Viime päivinä ajateltua

Heikun keikun kohti loppuvuotta. Tämän täydellisempää joulua en olisi voinut pyytää. Lunta, pakkasta, vaaleanpunaisia horisontteja, unta ja rakkautta. Paljon happea, aivolepoa ja aikaa perheen kanssa. On ihanaa nähdä vanhempiani monen päivän ajan. Parasta on, että lähtö ei häämötä heti siitä hetkestä, kun tupaan astuu. 

Taidan olla ikuinen balanssin hakija. Viime vuodet olen raahautunut kohti uutta vuotta viimeisillä voimilla. Oli mukavaa, että tänä vuonna en ollut totaalisen loppu aattona. Tauko ja lyhyt loma tuli kyllä tarpeeseen. Olisi kuitenkin ihanaa joskus tanssahdella kohti vapaita raahautumisen sijaan. 

Toivon, että voisin itsekin asua jossain vaiheessa keskellä metsää ja peltoja, jossain missä ei ole katuvaloja, naapureita näkyvissä tai ylimääräistä hälyä. Täällä lumen keskellä kaamosoireiluni helpottaa. Vaikka päivä on lyhyt, on harmaakin päivä valoisa lumen ansiosta. 

En usko uhrautumiseen tai viimeisillä voimilla raatamiseen. En pidä vapaata vasta, kun koen ansaitsevani sen. Pidän vapaata, jos haluan. Minulla ongelma taitaa olla enemmän se, että väsyn helposti ja pidän töistäni. En usko siihen, että se mikä ei tapa, vahvistaa. Se mikä on rankkaa, se vain väsyttää. Siksi on tärkeää kuulostella, mikä on sopivan verran. 

Välipäivät ovat hyvä aika myös vuoden läpikäymiseen. Kummallinen 2021. Ei kuitenkaan yhtään yhtä kummallinen kuin 2020. Hyvä vuosi tämäkin, koska kummallinen ei tarkoita huonoa. 

Lapset ovat kasvaneet jo teini-ikään. Ihana vaihe, jossa lasten kanssa on kivaa, mutta aikaa itselle on eri tavalla. Olen keskittynyt varsinkin kesän jälkeen omaan hyvinvointiini ja kuuntelemaan rajojani. Olen aloittanut meditoinnin, jota teen päivittäin.

Ensi vuoden aion jatkaa hyväksi havaitsemallani polulla. Keskityn asioihin, töihin ja ihmisiin, jotka tuovat positiivisen vireen elämääni. Ja sitten vähemmän sitä muuta. Sitä negatiivista. 

Toivon, että ensi vuosi tuo tullessaan jotain iloista, jotain uutta ja jotain yllättävää. Kaikkea ei tarvitse tietää etukäteen. 

Ihania välipäiviä ja hyvää loppu vuotta! 

Telttaretkellä

Rakastan telttailua ja retkeilyä. Lomat ovat tähän mennessä osuneet aina johonkin ihan muualle kuin kesähelteille, joten olen telttaillut milloin syksyn viimassa tai talvipakkasilla. Miten luksusta oli nukkua leppeässä kesäyössä. 

Koska keli on ollut kuiva, riitti pelkkä sisäteltta pitämään hyttysiä loitolla. Verkkojen läpi kajasti yölläkin valoisa horisontti. Yöt ovat Savossa yhä paljon valoisampia kuin Etelä-Suomessa. Retkipaikka oli pieni tuttu Tirrisaari Sonkari-järvellä. Sinne pääsi näppärästi veneellä.

Näissä telttaretkissä on sekin ihana juttu, että teen niitä äitini ja tyttäreni kanssa. On mahtavaa, että teini-ikäinenkin on niin innokas retkeilijä. Ilta meni uidessa pitkään ja ihmetellessä auringonlaskua. Yölläkin piti nousta nappaamaan pari kuvaa. 

Näissä päivän retkissä on se jännä, että ne tuntuvat mittaansa pidemmiltä. Kiireisen työkesän keskellä, nämä ovat melkoinen henkireikä. Kun kesää talvella mietin, nousevat juuri tällaiset retket mieleen kesän kohokohtina. 

Telttaretki ja huililoma vanhempien luona Savon maaseudulla osui täydelliseen kohtaan muutenkin. Tästä nimittäin alkoi kesäloma. En pääse missään lomamoodin niin helposti kuin täällä. Ei ole työasiat kiinnostaneet tai mietityttäneet pätkääkään. 

En edes muistanut millaista on viettää kesälomaa. Onneksi tässä on 3 viikkoa aikaa miettiä sitä. Ihan parasta!

