Tomaatin kasvatus siemenestä

 🌿 Kaupallinen yhteistyö: Biolan 🌿

Tomaatin kasvatus siemenestä on todella antoisaa puuhaa, koska mikään ei ole parempaa kuin seurata satokasvin matkaa siemenestä lautaselle. Mikään ei myöskään voita auringossa kypsyneiden tomaattien tuoksua ja makua. Ehdoton etu on se, että tarjolla on lukuisia herkkulajikkeita, joista saa vain unelmoida kaupan heviosastolla. Jaan tässä teille mun vinkit tomaatin esikasvatukseen. 

Tomaatin esikasvatuksessa oikea ajoitus on todella tärkeää. Sopiva aika aloittaa on juuri nyt. Kun varaat 8 viikkoa esikasvatusaikaa, on lopputuloksena sopivan topakat taimet. Liian aikainen aloitus saa taimet venähtämään honteloiksi.

Olen täysin hurahtanut Biolanin Sammalnappeihin ja Pienoiskasvihuoneeseen. Niiden kanssa esikasvatus on helppoa, siistiä ja mutkatonta. Rakastan kuitenkin mullan tuoksua, joten päädyin kylvämään tomaatin siemeniä sekä Sammalnappeihin että Biolanin Kylvö- ja taimimultaan. Minikasvihuoneessa parasta on sen muoto (näitä saa pieneen tilaan tosi tehokkaasti monta) ja läpinäkyvä kupu, joka luo optimaalisen mikroilmaston. Minikasvihuoneen voi käyttää monta kertaa, sillä Sammalnappeja voi ostaa myös erikseen - siitä iso plus Biolanille. Vinkkinä sanon, että jos haluat päästä alussa helpommalla kastelun kanssa, valitse Sammalnapit. 

Taimimulta ja Sammalnapit kastellaan ennen kylvöä. Kylvän tomaatin siemenet aina pintakylvönä. Mullan päällä käytän vermikuliittia, joka sitoo kosteutta. Tomaatti itää parhaiten noin 20–25 asteessa. Itämisen jälkeen asetan pikkutaimet mahdollisimman valoisalle paikalle. Sadon määrä koodautuu tomaattiin juuri tässä vaiheessa. Vaikka valoa on jo hyvin, käytän siistä syystä myös kasvivaloa (ilmankin pärjäät!).

Tomaatin taimet koulitaan, kun ensimmäiset sirkkalehdet ovat ilmestyneet. Käytän tähän tarkoitukseen pestyjä maitopurkkeja. Taimet saavat niistä hieman tukea, multaa mahtuu hyvin ja purkit saa  todella tehokkaasti pieneen tilaan, kun asettelee purkit tiiviisti vierekkäin. Lisään purkin pohjalle Biolanin Ruukkusoraa ja päälle Kasvusammalta, joka sopii koulintavaiheeseen hyvin. Kasvusmmal ehkäisee kasvutauteja, mikä on herkässä taimivaiheessa superhyvä juttu. Myös kastelu on helppoa, koska Kasvusammal varastoi vettä. Taimet istutetaan aina mahdollisimman syvälle. Istutuksen yhteydessä tuen taimet kasvatuskeppeihin. Sidonta tehdään todella väljästi, jotta rungolla on tilaa kasvaa ja taimi ei vahingoitu. Annan taimien asettua pari päivää ennen kuin teen varastolannoituksen. Tomaatin varastolannoitukseen on hyvät ohjeet Biolan sivuilta. 

Meillä tomaatit kasvavat kasvihuoneessa. Siirrän taimet toukokuun lopussa karaisuvaiheen jälkeen lopullisille paikoilleen isoihin laatikoihin. Totutan taimia auringonvaloon vähintään viikon. Istutan aina kaksi runkotomaattia yhteen laatikkoon, jonka tilavuus on 55 litraa. Taimia ei kannata istuttaa liian tiheästi. Tomaatti tarvitsee reilusti multaa sekä tilaa kasvuun ja sadon muodostamiseen. Laatikon täytän Istutusmullalla, jossa on mykorritsaa ja biohiiltä. Istutuksen yhteydessä teen varastolannoituksen uudelleen. Paikalleen istutuksen yhteydessä poistan tarvittaessa alimpia lehtiä pois ja istutan taimen mahdollisimman syvälle. Näin se jämäköityy kivasti. 

