Kukkia ja käsitöitä

Kummasti tuo syksyn läheneminen saa kodin tuntumaan ihan eri tavalla kutsuvalta. Kukkia ihastellaan lähinnä maljajoissa ja ajatukset ovat siirtyneet kummasti käsitöihin, leivontaan ja villasukkiin. Syksy on kyllä aivan ihanaa aikaa, kun siitä osaa ottaa kaiken irti. Piha näyttää kypsältä ja kauniilta. Värit oikein vyöryvät sisälle. Alkusyksy on juuri se aika, jolloin puutarhanäkymät ovat sisältä käsin parhaimmillaan. 

Työn alla oleva Suuri Kepparikirja on pitänyt kiireisenä. On ollut ihana haastaa itseään uudella alalla. Onneksi en tee kirjaa yksin vaan äitini kanssa. Kangasta on leikattu metritolkulla, kun kaavoja on testattu. Aivoja tuuletetaan koiralenkeillä. Juuri sopiva yhdistelmä. 

Täysin ei seepra raidoistaan pääse. Vaikka tahti on ollut miten tiivis, olen ehtinyt kerätä kukkia kimppuja ja asetelmia varten pihalta ja tienvarsilta, kun olemme kuvanneet heppoja. Työhuoneen pöydällä on ollut jos jonkin näköistä kimppua kesän varrella. Mikään ei kuitenkaan voita loppukesän daalia-asetelmia. Voiko kauniimpia olla?

Ihanan kirpeää torstaita! Nyt on ulkoilukelit parhaimmillaan! 

Terveisiä Tallinnasta!

Kävin päiväreissulla Tallinnassa ihmettelemässä naapurimaata. Viime visiitistä on kulunut 7 vuotta joten ihmeteltävää riitti. Samaan aikaan kaupunki oli täysin tuttu, mutta täysin vieras. Tallinna rakentuu hurjaa vauhtia ja suuria taloja oli noussut valtavasti. Se mikä yllätti myös, oli turistien määrä. Kaikkialla oli ihmisiä valtavasti.

Tuntuu tosi etuoikeutetulta, että Tallinnassa voi piipahtaa päiväseltään. Päiväristeily riittää hyvin kahviloissa haahuilemiseen ja Vanhan Kaupungin ihmettelemiseen. Niiden lisäksi ehdin kiertää kaikki suurimmat käsityökaupat. Reissu oli siis oikein onnistunut. Oli kohde mikä hyvänsä niin liian täyteen sitä ei kannata änkää. Muuten kaikesta tulee stressinsekaista suorittamista.

Vaikka Vanhan kaupungin on nähnyt lukemattomia kertoja, on sinne aina mentävä siitä huolimatta. Vanhat talot, kukkamarketti ja kahvilat on nähtävä yhä uudestaan. Ja ne ovet! Niitä on bongailtava joka kerta. Kahvilat ovat minusta Tallinnan parasta antia. Niitä on niin paljon, että aina onnistuu löytämään kyllin rauhallisen paikan. Ja ihania leivonnaisia löytyy jokaisesta. 

Jos innostuit kuulemaan lisää Tallinnan käsityökaupoista, niin klikkaa itsesi Hirnuvillan blogiin. Kirjoitin sinne postauksen kierroksesta, joka Tallinnassa kannattaa tehdä. Löydät nimet, osoitteet ja kulkupelit millä pääsee. Kankaiden, lankojen ja muiden tarvikkeiden hinnat ovat yhä huomattavasti halvempia kuin Suomessa, jos tiedät minne suunnata.

Ihanaa viikon alkua!

Käsityöterveiset

Helteiset kesäterveiset Savosta. Täällä on aurinko läkättänyt, ompelukone surissut ja lankakerä kulunut poikineen. Valmistaudun äitini kanssa keppihevostapahtumaan ja olemme kesäpuhteiksi valmistaneet vinon pinon myytävää. Tilanteessa ei sinänsä ole mitään poikkeavaa, koska teemme aina käsitöitä yhdessä, kun olen käymässä täällä. Valikoima on vaan tällä reissulla ollut hieman suppeampi. 

