Jos en kirjoittaisi

Kirjoitain vuosittain valtavia määriä tekstejä: blogi- ja somepostauksia, lehtiartikkeleita, nettitekstejä, tuotetekstejä, tiedotteita, uutiskirjeitä ja ties mitä muuta. Isoin ponnistus on ollut saattaa maailmaa jokunen kirja. Sanoisin, että kirjojen kirjoittaminen on ollut paras koulu kirjoittamiseen. En ole ikinä ajatellut pitäväni kirjoittamisesta. Sille ei vain ole ollut vaihtoehtoa. Sitä vaihtoehtoa etten kirjoittaisi. 

Pidin tarinoiden kirjoittamisesta jo lapsena. Haaveilin satujen kirjoittamisesta työnä, mutta jostain syystä niitä en ole kirjoittanut. Kirjoitin kirja- ja vihkotolkulla päiväkirjoja. Olen myös sen ikäinen, että olen ollut kirjeenvaihdossa. Uskoisin, että autotallin uumenista löytyy vieläkin iso laatikollinen kirjeitä. Saman verran olen minäkin niitä rustannut maailmalle. 

Vaikka olen ammattikirjoittaja, en ole opiskellut kirjoittamista. Olen ollut siitä onnekas, että olen matkallani törmännyt osaaviin ammattilaisiin, joilta olen saanut neuvoja, perspektiiviä ja kannustusta. Mutta ilman loputonta naputtamista tuossa sohvalla, en olisi ikinä kehittynyt näin paljon - en kirjoittajana tai ihmisenä. Kirjoittamisesta on lopputuloksen lisäksi se hyöty, että siinä oppii myös jäsentämään asioita. Palastelen, hahmotan, editoin ja rakennan tekstejä samaan tapaan kuin analysoin muutakin elämää. 

Haaveilen kyllä yhä tarinoista ja vielä enemmän ajasta, jolloin niihin olisi mahdollista tarttua. Ehkä vielä joskus tartunkin. 

Joskus mietin, miksi kirjoitan näin paljon? Olen siitä onnekkaassa tilanteessa, että voin valita töitäni. Vaikka suunnittelen ja luon muutakin, annan kirjoittamiselle eniten aikaa. Kun ensimmäistä kertaa huomasin, että aika ei enää riitä kaikkiin töihin, oli tehtävä päätöksiä. Silloin ratkaisin asian niin, että en enää kirjoita muiden töiden ohessa. Minä teen aikaa kirjoittamiselle. Ja pyydän palkkaa kirjoittamisesta. 

Blogi on samaan aikaan helpoin ja vaikein paikka kirjoittaa. Tänne voi tuutata lyhyitä ja kevyitä fiilistekstejä. Samaan aikaan kirjoitan tänne ne kaikkein henkilökohtaisimmat tekstini. Ja minä tiedän, että näitä lukee moni. Vaikka on ihanaa avata omaa mielen maisemaa, se on samalla pelottavaa. Koska kaikki julkinen teksti altistuu julkiselle kritiikille.  

Millaisia tekstejä sinä haluaisit lukea blogistani? 

Ihanaa viikonloppua kaikille!

 

Hei me tehtiin Kepparikirja!

Kepparikirja on ollut unelma siitä lähtien, kun ajatus omasta kepparikaupasta oli vasta suunnitteluasteella. Kaavoja oli silloin lähes mahdoton löytää mistään. Tarjolla oli joitain ohjeita, mutta kunnon mallia ei löytynyt mistään. Jokaisen oma malli oli visusti tekijänsä tiedossa. Tiesimme, että emme ole ainoita, jotka ovat olleet alussa samassa tilanteessa. Siitä syntyi Kepparikirja - vinkkejä ja ohjeita keppihevosten tekemiseen.

