6 yötä jouluun

En voi uskoa, että ensi viikonloppuna on joulu. Miten tässä näin kävi? Joulukuun alussa loppunut loma sotki sisäisen joulukelloni ja olen aivan äimissäni. Hirveä työsuma ennen pyhiä ei juuri auttanut orientoitumaan vuoden tärkeimpään juhlaan. Joulu kun on minulle kaikki kaikessa. Olo tuntuu hieman huijatulta. Ihan kuin olisin missanut koko joulun odotuksen. Ihan toki omaa syytäni.

Blogi kuitenkin kertoo, että olen ehtinyt askarrella, leipoa ja paketoida. Ihan samalta se ei kiireessä tunnu. Onneksi teen kaiken aina hyvissä ajoin. Muuten olisin varmasti juossut joulun alusviikon lahjoja metsästämässä. Sen sijaan olen juossut metsässä, joka on lunta ja tilaa täynnä. Kaiken hopun keskellä Nessa the Rescuedog pelastaa minut uppoutumasta täysin työsuohon. Happihyppely on tehnyt mielelle ihmeitä. Ja mikä muu toisi joulun kuin täysin valkoinen maisema?

Olkaa kiltisti vielä hetki. Sormet ja varpaat ristissä toivon, että myös joulu on valkoinen.

Ihanaa alkanutta viikkoa!

Terveisiä Nessalta

Perheen taatusti rapsutetuin jäsen täyttää pian vuoden ja on kotiutunut meille valtavan hyvin. Elämä koiran kanssa (vuosien tauon jälkeen) on vaatinut totuttelua. Lenkkeily ei ole ongelma. Olin unohtanut miten paljon karvaa näistä kavereista lähtee. Ehkä siksi, että viimeksi äiti hoiti siivoamisesta päävastuun. Olen luonut koiran lisäksi syvän ystävyyssuhteen myös imuriin joten homma alkaa jo lutviutua. 

Nessa the Rescuedog on mitä valloittavin persoona. Sä kävelee ikkunalaudalla kuin kissa, pissa kuin poikakoira (kyllä koipi nousee komeasti) ja rakastaa pihistää tavaroita. Tämän ikäisessä koirassa viehättää sen kyky omaksua käskyihin liittymättömiä sanoa kuten ruoka, syömään ja parveke. Olen melko varma, että se tietää myös sanan nakki. 

Ja kuten kuvasta näkyy, se on vallannut sydämien lisäksi myös meidän sängyn. 

Aurinkoista torstaita! 

Parasta juuri nyt

Yksi parhaista jutuista viimeisen puolen vuoden aikana on ollut säännölliset lenkit luontoon. Nessa the Rescuedog on johdattanut minut takaisin siihen mikä elämästäni on puuttunut pitkän aikaa. En ollut tajunnut miten paljon luontoa ja raitista ilmaa  olin kaivannut.

Olen siitä onnekkaassa asemassa, että pikkukylässäni on useita ihania reittejä ja metsää yllin kyllin. Täällä ei myöskään ole ruuhkaa, vaikka huolettuja väyliä on useita. Ehdoton suosikkini lähtee lähes takapihalta. Useampi kilometri lammen ympäri närekorvessa ja suolla on juuri se mitä kiireisiin viikkoihin eniten kaipaan.

Pitkospuut ovat viehättäneet minua aina. Suolla on ihan oma tunnelmansa ja luonnonkasvien ystävälle paikka on loputtoman mielenkiintoinen. Täällä tuoksuukin ihan erilaiselta kuin muualla. Kumpparit pitävät nilkat kuivina, kun polku välillä upottaa. Meidän raparekku ei sen sijaan voisi loiskuvasta maastosta olla onnellisempi.

Moni muukin varmasti tunnistaa luonnon lataavan voiman. Verenpaine ja stressitaso laskee välittömästi sitä mukaan, kun maa jalkojen alla pehmenee ja tiedän olevani jossain muualla kuin rakennetussa ympäristössä.

Heräävää luontoa on myös ihana seurata. Heinä on kuivaa ja karua, suopursut nuupottavat, mutta aurinkoinen metsärinne on jo sinisenään sinivuokoista.

Parasta! 

Aurinkoista pääsiäisviikkoa!

Nessan kuulumisia

Nessa the Rescuedogin kuulumisia on toivottu erikseen. Ymmärrän hyvin, että kokemukset rescue-koiran adoptoinnista kiinnostavat muitakin, joten teen aiheesta oman postauksen.  Neppuli on ollut meillä kolmisen kuukautta ja sinä aikana siitä on kasvanut komea koira. Ikää hänellä on nyt reilu puoli vuotta. Pääsy kotikoiraksi on näillä reppanoilla aina yhtä epävarma. Meille Nessa tuli Viipurin koirien kautta. 

