Kukkivat puut - kevät tule jo!

Tähän aikaan vuodesta kukkivat puut valtaavat mieleni. Kevätkaipuussa omenapuut ovat parasta mitä mieleen tulee. Siitä tämä hullutus joku vuosi sitten lähti. 

Yksi pihan parhaista asioista tänne muutettaessa olivat 2 huonokuntoista omenapuuta ja kriikuna. Puut olivat vanhoja, mutta ne ovat hoidolla yhä pystyssä 13 vuoden jälkeen. Pari vuotta tasaista leikkuuta ja hoitoa - ja se kukinta! Olisin voinut pyörtyä. Puut yllättivät täysin. Ja yllättävät yhä, joka kevät. 

Pihaa raivatessa on löytyi tilaa myös uusille puille. Toisin sanoen 3 hapankirsikalle, 2 rusokirsikalle, 3 suklaakirsikalle, 3 purppurakoristeomenapuulle, päärynälle, 2 luumulle ja pilvikirsikalle. Istutuksesta on aikaa 1–4 vuotta puusta riippuen. Joka kevät kukinta on komeampi.

Koko piha on yhtä kukkapilveä toukokuun lopussa. Ei ihme, että touko-kesäkuun vaihde on nykyään suosikkiaikani puutarhassa. Olo on kieltämättä hieman tyhjä, kun puiden kukinta loppuu.

Kukkiviin puihin ei voi mielestäni satsata liikaa. Meillä niitä on niin paljon kuin pihaan suinkin mahtuu. Rakastan kukintaa, tuoksua ja terälehtien kuorruttamaa nurmikkoa. Parasta!

Tätä kohti mennään. Tämä epätalvi on ollut niin hämmentävä, että uskon kevään olevan jo ihan kulman takana. Ei mene kauaakaan, kun pihahommat ovat yhtä juhlaa.

Jos kevätkaipuu painaa sinuakin, kuuntele Puhetta puutarhasta-podcastin puutarhakirjasuositukset. Nyt on juuri oikea aika niille. Artikkelin aiheesta voit lukea Versoilevan sivuilta. 

Toukokuuta odotellessa!

Pikkusyyreni mahtuu minne vain

Jaksan joka kerta olla yhtä innoissani siitä, kun varjoon istutettu rungollinen syreeni aloittaa kukintansa, kun muut pensaat jo lopettelevat. Varjossa pikku puu myös kukkii pidempään. Syreeni on pärjännyt hyvin vierasmökin kupeessa, joka langettaa syreenin ylle ison varjon suurimmaksi osan päivästä.

Pienet rungolliset pensaat näyttävät puilta, mutta ovat kokonsa puolesta täydellisiä lähes minne vain. Nämä ovat siitäkin käteviä, että kun pihan puulimitti on tullut (jo aika päivää sitten) täyteen, voi rungollisia pensaita istuttaa kukkapenkkeihin. Koska puita vaan on niin ihana ostaa. 

Näen tässä kyllä melkoisen ansan vaaran. Hyvin mahdollista, että päädyn miinoittamaan kaikki pihan kukkapenkit erilaisilla vartetuilla pensailla - erityisesti syreeneillä. Hyvästi rytmittelyt ja tilan vaihtelut, kun tasapäistän kaikki istutukset niin, että kukkien yllä kohoilevat pensaat kuin suuret ukkolaukat konsanaan.

Siihen onneksi matkaa vielä. Nyt nautin tästä kukinnasta.

Hakuropaju - puutarhani kysytyin kasvi

Pikkuinen paju 'Hakuro Nishiki' tuntuu herättävän kysymyksiä vuodesta toiseen. Saan siitä joka kasvukausi kysymyksiä meiliini ja blogiini. Se hämmästyttää myös somen kuvissa muutenkin, kun sattuu vilahtamaan jossakin. Erityisesti sen valkoinen olemus ihastuttaa. Tällainen se on heinäkuusta eteenpäin. Kesän edetessä paju muuttuu koko ajan valkoisemmaksi. 

Hakuropajusta sanotaan, että se ei menesty meidän lakeuksilla. Oma pihani on 1b-vyöhykkeellä, ja täällä pikkupuu on kukoistanut jo viisi vuotta. En ole suojannut sitä koskaan mitenkään. Vahdin ainoastaan lumimassaa, joka kertyy sen päälle. Latvus alkaa silloin taipua ja painua uhkaavasti. 

