Tee helppo naruamppeli - Mukana ohjeet!

Tein eilen mustan naruamppelin, ja täältä tulee teillekin ohjeet. Vastaavia solmutekniikalla tehtyjä amppeleita on nyt Pinterest pullollaan. Tässä oma versioni. Tätä on helppo matkan varrella säätää juuri omalle ruukulle sopivaksi. 

1. Tarvitset trikookudetta ja sakset. Halutessasi voit lisätä amppeliin helmiä. Varmista, että helmen  reikä on silloin riittävän suuri. Grillitikku on oiva apu, kun työnnät kuteen helmen läpi.

2. Mittaa miten amppelin pituus. Mittaa pituus katosta tupsun kärkeen ja lisää 10 senttiä pituuteen säätövaraksi. Leikkaa mitan mukaan kahdeksan samanmittaista pätkää. Tasaa pätkät ja solmi ne alhaalta yhteen. Muista kiristää solmu napakaksi.  Tupsun narut voivat tässä vaiheessa olla melko pitkät. Voit napsaista ne lopussa lyhyeksi tai tehdä pitkän tupsun, jossa hapsut ovat saman mittaiset tai kerrostettu.

2. Solmi kaksi vierekkäistä narua noin viiden sentin päästä isosta solmusta. Tarkista, että solmut ovat samalla etäisyydellä. Muista kiristää solmut napakaksi. Trikookude antaa myöten, kun ruukku asetetaan paikoilleen. Solmu asettuu silloin minne sattuu, jos sitä ei ole kiristetty.

3. Solmi vierekkäisten jaosten kaksi toista lähimpänä olevaa narua. Hyvä etäisyys on noin viisi senttiä. Kun avaat amppelin, muodostuu siitä tässä vaiheessa ristikkoneliö. Jos ruukku on iso, jatka samalla tekniikalla niin kauan, että ylimmät solmut ovat lähellä ruukun kaulusta. Jos ruukku on kovin leveä, lisää pari senttiä solmujen etäisyyteen. Näin saat amppelistakin venyvämmän.

4. Sovita ruukun kanssa. Amppelin säätäminen on matkan varrella helpompaa. Omani on melko pieni, joten kaksi solmukerrosta riittää.

5. Tee kannattimiin palmikot. Jokaisessa kannattimessa on nyt kaksi kaksi naurua. Lisää kolmas naru kiepauttamalla sopivan mittainen pätkä yhden narun takaa. Lisättyä naurua palmikoidaan niin, että häntä kulkee koko ajan mukana. Häntä häviää matkan varrella palmikon sisään ja se ei näy. Näin lisäyksestä tulee tukeva ja lisätty naru ei liiku, kun trikookude antaa myöten.

6. Ripusta. Laita kattoon koukku ja laita amppeli roikkumaan. Minä kiepautin kannattimet lopuksi siistille solmulle. Fiinimpi tapa on lisätä rengas tai iso puuhelmi ja lenkki. 

Hapsutin oman tupsuni. Pidän siitä, että amppeli on juuri sillä korkeudella kuin haluan ja kannattimiin ei tarvitse lisätä mitään jatkopalaa. Muista siis tehdä palmikoista riittävän pitkät. Aina voi kuitenkin lyhentää. 

Nyt kun joulu lähestyy, hyppää myös blogi joulutunnelmaan. Meillä se tarkoittaa lisää käsitöitä ja askartelua. Laitan DIY-töihin tunnisteeksi JOULU, niin löydät ne helposti sanahausta.

Piha siistiksi

Siisti piha on jotain mitä tavoittelen jatkuvasti. Minulta ei vain luonnostaan työkalut kulkeudu samalle paikalle. Mielenkiintoisemman projektin keksiessäni vanha jää niille sijoilleen jotakuinkin aina melko kamalaan vaiheeseen. Vaikka olen edelleen enemmän kuin taipuvainen tähän sikolättiylyyn niin viimeiset neljä vuotta olen saanut otettua itseäni niskasta kiinni. Koska silloin tuli kuvioon muutos. 

