tiistai 29. toukokuuta 2018

Leikkaa ja hoida tulppaanit oikein

Tulppaanit tarvitsevat hoitoa. Tärkeintä on lannoitus ja leikkaaminen. Pitää kuitenkin tietää mitä tehdään ja milloin tehdään. Myös kasvupaikka on syytä valita harkiten. Kirjoitin teille simppelit neuvot joilla tulppaanien kukinnasta saa nauttia pitkään. 


Minulta kysytään usein miten saa ne kaikkein kerratuimmat ihanuudet (kuten 'Angelique') säilymään vuodesta toiseen. Ei niitä saa. Pari vuottakin on jo hyvä suoritus. Tärkeintä on valita paikka oikein. Tulppaani istutetaan läpäisevään ja kuohkeaan multamaahan. Hyvä paikka on aurinkoinen ja kesällä kuiva. Silloin tulppaani varustautuu seuraavaan kauteen parhaalla mahdollisella tavalla. Sipulien ylösnostoa voi kokeilla. Silloin sipulit säilytetään kuivassa ja viileässä paikassa, ja istutetaan takaisin maahan syksyllä. En ole kokenut tätä jippoa kovinkaan toimivaksi. Tuloksena on ollut usean yrityksen jälkeen muutama surkastunut pikkuruinen kukinta. Pari onnistunutta kokeiluakin toki on. Maasta ponnisti komeasti ne kaikkein rumimmat kelta-puna-raitaiset kamaluudet, jotka luulin heittäneeni pois. 


Myös tulppaanit kaipaavat lannoitusta. Kun istutat tulppaanit perennojen sekaan tai pensaiden juurelle, hyötyvät sipulikasvit samasta kevätlannoituksesta kuin muutkin kasvit. Tulppaaneja voi myös täsmälannoittaa, kun nuput ilmestyvät. Kasteluveden mukana annettava lannoite imeytyy nopeasti kasvien hyötykäyttöön. 


Tulppaanien kukinnat leikataan kukinnan jälkeen. Mutta ei suinkaan kaikkia lajeja. Luonnonlajit siementävät ja leiviävät iloisesti viihtyessään, joten niitä ei kannata leikata. Kuvan kasvitieteellinen tulppaani parvitulppaani kasvaa minulla laajoina kasvustoina. Villitulppaanien lisäksi esimerkiksi metsätulppaanin ja lummetulppaanin voi jättää leikkaamatta. Kaikki muut lajit on suotavaa leikata. Jätä kuitenkin lehdet ja varret tuuleentumaan rauhassa. Kun lehdet kuihtuvat hitaasti, virtaavat ravinteet sipuliin. Se on ainoa tapa varmistaa tulevan kauden kukinta. Joskus ne röyhelöisetkin yllättävät ja kukkivat muutaman kauden. 

Jos kaipaat varmaa kukintaa, valitse lajit oikein. Kaikkein kestävimpiä ovat Darwin-Ryhmän lajikkeet. Erityisesti 'Apeldoorn'-lajikkeet ovat hyviä. Mitäkö Darwinit ovat? Ne ovat niitä tulppaanien perusmaukkoja. Niitä kaikkein tavallisimpia tulppuja, joita on saattanut kukkia mummolan pihassa 'aina'. Todennäköisimmin kirkkaan punaisina. Onneksi ryhmässä useita eri värejä. Olen satsannut erityisesti violetteihin perusmaukkoihin, jotta kaikkia tulppuja ei tarvitse ostaa joka syksy uusiksi. Silloin raaskii ostaa niitä erikoisuuksia jonkun verran joka vuosi. Darwinien lisäksi kasvitieteelliset tulput ovat hyviä. Ne ovat kaikkein kestävimpiä. 


Toivottavasit vinkeistä oli apua. Kommentti-loota on teidän. Siellä on vinkkipostausten jälkeen ollut todella mielenkiintoisia kommentteja ja kokemuksia. Niistä opin aina minäkin uutta.

Ihanaa keskiviikkoa!

SHARE:

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Pala rauhaa

Puutarha on parasta mitä tiedän. En ole tainnut koskaan kyllästyä siihen. Erityisesti sen merkitys korostuu, kun kevään keikkatöitä kertyy niin paljon, että kotona ehtii pyörähtää vain illasta. 