Hakuron voi istuttaa suoraan maahan tai ruukkuun. Silloin se pitää talvettaa kellarissa, jotta juuristo ei palellu. Paras keino saada se viihtymään, on suojaisan paikan valinta. Koko keskipihassamme on runsasravintenen multamaa, joten kasvualusta puulla on viimeisen päälle. Puuta suojaa kahdelta sivulta rakennukset ja kolmannelta metsikön reuna. Neljännellä sivulla, aivan puun vieressä on suuri katsurapensas, joka on tuo reilusti lisäsuojaa. Tällaisella paikalla minä olen saanut sen menestymään. Varaa siis reilusti multaa ja valitse paikka tarkoin. Meillä pajulle on tarjolla aurinkoa koko päivä, mutta paahteinen paikka ei ole. Hyvin ideaali sijainti mille tahansa aralle kasville. 

Hakuropaju ei ole kallis. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Hakuropajua on ainakin Tahvosten valikoimassa. Taimiston kasveja myydään laajalti monissa puutarhamyymälöissä. 

Aurinkoista viikon jatkoa!

Puu kuin morsian

Koko naapurusto on ollut yhtä valkoista pilveä, kun prunus-suvun puut ovat kukkineet poikkeuksellisen upeasti. Oma vanha kriikunakin herkesi kukoistavaan välivuoden jälkeen. Puu on täynnä pieniä karvaisen näköisiä kukintoja. Täysin se ei vedä vertoja maailman kauneimmalle puulle, mutta upea näky se on tämäkin!

Meidän kriikuna kasvaa tontin laidalla melko varjossa kaverinaan jättimäinen tuija ja alppiruusut. Kerran vuodessa se muistuttaa olemassaolostaan pihan kauneimpana näkynä. Omenapuiden antaessa odottaa, on kriikunaa ollut ihanaa ihastella.

Kukkivat puut ovat naapuruston viihtyvyyden kannalta merkittävä tekijä. Ne kun näkyvät kauaksi omistakin nurkista. Meidän pieni kylä on ihanaa katsottavaa tähän aikaan vuodesta. Jos kesä pitäisi pysäyttää johonkin kohtaan, osuisi oma valintani puiden kukintaan. Mikään ei ole ihanampaa kuin valkoinen hörsöpilvi, joka on niin sankka, että taivasta tuskin erottaa.

Ihanaa tiistaita!

Kevään kaunein näkymä

Ulkona on juuri nyt käsittämättömän kaunista. Kukkivat puut ovat kevään näyttävin kohokohta, kun tuhannet pikkukukat helähtävät kerralla auki. Tuntuu, että joka puolella kukkii, koska suuret puut näkyvät kaikkialle. 

Rakastan tätä näkymää puiden lomasta keittiöpuutarhaan. Yksi helpotuksen syistä lienee se, että tämä oli rikkaisin osa pihaamme. Nyt kun omenapuut on leikattu, marjatarha suitsittu katteella rikattomaksi ja isoa osaa pinta-alasta peittää keittiöpuutarha sorapintoineen ei voi kuin huokaista. 

Omenapuiden alle istutetut kärhö ja ruusunätkemät näyttävät selviinneen talvesta. Versoja ja silmuja on valtavasti. On hämmentävää miten suuriksi köynnökset kesässä ehtivät. 

Yhtään ei keväisen iloista mieltä haittaa myöskään se, että aurinko taitaa helliä tänään vapaapäiväläistä. Eilen ostetut pikkupuut ja uudet pensaat odottava istuttajaansa. 

Ei muuta kuin ulos ja hommiin!

Kaksin kaunihimpi

Olen ennenkin hehkuttanut herttavuorenkilpeä, joka on monen inhokki. Huonosti hoidettuna se onkin melkoinen rumilus. Kun pitkä rivi vuorenkilpiä on kukassa samaan aikaan omenapuiden kanssa, tuntuu siltä kuin koko puutarha kukkisi. Siinä on jotain sykähdyttävää varsinkin illansuussa.