Jos kasvatat tomaattia kasvihuoneessa ensimmäistä kertaa, muista huolehtia erityisesti varjostamisesta, tuuletuksesta ja kastelusta. Tomaatti menestyy hyvin myös avomaalla lämpöisellä seinustalla. Ulos voi istuttaa, kun hallan vaara on ohi. Lisää lämpöä saa tarvittaessa helposti hallaharsolla. 

Biolanin sivuilta löydät selkeät ohjeet tomaatin kasvatukseen kasvukaudella. Ne kannattaa käydä lukemassa. Sitten vaan sormet multaan ja kohti satokautta 🍅

Kun vihreä valtaa kodin

Huhti-toukokuun taite tietää melkoista ruuhkaa kotona kaikkialla minne valo ikkunoista kantaa. Olen aina esikasvattanut paljon. Edes puutarha-alalle painottuva työ ja sen mukanaan tuoma kiire ei saa minua jättämään tätä ilonpitoa väliin. 

Useamman kuukauden kestävä esikasvatusurakka alkaa meillä jo tammikuussa. Alkuun toiminta pysyy muutamissa kylvölaatikoissa. Homma räjähtää käsiin viimeistään koulimisvaiheessa. Vihreän määrää lisää se, että rakastan köynnöksiä ja niiden kasvatusta. Voisihan niitä ostaakin, mutta mikään ei tunnu keväällä niin hyvältä, kuin nähdä suurten köynnösten matkan alku pikkutaimista kohti kukintaa. 

Vaikka meillä on iso omakotitalo, on se tila täälläkin tiukassa kasvien kanssa. Ihan jo siksi, että kotona on paljon myös viherkasveja. Olen ajan kanssa keksinyt tapoja helpottaa tungosta. Jaan kasveja kolmeen eri huoneeseen useamman ikkunan kohdalle. Minulla on käytössä kaksi kokonaista pöytää, erilaisia hyllyjä, kukkapöytiä ja jakkaroita. Eniten tilaa säästyy sillä, että iso osa suurista köynnöksistä on lattialla muovisissa umpiruukuissa, jolloin vuotoja ei tarvitse pelätä. Koulin kaikki köynnökset suoraan lopullisiin ruukkuihinsa ja laitan niille heti tukikepit. Näin köynnökset pysyvät aisoissa ilman, että kurottelevat naapuriin tai leviävät pitkin lattioita.  Myös latvonta hillitsee kasvua hieman pituussuunnassa. Samalla se tuuheuttaa kasveja. 

 Miten teillä? Joko vihertää?

Mitä kuuluu?

Eriskummallinen elämäntilanne on saanut kysymään kuulumisia itseltäni useammin kuin yleensä. En usko olevani mitenkään harvinaisessa tilanteessa. Tila ja aika pakottavat kohtaamaan itsensä jopa tarkemmin kuin välittäisi katsoa - niin hyvää kuin se meille kaikille tekeekin. Minulle, jolta harrastukset, työt ja lähimmät ihmiset löytyvät saman katon alta, ei muutos ole ollut niin dramaattinen. Mutta kyllä se täälläkin kolisee. Hyvässä ja pahassa.

Positiivisena asiana olen huomannut lisääntyneen kiitollisuuden. Koen sitä erityisesti siitä, että viihdyn perheeni kanssa. Ei tympäise kenenkään naama. Olen onnellisimmillani, kun puolisokin tekee kotona töitä ja perheen nuoret ovat läsnä ja lähettyvillä. Olen kiitollinen terveydestäni. Siitä huolimatta, että olen perussairas. Koska voisin olla myös tosi paljon sairaampi tällä hetkellä. Olen kiitollinen lisääntyneestä ajasta. Töitä on hieman vähemmän ja aikaa ei mene yhtään mihinkään turhaan. Olen tehnyt pitkiä kävelylenkkejä metsässä ja hyysännyt kasveja. Todella jees. 