Löysimme BookBeatin ja homma on sujunut joutuisaan, kun taustalla pyörii dekkari. Menossa on jo toinen Camilla Läckbergin kirja. Koukutuin palveluun välittömästi. Jatkossa teen taatusti kaikki kuvitustyöt ja kuvankäsittelyt kirjan tahdissa. Oletteko te kokeilleet vastaavia palveluita? Otan mielelläni vastaan vinkkejä hyvistä kirjoista.

Vanhempieni vaalean kuulas talo kutsuu joka kesä keräämään kimpun jos toisenkin. Puutarhan kasvit ja tienpientareet tarjovat tällä hetkellä hyvin leikkomateriaaleja. Täällä on maitohorsmia ja päivänkakkaroita silmänkantamattomiin. Ihan parasta tälläiselle nostalgiaintoilijalle. 

Helteisimpinä hetkinä on ollut ihana karata järvelle veneilemään. Joko tämän voi julistaa parhaaksi kesäksi ikinä?

Aurinkoista tiistaita!

Ikioma nettikauppa

Täällä ollaan taas jännän äärellä. Avasin nimittäin eilen nettikaupan. Täällä on kuulkaas naurettu ja itketty matkalla kohti lopputulosta. Ihan jokainen askel on jännittänyt kaupan asetuksista liimakankaan ostoon. Nyt en voi kuin huokaista. Tästä se sitten lähtee.

Moni pitkään blogiani lukenut tuntee rakkauteni DIY-juttuja ja käsitöitä kohtaan. Homma tulee suorana perintönä vanhemmiltani, ja lomat kuluvat iloisesti äidin kanssa väkertäen. Ja siitä tämä kaikki oikeastaan lähti. Olemme jo jonkun vuoden miettineet äitini kanssa käsityötä, jonka ympärille voisi tehdä nettikaupan. Ja niin koko kolme polvea hurahti keppihevosiin. Tyttäreni ratsastamiseen ja me äitini kanssa valmistamiseen. Hieman käymme vielä keskustelua siitä montako hevosta voi tyttären omassa tallissa olla. Se on kuitenkin selvää, että innokas apulainen ja mielipiteiden antaja on hyvin lähellä. 

Hirnuvilla tekee erityisesti harrastamiseen ja kilpailuun soveltuvia keppihevosia. Mikään ei estä myöskään leikkimistä niillä. Jokainen keppari on uniikki. Ja katsokaa nyt miten suloisia nämä ovat. Olen oikeastaan tosi onnellinen, että näitä jää meille kotiinkin. 

En tiedä kuinka moni miettii, onko puutarha taaksejäänyttä elämää. Ei se ole, voin vakuuttaa. Oma yritys on aina tuonut kaipaamaani vaihtelua ja joustavuutta. Nettikauppa ja kepparit elävät omaa elämäänsä, ja puutarhaan liittyvät työni soljuvat iloisesti vieressä. En usko, että olen ainoa, joka on haaveillut omasta nettikaupasta, kesäkahvilasta tai kirpparista. Haluan tarttua tällaisiin unelmiin kaksin käsin ja elää niitä joka sekunti. Mikään ei ole mahtavampaa kuin elää elämäänsä juuri niin kuin haluaa täydestä sydämestä. Uskon, että teen nettikaupan perustamisesta vielä oman postauksen. Tiedän, että teitä haaveilijoita on monia. Hyvä niin!

Hirnuvillan työhuone muuttui kevään korvilla iloisen keltaiseksi. Tyttäreni viihtyy hyvin värikkäässä  huoneessa. Vino pino keppareitakaan ei tietysti haittaa. Täällä on mukava istua. Kuppi kahvia, käsitöitä ja vaimea radion pulina. Ihan parasta juuri silloin, kun kaipaan hieman seesteisempiä työpäiviä. 

