Kasvata pistokkaista

Taimimyymälöiden pistokasrepertuaari on juuri nyt parhaimmillaan. Minä metsästän pelargoneja, verenpisaroita ja kerrattuja petunioita. Ensimmäinen kasvatuskokemus ei ollut paras mahdollinen, kun en tajunnut latvoa petunioita. Olisipa ollut netissä ohjeet! Ja nyt itseasiassa on. Nimittäin Versoilevan sivuilla on uusi artikkeli, johon kirjoitin täsmäohjeet pikku taimien kasvatukseen. 

Homma on varsin helppoa ja kivaa, kun pääsee jujulle. Parasta on se, että saa seurata kasvua lähes alusta asti, mutta kylvö ja koulinta jäävät väliin. Pistokkaat ovat tomeria pikku taimia, joita on mukava käsitellä. Jos pelakuita hommaa, voi ostaa vaikka vain yhden tai kaksi. Suurempien istutusten ja amppelikasvien taimia suosittelen ostamaan kerralla reilusti enemmän.

Kuuntele myös uusin Puhetta puutarhasta -podcast, jossa minä ja Johanna lätisemme pistokkaiden ihanuudesta. Jo alkoi tuntua keväältä!

Aurinkoista tiistaita!

Paha poika voi olla unelmien täyttymys

Ainoa paha poika, johon olen ikinä kokenut suurta vetoa, on nukkatyräkki. Kaveri tunnetaan monilla muillakin hauskoilla nimillä, kuten Merimiehen syrjähyppy ja Tuhma poika. 

Olen himoinnut erityistä kookasta tuhmeliinia. Kasvi on harmistuttavan hidaskasvuinen ensimmäiset vuodet. Mutta niin vain kävi, että tarpeeksi kun toivoo, voi onni kävellä kotiovelle. Kirjaimellisesti. Tällä kertaa kaverin talutti uuteen kotiinsa naapurini Hilja, joka ei ollut erityisen viehättynyt nukkatyräkkiin. Se on jo iänkaiken vanha, monihaarainen ja yli 40 senttiä pitkä. Täydellinen.

Kasvin kauneus perustuu mielestäni sen järkyttävän rujoon ulkomuotoon. Kasvi on niin pahan näköinen, että se alkaa näyttää kauniilta. Tämän tyräkin varret näyttävät pystyynkuolleilta. Lehdet ovat ihanan suonekkaat ja kauniin vihreät. Nukkatyräkki on melko viuhka kaveri. Siitä sen nimikin tulee. Kasvi ampuu siemeniään myös naapuriruukkuihin. Ja juuri nämä pikkutyräkit ovat niin kauniita. Tästä se vaan sitten pahenee. Poikaset on helppo nostaa pikkulusikalla mullasta ja siirtää omaan ruukkuunsa. Kun maaliskuu saapuu, aion yrittää ottaa emosta latvapistokkaan. Uskon sen onnistuvat samoin kuin lännentyräkin kanssa. Ohjeet hommaan löytyy täältä. Kerron sitten miten kävi. 

Kuuntele myös Versoilevan uusin podcasti tyräkeistä. Jos olet yhtä ihastunut tyräkkeihin kuin minä, löytyy  aiheesta myös artikkeli Versoilevan sivuilta. Ihanaa viikon alkua!

Senecio - kauneimmat mehikasvit

Senecio-suvun kasvit on suosikkejani. Useamman kasvin verran harjoittelin, ennen kuin homma alkoi sujua. Olen muiltakin kuullut kasvin haastavuudesta. Vaikka loppupeleissä se on hyvin simppeliä. Ehkä liiankin simppeliä. Minä nimittäin ylihoidin kuolleiksi alkuun näitä.

Villakot sopivat täydellisesti muiden mehikasvien kaveriksi. Mehiruusun takana Senecio serpens 'Blue Chalk Sticks'.  Olen sijoittanut kaikki villakot kodin valoisimmille paikoille. Pöydän päällä on koukku lisävalolle. Sitä villakot selvästi talvella eniten kaipaavat. Paljon valoa, hyvin vähän vettä ja ei lannoitusta. Tällä olen päässyt pisimmälle. Kasvivalo ei pala koko ajan. Kukkaryhmän taustalla roikkuu helmivillakko, joka on myös hieman hankalan maineessa. Odotan niin kauan, että vihreät helmen menevät vähän ruttuun ja kastelen vasta sitten. Näin ne ovat pysyneet hyvin hengissä. 

Suomessa myytävien villakoiden haaste on mielestäni se, että suurimman osan lapuissa lukee pelkkä Senecio. Helmivillakko lienee se meillä tunnetuin näistä. En usko, että kaikilla villakoilla on vielä suomenkielistä nimeä. Yläpuolella on mielestäni Senecio cephalophorus, joka kukkii ensimmäistä kertaa. Sain otettua siitä latvapistokkaita, jotka ponnistivat hurjaan kasvuun kesällä. Sisällä ne eivät pärjäneet. Onneksi emokasvi voi hyvin. Se jopa kukkii!