Akkarit on Nessan lemppareita. Mieluiten syötynä. 

Koska olemme lapsiperhe meille suositeltiin reipasta pentua. Tämä on ensimmäinen vinkkini. Kerro välittäjälle perheestäsi ja taustastasi koirien kanssa, ja kysy mikä koirista sopisi teille. Nämä aktiivit käyvät paikan päällä jopa viikottain ja tuntevat koirat melko hyvin. Meillekin tehtiin selväksi, että koira on tuttu aktiiveille tarhaoloissa, ja on todennäköistä, että koira muuttuu melkolailla kotioloissa. Näin kävi myös meille. Tärisevästä ja arasta koirasta on kuoriutunut ajan kanssa melkoisen aktiivinen ja penturiehakas koira. Perusluonne sillä on kuitenkin rauhallinen. Alkuun pitkään kadoksissa ollut haukku on nyt löytynyt. Turhia koira ei elämöi vieläkään, vain jos joku vieras on ovella.

Nessa on harvoin yksin. Mutta alusta asti kaikki on mennyt yksinkin hyvin. Se ei hauku tai tuhoa, kun olemme poissa. Ainoastaan paperituotteet se repii silpuksi oli se sitten yksin tai yhdessä. Nessa rakastaa kanniskella rukkasia ja pipoja. Tupsut siltä saattavat saada joskus kyytiä.

Ainoa hitaasti etenevä ja haastavampi asia on lenkit. Reviiri oli pitkään vain 100 metrin matka. Nyt saatamme kävellä jo puoli tuntia. Vastaantulevat miehet ja koirat pelottavat yhä, mutta remmirähjäämistä ei ole juuri ollut. Vain vaimeaa murinaa. Nessa on nopea oppimaan ja hänestä saisi halutessaan hyvän harrastekoiran. Hän oppii nopeasti ja tekee harjoitteita mielellään päivittäin. 

Nessa rakastaa kaikkea pehmeää. Alkuun kiellossa ollut sänkykin on jo vallattu. Koirasta aisti alusta asti sen palavan halun päästä sisälle ja mieluiten sohvalle köllöttämään. Nessa on kiitollinen ja se ei ole karissut missään vaiheessa pois. Ruoka on yhä tärkeää ja Nessa söisi aivan määrättömästi jos antaisi. Rescueiden tapaan sen vatsa on ollut koko aja hieman sekaisin ja uutta ruokavaliota haetaan hitaasti mutta varmasti. En ole kokenut tätä kuitenkaan mitenkään ongelmaksi, koska se oli tiedossa jo etukäteen. 

Nessa rakastaa perhettään. Se haluaa paljon rapsuja ja huomiota. Se änkee vauvan lailla syliin ja pomppaa kahdelle jalalle ryhmähaliin, jos siihen on vain mahdollisuus. Ja katsokaa nyt häntä, miten lutunen hän on. Toivon sydämestäni, että koiranhankkijat ainakin harkitsisivat voisiko rescue olla se oma juttu. Tai edes toiminnan tukeminen .

Mielenkiinnolla odotan millainen puutarhakoira hänestä kuoriutuu.

Mukavaa viikonloppua!

Uusi rutiini

Päiviin on tullut uutta sisältöä ja rutiinia päivittäisten kävelylenkkien myötä. Nessa the rescuedog, pitää opettaa sisäsiistiksi ja jäntevä koira tarvitsee liikuntaa. Minä en niinkään. Olen enemmän talviuni-ihmisiä loka-tammikuun ajan. Nyt tähänkin seikkaan on tullut muutos. Tämäkin aamu alkoi pirteällä lenkillä lumiseen maisemaan.

Mukaan tulee välillä seuraakin. Tytär ja koira ovat melko erottamattomat. Meillä on aina juteltu paljon, nykyään valtavasti. Lenkillä ei ole myöskään ruutuja, luureja tai muuta sirkusta mikä vie huomion. Nämä rauhalliset keskustelut ovat ihania. Jokaisella lapsella on loputtomasti kysyttävää, kun sille on vain tilaa.

Meidän kylä on kuin tehty kävelylenkkejä varten. Maaseutumaista pikkupaikkaa leimaa vanha juna-asema, joka on jo poistunut käytöstä. Ohi kolistelee vain tavarajuna Hankoon pari kertaa päivässä. Kuten monelle vastaavalle vanhalle asemakylälle, antavat vanhat asemarakennukset tällekin kylälle ilmettä. Matkaa Helsinkiin on vain 40 kilometriä ja silti olemme ihan maalla. Ei voisi paremmin sopia tällaiselle kotihiirelle. 