Nettikauppa on syntynyt pitkälti hartiavoimin. Se on ihan uutukainen ja täysin uusi juttu minulle. Arvostan jos vinkkaatte, jos siellä ei joku toimi niin kuin pitää. Yhtä lailla arvostan jokaista suositusta keppareita harrastaville tuttaville, ystäville ja sukulaisille. Jokainen myytävä keppihevonen on askel eteenpäin. 

Hirnuvillan löydät myös instasta ja facesta. Tykkäilkää niin saamme Hirnuvillan maailman kartalle.

Myytävät keppihevoset löydät täältä 
Keppihevosen varusteet löydät täältä. 
Kirjamme - Suuri Kepparikirja - löydät täältä

Aurinkoista ja unelmien täyteistä sunnuntaita!

jättineulepeitto

Joulun käsityö oli kaiken kiireen keskellä nopeasti valmistuva jättineulepeitto. Langat ovat odotelleet kutojaansa jo vuoden verran äitini luona. Meillä on aina yhteisiä käsityöprojekteja, ja lankakasa pääsi jotenkin unohtumaan muiden käsitöiden viedessä mennessään.

Halusin peitosta reilun sylipeiton, jota voisi pitää lämmikkeenä kotona töitä tehdessä. 24 silmukalla peitosta tuli 120 x 120. Äitini kokeili ensimmäisen version käsin kutoen niin, että silmukat oli pujotettu käsivarsiin. Lopputulos oli selkeästi löysempi kuin harjanvarsilla kuvan kudottu peitto. Harjoituslangaksi tilasimme jonkun edullisen sekoitelangan. Minusta tällä oli kätevä aloittaa. Myös fleece olisi hyvä vaihtoehto ensimmäiseksi kokeiluksi. Nyt uskaltaisin tilata jo kalliimman merinolangan projektia varten. Peiton kutomiseen kului noin kolmisen tuntia.

Kun peitto kotiutui aiheutti se hienoisen lumipalloefektin. Tiedättehän... ensin verhot ja päiväpeitto vaihtoon, pari uutta koristetyynyä ja tuoksukynttilät tunnelman mukaan. Meillä on ajan kanssa vaihtuneet melkein kaikki matot ja tyynyt Svaneforsin tekstiileihin. Siitä on hiljalleen tullut lempimerkkini.

Aurinkoista viikonloppua! Se on ihan juuri uusi vuosi.

Tupsuheijastimet

Valon määrän vähetessä olen aina huolissani siitä, onko lapsilla riittävästi heijastimia. Yritän keksiä heijastimen paikkoja muuallekin kuin käsivarteen. Erityisesti selkäpuolelle niillä on aina lisätarvetta. Tein hauskat tupsuheijastimet lasten reppuihin.

Tämän DIY-jutun alkuperäinen ohje on Ruususuu ja huvikumpu-blogista. Linkistä näet miten Anni omansa toteutti. Tähän askarteluun et tarvitse kuin muutaman materiaalin. Lenksut otin vanhoista avaimenperistä, mutta niitä myydään myös askarteluliikkeissä.

Heijastinkangasarkki on 20x30 kokoa. Arkista sai neljä suikaletta.  

Hapsuta suikaleet. Kierrä lanka lenksun läpi ja pujota lankojen päät helmen / helmien läpi. Tupsua vasten kannattaa laittaa iso helmi, niin lopputulos on siistimmän näköinen. Kierrä hapsutettu suikale langan ympärille. Käytin kuumaliimatippoja väliin. Lopputulos on silloin kestävämpi. 

Meillä tupsut korvasivat repun vetolenkit. Tytär tykkäsi lopputuloksesta tosi paljon. Kiersin lenksun myös pojan takin taskun vetoketjun vetimeen. Nämä pysyvät aktiivisella lapsella paremmin kuin hakaneulalla kiinnitettävät heijastimet.

Lyhyt heijastin ei jää myöskään kiinni mihinkään helposti, muttu tupsu keikkuu silti lapsen liikkeen muukaan. Tämä on autoilijan huomion kannalta tärkeää. 

Jos autoilet, annathan lapsille tietä. Ja muistathan, että lapsi ei huomioi liikennettä vielä aikuisen tavoin. 

Mukavaa viikonloppua!