Ja niin kukkii tämäkin villakko. Sillä on jännä tapa kasvaa. Se ikäänkuin ryömii ulos ruukusta. Kukat muistuttavat yllättäen Suomessa villinä kasvavan peltovillakon (Senecio vulgaris) kukkia. Samaa sukua kasvit toki ovat. Luulen, että tämä kasvi voisi olla Senecio serpens tai Senecio mandraliscae tai joku niiden jalostetummista lajikkeista. Vinkatkaa ihmeessä, jos teillä on varmistaa minulle lajeja. Olen näitä yrittänyt googlettaa.

Jos villakosta irtoaa pala, olen työntänyt sen suoraan multaa. Pistokas on lähtenyt joka kerta. Kesän aikana ne kasvavat vauhdilla ulkona. Luulen, että ostan näitä parvekekasveiksi keväällä ja monistan niistä muutaman lisää. 

Juttelimme Puhetta puutarhasta-podcastissa viherkasvien pistokkaista ja jaoimme vinkkejä puuhaan. Selkeämmät kuvalliset ohjeet löytyy Versoilevan artikkelista. Podin voit kuunnella suoraan alla olevasta soittimesta.  Ihanaa viikon jatkoa!

Kilpipiilean pistokkaat

Maaliskuu on mullanvaihtoaikaa parhaimmmillaan. Ohessa syntyy uusiin potteihin ja maljakoihin pistokkaita kuin itsestään ja vähän vahingossakin. 

Kilpipiilea on kiitollinen kasvi aloittaa viherkasviharrastus. Kuvan emokasvi kasvaa pihalla joka kesä. Kasvu on ulkosalla niin reipasta (muutenkin reippaalla kasvilla), että pistokkaita saa ottaa joka vuosi. Piilea jaetaan mullanvaihdon yhteydessä jakamalla juurakkoa. Valitsen aina vahvimpia pikkutaimia ja napsaisen ne irti. Pienemmät jätän emokasvin huomaan. On kivakin, että emokasvi ei ole pelkkä pitkä ranka vaan juurella on aina jotain kasvua. Näin kilpipiileasta tulee kesällä tuuheampi. 

Ronskiotteisen mullanvaihtajan käsissä napsahteli jonkun verran versojen latvoja. Kilpipiilea on niin hauska myös pienenä, että laitoin latvapistokkaat vesipulloihin. Olen oppinut, että lähes minkä tahansa viherkasvin voi laittaa maljakkoon tai multaan myös ilman juuria. Ei aikaakaan, kun kasvi on kasvattanut sellaiset itselleen. Kesän alussa siirrän pikkutaimet ruukkuihin ja vien ne parvekkeelle. 

Joko teillä on vaihdettu mullat?

Perusteltuja hankintoja

Pottiarmeija kasvaa kasvamistaan koulintojen ja uusien hankintojen myötä. Hommasin jo hetki sitten muutaman uuden pistokkaan. Myin ajatuksen itselleni sillä, että hankinta on harkittu eikä suin päin kevään huumassa hamstrattu heräteostos. Tämä siitäkin huolimatta, että näin pikkupetuniat vasta kaupan hyllyllä.

Koska nämä petuniat ovat kerrattuja ja liila-valkoisia, eli juuri sopivia parvekelaatikoihin. Lisäksi erikoisemmat petuniat ovat kalliimpia isoina. Nämä laatikontäytteenä parvekkeeni herää henkiin ja kukoistus nousee aivan uusiin sfääreihin. Joten täysin perusteltua.

Verenpisaroiden hankinnassa sen sijaan ei ollut ollut tolkun hiventä. Halusin kokeilla näitä. Sinänsä erikoista, että en edes erityisemmin pidä verenpisaroista. Mutta uppoavathan nämä varjoiselle mökin edustalle. Joten melko hyvin perusteltu hankinta nämäkin.

Verenpisara vaan jatkaa kasvuaan suoraan kohti taivasta. Oma järki sanoisin, että pitäisi nipsaista päästä. Ei näissä ole mitään haaroittumista havaittavissa. Onko täällä paikalla verenpisara-asiantuntija, joka osaa valottaa asiaa? Muussa tapauksessa latvon kyllä nämäkin.

Kyllä on lystikästä tämä jokakeväinen taimihankinta. 

Ihanaa kiirastorstaita!

Isoja jo

Varma merkki toukokuun lähestymisestä oon se, että isoja kasvinroikaleita notkuu purkit vääränään joka nurkassa. Hauskin kokemus tälle keväälle on ollut pistokkaiden kasvun seuraaminen. En ole ennen kokeillut niitä tällaisina määrinä. Keittiö ja työhuone täyttyivät petunoiden, verbenoiden ja pelargonien eri lajikkeista. Kerroin pistokaskasvatuksestani jo aiemmin täällä. 

Nyt taimet ovat päässeet jo sellaiseen mittaan, että annan niiden kukkia jo. Tähän mennessä olet sitkeästi latvonut kasveja ja nipistänyt jokaisen alkavan nupun pois jo ennen kukintaa. Niin sydäntäsärkevää kuin se onkin. Palkintona on tuuheampia kasveja. 

Moni tuntui miettivän eri multalaatuja kasvatusvaiheissa sekä lannoittamista. Itse siirsin taimet kesäkukkamultaan suoraan kaupan pikkupoteista. Parin viikon jälkeen aloitin varovaisen lannoitamisen kesäkukkalannoitteella. Nyt annan lannoitetta kasteluveden mukana kerran tai kaksi viikossa. 

Ja kaikki kasvaa kohisten. Mukavaa puuhaa!