Viime kesä kului kirjaa kuvatessa, kaavoja piirtäessä ja keppareita ahertaessa. Jännän äärellä ollaan siinäkin mielessä, että minä kuvasin kirjan. Kyllä oli kova paikka. Homma oli ihan erilaista kuin kukkien kanssa. Mutta kaikesta selvittiin. Suuri Kepparikirja on vihdoin täällä!

Erityisin juttu kirjassa on se, että tein sen äitini Eevaliisan kanssa. On ollut hyvin erikoista ja ihanaa tehdä töitä äidin kanssa. Kaksi aikuista, mutta kuitenkin äiti ja tytär. Myös oma tyttäreni auttoi ja piirsi oman kaavansa kirjaan. Hirnuvilla, myytävät keppihevoset ja koko kepparitaiteilu on meillä selvästi kolmen sukupolven juttu. 

Kirjassa on useita erilaisia ja erikokoisia keppareita. Jokainen keppihevonen on uniikki, ja jokaiselle hevoselle on myös varusteet. Kirjassa on useita kaavoja ja ohjeita keppareiden lisäksi suitsille, riimuille ja loimille. 

Kirjan älyttömän hienon taiton teki Jouko Luhola. Hänen pistämätön värisilmänsä jaksaa ihastuttaa joka kerta. 

Kirjasta löytyy myös muuta kivaa! Tosiharrastajalle siellä on reissureppu ja kisalaukku. Helpoilla nikkarointiohjeilla syntyy esteet. 

Kirja löytyy jo kaupoista. Sitä saa pian myös Hirnuvillan nettikaupasta. Sieltä löytyy myös tarvikkeita ja keppareita. Myytävät kepparit ja niiden mallit vaihtuvat koko ajan. Kierrämme keväällä myös messuilla Horse Fairissa Helsingissä ja Tampereen Hevoset-messuilla. Kirjaa voi ostaa myös sieltä. 

Kirja on suunnattu keppariharrastajille ja vanhemmille, jotka joiden lapset harrastavat. Kirjasta löytyy taatusti malli jokaiselle, myös pidemmälle ehtineille. Mukana on myös pari tosi helppoa mallia. 

Niin rakas ja ihana aihe kuin puutarha onkin, on kiva joskus hairahtua sivupoluille. Kepparikirja oli superhauska projekti!

Ihanaa lauantaita!

Uuden vuoden suunnitelmia

Vuosi 2018 vilahti ohi melkoisella vauhdilla. Vaikka elämä tuntui välillä hiukan hakemiselta, voin jälkikäteen todeta, että keskityin olennaiseen niin työrintamalla kuin henkilökohtaisessa elämässä. Vuosi oli ihana päättää Savossa missä lumi ei muuttunut loskaksi. Parhaimmillaan ihasteltiin pakkasen värjäämää taivasta. Kellertävän ja vaaleanpunaisen sävyissä totesin, että voi kun tuleva vuosi näyttäisi yhtä kauniilta. 

Vuosi 2108 oli myös luopumista. Isoin asia oli luopua pihasuunnittelusta. Kun opiskelin lasten syntymän jälkeen suunnitteluhortonomiksi, tein suunnitelmia mitä tutkinnolla voisin tehdä. Halusin suunnitella yksityispihoja. Ohessa paloi halu myös kirjoittaa puutarha-aiheisia artikkeleita lehtiin tai jopa kirjan kansien sisälle. Kun töitä alkoi olla riittävästi kummallakin saralla, olin tyytyväinen. Lopulta molempia töitä oli vain yksinkertaisesti liikaa ja huomasin, että en ehdi pitää minkään sortin lomaa ikinä ja aikataulutuksesta oli tullut päätyö.