Suurimman osan aikaa keskityn siihen mitä olen tekemässä. En vain mystisesti leijaile enää sinne minne mikäkin aivoitus kuljettaa. Keskittymisellä tarkoitan sitä, että päätän mitä pitää tehdä, arvioin työn käytettävän ajan mukaan ja hoidan homman pois. Ja ennen kaikkea siivoan lopuksi työvälineet kasaan. Kun työn toiminnan mittakaava on enemmänkin metreissä eikä senteissä, on meininki oikea. Kerralla hoituu esimerkiksi kivituhka-alueiden haraus ja kitkentä, keittiöpuutarhan siivous, Kirsikkamäen kitkentä tai parveke ja patioalueiden siivous. Panostan erityisesti kevääseen ja syksyyn. Silloin meillä heiluu harava, sakset ja harja tavallista tiuhempaan. 

Minulla on aika suurpiirteiset otteet pihassa ja ne sopivat sinne. Istutusalueet ovat aina todella isoja, nurmikkoa on vain yhdessä paikassa ja kuorikatetta kulutan surutta kaikkialle minne suinkin sitä saan. Maisemointikangas ja katekerros ovat vähentäneet kitkemisen määrää valtavasti. Kerralla huolella perustetut istutusalueet palvelevat vuosikymmeniä kunhan niitä muistaa hieman parantaa keväisin. 

Jos haluat lukea vinkkejä miten piha laitetaan myyntikuntoon, klikkaa itsesi Etuovi.comin Parempaan asumiseen-blogiin. Kirjoitin sinne pihasuunnittelijan vinkkejä puuhaan. 

Tehokasta tiistaita!

Valintoja ja haaveita

Kuvat ovat viime viikolta, kun olin tulossa töistä väsyneenä, mutta onnellisena. Siinä mielentilassa puutarhakin näytti ihan erilaiselta. Ilman kumppareita oli myös aikaa pysähtyä katsomaan. 

Yksi elämäni tärkeimmistä asioista ovat omannäköiseni valinnat. Työ on selkeästi osa sitä.  Toivon, että saisin tehdä töitä aina freelancerina. Pelottomuus ja luottamus elämään ovat niitä asioita, jotka mahdollistavat myös epävarman oloiset valinnat. 

Valinnat ja haaveet ovat aina saaneet ison tilan elämässäni. Ne puolestaan ovat määrittäneet suunnan. Sanoina ne ovat kovin isoja, mutta ei niiden tarvitse olla. Ne ovat myös pieniä asioita, jotka tekevät arjesta maukkaan.

Syksyn lämpimin villaboncho on Boomerangin. 

Tämän viikon haaveita ovat maalattu pojan huone, uusi kranssi etuoveen, aikaa lasten kanssa, ainakin yksi metsäretki, jokin uusi ja jännä käsityö, haravoitu piha sekä tehokkaasti käytetyt työpäivät, jotta listan alkupäälle jää varmasti aikaa. Heh!

 

Tehdään myös maantaista onnellinen. Mukavaa viikkoa!

Askartelusynttärit

Tässä toivepostaus tyttären 8-vuotis askartelusynttäreiltä. Lupasin kertoa mitä saimme aikaiseksi. Valitsin yhden hieman isotöisemmän askartelun, jonka tekoon meni iso osa juhlien ajasta. Valmistettavakseen 14 tyttöä saivat naamiot.

Rullasimme kestävää remonttisuojapaperia olohuoneen lattialle, jonka molemmin puolin mahtui hyvin askartelemaan. Tämä vapautti keittiön tarjoiluja varten. Sotku pysyi hyvin maltillisena, kun oli tilaa tehdä ja kimalteita pöllytellä. 

Naamiot ovat Sinellisestä. Silmikot olivat erilaisia joten tytär teki paikkakortit ja arpoi naamiot. Jokaisen paikka oli valmiiksi katsottu ja vieraat saapuivat tipotellen paikoilleen. Suosittelen lämpimästi huolellisia esivalmisteluja. Kaikille vieraille oli sama määrä sulkia ja timanttitarroja. Tusseja ja kimalteita sai käyttää vapaasti. Maalasimme pohjat vaaleanpunaisen eri sävyin edellisenä päivänä akryylivärillä, jotta pohjat ehtivät kuivua. Naamioista tuli todella näyttäviä!

Askartelun päätyyn tein itselleni pisteen, jossa autoin tyttöjä kuumaliimaamaan sulkia paikalleen. Hyvä kikka on liimata sulan päälle vielä helmi, jotta jälki on siisti. Vaihtoehtoisesti helmeen voi työntää pari sulkaa ja liimata pelkän helmen. Tytöt keksivät todella eri näköisiä naamioita, kun jokaisella oli timantit, kimalteet ja sulat eri paikassa. Myös kimalteita ja värejä keksittiin käyttää monin tavoin. Kukaan ei kaivannut mallia ja ihastuneet kehut kaikuivat ilmassa.

