasvatan), ja että koko talo on jostain kumman syystä saatava pestyä. Jälkimmäisen asian kanssa olen rentoutunut viime vuosina. Ensimmäisen en niinkään. Joulu on jo siivottu kokonaan nurkista pois, joten tervetuloa kasvukausi! Muistakaa tilata jättiverbenan siemenet ajoissa. Kylmäkäsittelyn aika on ihan juuri täällä. 

Ihanaa viikonloppua!

Energinen loppuvuosi ja kasa pulmia

Ajattelin tehdä tästä oikein tuottoisan loppuvuoden. Nyt kun leijonan osa vuoden töistä ja menoista ja saatu pakettiin, on aikaa yllin tarttua myös johonkin ekstraan. Sen sijaan, että sammuttelisin vain tulipaloja, olisi aikaa kehitellä uusi vaahtosammutin. Onko tuttu tarina? Menen itse tähän lankaan joka vuosi. 

Haaveilen aina, että olisi enemmän aikaan luovalle piirtämiselle ja vapaille kuvitustöille. Hautoisin ilmoille maagisia ideoita ja säkenöiviä tuotoksia. Tartuin jo pensseliinkin, mutta ei sieltä mitään kovin innostavaa tullut. Halusin myös väljemmän kalenterin, että olisi aikaa tehdä enemmän keppihevosia, koska niistä tulee hyvä mieli. No on tuolla nyt tosi monta keskeneräistä....

Intensiivinen kevät ja kesä imevät minusta mehut aina niin pihalle, että hyvä jos järki vielä jotenkin juoksee. Sama juttu joka vuosi. Vaikka sisällöntuotantoa voi jakaa vuoden ympäri, pyörii puutarha kuitenkin tosi paljon kasvukauden ympärillä. Haaveilen loppukesästä aina rennosta kaamoksesta, joka ilmeisesti on todellinen vain minun luomassani utopiassa. Hyvä sosiaalisen median ihmemaa... Miten saisin itseäni niskasta kiinni ilman, että kehittäisin tästäkin stressin? Onko hyviä ideoita?

Aion nyt tuudittautua siihen unelmaan, että keksin jonkun kiva työpuuhan itselleni, kun olen tarpeeksi kauan ihaillut villasukkiani takkatulen lämmössä. Kyllä se sieltä tulee pakottamatta jossain vaiheessa. Kevät viimeistään korjaa luuni liikkeelle. 

Energisempää ja tuottoisaa viikkoa mulle ja teillekin!

Ihana, ihana viikko

Niin se taas vierähti syyslomaviikko. Vaikka teinkin töitä verkkaisesti, tarttuu lasten lomafiilis väkisinkin. Pikkutyypit lähinnä chillaili koko viikon. Pelasivat, rallasivat pitkin taloa niin, että portaikko soi, yökyläilyttivät serkkutyttöä meillä, uivat ja superparkkeilivat. Sellaista tosi verkkaista ja leikkisää. Lepo tekee lapsillekin hyvää. Ihan niin kuin meille aikuisillekin. 

Syksy ja puutarha alkaa olla paketissa pihatalkoiden jäljiltä. Pelastin jo aiemmin Hillerstorpin Praktö tuolin sisään. Kaunis rottinkinen tuoli sopii suojatulle paikalle pihalle, terassille, parvekkeelle tai sisätiloihin. Olen pitänyt tuoliparia kuin kukkaa kämmenellä. Rottinki ei kestä kosteaa, joten niillä on ollut paikka katoksen alla. Syksyllä kannoin ne sisään kuiviin tiloihin. 

Tuoliin on saatavilla tuollainen oikeasti pitkän pitkän talja, joka ei liiku eikä valu. Ei varmaan tarvitse sanoa missä varpaitani lämmittelen. Olen ehtinyt kahvitella, kutoa ja kuunnella äänikirjaa takan lämmössä. Tai no... olen kyllä tehnyt töitäkin. Naputella kun voi ihan missä vaan. Mieluiten käperryn johonkin mukavaan paikkaan. Työtuolia minulla ei edes ole. 