Pari tuntia riittää hyvin siihen, että ehtii istua omenapuun alla, kastella ruukku- ja keittiöpuutarhat ja nyppiä rikkoja ohimennen. Aivot saavat levätä hetken ja päivän kuormitus purkaantuu minuutti minuutilta. 

Luonnon on todistettu laskevan verenpainetta ja stressitasoa. Eikö se ole sitä samaa mitä tapahtuu puutarhassakin? Autonomisen hermoston toiminta tasaantuu, ajatus kulkee taas kirkkaammin ja hartiat laskeutuvat vihdoin rennosti alas. Uskon, että ihan joka harrastaja tunnistaa ilmiön. 

Kuormitun äärimmäisen helposti. Siksi viihdyn kotona niin hyvin. Jaksan tehdä töitä paremmin, olla parempi äiti ja no, parempi ihminen. Keikkatyöt piristävät ja tuovat vaihtelua arkeen. Mikään ei kuitenkaan ole niin kivaa kuin kotona ja erityisesti puutarhassa olo. 


Ihanaa viikon alkua!

SHARE:

perjantai 25. toukokuuta 2018

Raaskitko leikata?

Minulla meni tosi monta vuotta, että raaskin alkaa surutta hyödyntää puutarhaa kimppuissa. Tein joka kesä itselleni yhden suuren kimpun, johon leikkasin niitä kaikkein ihanimpia: jaloritarinkannuksia, pioneja ja kellopeippiä. Tuntui, että näkymät hiipuvat ja istutukset eivät näytä miltään enää, jos ihanuudet saksii leikoiksi.  


En tiedä miksi ajattelin näin hupsusti. Viimeiset vuodet kotona on ollut tuore kimppu koko kesän. Joskus useampikin. Olen siinä mielessä säästeliäs, että napsin yhden kukan sieltä ja toisen täältä. Viime kesä oli kyllä poikkeus. Kun teimme Marian kanssa Juhlapuutarha-kirjaa, käytimme kuvauksissa luonnonkasvien lisäksi vain omien puutarhojemme kasveja. Viimeistään silloin opin, että yhtään kukaan ei huomaa, vaikka kukkia leikkaa surutta. Puutarha ihan oikeasti riittää vaikka isompienkin juhlien koristeluun. Omat suosikkileikkoni ovat herttavuorenkilven kukinnot, akileijat, pionit ja tulppaanit. 


Teen kimppuja ja asetelmia nykyään myös ulos. Kyllä se mehun juonti aurinkoisena päivä on asteen juhlavampaa, kun pöydällä on kimppu. Se on sitä arjen juhlaa. Länsinaapurit ovat tällaisissa jutuissa jotenkin niin mahtavan luontevia ja rentoja. Kukkia ja kauneutta on pihalla muutenkin kuin istutuksissa. Minäkin haluan viettää kesäni niin. Mikä voisi olla parempaa?


Aurinkoista viikonloppua!

SHARE:

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Oi kevät, jarruta hieman!

En muista tällaista kevättä, joka oikeastaan on kesä. Niin voimalla se on vyörynyt päälle. En tahdo uskoa säätiedotteita vaan joka aamu kurkistan ulos. Kyllä, hyvä päivä on tulossa tänäänkin. Kun kesää on saanut odottaa noin pari kolme vuotta, on ymmärrettävää, että pää on hieman pyörällä. Näin paljon aurinkoa, näin paljon kesää. Ja keskellä kevättä vieläpä!


Joka kesä ja kevät haluaisin viipyillä hieman pidempään jokaisessa kukka-aallossa. Nautiskella väreistä ja tutuista kukinnoista, joita näkee tasan kerran vuodessa. Tänä vuonna halu pitää kiinni on vielä kovempi. Lämpö on saanut pihan kukoistamaan ennätysmäisessä ajassa. Samalla helle nopeuttaa kukintojen hiipumista. Erityisesti tulppaaneista haluaisin pitää kiinni vielä pienen hetken. 


Olen tiedostanut, että sipulikukkavaihe on tänä vuonna nopea. Siksi olen kuljeksinut kameran kanssa puutarhassa joka ilta. Tulppaaneja löytyy useammasta isosta penkistä. Olen perso pitkille näkymille, ja joka syksy istutan kevät mielessä sipuleita isot määrät. Pitkäikäisiä näistä on vain harva.