Askartelu oli siitä hauska, että tytöt käyttivät loppujuhlien ajan naamioita ja kuvista tuli kerrassaan veikeitä. Otimme myös ison ryhmäkuvan, josta jää ihana muisto tuleville vuosille. Loppuajan metsästimme aarteita ja isoveli auttoi vääntämään pitkulaisista ilmapalloista miekkoja. Loppukinkerit olivatkin yhtä naamioituneiden miekkailijoiden juhlaa, kun lattia tutisi ja ilmassa kaikui 'En garde!'. 

Sulkaiset rockyroad-kakut taipuivat hyvin suoraan pahvisiin muffinssikuppeihin. Jos et halua rockyroadeista niin makeita, niin käytä popparin lisäksi kuivattuja hedelmiä ja piparia. Näin minä tein. Suklainen kerroskakku syntyi Ikean silikonivuoilla ja Nigella Lawsonin ohjeella. 

Kerrassaan onnistuneet juhlat. Leppoisaa sunnuntaita!

Ruukkukasvien talvetus

Saan aina paljon kysymyksiä ruukkukasvien talvettamisesta, joten tässä tulee toivepostaus. Talvetuksessa oleellista on talvetuspaikka. Se ei kuitenkaan aina tarkoita viileää ja valoisaa viherhuonetta, vaikka se kaikkein optimaalisin vaihtoehto onkin. Monille kasveille löytyy kyllin hyviä paikkoja, ja se riittää. Jos mahdollista niin mieti löytyykö talosta paikkaa, jonka lämpötilaa voisi säätää 10-15 asteeseen. Hyvänä nyrkkisääntönä kannattaa muistaa, että mitä lämpimämpi paikka, sitä enemmän valoa kasvi tarvitsee. Loistoapu tässä on kasvilamput, joita keväällä voit hyödyntää esikasvatuksessa.

Suurin osa kasveistani talvehtii vierasmökissämme. Talvella lämpö säädetään 15 asteeseen. Talvetukseen mahtuu vain osa kasveista, joten tärkeimmät edellä. Näitä minulle ovat edottomasti pienet koristepuut kuten laakerit, kalamondiini, oliviipuu ja viikuna. Seuraavaksi tärkeimpiä  ovat köynnökset kuten kelloköynnös ja mustasilmäsusanna ja sen jälkeen pelargonit. Osa pelargoneista talvehtii pimeässä ja viileässä varastossa. Silloin leikkaan kasvin noin 10-15 senttiä pitkäksi ennen talvetusta. Myös sisällä poistan niistä kukinnot. Pelargonista poistetaan aina myös kukkavarsi. Varastossa kannattaa viedä muitakin. Näitä ovat esimerkiksi heliotrooppi, onnenapilat ja jättiverbena. Jälkimmäistä aion kokeilla itsekin tänä talvena.  

Jos varastosi menee lähelle pakkasrajaa, voi kasvit yrittää talvettaa stryroksilla vuoratussa laatikossa, jossa on pohjalla talvensuojaturvetta. Talvetus vaatii aina vaivannäköä paikasta riippumatta. 

Kasvit kannattaa viedä sisälle vasta kun on pakko ja keväällä ulos heti kun mahdollista. Sisätilat eivät ole niille luontainen ympäristö ja se stressaaa kasvia. Aikaisin sisälle viedään heliotrooppi, ihmeköynnös ja pasuunakukka. Sitruspuut kuten kalamondiini sietävät hieman kylmää. Laakeripuu ja oliviipuu kestävät jopa pikku pakkasia. Tarkasta kasvien kunto ennen sisälle vientiä. Tauteja ja ötököitä et tahdo sisälle missä ne villiintyvät ja leviävät kaikkiin kasveihin. 

Osa kasveista tiputtaa lehtiä hyvinkin runsaasti sisällä. Tällaisia ovat esimerkiksi köynnökset ja viikuna. Sitä ei kannata pelästyä. Kasvin todellisen tilan tiedät vasta maaliskuussa-huhtikuussa, kun kasvu starttaa. Jos elonmerkkejä on yhtään, ei peli ole menetetty. Enemmän tässä on kyse siitä, että sietää raasun näköistä kasvia. Varsinkin jos sisätiloissa talvettaa. Keväällä on aika vaihtaa kasveille mullat. Siitä lisää tässä postauksessa.