Kotityöläisen bonuksena tuli se, että ei tarvitse stressata minne lapset sullotaan loma-aikoina, jos itsellä ei satu olemaan vapaata. Onneksi omat työt joustavat, jos jotain kivaa keksitään. Uiminen tekee itsellekin hyvää. Allasjumpasta on tullut jokaviikkoinen oma hetki. On oikeasti kivaa, että se on keskellä työpäivää. Torstaista on tullut jumpan takia yksi viikon kohokohdista. Oli aika mahtavaa huomata, että olen elämäntilanteessa, jossa lapset ovat jo niin isoja, että pärjäävät uimahallissa itsekseen, kun minä oli jumpassa. 

Takka on maailman paras rentouttaja. 70 neliön varaava takka on isossa huushollissa luksusta. Mistä ihmeestä se johtuukin, että mikään lämpö ei tunnut samalta kuin takan lämpö? Se on sellaista pehmeää, joka kietoutuu ympärille kuin lempiviltti. Laitan takan päälle aina, kun on kylmä, stressi päällä tai alavireinen olo. Lämpö tuntuu olevan lääke kaikkeen.

Ihanaa, aurinkoista ja leppoisaa sunnuntaita!

Hillerstorpin Praktö tuoli saatu bloginäkyvyyttä vastaan. 

Mun top 3 kasvia

Viherkasvi-innostus nostaa minulla päätään aina juuri syksyllä. Mistä lie johtuu... Tämä kausi on siitä erityinen, että olkkarin lattia on vihdoin saatu maalattua valkoiseksi kesän aikana. Tänne ei hommattu mitään uutta jaloissa pyörivää, kun remppa oli vielä kesken. Olen siis hillinnyt itseäni kukkakaupoilla.

Nyt voisinkin jo ostaa muutaman kasvin. Sen verran, että jää tilaa vielä uusillekin hankinnoille. En halua kerralla kaikkea, että ei tarvitse katua. Vaikeus on nimenomaan valinnan kanssa. Mennäkö oldies but goodies-linjalla vai räväyttää jonkun tuikituntemattoman kasvin kohdalla? Kas siinä taas vihreä pähkinä purtavaksi. Haluaisin varmoja ja tuttuja kasveja. Mutta joka kerta sekoan johonkin sutipuuhun, kun vain kävelen Ikean kasviosaston ohi. Ne vietävät vaan takertuvat sormiin.

Me leikittiin Hernepensaan Johannan kanssa sellaista mun top 3 kasvia-leikkiä. Että mitä hankkis jos hankkis. Kuuntele Versoilevan hulvaton podcast aiheesta. Johanna ei tietenkään pysynyt raameissa vaan väritti paletin kaikilla kynillä yli viivojen. Mutta kyllä sieltä kaiken naurun seasta ne kasvitkin löytyvät.

Lampe Berger - arjen luksusta!

Sain kokeiluun Lampe Berger huonetuoksun. Kuvaus on kyllä turhan aliarvoiva. Kaunis pullo on niin paljon enemmän. Kun tuoksu ensimmäistä kertaa täytti keittiön, tiesin, että tässä on sitä jotakin. Sitä samaa mitä on siivouspäivän kukkakimpussa, ulkona kuivuneissa lakanoissa, takkatulessa ja aamukahvissa. Arjen luksusta!

Ei voi kuin ihailla miten ranskalaiset osaavat kietoa samaan pakettiin käytännöllisyyden, ajattomuuden ja tyylikkyyden. Tämä korumaisen kaunis esine on alunperin suunniteltu 1800-luvulla Ranskan sairaaloihin tuhoamaan bakteereita. Sieltä ne valtasivat hiljalleen myös kodit. Lampe Berger on jotain mitä jokainen ranskalainen tietää. Lähes jokaiselta löytyy yksi tai useampi näitä kotoaan. Miten kiehtova tarina täynnä erikoisia yksityiskohtia.