Ne huonot puolet. Koen pientä ahtaan paikan kammoa siitä, että olen sidottu kotiin. En voi sille mitään. Se on nurinkurista, koska valitsen aina kodin melkein minkä menon edestä hyvänsä. Olen kotona tosi paljon. Kaipaan tuuletusta hyvin vähän. Olen kuitenkin hieman auktoriteettiongelmainen. En pidä siitä, että minua käsketään. Olen kuitenkin kököttänyt kiltisti kotona. Ja kohdannut itseni. Tekee hyvää tämäkin.

Lisääntyneellä työajallani olen touhunnut kaikkea sellaista mitä ei yleensä ehdi yrityksen eteen tekemään. Eteen on tullut myös uusia kivoja töitä. Yksi hauskimmista on Parvekepuutarha-webinaari, joka järjestetään viikon päästä. Sinäkin voit osallistua sinne täällä. Tapahtuma on ilmainen ja se järjestetään 11.4. klo 10.30. Tervetuloa!

Ihanaa viikonloppua!

Chilin latvominen

Chilit ovat kasvaneet hyvän kokoisiksi ja on aika latvoa ne. Latvominen tekee honteloista taimista haarautuneita. Kummoisia toimenpiteitä chilit eivät tarvitse. Napsaisin saksilla ihan ylimmän lehden pois. En sen enempää. Näin kasvit eivät mene ihan tapeiksi ja uusia versoja alkaa työntyä lehtihangoista. Uutta kasvua voi odotella viikon sisään.

Ensimmäinen chileistä kukkii jo. Taimet on ollut äärimmäiset helppo kasvattaa. Tärkeintä oli ajoitus (tammikuu), taimimulta, riittävä kastelu ja lannoittaminen heti sirkkalehdistä saakka. Uskon saavani suuren sadon.

Hoidon helpottamiseksi istutin taimia hyvin suuriin sylinterin muotoisiin ruukkuihin. Pohjalla on ruukkusuora, mutta mullalle jää silti hyvin reilu tila. Näin multa ei pääse kuivahtamaan niin helposti parvekkeella. Reilusti vettä kerralla ja kastella ei tarvitse joka päivä. 

Onko muilla chilejä tulossa?

Esikasvata jo tammikuussa + uusi podcast

Joko multasormet syyhyävät? Ei hätää. Aikaisin kylvettäviä lajeja on mistä valita. Itse kasvattamalla saa edullisia kasveja ja erikoisuuksia, joista muuten saisi vain unelmoida. Monet pitkän esikasvatuksen kasveista (erityisesti köynnökset) ovat arvokkaita keväällä. Siemenkaupoilla valikoima on usein laajempi kuin puutarhaosastolla. 

Kuuntele Versoilevan podcast ja nappaa lajikohtaiset vinkit. Käymme Hernepensaskujanteen Johannan kanssa läpi lajikohtaiset vinkit keijunmekolle, kelloköynnökselle, jättiverbenalle, pelargonille ja orvokille. Jos kuuntelu vie liikaa aikaa, on vinkit koottu tiiviimmiin myös Versoilevan artikkeliin.

Koulinta - pala kakkua!

Koulinta on helppoa, kun muutama niksi on hallussa. Homma on rasittavan sotkuista. Varaan aina suojapaperia, valmiiksi pestyjä puhtaita purkkeja, muutaman pitkän puutikun, mukin jossa on vettä (tikun huuhteluun), sakset, ruukkusoraa ja kesäkukkamultaa. Näillä pääsee jo tosi pitkälle. Ehdottomasti välineurheilulaji tämäkin!

Kastelen mullan aina kunnolla toimintaa edeltävänä päivänä. Pehmeästä mullasta taimi irtoaa helpommin, ja varsi ei katkea kovin todennäköisesti. Sorkin juuriston suuntaan vain ja ainoastaan puutikulla. Nakkisormet ovat hentojen varsien pahin vihollinen. Ei ole kerta eikä kaksi, kun taimi on katkennut, kun en ole malttanut tehdä hommaa kunnolla. Maltti on valttia tässäkin. Niksin tärkeys korostuu, mitä tiiviimpi pikkutaimien kasvusto on. Taimi nostetaan a-i-n-a lehdestä, ei ikinä varresta. Tai kokeile ihmeessä kerran niin muistisääntö istuu sen jälkeen visusti mielessä. 