Leikatut kukinnot voi hyödyntää pistokkaina tai maljakossa. 

Jos riittävän viileää paikkaa ei kasveille löydy niin aina kannattaa kokeilla talvetusta sisällä. Olen onnistuneesti talvettanut esimerkiksi mustasilmäsusannaa, kärsimyskukkaa, kalamondiinin ja laakeripuun sisällä. Talvehtimiseen vaikuttaa paljon ilmastointi. Mitä kuivempi ja lämpimämpi paikka, sitä tarkemmin kasvia pitää pitää silmällä. Kastele kasvia aina mahdollisimman niukasti. Lämpimämmässä kuitenkin enemmän. Viileässä tilassa kastelen kasvit parin viikon välein ja keväällä viikon välein.

Sitten vaan onnea matkaan! Kertokaa kokemuksia ja laittakaa kysymyksiä, jos joku juttu jäi vielä epäselväksi. 

Mukavaa viikonloppua!

Ihanuuksia sisälle

Kävin eilen asioilla, ja mystisesti eksyin puutarhamyymälään. Jossa oli kivoja ruukkuja ja niihin sopivia kasveja. Miten sattuikin? Sattuuko teille ikinä? Näin se meillä menee, kun äiti-ihminen lähtee yksin kaupoille.

Mukaan lähti kummituspuun lisäksi kaksi kasvia joihin kaipaisin tunnistusapua. Vihreä valkoisessa kasvissa luki vehka, mutta pienemmässä ei ollut mitään tietoa. Voisiko tämä olla jonkun sortin kaktus?

Olin alkujaan viherkasvien kanssa melko huono. Olen ajatuksella opetellut tämänkin homman. Siirto toiseen paikkaan ja uuteen kasvualustaan vaatii kasvilta sopeutumista. Käytän viherkasveille GreenCaren Luomu Kukkamultaa. Viherkasveille sopivassa mullassa ei kannata pihistellä. Kasvin rajattuun kasvualustaan kannattaa aina satsata. Se kun on ainoa mitä kasvilla on. Multaa ei myöskään mene edes niin paljon. 

Uuden viherkasvin kastelu kannattaa aloittaa varovasti. Tasaiseen rytmiin hyppään vasta 2-3 viikon kuluttua istutuksesta. Siihen asti kastelen hyvin niukasti. Istutusvaiheessa en kastele. Kostutan mullan erillisessä astiassa vesitilkan kanssa. Näin vesi ei jää vain pintaan eikä sitä tule  liikaa kerralla. Suihkuttelen kasveja alkuun päivittäin kotiutumisvaiheessa. Kaikkia kasveja suihkuttelen pari kertaa viikossa. Ajoittain annan kasveille veden mukana merileväuutetta. Lannoittamisen aloitan vasta maaliskuussa.

 Toivottavasti joku muukin pääsee näille vinkeillä alkuun. 

*Postaus tehty yhteistyössä GreenCaren kanssa*

Arjen karusellissa

En nyt ehtinyt kuvaamaan mitään uutta niin laitan teille tähän otoksia luontoretkeltä, jotka Golden Gaten kokoisella aasinsillalla löyhästi liittyvät aiheeseen. Nimittäin vapaalle vaihtamiseen. Kesän urakiito on vaihtunut lasten aamutoimista huolehtimiseen, hiekan hajuiseen tuulikaappiin, luontoretkiin ja lasten sosiaalisten kuvioihin kuskaamiseen. Jälkimmäinen on kuin seilaisi puoltoistametriä pitkien ihmisten ristiaallokossa. Menoja nimittäin riittää. 

Olen melko innoissani, että ehdin vihdoin kuvien luontopolulle. Matkaa meiltä sinne on naurettavat muutamasatametriä, mutta aina ei vain ehdi. Paikka on huikea! Asumme noin 30 kilometrin päässä ison kirkon sykkeestä ja tällaista täällä meillä on. Traktoreita, peltoja ja huikeita luontopolkuja. Ison lammen kiertävä suoalue, jossa kuljetaan pitkospuita pitkin. Ja tietysti viimeisen päälle hieno telttakota-alue, jossa voi grillata. Ja ei ole ruuhkaa. Koska kaikki menevät Nuuksioon. Heh!