Päätin keskittyä sisällöntuotantoon. Blogi on yhä vain harrastus, mutta samalla se on näyteikkuna töihini. Päivät kuluvat pääsääntöisesti kirjoittaessa, kuvatessa ja piirtäessä. Saatan myös suunnitella asiakkaan kanssa suurempia linjoja esimerkiksi koskien somestrategiaa tai tehdä kuvausjärjestelyitä. Vuosi 2018 on ollut varsin vaihteleva ja viihdyttävä. Iso osa sisällöntuotantoa on Versoileva. 4 puutarhablogin kollektiivi toi jo loppuvuodesta mukavan määrän säpinää ja töitä. Odotan innolla miten nuori sivustomme puhkeaa kukkaan, kun kasvukausi alkaa kunnolla. 

Tämän rinnalla kulkee uusi työharrastus Hirnuvilla. Oli jännittävää avata oma nettikauppa, jossa kaikki tuotteet on tehty käsin. Kivoin osa siitä on se, että voin tehdä äitini kanssa yhdessä jotain näin kivaa. Teemme keppareita yleensä viikon-kaksi putkeen siellä täällä pitkin vuotta. Jo vuoden aikana posti on kuljettanut hyvän määrän keppareita uusille omistajille. Tästä on hyvä jatkaa. 

Täytän tänä vuonna 40. Uusi elämänvaihe on sekin. Tämän vuoden tavoitteena on lisätä liikuntaa, tehdä säännöllisesti fysioterapiat ja nukkua riittävästi. Nämä asiat eivät ole olleet erityisen retuperällä, mutta haluan jatkaa samaa mallia ja kunnioittaa kehoani. Tympein homma olisi tiputtaa muutama kilo kevään aikana. Tiedostan hidastuvan aineenvaihdunnan vaikutukset. Nyt on hyvä hetki toimia ennen kuin homma karkaa käsistä. En ole ollenkaan dieetti-ihminen, joten saa nähdä miten vakavissaan tämän lupauksen otan. Ehkä keskityn siihen nukkumiseen enemmän. Mene ja tiedä. Onko teillä uuden vuoden lupauksia ja onko niistä ollut tapana pitää kiinni? 

Vuoden ensimmäinen työpäivä on käsillä. Kun painan enter ja julkaisen postauksen alan tehdä suunnitelmaa tälle viikolle ja kuukaudelle. Toivottavasti näen teitä kommenttilootassa myös tänä vuonna usein. Jokainen kommentti ilahduttaa aina!

Ihanaa viikkoa!

Hupaisat koristekurpitsat

Koristekurpitsat ilahduttavat joka vuosi! Olen joka vuosi yhtä innoissani, kun kurpitsat ilmestyvät marketteihin. Kahden viimeisen vuoden aikana kurpitsojen määrä on selvästi lisääntynyt ja ne on usein aseteltu hauskasti kauppojen vihanneslaareilla. 

Meidän kylillä ei valikoima päätä huimaa. Kunnan isoimman keskustan isoimmasta kaupasta löytyy jokunen tavallisempi värikäs koristekurpitsa. Tyylikkäistä vaaleista saa vain unelmoida. Kuulin huhun, että kukkakaupassa niitä oli ollut, mutta ne loppuivat jo. Joten meillä mennään keltaisilla, vihreillä ja oransseilla. Hyvä tämäkin! Sopivat hyvin työhuonetta piristämään. 

Kaikki piristys on tarpeeseen. Tein äitini kanssa kesällä keppihevoskirjaa, jonka viimeiset korjaukset ovat työn alla. Tässä vaiheessa prosessia meinaan aina hyytyä mäkeen. Olen oppinut, että saan puhtia ihan kummallisista jutuista. Siisti koti ja viihtyisä työympäristö saavat tsemppaamaan. Olen viime aikoina tehnyt töitä pääasiassa työhuoneessa, joten kurpitsoita kaivattiin. Olen notkunut ompelukoneella ja tietokoneella. Pöytätila on ollut pakko raivata välillä tyhjäksi, kun se on täyttynyt kuvitustöistä, muistilapuista ja kaavoista. Milloin mistäkin. Tyhjä pöytä saa huokaisemaan. Silloin jaksan taas jatkaa. 