Parhaat purkit ovat ihan tavallisia tölkkejä. Sama koko ja kantikkuus mahdollistavat sen, että purkit saa tiiviisti vierekkäin ja tilaa säästyy rutkasti. Neliskanttiseen purkkiin mahtuu hyvin multaa. Pohjalle muutaman sentin kerros ruukkusoraa ja päälle kesäkukkamultaa. Tämäkin multa on syytä kastella huolellisesti jo ennen kuin koulittava taimi edes lähestyy purkkia. Kosteaan multaa tehdään nakkisormen paksuinen syvä reikä. Lehdestä roikottaen taimi lasketaan reikään ensimmäisten lehtien syvyydelle. Multa tiivistetään huolellisesti ja hellästi painellen. Jos juuri on superpitkä, kannattaa sen päästä mieluummin leikata pieni pala pois sen sijaan, että kieputtaisi juuren kerälle purkin pohjalle. 

Näillä vinkeillä pitäisi onnistua. Sitten vain kohti kukkivaa ja satoisaa kesää. 

Ihanaa viikonloppua!

Perennoja siemenestä

Perennojen kasvatus siemenestä on kivaa ja antoisaa puuhaa. Syitä hommaan on monia ainakin minulla. Tärkein niistä on tietenkin se, että siemenillä saa helposti pihan niin turvoksiin kukkia, että ei sekaan mahdu. Se on ainakin tavoite. Kokemus karttuu vauhdilla, kun kokeilee kerralla montaa sorttia. Siinä on sekin hyvä puoli, että tappioita ja epäonnistumisia ei niin rekisteröi, kun purkeista nousee kymmeniä (satoja) pieniä taimia. 

Olen kasvattanut itse monia hyvin tavanomaisia perennoja - helppoja ja vaikeita. Yksi kivoimmista jutuista on kuitenkin kasvattaa jotain spesiaalia. Tarkoitan tällä lajikkeita joita ei tule lähihonkkarin puutarhahyllyllä vastaan. Olen metsästänyt välillä siemeniä joita olen nähnyt ulkomaisissa lehdissä. Uskallan helposti kokeilla vieraitakin lajikkeita, jos perenna on muuten aivan tuttu. Tällainen on esimerkiksi tumma akileija 'Miss M.I. Huish'. Ehdottomasti kasvatushistoriani parhauskärkeä. 

Perennat kukkivat usein harmillisesti vasta toisena kesänään (ja siitä eteenpäin). Tästä syystä olisi hyvää laittaa aina jotain uutta tulemaan joka kesä. Silloin edelliskesän kylvöt tuovat uuden tuulahduksen kukkineen, kun vastakylvetyt pukkaavat vain lehteä. Suosittelen lämpimästi myös kaksivuotisia kukkia, jotka kylväytyvät helposti paikoilleen. Tällaisia ovat esimerkiksi meillä aivan liian vähän käytetyt tulikukat. Kuvat purppuratulikukka on mieletön! Haluaisin näitä vielä ainakin persikan värisenä. 

Perennat kannattaa ehdottomasti kasvattaa ulkona. Siellä ne nousevat kun aika on kypsä. Vielä ehtii kylmäkäsitellä, kun kiikuttaa siemenet viikonloppuna ulos. Osa perennoista ja kaksivuotisista kasveista tulee helposti myös suorakylvönä. Sormustinkukka on takuuvarma ja helppo. Se kun tulee usein kutsumattakin. 

Inspiroivaa viikonloppua!

Tomaattihommissa

Vappuna on tehty muutakin kuin juhlittu. Kaiken sen munkin ja muiden herkkujen syömisen välissä on ehtinyt vaikka ja mitä. Kuten tukemaan nämä roikaleet. En voi käsittää miten tolkku pysyi matkassa tänä vuonna. Maltilliset kaksi lajiketta (Red alert ja Hundreds&Thousands) sekä 20 koulittua tainta. Loput menivät naapureille. Juuri passeli. Hermo ei ole mennyt kertaakaan. 

Yksi syy lienee se, että nämä ovat pensastomaatteja. Vaikka pituutta kertyy näillekin ja ne on tuettava, on liikkuttelu silti helpompaa. Nämä yksilöt saavat kaikki mennä avomaakasvatukseen. Mökillinen lava varataan tänä vuonna kasvihuonekurkuille.