Lampe Berger tuhoaa huoneilmasta 68 prosenttia bakteereista. Pullon sisällä on puhdasta alkoholia, jota saa erilaisilla tuoksuilla ja tuoksuttomana. Itse sekoitin neutraalia liuosta tuoksuun. Seos on käytössä hieman miedompi tuoksultaan. Kun lankaa on poltettu 2 minuuttia, se sammutetaan. Päälle asetetaan koristeellinen korkki. Tuoksu on hyvin hienostunut ja niitä on aivan järkyttävän paljon erilaisia. Ihan kuten pullojakin. Itse ihastuin niihin kaikkein eniten krumeluureihin. Tuoksuista kiinnostivat esimerkiksi fresh linen. Lamppu ei vain peitä tuoksuja, se poistaa hajua. Tämä on mulle merkittävä ero moniin muihin tuotteisiin, että miksi juuri tämä.

Merkin nimi on Maison Berger. Tämä siksi, että heiltä löytyy nykyään muutakin kuin lamppuja. Erilaiset huonetuoksut ovat loistava keksintö esimerkiksi kylpyhuoneeseen. Maison Berger on kehittänyt useita erilaisia tuoksuja esimerkiksi lemmikkitalouksiin, keittiöön tai peittämään tupakan hajua. Itseäni kiinnostivat myös tuoksukynttilät. Tuoksuvalikoima on hyvä, tuoksu on riittävän voimakas muttei liian pistävä. Olen nuuskutellut näitä tuotteita Dekomissa. Heillä on myös nettikauppa, jossa valikoima on hyvä. Netti on pullollaan muitakin jälleenmyyjiä. 

Tuotteesta tuli meillä kertaheitolla kestosuosikki. Pullo itsessään on niin ihana, että sitä voi pitää esillä koko ajan. Minua ei yhtään haittaa se, että tiedän lampun polttavan bakteereita. Lapsiperheessä koulusta tuntuu kantautuvan jatkuvalla syötöllä jotakin. Tuotteen pitäisi olla täällä peräpohjolassa ihan vakivaruste jokaisessa lapsiperheessä. Ja onhan tämä nyt nätimpi kuin goretexit. 

Tuote on saatu testaukseen blogiyhteistyön merkeissä.

Ihanaa syksyistä viikkoa!

Uudet viherkasvit

 yhteistyö: GreenCare

Kun pihalta jää vihdoin vihdoin aikaa, huomaan, että yhä vain viherpeukaloa kolottaa. Mikä ihana syy käydä ostamassa lisää viherkasveja! Yksi isoimmista syistä innostukseen on se, että Suomen markkinoilta saa vihdoin ruukkuja, joita kärsii katsella sisällä. Tingin ilolla altakastelumahdollisuudesta, jos  saan tilalle juuri täydellisen värisen keraamisen ruukun. 

Viherkasvibuumi on tehnyt sen, että tarjonta kaikkeen siihen liittyvään on hyvällä mallilla. Viherkasvimultaa ja ruukkusoraa saa markettien kukkaosastolta. Kaikkea ei tarvitse enää etsiä kissojen ja koirien kanssa. Minulla käytössä on GreenCaren Luomu Kukkamulta ja Ruukkusora. Multa on lannoitettu luonnonmukaisella kompostilla. Korkean hiekkapitoisuuden tuntee jo käsissään. Multa on kevyttä ja tuoksuu hyvältä. Hiekka pitää mullan ilmavana, minkä ansiosta juuristo voi hyvin talvella. Tämä korostuu erityisesti, kun käytetään ruukkuja joissa ei ole altakastelua. 