Somesta on ollut ihana seurata muiden kurpitsakoristeluita. Meidän keittiön halloween-kurpitsa-kukkavirityksen näet täältä. Kaikki jaettu inspiraatio on niin hyvästä. On ihana uppoutua värikkäisiin kuviin, kun ulkona pimeä laskeutuu ylle koko ajan aikaisemmin. Katso esimerkiksi Marian ihanat koristekurpitsa-kuvat Minttua ja mustikoita-blogista. 

Ihanaa ja inspiroivaa lokakuun viimeistä, pyhäinpäivää, kekriä, halloweeniä tai mitä ikinä nyt vietätkin!

Versoileva - mikä ihana syy surffata netissä

Olen niin innosta ja onnesta pinkeänä, että on mahtavaa päästä vihdoin jakamaan uutinen teidän kanssanne. Me olemme avanneet uuden vehreän Versoileva-sivuston, joka tarjoaa monipuolista ja monikanavaista vihreää lifestylesisältöä. Minun lisäksi mukana ovat Kukkala-blogin Sanna, Kanelia ja kardemummaa-blogin Maria sekä Hernepensaskujanne-blogin Johanna. Jatkossa allekirjoittanutta ja kumppaneita näkee ja kuulee blogien lisäksi artikkeleiden, podcastien ja videoiden muodossa. Sivuston upeasta ulkoasusta vastaa Jouko Luhola.

Sisällöntuotannosta on tullut minulle monen onnellisen sattuman kautta ammatti harrastuksen lisäksi. Bloggaajien ja kollegoiden verkosto on ollut korvaamattoman tärkeä matkalla kohti unelmien työpaikkaa. Saan kirjoittaa, kuvata ja piirtää päivät pitkät. Jotta homma ei olisi niin yksinäistä, on hyvä olla ystäviä. Näiden kavereiden kanssa pystymme yhteisvoimin tarjoamaan myös teille lukijoille jotain paljon isompaa ja enemmän kuin yksinämme. Eniten innoissani olen podcasteista. Kuuntelen niitä paljon itsekin, joten on tosi jännää päästä tuottamaan niitä. Sivusto on aina taatusti tuore, sillä se päivittyy useamman kerran viikossa. Bloginostojen lisäksi voit lukea artikkeleita. Podcastit ovat pääasiassa puhetta puutarhasta ja kaikesta vihreästä. Videoista löytyy diy-vinkkejä ja inspiraatiota. Versoileva on juuri oikea lääke siihen, kun lorvikatarri iskee tai haluat heittää aivot narikkaan. 

Halusimme juhlistaa avaamista myös arvonnalla, jonka järjestämme Versoilevan instatilillä. Toivon, että mahdollisimman moni teistä innostuu Versoilevasta meidän laillamme. Arvostan suuresti, jos käyt klikkaamassa itsesi seuraajaksi instassa tai facetilillämme. 

Aurinkoista ja inspiroivaa viikonloppua!

Näkyvyyttä leivän päälle

Kun blogin suosio kasvaa, astuvat yhteistyöt usein kuvioon. Se mikä alkoi hauskanpitona ja harrastuksena, saattaa ajan kanssa muuttua osittain tai jopa kokonaan työksi. Jokaiselle yhtään luetumman blogin kirjoittajalle ilmaisen työn pyytäjät tulevat vähintään yhtä tutuksi kuin ne ihan kunnolliset molemmin puoliseen kunnioitukseen perustuvat asiakassuhteet. 

Ilmaisen työn pyyntö hämmästyttää joka kerta. Sain viime viikolla yhteistyötarjouksen eräältä kodinhoitovinkkisivustolta. Kohtelias saate oli hyvin kirjoitettu. Koska siivous on lähellä sydäntäni, olin kiinnostunut kuulemaan lisää. Kerroin reunaehtoni. Kuvaan ja kirjoitan itse. Edustan vain tuotteita joita käyttäisin itsekin. Kerron aina rehellisen mielipiteeni tuotteesta. Sekä hintani. Euroissa. 