Suosikkini on tämä pikkupenkki pystypergolan edessä. Tyylikäs valko-violetti istutus jaksaa sykähdyttää vuodesta toiseen. Vaikka muuten tykkään hullutella väreillä keväisin, olen säästänyt tämän yhden penkin hieman hillitymmälle menolle. Joskus myös luonto yllättää. Jostain syystä isojen penkkien monet valkoiset, vaaleanpunaiset ja oranssit tulput katosivat parempiin suihin. Nautimme harvinaisen violetista keväästä. Kaunis toki näinkin. Tulppaaneilla ei voi mennä vikaan. 


Aurinkoista torstaita! Hyvä päivä tämäkin.

SHARE:

maanantai 21. toukokuuta 2018

Suoria vastauksia

Blogiin ropisee aina kesän korvilla ennätysmäärä kysymyksiä kommenttien, instan, facen ja sähköpostin muodossa. Kokoan tähän postaukseen näitä päivän polttavia vastauksia, koska uskon, että ne mietityttävät montaa muutakin. 

Se kaikista tärkein. Olen vienyt kaikki kasvit ulos. Tomaatteeja lukuunottamatta en karaissut kasveja, koska olen laiska ja luotan siihen, että kesä korjaa, jos joku kasvi ottaa vähän nokkiinsa. Aloitin noin 2 viikkoa sitten amppeleilla (maahumala ja muratti), siirryin pelakuihin ja lopulta kannoin ulos kelloköynnökset. Asun 1b-vyöhykkeellä ja kasvit ovat pärjänneet hienosti. Ruukkupuutarha sijaitsee talon katetulla parvekkeella. Muutama jättiverbena ja kosmos ovat taivasalla terdellä, ja hienosti pyyhkii sielläkin. Kovimmilla on ainoastaan edellisen postauksen kelloköynnös, koska sillä ei ole suojanaan seinää. Öistä huolimatta lehdissä on huomattavissa vain pientä kipristymistä. Se tokenee kyllä. Olisin näillä keleillä huolissaan ainoastaan liian kovasta paahteesta. Kasvit kannattaa viedä alkuun puolivarjoon ulkoilemaan. Aurinko käräyttää kasvit pahimmillaan jo tunnissa. 


Tänä vuonna kesä alkoi jo ennen aikojaan. Tavallisempanakin keväänä puutarhaan voi huoletta istuttaa jo toukokuun puolessa välissä. Näin erityisesti tänä vuonna. Oma puutarha on saanut useamman uuden pensaan ja muutaman perennan. 

Olen istuttanut kasvihuoneeseen tomaatit. Kurkkuja en ole vielä saanut aikaiseksi. Sielläkin tärkeää on muistaa varjostus ja tuuletus. Jälkimmäinen on toiminut meillä erityisen komeasti. Ovi on unohtunut yöksi jo 2 kertaa auki. Tomaatit ovat täysin kunnossa. 

Moni huolehtii (syystäkin) miten vinkkini toimivat muilla vyöhykkeillä. Näissä ei auta kuin käyttää omaa harkintakykyä. Suomi on niin kovin pitkä maa. Äitini tomaatit ovat Savon korkeudella viihtyneet kasvarissa jo pidempään kuin omani. Häneltä tuli myös hyvä vinkki jonka olin unohtanut. Jos edessä on viileämpi yö, vie vesiämpäreitä kasvariin. Haihtuva vesi tuottaa lämpöä. Näiden lisäksi myös harsot kannattaa muistaa. Harsot kiskaisen esiin myös parvekkeella, jos tässä nyt perinteisille juhannuskeleille meinaa mittari kääntyä. 


Viherkasvit voi jo kantaa ulos. Ja näiden kanssa pätee sama kuin kesäkukkienkin. Ei suorilta suoraan auringonpaisteeseen. Omat pikkupuuni painavat niin paljon, että odotan aina niin pitkälle, että on varmasti turvallista viedä ne ulos. Pari yötä on mennyt ulkoillessa. Laakeri- oliivi- ja sitruspuiden lisäksi myös perinteiset viherkasvit pääsevät pihalle. Ne viihtyvät ulkona koko kesän. Kokoa tulee rutkasti ja kasvit voivat paremmin kuin ikinä sisällä. Kokeilkaa, jos ette usko. 


Tässä tulivat nämä tärkeimmät. Olen ehtinyt vastata blogin puolella vähän huonosti, mutta yritän parantaa tapani. Ilahdun jokaisesta kommenti yhä ja aina vaan. Kiitos kun olette niin aktiivisia!