Tuntuu, että viherkasveja myydään nykyään ihan kaikkialla. Niitä tulee puutarhakauppojen lisäksi vastaan marketeissa, rautakaupoissa ja sisustusmyymälöissä. Valikoima ja hintataso vaihtelevat suuresti. Jos jaksaa nähdä vaivaa, voi trendikasveja saada suhteellisen edullisestikin. Ostan itse hieman pienemmän koon. Kyllä ne siitä vankistuvat parissa vuodessa. Lyyraviikuna ja peikonlehti ovat jo pitkään olleet ostoslistalla ja nyt ne vihdoin löytyvät kotoa. 

Mullalla läträäminen on ihanaa ja terapeuttista. Olen aina tykännyt näistä sisähommista. Aikaa kuluu suhteellisen vähän ja sotkujen siivoaminen on nopeaa. Hektisen viikon keskellä tunti viherkasvien parissa on luksusta. 

*Mullat ja ruukkusora GreenCare *

Helteistä sunnuntaita!

Kukkia ja käsitöitä

Kummasti tuo syksyn läheneminen saa kodin tuntumaan ihan eri tavalla kutsuvalta. Kukkia ihastellaan lähinnä maljajoissa ja ajatukset ovat siirtyneet kummasti käsitöihin, leivontaan ja villasukkiin. Syksy on kyllä aivan ihanaa aikaa, kun siitä osaa ottaa kaiken irti. Piha näyttää kypsältä ja kauniilta. Värit oikein vyöryvät sisälle. Alkusyksy on juuri se aika, jolloin puutarhanäkymät ovat sisältä käsin parhaimmillaan. 

Työn alla oleva Suuri Kepparikirja on pitänyt kiireisenä. On ollut ihana haastaa itseään uudella alalla. Onneksi en tee kirjaa yksin vaan äitini kanssa. Kangasta on leikattu metritolkulla, kun kaavoja on testattu. Aivoja tuuletetaan koiralenkeillä. Juuri sopiva yhdistelmä. 

Täysin ei seepra raidoistaan pääse. Vaikka tahti on ollut miten tiivis, olen ehtinyt kerätä kukkia kimppuja ja asetelmia varten pihalta ja tienvarsilta, kun olemme kuvanneet heppoja. Työhuoneen pöydällä on ollut jos jonkin näköistä kimppua kesän varrella. Mikään ei kuitenkaan voita loppukesän daalia-asetelmia. Voiko kauniimpia olla?

Ihanan kirpeää torstaita! Nyt on ulkoilukelit parhaimmillaan! 

Oi pionit!

Pionien kukinta-aika on niin monella tapaa yksi parhaista hetkistä kesässä. Näistä uhkeista kaunottarista on vaikea olla pitämättä. Niin ihania kuin ne ovat puutarhassa, ovat ne yhtä kauniita sisällä. Pari kukintoa kerrallaan riittää. 

Kun edelliset kuihtuvat tuon uudet sisälle. Juhannusta oli ihan juhlia suuren ja näyttävän kimpun kanssa. Arjessa ilahduttavat yksittäiset kukinnot pienissä lasimaljakoissa.

Pioni on siitä hyvä kasvi, että se asettuu maljakkoon kauniisti myös hyvin lyhytvartisena. Karuttomasti yksinään pionin kauneus tulee ehkä vielä hieman paremmin esiin. Keittiössä kukat ilahduttavat eniten, koska vietän siellä niin paljon aikaa. Kesälomaa odotellessa on ollut ihana tehdä töitä köökissä, joka on kukkinut läpi käsin.

Pioneista saa enemmän irti, kun hankkii eri aikaan kukkivia lajeja. Tänä vuonna ensimmäiset maatiaiset aukesivat jo kesäkuun alussa. Itoh-pionia olen himoinnut koko kesän, mutta jotenkin sen hankkiminen on jäänyt. Ne jos mitkä ovat upeimpia näistä ihanuuksista. 

Viimeistään huomenna on hyvä aika hakea pioneja sisälle. Viikonlopusta on tulossa ilmeisen sateinen. 

Ihanaa torstaita!