Koko syksy ja alkutalvi on ollut siitä poikkeuksellinen, että aurinkoa on näkynyt tasaisin välein. Poissulaneen lumen tilalle on tullut hento kerros huurretta ja pölyävää pakkaslunta. On ihana napata välillä kamera matkaan lenkille.

Reipasta viikonloppua!

Mitäpä jos...

...me pidettäisiinkin tämä koira? Niin me ajateltiin. Nessa the rescue dog tuli meille hoitokoiraksi pakoon koiratarhan kylmän karua talvea. Kirjoitin aiheesta aiemminkin, ja se herätti paljon keskustelua kommentointia. Niin tuppaa käymään, kun kyseessä on lapset tai eläimet. Tunteet nousevat pintaan. Olimme päättäneet, että yhden hoitokoiran voimme pitää. Sellaisen meille sopivan, joka antaa lasten halata sitä. Ja Nessa antoi.

Olen tähän mennessä oppinut koirastani seuraavia asioita. Ruoka on hyvin tärkeää. Herkut ja herkkuluut vielä tärkeämpiä. Se syö hätäisesti, ja luut eivät saa olla liian pehmeitä, ettei se niele niitä sellaisenaan. Niin käy, kun ruokakupilla on ollut ruuhkaa koko siihen astisen elämän ajan. 

Sohva on maailman paras paikka. Siitä Nessa ei tinkinyt. Minä tingin. Kaikki kodin ulkopuolella pelottaa. Aivan kaikki. Lentokone voi tipahtaa niskaan, auto saattaa ajaa päälle ja naapurin mies mataline äänineen on todennäköisesti paholainen. Niinpä me otetaan lenkit hyvin rauhallisesti. Pikkulenkki kahden tunnin välein. Pari sataa metriä on jo kelpo suoritus. Kyllä se siitä ajan kanssa.

Hänen nukkumaanmenoaikansa on 20.30.

Niinpä tämä halikoira muutti meille. Ja se elää onnellisena elämänsä loppuun asti. Sen pituinen se. 

No tuskin tämä vika koirapostaus on. Rentoa pyhäpäivää!

Rescue-koira

Ylläri pylläri! Meille muutti hoitoon ihana rescue-pentu Viipurista. Nessa on neljä kuukautta vanha sekaroituinen pentu joka on asunut Viipurissa koiratarhalla koko ikänsä. Muiden tarhakoirien tapaan se on nyt ensimmäistä kertaa kotioloissa ja saa jatkuvaa ihmishuomiota. Se ei voisi olla onnellisempi!

Nessa ei ole oma koiramme vaan olemme hänen hoitokotinsa. Meillä hän opettelee kotikoiran elämää niin kauan, että saa oman loppuelämän ihmisensä. Kotihoitajien työ on tärkeää. Me maksamme Nessan kulut luovutukseen asti ja varmistamme, että hän saa laadukasta penturuokaa, matokuurin, vitamiinit ja maitohappobakteerit. Lisäksi pentu tottuu hoitotoimenpiteisiin, oppii kulkemaan remmissä ja omaksuu tärkeät ensimmäiset käskyt.

Vaikka koirat hoidetaan tarhalla hyvin, on talvi ankara koirille. Myös siksi jokainen hoitokoti on tärkeä. Viipurin koirat saavat lahjoituksia joiden turvin maksetaan eläinlääkärikulut ja koirien ruoka. Lahjoitukset ovat siksi ensiarvoisen tärkeitä.  Voisitko sinä kuvitella tekeväsi pienen joululahjoituksen koirille? Pieni summa tai lahja koirille toisi joulumielen monelle vapaaehtoistyötä koirien parissa tekevälle. Jatkuva pula on erityisesti penturuoasta ja matolääkkeistä. Yhdistys kerää rahalahjoituksia luvanvaraisesti. 

Tästä linkistä näet auttamismahdollisuudet.  Voit ryhtyä hoitokodiksi, alkaa kummiksi, tehdä raha- tai ruokalahjoituksen. Mutta ennen kaikkea jokainen näistä ihanuuksista haluaa hyvän loppuelämän kodin. Sen oman rakkaan ihmisen, jota rakastaa täydestä koiran sydämestä.

Rescue-koiria leimaa kiitollisuus. Kiitollisuus jokaisesta huomionosoituksesta, omasta ruokakupista ja lämpimästä kodista. Sen huomaa myös Nessasta. Jotain hyvin erityistä hänessä on. Jos harkitset rescue-koiraa lapsiperheeseen, on nuori koira hyvä vaihtoehto. Nessakin on ollut tosi ihanasti meidän lasten kanssa. Kiltti kuin mikä!

Ei liene yllätys, että koko perhe on aivan myyty. 

Ihanaa viikonloppua! Me mennään nyt Nessan kanssa nokosille.