Kasvihuoneen sadonkorjuu

Elokuussa tomaatteja kypsyy niin vauhdilla, että kerääjä ei meinaa tahdissa pysyä. Eri kokoiset, väriset ja makuiset pallerot maistuvat parhaalta suoraan kasvihuoneen lämpöisinä. Tätä on odotettu keväästä asti, ja nyt nautitaan. Parasta on lajikkeiden kirjo. Tykkään kaikenlaisista tomaateista, mutta suuri härän sydäntä muistuttava 'Oxheart' on uusi suosikkini. Pehmeä, mieto ja iso tomaatti on loistava leivän päällä. 

Olen vähentänyt hieman taimien määrää kasvarissa viime vuosista. Kymmennen taimea tuottaa suuren sadon, mutta kasvihuone pysyy väljempänä. Tällä määrällä hoito pysyy hyvin hanskassa kiireisestä työkesästä huolimatta. 

Ihanaa viikonloppua! 

 

Paahdetut viinirypäleet

Paahdetut viinirypäleet on monikäyttöinen herkku, joka sopii välipalaan, jälkiruokiin, salaatteihin ja lämpimiin ruokiin. Valmistaminen on äärimmäisen helppoa. Rypäleiden lisäksi tarvitset vain tilkan oliiviljyä ja ripauksen suolaa. 

Meidän viinirypäleköynnös Zilga on kolmessa vuodessa kasvanut tosi isoksi. Sato oli sen mukainen. Rypäleterttuja tuli kerralla paljon. Zilgan marjat ovat pienehköjä ja sisällä on siemen tai kaksi, joten syötävää ei hirveästi jää. Maku on pikkaisen kirpsakka, joten valmistan sadosta mielelläni tätä helppoa uuniherkkua, joka tuo marjan makeuden esiin. Ohjeeseen sopii yhtä hyvin kaupan rypäleet. Pääset silloin vähemmällä, koska marjat ovat suurempia. 

OHJE:

viinirypäleitä 

tilkka oliiviöljyä
1 tl suolaa.

Puhdista ja kuivaa tertut. Laita uuninpellille. Pirskota päälle hieman öljyä ja ripottele perää suolaa. Kaupan rypäleet voi laittaa uuniin rankoineen. Minä poistin osasta siemenet mikä on kiva, mutta ei pakollinen lisä. Paahda uunissa alatasolla 200 asteessa noin 15 minuuttia. 

Paahdetut rypäleet ovat pehmeitä ja makeita. Ne sopivat hyvin maustamattoman jugurttiin granolan kanssa. Yhtä hyvin rypäleet taipuvat juustojen kaveriksi jälkiruokana. Kokeilin paahdettuja rypäleitä myös ruokaiseen kanasalaattiin mihin suolaisen makea marja sopi hyvin. 

Jos innostuit omista viinirypäleistä, lue kasvatusvinkit Versoilevan sivuilta, jonne kirjoitin aiheesta artikkelin. Minun ja Johannan podcastissa keskustelu jatkuu saman aiheen ympärillä.

Ihanaa viikonalkua!

Kaikkien kehuma omenapiirakka

Kaikkien kehuma omenapiirakka oli jo nimeltään jotain sellaista mitä oli pakko kokeilla. Olen jokseenkin aina ollut pöhkönä leivonnaisiin joilla on mahdollisimman kliseinen ja grandioosi nimi. Olen juuri se, joka haksahtaa leivonta-ohjeisiin, jotka alkavat nimellä 'maailman paras'. Tällainen oli myös omenapiirakka, joka on ollut Kotikokki-palvelussa tosi suosittu. Nimi ei luvannut turhia. 

Omat herkkumenat on syöty jo pari viikkoa sitten ja jäljellä oli vain meidän vanhojen rupuisten puiden omppuja. Onneksi apu oli lähellä. Kivat naapurit ovat oikeasti ihan aarre! Viestiä myöhemmin olin tervetullut keräämään omenoita kadun toiselta puolelta. Vanhoissa omakotitaloalueissa  hedelmäpuiden määrä on huikea. Elo-syyskuu tuoksuu meillä omenalta.

OHJE:

pohja

200g voita

1 1/2 dl sokeria

3dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

3/4 dl kevytmaitoa

1 kananmuna

täyte

4 omenaa

kanelia

Sulata voi. Sekoita joukkoon jauhot ja sokeri. Siirrä taikinasta 1 dl pinnalle ripoiteltavaksi. Sekoita lopputaikinan joukkoon loput aineet ja sekoita. Voitele ja korppujauhota piirakkavuoka. Kaada löysä taikina vuokaan ja peitä pinta kuorettomilla omenan lohkoilla. Sirottele päälle kanelia sekä murusteltavaa taikinaa. Paista 200 asteessa noin 30 minuttia. Tarjoile vaniljakastikkeen tai jäätelön kera. 

Kokeilkaa! Piirakka on todella nimensä veroinen. Ehkä vähän pieni tosin.

Ihanaa sunnuntaita!

Tomaattisatoa - onnistumiset ja epäonnistumiset

Tomaattisato on ollut tänä vuonna suloisen makea ja maistuva. Ennätysmäisellä määrällä aurinkoa on asian kanssa varmaankin jotain tekemistä? Omat tomaatit ovat kyllä aina niitä parhaita, mutta tänä vuonna meitä on hellitty erityisesti. 

Lajikkeita oli taas niin älytön määrä, ettei tosikaan. Blogiin on hyvä summata onnistumisia ja epäonnistumisia niin muistaa seuraavana keväänä mihin kannattaa satsata.  'Super Marmande' teki vain muutaman tosi ison tomaatin. Tämä vuosi taisi suosia enemmän pieniä ja keskikokoisia lajikkeita. 'Supersweet' ja 'Sungold' olivat takuuvarmoja kuten aina. 'Ildi' yllätti tänä vuonna totaalisesti. Aina yhtä satoisa ja tasaisen mauton tomaatti oli tänä vuonna makea kuin mikä. 'Tigerella' on kivan hapokas ja sopii hyvin kastikkeeseen. 'Cholate Cherry' ja 'Blue Indigo' olivat kesän mauttomimmat. 'Tanskan Vienti' on aina takuuvarma. Tuon keskikokoisen keltaisen tomaatin (lautasella lounaan suunnalla) nimen hukkasin. Ja se oli niin hyvä! Onko kellään mitään arvausta?

On ihanaa kasvattaa erikokoisia ja värisiä tomaatteja. Simppelikin salaatti on heti hauskemman näköinen, kun väriä piisaa. Ja eri lajikkeet maistuvat ihan oikeasti ihan erilaisilta. Parhaimmillaan tomaatti on, kun sen poimii suuhun suoraan kasvarissa tuoreena ja lämpöisenä. Nam!

Sadonkorjuu on mahtava tapa hyvästellä kasvukautta. Näissä yhdistyy kaikki hyvä kesästä. Värit, lämpö, kasvu, ilo ja onnistuminen. Puutarhailu on niin antoisaa!

Ihanaa loppuviikkoa!