Vastineeksi minulle tarjottiin kuitenkin sitä kuuluisaa näkyvyyttä ja lukijavirtaa. Yritys halusi kirjoittaa tekstin itse, upottaa siihen linkin heidän sivuilleen ja käyttää kuvapankin kuvia. Tämä kaikki ilmaiseksi. Minunhan ei tarvitsisi tehdä mitään. Sen sijaan saisin loistavan hakukoneoptimoidun tekstin, joka muistuttaisi mahdollisimman paljon omaa tyyliäni kirjoittaa.  Niin, että siitä ei edes huomaisi jonkun muun sen kirjoittaneen. Pomminvarma kirjoitus pitäisi huolen liikenteestä. 

Tämä siitäkin huolimatta, että minulla on jo lukijavirtaa, jota yritys halusi itsekin hyödyntää veloituksetta. Siihen tilanteeseen ei ole päästy yhdellä hakukoneoptimoidulla tekstillä. Se vaatii säännöllistä julkaisutahtia myös kipeänä, surullisena ja kiireisenä. Monta kertaa viikossa myös lomilla ja pyhänä. En usko, että kyseinen yritys itse saa pelkkää kävijävirtaa vastineeksi mainosmuotoisista tuotelinkeistä, joita sivustolla vilisee. 

Olen toimittaja ja sisällöntuottaja ammatiltani. Blogi on harrastus ja markkinointikanava. Se tuo minulle monenlaisia töitä. Workshopeja, luentoja, sisällöntuotantoa muihin kuin omiin kanaviini ja yhteistyökuvioita blogiini. Tällä rahalla maksetaan esikoisen juoksulenkkarit, lyhennetään asuntolainaa ja ostetaan ruokaa. Uskon, että jokaisella on oikeus saada palkka työstään. 

Blogiini tullaan pitkälti sen takia, että te lukijat tunnette minut. Tosi moni teistä on seurannut elämääni jo pitkään. Tunnette tyylini kirjoittaa, huomaatte kuvista kun olen oppinut paremmaksi ja tiedätte mitä odottaa. Toki osa liikenteestä tulee vinkkien ja hakukoneoptimoinnin takia. Siitä esimerkkinä amppelipostaus, joka todennäköisesti kiikkuu blogini luetuimpana postauksena blogin hautaamiseen asti. Minä tiedän mitä te haluatte lukea. Minä tiedän, kun kansa tarvitsee amppelinsa. 

Jos työn tilaaja olisi lukenut blogiani yhtä pitkään kuin te, hän olisi tiennyt miten siivoushullu ja pesuainefaanaatikko olen. Että pidän myös pihalla siivouspäiviä. Hän olisi luottanut siihen, että teen hauskan, vinkkipitoisen ja ammattitaitoisen postauksen, joka olisi kirjoitettu juuri tämän blogin lukijoille. Olisin ottanut ihanat siivouskuvat, jotka olisivat olleet kaukana kuvapankin moppikuvista. Koska niin hyvä bloggaaja tekee. Minä valitsen yhteistyökumppaneita joiden mukana tulee hyvää sisältöä blogiin. Valitsen kumppaneita harkiten niin, ettei koko postausvirta vilise yhteistyömerkintöjä. Kerron reilusti ja rehdisti heti postauksen alussa, että kyseessä on yhteistyöpostaus. Kuvaan ja kirjoitan teille itse. Koska niin itseään ja lukijoitaan kunnioittava bloggaaja tekee. 

Ja hei, kyseessä ei ollut Martat. Ra-kas-tan heidän sivujaan! Sieltä löytyy kaikki. Menkää sinne. Tämä ei ollut maksettu yhteistyö. 

Iloa työpäivään! Arvostaa itseänne!