Loistavien kasviparien miettiminen ei ole yksinkertaisin homma. Kukinnan ajoitusta ja niiden lumovoiman tehostumista parina kannattaa kuitenkin miettiä. Vaatimattomampikin kasvi saattaa nousta silloin ihan uuteen arvoon.

Tämä kaksikko ei tosin ole minun aikaansaannostani. Nämä kaksi olivat niitä harvoja kasveja mitä pihaan on istutettu jo ennen minua. Muuten en olisi näistä varmaan ikinä innostunut. Onneksi en repinyt vuorenkilpiä pois heti alkuunsa. Tämä on nimittäin yksi vuoden odotetuimpia kukka-aaltoja nykyään.

Päivästä on tulossa täydellinen. Aurinkoista viikonloppua!

Win some lose some

Tohdin aina epäillä kummallisen talven aikana kasvien vointia. Ja syystä. Kun pakkanen jäädyttää lumettoman maan tammikuussa, tietää se takuuvarmoja vahinkoja kasveille. Myös niiden kestävimpien kasvien juuristot ovat vaarassa tuhoutua.  Vaikka kevät kukkii ja vihertää, on myös jopa hieman yllättäviä  vahinkoja nähtävillä. Tällaiset kirpaisevat ja harmittavat, koska osa kasveista on ollut minulla ihan pihaprojektin alusta. Vaikka koristeheinien menetys tympäisee, ei se yllätä. Ne on menetetty niin moneen kertaan, että en jaksa niitä surra. 

Menetettyjen joukossa on esimerkiksi keltakirjokanukoita, pensasmustikoita ja pari angervoa. Sen sijaan aremmat hakuropaju, katsura, ruusuherukka ja viiniköynnös näyttävät porskuttavan eloisasti. Myös iso osa tulppaaneista tuntuu kovin lyhytvartisilta ja kukinnot pienemmiltä. Monta vuotta vanhat tulppaanit tuppaavat taantumaan, mutta joukossa on myös niitä ihan uusia. 

Särkyneitäsydämiä minulla kasvaa jopa viidessä paikassa. Nyt osa näistä varmoista maatiaisperennoista on mennyttä. Onneksi suurin osa niistä talvehti hyvin. Nämä valtavat särkyneidensydämien pehkot ovat olleet minulla vuosia ja niistä on tullut rakkaita. Ehdottomasti  yksi minun kevääni odotetuimpia kaunottaria. 

Puutarhan pito ja varsinkin harvinaisuuksien harrastaminen on hienoista uhkapeliä, jonka kuka tahansa tiedostaa. Onneksi suurin osa selviytyy aina. Huomaahan sen pihastakin joka niin komeasti kukkii jo nyt.

Toivotaan lempeitä ja lämpimiä sateita viikonlopulle!

Laakeripuiden kevät ja mullanvaihto

Olen kertonut aiemmin talvettavani laakeripuita. Niitä on yhteensä kolme kappaletta ja ne viettävät talvensa meidän pihamökissämme. Valoisa paikka ikkunalla ja kymmenen asteen lämpötila ovat hyvinvoinnin salaisuus. Vettä lorautin kerran tai kahdesti kuussa. Miten nyt satuin muistamaan. 

GreenCaren vinkkien mukaan huhtikuun ensimmäiset viikot ovat parasta mullanvaihtoaikaa. Kuun alkuun minäkin projektin ajoitin. Valitsin näille viime kesänä reilunkokoiset ruukut, jotta niitä ei tarvitse pariin ensimmäiseen vuoteen vaihtaa. Annoin laakeripuiden olla paikallaan. Kaivoin sen verran vanhaa multaa pois minkä juuristoa häiritsemättä helposti sain. Tilalle lisäsin GreenCaren Puutarhan KESÄ kesäkukkamultaa, mitä laakeripuilla oli jo viime vuonnakin. Kuumalla parvekkeella mullan kastelukiteet tulevat enemmän kuin tarpeeseen. Hyötymikrobit puolestaan lisäävät puiden vastustuskykyä ja hyvinvointia. Mullanvaihdon yhteydessä on hyvä saksia laakeripuun kuivat oksat pois, joita kertyy latvuston sisälle. Näppäränä keräsin lehdet talteen ja kiikutin keittiöön. 

Kyllä tuli siistit.  Tule jo kesä ja parvekekausi!

*Postaus tehty yhteistyössä GreenCaren kanssa*