Retkellä

Mikään ei lataa akkuja kuten luonto ja retkeily. Kesän ensimmäinen retki tarjoili sadetta, upean usvan ja hyvät löylyt keskellä erämaata. Myös perheen nuoriso viihtyi täällä varsin hyvin, kun mukana oli virvelit, eväitä nuotiolle ja yö makuupusseissa. 

Nukun yleensä hieman huonosti ja tarvitsen aina pimennysverhot. Tällaisissa paikoissa nukun aina hyvin, vaikka olisi miten valoisaa. Heräsin neljän maissa aamuyöllä mitä upeimpaan usvamaisemaan. Kamera kainaloon ja kohti laituria. Myös äitini nousi perässä samoihin puuhiin. Kesän kauneimmat kuvat. 

Edellinen retki tehtiin samalla porukalla viime syyslomalla. Vilpoisuus ei tuntunut tällä kertaa missään, kun viime kerralla hytistiin pakkasen puolella. Savon seudulta löytyy ihania luontokohteita. 

Ihanaa viikonloppua!

Happihyppelyllä Espoon Kaitalammella

Kuntoni perusta on metsä. Liikun muutenkin, mutta luontokohteista on viime vuosien aikaan tullut jonkunlainen intohimo. Meidän lähellä on useita älyttömän hienoja luontokohteita ja reittejä lyhyen auto- tai kävelymatkan päässä. Sunnuntaina suuntasin tihkusateessa Kaitalammelle Espooseen.

Kun varusteet on kunnossa, ei kelillä ole oikeasti niin väliä. Kaitalampi on minulle tuttu paikka lapsuudesta. Kävin tällä perheeni kanssa. Taisin keskittyä lähinnä uimiseen ja eväiden syömiseen. Muistan, että vesi oli aina jäätävän kylmää. Nyt kiersin ensimmäistä kertaa koko lammen ympäri. Juuri sopiva sunnuntailenkki.

Lampi on pitkä ja kapea. Vaikka keli oli mitä oli, niin lampi on jäässä. Päällä on jäävettä. Itse en uskaltanut jäälle ollenkaan, vaikka siellä useampi hurja käveli. Osan matkasta mennään umpimetsässä. Polut ovat hyvässä kunnossa ja risteymäkohdissa on tienviitat.

Kaitalammen reitti ei missään ole esteetön. Osan matkasta saa kiipeillä kallioilla, mistä on huikeat näkymät. Juuri tämä on mielestäni parasta. Otan aika hissun kissun ja valitsen aina helpoimman polun. Täällä voi halutessaan kiipeillä enemmänkin. 

Vuoden 2020 tavoitteena on koluta läpi näitä lähialueiden ulkoilureittejä. Läheltä löytyvät Vihdin ja Pohjois-Espoon luontopolut. Saa antaa suosituksia alle 5 kilometrin reiteistä. Minne suuntaan seuraavaksi?

Reipasta viikkoa!

Terveisiä syyslomalta

Terveisiä luonnon keskeltä savolaisista maisemista. Vasta päivä takana, ja henki kulkee jo paremmin. Vaikka lehtiä on jo pudonnut, on tällä vielä ihana ruska. Parasta on kuitenkin olla järven rannalla. Se näyttää aina niin erilaiselta eri vuoden aikoina. 

Jännitin etukäteen miten Nessa jaksaa reissun. Moni on varmasti huomannut instani storeista, että koira ei voi hyvin. Kyllä sillä askel täälläkin painaa, mutta vihdoin koira suostuu ulos ja lenkille. Parhaiden kavereiden kanssa tietysti. 

Tykkään siitä, että täällä ei ole katuvaloja. Herkkä hermostoni lepää juuri tällaisessa ympäristössä, missä ärsykkeitä ei ole ollenkaan. On tilaa liikkua ja hengittää. On ihanaa päästää koira ulos vapaaksi. Pysymme omilla mailla. Täällä on hyvä koirien hömpöttää.

Isommat koirat Nessa ja Muumi pulahtavat aina välillä järveen (ja ojiin). Tavoitteena on käydä joka päivä lenkillä metsässä lähimaastossa. Katsotaan rohjetaanko myös telttailemaan yksi yö. Lapset puoltavat ajatusta. Minua mietityttää karhut, ilvekset ja muut metsän eläimet. Tykkäsin kyllä lapsena itsekin telttailla. Olen koko ajan enemmän innoissani luontoharrastuksesta, joten luulen, että telttakin pitää kaivaa taas käyttöön.

On mahtavaa, että lasten koulussa syyslomaa on kokonainen viikko. Olen oppinyt odottamaan tätä ruskan täyteistä tauon paikkaa. Koen, että huiliviikko syksyn keskellä on hyväksi myös lapsille. 

Ja viikko on vasta alussa! Ihanaa lomaa kaikille sitä viettäville!  