Pikkasen paksu

Puutarhabloggajan ja -toimittajan työ on aina ollut ihanan paineetonta verrattuna lukijarunsaampiin blogityyppeihin verrattuna. Kunnes menin telkkariin. Olen saanut useamman huolestuneen ja kiinnostuneen kommentin koskien kameran lihottavaa vaikutusta. Jokainen nainen tuntuu olevan tietoinen siitä, että linssi lihottaa viisi kiloa. Etkö ole huolissasi? Eikö sua haittaa ollenkaan? Aiotko laihduttaa? Ensin ajattelin, että ilmeisesti pitäisi. Mutten sitten oikein ehtinyt, muistanut ja jaksanut. Oli oikeastaan huojentavaa tajuta, että kelpaan itselleni tällaisena.

Olisi melkoista jeesustamista sanoa, etten ikinä olisi huolissani. Lihon joka talvi neljä kiloa. Poikkeuksetta. Ja kesän korvilla se kaikki on sulanut. Olen todennut olevani karhuille sukua tässä asiassa. Olisi upeaa olla viisi kiloa kevyempi ja sujahtaa kokoa pienempiin vaatteisiin. Mutta ei niin upeaa, että jaksaisin vaivautua. Kannan huolta ainoastaan kuluttamastani sokerin määrästä ja sen vaikutuksesta ihoon ja yleiseen hyvinvointiin. Sokeri sopii minulle tosi huonosti, mutta syön sitä siitä huolimatta. 

En tiedä mihin huoli kamerasta perustuu. Olen normaalipainon ylärajoilla ja mielestäni sopusuhtainen neljääkymppiä kolkutteleva varhaiskeski-ikäinen nainen. Ylitänkö jonkun maagisen rajan, jos näytän viisi kiloa paksummalta? Olen nähnyt ohjelman jaksot jo etukäteen ja näytän mielestäni itseltäni. Ihan siltä samalta, jonka aina muutenkin peilistä näen. En näytä täydelliseltä, mutta näytän kyllin hyvältä.  Toivoisin, että me naiset kannustaisimme toisiamme. En usko, että kukaan meistä kaipaa lisää paineita. 

Looooove!

Nähdään telkkarissa

Täällä ollaan taas jännän äärellä. Vietin viime kesän puutarhaohjelmaa tehden ja keskiviikkona 3.5 se vihdoin näkee päivänvalon. Piha ja parveke pärähtää eetteriin klo 20.00 maikkarilla, joten se on juuri oikea aika säätää kanava kolmoselle. Piha ja parveke on Suomen kaunein koti-ohjelman uusi ulottuvuus, jossa vieraillaan 10 ohjelmaan osallistuneen perheen luona. Luvassa on pientä ja suurempaa laittoa ja touhua. Emme niinkään laita pihoja kokonaan uuteen uskoon vaan teemme kaikkea kivaa pihoille ja parvekkeille. Lähes joka juttu pitäisi olla jokanaisen tehtävissä. 

kuva: Numi Nummelin

Suomen kaunein piha-ohjelman teosta oli kulunut kaksi vuotta, kun Piha ja parvekkeen kuvaukset alkoivat. Oli ihana palata kameran eteen. Työskentely on hauskaa ja antoisaa. Minulta kysytään useinmiten ohjelman teosta, että jännittikö. Ei jännittänyt. Jostain syystä olen aina kokenut sen luontevaksi. Sen sijaan en ole ihan niin viimeisen päälle pro huolehtimaan miltä näytän. Onneksi siellä on iso kööri huomauttamassa, jos hiuskarvat vaeltavat ja essu repsottaa.

