Perhospuutarha on monen unelma. Siivekkäiden seuraaminen on levollista ja ihanaa puuhaa. Perhoset ovat kauneutensa takia syystäkin tavoiteltava lisä pihaan. Minulla oli jo 10 vuotta sitten tavoitteena lisätä perhosten lisäksi pölyttäjien määrää. Olen tosi kiinnostunut ekologiasta ja luonnon monimuotoisuudesta. Oli kiva ajatella, että omalla pihalla voisi tehdä suuren ekoteon. Perhosten määrä on nimittäin koko ajan laskussa.
En ollut kovin tavoitteellinen eri lajien suhteen. Siirsin pienen alun nokkosta tontin laidalle missä se on saanut kehittyä isoksi pöheiköksi. Tämä tuntuu ihmetyttävän monia. Nokkonen on kuitenkin yksi parhaista kasveista, jolla houkutella useamman perhoslajin toukkia. En usko, että oli sattumaa, että juuri nokkos- ja amiraaliperhosten määrä lähti ensimmäisenä kasvuun. Niitä on yhä selkeästi eniten.
Nokkosen lisäksi varasin mesikasveja perhosille ja perustin suuria perennapenkkejä. Tuskin on sattumaa sekään, että perhosia on aina eniten kahdessa suurimmassa istutuksessa, jotka ovat aurinkoisella ja suojaisalla paikalla. Kaunopunahatuissa on aina ruuhkaa. Iisoppi ja jättiverbena ovat myös hyviä. Paras on kuitenkin mirrinminttu ainakin meidän pihalla. Mesikasveja on meillä perennapenkeissä, ruukkupuutarhassa ja keittiöpuutarhassa. Ruohosipuli saa kasvaa puhtaasti koristekasvina ja perhosten ilona. Yrtit päästän aina kukintavaiheeseen, sillä perhoset pitävät niistä.
Sanoisin, että meni noin 3–4 vuotta ennen kuin alkoi tuntua, että kylläpä perhosia on paljon! Nopeasti tai yhdellä mesikasvipenkillä tähän ei ole päästy. Perhosten kanssa samassa suhteessa kasvoi erityisesti kimalaisten määrä. Pihassa käy melkoinen surina koko ajan.
Jos olet kiinnostunut perustamaan oman perhospuutarhan, lue vinkit artikkelista, jonka kirjoitin Versoilevan sivuille. Kuuntele aiheesta myös uusin podcast, jonka teimme Hernepensaskujanteen Johannan kanssa. Toivottavasti mahdollisimman moni teistä innostuu aiheesta. Täytetään kesä perhosilla!