Sienestämässä vihdoin

Olen haaveillut sienestämisestä jo pari vuotta. Luontointoilijaksi, joka työkseen pelaa kasvien kanssa päivittäin olen armottoman onneton sienten kanssa. Lähipiiristä ei ole oikein löytynyt sellaista, joka opettaisi ja jaksaisi lähteä mukaan tarpomaan. Mutta nyt löytyi! Ja vielä kaksi kappalein. 

Viikonlopun keli oli kuulas, Lohjan harjuiset maisemat kutsuvia ja metsä pullollaan suppilovahveroita, vaikka kovin on kuulutettu miten huono sienivuosi nyt on. Kyllä meillä kolmella korit täyttyivät mukavasti. Keräsin myös lampaankääpiä ja tatteja. Kaveri varmisti etten myrkytä kotipuolessa ketään. 

Sienestämiseen jää helposti koukkuun. Huomasin tämän jo ensimmäisellä kerralla. Rakastan keräämistä ja luontoa, joten arvasin tämän kyllä jo ennestään minun jutukseni. Sieniä on paljon kivempi kerätä kuin vaikka mustikoita. Ei tarvitse kökkiä niin paljon, tulee käveltyä enemmän ja maisemistakin ehtii nauttia. 

Ehkä parasta oli kuitenkin se, että oli aikaa. Oli aikaa jutella, kulkea rauhassa ja olla läsnä. Itselle ja muille. Ehkä se korostui, koska olen tavannut ystäväni töiden kautta. Sellaisten työn, jossa painetaan tukka putkella, kannetaan kerrastalon painoista vastuuta ja puserretaan järjettömiä tuloksia. Toisaalta, oli mahtavaa huomata, että myös sellaisessa työssä ehtii kohdata toisen ihmisen niin hyvin, että on kivaa painella myös sieneen yhdessä. Ei tarvetta katsoa kelloa. Kunhan osaa suunnata takaisin lähtöpisteeseen, se riitti. Mukana oli tietysti kahvit ja eväät, jotka nautittiin kallion harjalla auringon paistaessa kasvoille. 

En ole mitenkään villinä sieniin. Nautin keräämisestä enemmän kuin syömisestä. Onnistuin kuitenkin tekemään tosi hyvän piirakan suppilovahveroista (joista käytin jokaisen keräämäni). Pohjassa maistui voi ja porkkana, täytteessä pinjansiemenet, parmesaani, timjami ja rosmariini. Erittäin onnistunut kokeilu. Isot valkoiset ajattelin pilkkoa risottoon. Katsotaan mitä siitä tulee. 

Sienireissun ajoitus oli täydellinen, koska seuraavana päivänä oli tiedossa vieraita. Toivoin saavani saalista sen verran, että saan piirakan pyöräytettyä. Aika täydellistä!

 

Ehkä rohkenen mennä sieneen myös yksin koirareissulla. Aloitan helpoista kuten tateista ja suppilovahveroista. Haluan löytää syksyn aikana vielä muutaman kanttarellin. Mustatorvisieni olisi jo melko komeaa! Mitä te olette saaneet, onko sienivuosi todella niin huono mitä on mainostettu? Meillä ainakin oli hyvä tuuri.

Ihanaa viikon alkua! Muistakaa mennä luontoon. Siellä on aika täydellistä juuri nyt. 

Kauanko kesti saada perhosia pihaan?

Perhospuutarha on monen unelma. Siivekkäiden seuraaminen on levollista ja ihanaa puuhaa. Perhoset ovat kauneutensa takia syystäkin tavoiteltava lisä pihaan. Minulla oli jo 10 vuotta sitten tavoitteena lisätä perhosten lisäksi pölyttäjien määrää. Olen tosi kiinnostunut ekologiasta ja luonnon monimuotoisuudesta. Oli kiva ajatella, että omalla pihalla voisi tehdä suuren ekoteon. Perhosten määrä on nimittäin koko ajan laskussa.

En ollut kovin tavoitteellinen eri lajien suhteen. Siirsin pienen alun nokkosta tontin laidalle missä se on saanut kehittyä isoksi pöheiköksi. Tämä tuntuu ihmetyttävän monia. Nokkonen on kuitenkin yksi parhaista kasveista, jolla  houkutella useamman perhoslajin toukkia. En usko, että oli sattumaa, että juuri nokkos- ja amiraaliperhosten määrä lähti ensimmäisenä kasvuun. Niitä on yhä selkeästi eniten.

Nokkosen lisäksi varasin mesikasveja perhosille ja perustin suuria perennapenkkejä. Tuskin on sattumaa sekään, että perhosia on aina eniten kahdessa suurimmassa istutuksessa, jotka ovat aurinkoisella ja suojaisalla paikalla. Kaunopunahatuissa on aina ruuhkaa. Iisoppi ja jättiverbena ovat myös hyviä. Paras on kuitenkin mirrinminttu ainakin meidän pihalla. Mesikasveja on meillä perennapenkeissä, ruukkupuutarhassa ja keittiöpuutarhassa. Ruohosipuli saa kasvaa puhtaasti koristekasvina ja perhosten ilona. Yrtit päästän aina kukintavaiheeseen, sillä perhoset pitävät niistä. 