Näinkin pientä ohjelmaa on tekemässä useampi ihminen. Ohjaaja ja tuotantopäällikkö ovat luottopakkeja paikanpäällä. Maskeeraaja pitää huolen siitä, että naama ei ole multainen. Lisäksi mukana kulkee kuvaaja ja äänimies. Ohjelman tekoa seuraa taustalla tuottaja ja homman viimeistelee leikkaaja. Eli ihan pelkästään minun show tämä ei ole. Isoin kiitos kuuluu näille rautaisille ammattilaisille. Ohjelmasta tuli ihana!

Teitä bloggaajia ja lukijoita kiinnostanee, että ohjelmassa vilahtelee teille tuttuja naamoja myös parista muusta blogista. En paljasta jaksoja, saatte bongailla koko sarjan läpi. Versoja vaahteramäeltä-blogin Riina on hyvä ystäväni ja kollegani tosielämässä ja hän oli ihan valtava apu parissa jaksossa. Riinan puoleen käännyn aina muutenkin, jos joku rassaa mieltä. 

Ja sitten tämä oma lukunsa... En voi tehdä mitään ilman Kanelia ja kardemummaa-blogin Mariaa, en edes telkkariohjelmaa. Koska ystävyys, syvä luottamus ja loputtoman huono huumori. Jo kuva kertoo kaiken. En tajua miten emme taas tajunneet ottaa kuvauksissa mitään muuta kuvaa kuin tämän. Joten olkaa hyvät - yhtäläisen karmean näköisenä molemmat. Huomatkaa myös muodikas t-rex poseeraus. 

kuva: Maria Kesänen

3.5. klo 20.00 maikkarilla. 

See you!

Miten olisi pihasuunnitelma?

Työni pihasuunnittelijana on hurjan antoisaa. Eniten nautin pihojen ja talojen erilaisuudesta. Jokainen kohde ja lopputulos on aina uniikki. Pidän hyvin erilaisista tyyleistä enkä osaa nostaa yhtä yli toisen. Siksi homma sopii minulle paremmin kuin hyvin! Työni alkaa aina kartoituksesta millainen pihasuunnitelma sopii asiakkaalle. Pihasuunnitelma on monelle sellainen kerran elämässä juttu, joten ymmärrän hyvin, että tilaaminen voi olla vaikeaa. Listasin Etuoven Parempaan asumiseen-blogiin vinkkejä miteen pihasuunnitelmat eroavat toisistaan, mitä suunnitelmat suunnilleen maksavat ja ketkä suunnitelmia tekevät. 

Pääset postaukseen tästä linkistä. 

Aurinkoista loppuviikkoa!

Tervetuloa perennakouluun

Ehdin jo aiemmin hehkuttaa yhteistyökuviota Järvenpään Kukkatalon kanssa. Pääsen jakamaan innostukseni ja tietotaitoni kaikkien halukkaiden kanssa huhtikuussa päivän mittaisella kurssilla. Kasvisuunnittelu on aina ollut intohimoni. Erityisesti perennat jaksavat sykähdyttää vuodesta toiseen. Joten tässä tulee!

Järvenpään Kukkatalo on nähtävyys jo itsessään. Heillä on hienot koulutustilat sekä upea myymälä joka laajenee myös ulkotiloihin kevään korvilla. Käymme kurssilla läpi monipuolisesti perennaistutuksia kasvuolosuhteiden, kasvupaikan ja tyylin vinkkeleistä. Opit miten piirtää kasvisuunnitelmia ja laskea taimimääriä. Jokainen lähtee mukanaan itse piirretty perennasuunnitelma. Taimia voi myös tilata tai ostaa kurssipäivänä 15% alennuksella. 

Miltä kuulostaisi oma paraatipenkki, perhosmagneetti ja niittymäisen keveä lehtoistutus omenapuiden katveeseen? Olisi ihanaa nähdä kurssilaisten joukossa myös teitä lukijoita! Minusta on aina ilahduttavaa tutustua ihmisiin myös siellä ruudun toisella puolella. Kurssin tarkemmat tiedot löytyvät tästä linkistä. 

Leppoisaa lauantaita!