Tällä viikolla  aion miettiä hyvin vähän töitä ja erittäin paljon itseäni. Suuntaan siis postauksen jälkeen rautakauppaan hakemaan lisää seinä- ja lattiamaalia. Tyttären askartelusynttärit ystävilleen vaatii stopin Sinellissä. Se on se paikka jonne menen, kun haluan päästä rahoistani eroon. Uskon, että blogin puolellekin sataa näitä tuotoksia joulua kohti mentäessä.

Nyt on nimittäin aikaa. Mukavaa tiistaita. Tehdään siitäkin paras mahdollinen!

Juhlahumua

Lauantaina talo täyttyi iloisesta puheensorinasta ja vielä iloisemmasta 8-vuotiaasta. Lahjat, herkut ja leikit serkkujen kanssa olivat juuri sitä mistä juhlat pikkutytölle syntyvät. Ne ovat myös ihana syy äidille kokeilla uutta ja leipoa vanhoja suosikkeja pöytään.

Kokeiltavien listalle pääsi Dumle-mutakakku, joka oli päällystetty suklaalla ja cashew-pähkinöillä. Tautisen hyvää! Tämä on se kakku, jonka loppuja käyn nyt napsimassa ohimennen jääkapista. Kakku ei kun paranee. Sain ohjeen Kanelia ja kardemummaa-blogin Marialta. Ohjeen löydät tästä linkistä.

Kasarinostalgian hengessä leivoin mokkapaloja. Ne maistuvat niin aikuisille kuin lapsillekin. Nämä eivät taida mennä ikinä muodista pois.

Sankarin kimppu syntyi pihan kukista ja marketin krysanteemeista. Spiraalin muotoon sidottu kimppu oli sekoitus marsalanpunaista, hempeää vaaleanpunaista, purppuraa ja valkoista. Piha on kuin ilmainen kukkakauppa tällä hetkellä. Ja se kannattaa hyödyntää!

Suolaisista tein hyväksi havaitsemani tomaattipiirakan ja kesäkurpitsagaleten. Kumpikin suolainen löytyy Keittiöpuutarha - Siemenestä lautaselle -kirjasta. Takana häämöttävän omenatortun ohjeen löydät täältä. 

Leppoisaa sunnuntaita!

Unelmien omenatorttu

Omena-aika on juuri nyt parhaimmillaan ja meillä on leivottu tätä omenatorttua jo useamman kerran. Kuopus toivoi tätä myös huomisille syntymäpäiväjuhlilleen, koska se on hänen lempipiirakkansa. Laitetaan ohje muillekin jakoon.

Omenanhakureissu on aina vain niin sykähdyttävä. Jokainen puutarhuri ymmärtää miltä sankka omenan tuoksu, kostea nurmikko, valon ja varjon leikki syksyisenä aamuna tuntuvat.

Olin jo luopunut toivosta saada omia syöntikelpoisia omenoita puuvanhuksistamme, niin muumiotautisia ne jo olivat. Kolme vuotta sitkeää ja tehokasta omenoiden keruuta omenapuiden juurelta on tuottanut tulosta. Omenat näyttävät ensimmäistä kertaa hieman terveemmiltä. Autuaaksi tämä kikka ei tee, mutta se vähentää puun sairauskierrettä. 

Olen aina ollut heikkona amerikkatyyppisiin piirakoihin joissa on kansi. Joku niissä houkuttaa minua. Olen netistä aikoinani poiminut piirakkapohjan ohjeen, joka on toiminut tämän tortun inspiraationa.  Taikinaa ja omenaa on reilusti. Koko komeuden kruunaa muruseos piirakan päällä. 

OHJE

pohja ja kansi

200g voita 

2 dl sokeria

2 munaa

4,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Täyte

6 omenaa

0,5 dl sokeria

1 rkl vaniljasokeria

1rkl kanelia

Kuorrute

2dl kaurahiutaleita

100g voita

1rkl kanelia

1rkl vaniljasokeria

0,5dl vehnäjauhoja

Voitele ja jauhot iso pyöreä piirakkavuoka. Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi. Vatkaa munat yksitellen seoksen joukkoon. Lisää vehnäjauho-leivinjauheseos ja vatkaa taikina tasaikseksi. Painele hieman reilu puolet taikinasta vuoan pohjalle ja reunoille. 