Ja nyt pihahommiin! Aurinkoista sunnuntaita!

Isoja jo

Varma merkki toukokuun lähestymisestä oon se, että isoja kasvinroikaleita notkuu purkit vääränään joka nurkassa. Hauskin kokemus tälle keväälle on ollut pistokkaiden kasvun seuraaminen. En ole ennen kokeillut niitä tällaisina määrinä. Keittiö ja työhuone täyttyivät petunoiden, verbenoiden ja pelargonien eri lajikkeista. Kerroin pistokaskasvatuksestani jo aiemmin täällä. 

Nyt taimet ovat päässeet jo sellaiseen mittaan, että annan niiden kukkia jo. Tähän mennessä olet sitkeästi latvonut kasveja ja nipistänyt jokaisen alkavan nupun pois jo ennen kukintaa. Niin sydäntäsärkevää kuin se onkin. Palkintona on tuuheampia kasveja. 

Moni tuntui miettivän eri multalaatuja kasvatusvaiheissa sekä lannoittamista. Itse siirsin taimet kesäkukkamultaan suoraan kaupan pikkupoteista. Parin viikon jälkeen aloitin varovaisen lannoitamisen kesäkukkalannoitteella. Nyt annan lannoitetta kasteluveden mukana kerran tai kaksi viikossa. 

Ja kaikki kasvaa kohisten. Mukavaa puuhaa!

Amppelin lumoissa

Vuosien saatossa ankarasti lisääntynyt esikasvatuksen määrä ei ole suinkaan saanut minua innolla odottamaan aikaa jolloin pottiarmada lähestyy sotalaivueen tavoin ja ottaa kotisatamani haltuun. Haluan kotini siistinä ja ennenkaikkea imuroitavana. Käväisin Ikeassa katsomassa ANVÄNDBAR-malliston amppelit, joista olen blogannut jo aiemmin (blogiteksti täällä). Mallisto on tosi onnistunut. Mukaan lähti yksi, jossa zinnian taimet ja muratti nyt iloisesti keinuvat.

 

Hip hei. Imurointi onnistuu taas!

NYT ON AMPPELEITA

Olen aivan myyty Ikean ANVÄNDBAR-mallistoon, jonka on luvattu ilmestyvän huhtikuun alussa. Kestävää kehitystä ja vihreämpää elämää juhlistava mallisto tarjoilee punasaviruukkuja Ikean tyyliin ja ennen kaikkea amppeleita. Olen myös vaikuttunut kukkapöydistä, jotka ovat tulleet muotiin taas. Oikea esikasvattajan unelma. Siis meidän kaltaistemme, jotka räjäyttävät kodin täyteen huhti-toukokuun ajaksi potteja ja purnukoita. Pitäähän meidänkin mahtua siivoamaan ja elämään. Jokainen tyhjä taso on tervetullut lisä. 

kuvat: Ikea

Minä hilpaisen juuri Turun Piha&Puutarha-messuille luennoimaan. Tulkaa kuuntelemaan, jos olette kulmilla. 

Aurinkoista viikonloppua!

PISTOKKAIDEN HOITO

Törmäsin viikonloppuna keskusteluun pistokkaiden hoidosta ja niiden epäkiitollisesta kasvusta. Yksi osallistuja myös valitti paapomisen määrää, jonka pikkupistokkaat vaativat. Omani kasvavat kohisten, mutta eivät itsekseen. Paapomista ne todella vaativat. Muutama niksi on paikallaan, jos taimista aikoo saada tuuheita.

Jotta kasvulle on mahdollisuus tarvitsee isomman ruukun ja taimimultaa tuhdimman kesäkukkamullan. Kun kasvi on juurtunut ja lähtenyt kasvuun, aloitan lannoituksen hyvin kevyellä kädellä. Tarkistan taimet päivittäin ja kastelen noin parin päivän välein (hyvin aurinkoinen paikka). Pitkäksi venähtäneet pelargonit leikkaan surutta. Latvominen tekee niistä vankkoja ja tuuheita. Poistan myös kukat tässä vaiheessa, jotta kasvi keskittää energiansa vankistumiseen. Varsinkin petuniat kukkisivat jo nyt mielellään.

Näillä vinkeillä minä olen onnistunut. Tuleeko teillä mieleen muita niksejä?