Sanoisin, että meni noin 3–4 vuotta ennen kuin alkoi tuntua, että kylläpä perhosia on paljon! Nopeasti tai yhdellä mesikasvipenkillä tähän ei ole päästy. Perhosten kanssa samassa suhteessa kasvoi erityisesti kimalaisten määrä. Pihassa käy melkoinen surina koko ajan. 

 

Jos olet kiinnostunut perustamaan oman perhospuutarhan, lue vinkit artikkelista, jonka kirjoitin Versoilevan sivuille. Kuuntele aiheesta myös uusin podcast, jonka teimme Hernepensaskujanteen Johannan kanssa. Toivottavasti mahdollisimman moni teistä innostuu aiheesta. Täytetään kesä perhosilla!

Aamukahvilla (+alennuskoodi)

yhteistyö: North Outdoor

Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän kaipaan tilaa ympärilleni. Paikan missä riittää happea, metsää ja maisemia. Paikan missä ei ole katuvaloja, lähimpään kauppaan on kilometrejä ja kotiinkuljetus silkkaa utopiaa. Vaikka asummekin monella mittapuulla landella, ei vielä landempi olisi ollenkaan hullumpi ajatus. On ollut hämmästyttävää huomata miten lapsuuden ja nuoruuden aikainen levoton mieleni on talttunut ajan kanssa. Kun aiemmin tempoilin aina joka suuntaan kaikkien hyvältä kuulostavien vaihtoehtojen perään, osaan nykyään valita ne kaikkein tärkeimmät. Ja yksi niistä tärkeimmistä on nykyään metsä. Ja se, että voin liikkua.

Vaikka käyn metsässä lähes päivittäin, eivät lenkit enää ole kovin pitkiä. Hengittelen, tallustan ja venyttelen. Nessa hoitaa samalla oman lenkkinsä. Synnynnäinen geenivirhe pitää huolen siitä, että liikunta ei ole aina itsestäänselvyys, metsä ei ole aina itsestäänselvyys. Metsä toimii fysioterapiana ja hoitaa samalla mieltä. Eikö sillä ole tutkitustikin myös verenpainetta alentava vaikutus?

Olen aina viihtynyt vaatteissa, jotka tuntuvat hyvältä. Aistiyliherkän päällä mikään ei saa hangata, kutittaa tai puristaa. Arvostan hyviä leikkauksia, hengittäviä luonnonkuituja ja sitä, että vaatteet toimivat. Metsälenkillä päällä on useimmiten suomalaisen North Outdoorin merinovillavaatteita. Ne toimivat ympäri vuoden.  

Nämä kuvat on otettu aamulenkiltä. Sisko raahautui mukaan seitsemältä aamulla, jotta näimme auringonnousun. Mukana oli kahvia termarissa ja aamupala. Ympärillä tuoksui suo ja alla oli liukas pitkospuu.

Tämä suo on meidän Nessan mielen maisema. Missään muualla se ei juokse niin tuulispäänä ja vapaana. Olen alkanut arvostaa tätä suomalaista erämaata. Jos en hetkeen käy täällä, alan kaivata sen tuoksua. Myös Haukkelson herkeää levottomaksi, jos se ei pääse tänne. 

Postauksessa minun päälläni on North Outdoorin METSO vetoketjupoolo ja ruosteen sävyinen KULO pipo. Molemmat on valmistettu Suomessa. Merkki on kokenut omistajan vaihdoksen myötä täydellisen muodonmuutoksen. Mallistosta löytyy ihania kerrastoja, neuleita, villapaitoja, asusteita ja sukkia. Merkki on hinta-laatu-suhteeltaan erinomainen. Ja mikä sen kivempaa, sain teillekin alennuskoodin North Outdoorin nettikauppaan. Kirjoita koodi KATI15 ja saat 15% alennuksen vaatteista. Koodi on voimassa 28.10 saakka.

North Outdoorin uusi mallisto on esittelyssä kokonaisuudessaan tulevan viikonlopun I LOVE ME-messuilla. Sain arvottavaksi teille kahden lipun paketin. Jätä viesti, jos haluat osallistua messuille ja voittaa liput. Arvonta päättyy keskiviikkona 17.10 klo 24. 

Ihanaa sunnuntaita!

EDIT: ARVONTA ON PÄÄTTYNYT. LIPUT VOITTI BLOGIN PUOLELTA EEVAM. KIITOS OSALLISTUNEILLE!