Pese ja kuori omenat. Viipaloit ne taikinapohjan päälle tasaisesti. Ripottele päälle sokeri-kaneliseos. Tee lopusta taikinasta kansi tortulle. Tiivistä taikinan reunat sormin reunoilta kiinni.

Nypi huoneenlämpöinen voi vehnäjauhojen, kaurahiutaleiden ja kanelisokeriseoksen kanssa sekaisin. Murusta seos sormin tortun päälle. Paista piirakkaa uunin keskitasolla 175 asteessa noin 45 minuuttia. 

Nautitaan vaniljakastikkeen kanssa. Niin kauan, että vuoassa on vain murut jäljellä.

Mukavaa viikonloppua!

#kirjacorner / DIY juttuja puutarhaan

Kukkala-blogin Sanna on mestari haastamaan muita itse keksimillän hästägeillä. Näistä uusimpana #kirjacorner. Pitihän tähän tarttua! Esittelen kolme tutustumisen arvoista kirjaa, jos yhtään tykkäät puutarhasta ja käsillä tekemisestä. Kustannus Mäkelältä tulee mielestäni usein juuri tähän tarpeeseen kivoja kirjoja.  

Malin Nilssonin ja Camilla Arvidsonin Puuhaillaan pihalla-kirja antaa pieniä ja isoja vinkkejä puutarhan ja terassien sisustamiseen. Kirjasta ei välity kuitenkaan sisustusfiilis vaan nimenomaan käsillätekemisen ilo. 

Poimin jo pari kokeilemisen arvoista vinkkiä kirjasta muistiin. Näinkin simppeli juttu, kuin lasipullon ympärille kieputettu rautalanka voi olla kertakaikkisen viehättävä. Kirjasta löytyy myös ihania kuvia puutarhafiilistelijöille.

Betoni on viime vuodet kertakaikkisen hip ja pop. Seurailen ahkerasti betonivinkkejä netistä, lehdistä ja kirjoista. Susanna Zacken ja Sania Hedengrenin BETONISTA kotiin ja puutarhaan-kirja on koonnut teko-ohjeet niihin kaikkein halutuimpiin DIY-projekteihin. Tämä on se yksi must have-betonikirja, jos hankit vain yhden. 

Kirjasta löytyy muotinteko-ohjeet (ihan parasta!) sekä vinkit esimerkiksi pöydän, puutarhapenkin ja hyllylevyjen tekoon. Lisäksi monen monta pikkujuttua kuten kaunis saippua-alusta. Uudempaa näkökulmaa tarjoilevat pihagrilli ja betoni+kupariputkivalaisin. Joko innostuit? Minä ainakin.

Mattias Wenbladin NIKKAROI piha viihtyisäksi-kirja keskittyy puutöihin. Kirjassa on selkeitä nikkarointiohjeita erilaisiin pihan puuhärpäkkeisiin. Osa on nopeita väsäyksiä, toiset useamman tunnin projekteja. Lapset on huomioitu erityisen hyvin. Kaikki lasten jutut ovat mielestäni sellaisia, jotka voisi toteuttaa sisällekin. Uskon, että minikeittiö on sellainen jossa monen äidinkin silmä lepää ja joka on taatusti haluttu lahja jokaisen muksun huoneeseen.

Kirja on ostamisen arvoinen jo yhdestä ainoasta syystä. Siinä on ohjeet amerikkatyyppiseen pihakeinuun. Nämä ovat melko harvassa vielä meillä ja myynnissä olevat ovat melko arvokkaita. Malli on kaunis ja ajaton. Ohjeet ovat selkeät ja keinu ehdottoman tehtävissä. Kuvitelkaa tämä katetulle terassille talon eteen tai puiden katveeseen. Joka kerta amerikkalaisia elokuvia ja sarjoja katsoessa sydämesi sykähtää tällaisille keinuille. En taatusti ole ainoa. Tunnen puutarhaheimoni. 

Näitä ei tarvitse metsästää. Kustannus Mäkelä on tiukasti nykyajassa kiinni ja heillä on verkkokauppa. Ei tarvitse raahata. Sen kun painaa nappia ja tilaa kotiin. Jokaisen esittelemäni kirjan kohdalla on linkki kyseiseen tuotteeseen.

Tarttukaa  #kirjacorner haasteeseen ja esitelkää aarteenne. Kirjaintoilijana haluan kuulla teidän parhaat vinkit. Tägätkää niin löydän ne. 

*Kirjat on saatu arvosteluun Kustannus Mäkelältä*