Aurinkoista tiistaita!

SHARE:

lauantai 19. toukokuuta 2018

Ohje helppoon köynnöstukeen

Helppo köynnöstuki syntyy trikookuteesta. Et tarvitse kuin sakset ja sorminäppäryyttä. Tykkään kehitellä näitä käytännöllisiä diy-juttuja, jotka ihan oikeasti päätyvät käyttöön. Laitetaan vinkki jakoon. Parhaiten tuki sopii paikkaan jossa on kaide ja katos. Mikään ei estä tekemästä tästä koko pitkää versiota maasta kattoon saakka. Ohje on helposti muunneltavissa. 


Tarvitset 5 samanmittaista trikookudepätkää. Solmi umpisolmulla ensimmäisen narun pää ylös katon rajaan. Itse kiepautin narun kattorakenteen palkin yli, mutta yhtä hyvin narun voi sitoa vaikka pikku nauloihin. Kiinnitä narun toinen pää alas kaiteeseen. Tarkista, että naru kulkee suorassa. Sido 4 muuta narua samalla tavalla. Hyvä etäisyys on noin 15 senttiä. Pingota narua aika napakalle. Trikookude on hyvin venyvää. 


Kun sinulla on 5 ylhäältä alas kulkevaa narua, aloita poikittain sitominen. Sido narun toinen pää vasempaan laitaan kahdella umpisolmulla. Jatka sitomista vasemmalta oikealle. Tarkista, että poikkinaru on suorassa. Trikookude pysyy hyvin paikoillaan, mutta solmut siirtyvät, kun liikutat niitä varovasti. Älä pingota poikkinarua. Lopputulos on silloin siistimpi ja verkko ei vedä vinoon. Jatka samalla tavalla alhaalta ylös asti. Valmis tuki on verkko, jossa on noin 15 x 15 cm silmäkoko. Siisti tuki leikkamalla solmujen ylijäämäpäät 


Verkkoon oli helppo ja mukava pujotella iso kelloköynnös, joka latvomisesta huolimatta ylsi jo kattoon asti. Verkko tuntui käytössä hyvin pitävältä. Uskon, että teen näitä myös jatkossa. 


Aurinkoista sunnuntaita!

SHARE:

Kevään kaunein ilta

Kerran pari kesässä sää ja valo kietoutuvat niin suloisesti yhteen, että puutarhaharrastaja saa haukkoa hartaana henkeä. Toukokuu on ollut poikkeavan aurinkoinen. Olen oppinut, että ennen ja jälkeen ukkosen värimaailma on ihan omanlaisensa. Kun taivas vihdoin ropsautti kauan kaivatun sateen, oli ilta todella maaginen.


Tulin kotiin vasta yhdeksän kieppeillä. Oli hämmästyttävää tulla pihaan, kun tuoksu oli niin poikkeuksellinen. En ole ikinä törmännyt siihen, että ilma voi tuoksua kostealle koivuvihdalle. Keskikesän tuntu oli käsinkosketeltava. Eriskummallinen toukokuu tosiaan.


Tulppaanit olivat visusti supussa illansuussa. Illat ovat niin valoisia, että on hassua miten ne tajuavat käydä nukkumaan. Pitkän talven jälkeen sitä jaksaa aina vain ihmetellä pitkiä päiviä ja valon täyteisiä öitä.


Luulen, että edessä on harvinaisen pitkä kesä. 

Leppoisaa lauantaita!


SHARE:

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Piha kuin valkoinen pilvi

Olen ennenkin hehkuttanut kukkivien puiden ihanuutta. Todennäköisesti teen niin joka vuosi.  Innostun autuaasti kukinnasta taas keväällä niin paljon, että en välitä siitä, että toistan vanhaa virttä. Sen sijaan olen virittänyt pihaa vuosi vuodelta kohti komeampaa kukintaa. Joten kelpaakin taas huudella täällä. 


Jos haluaa mahdollisimman pitkän keväisen puiden kukinnan, kannattaa satsata sekä prunus- että malus-sukujen puihin. Mitä enemmän erilaisia, sitä pidempi kukinta. Osalla se vuoden kaunein hetki kestää vain pari päivää. Näillä helteillä rusokirsikoiden kukinta oli kahdessa päivässä taputeltu. Siksi on hyvä olla muitakin. 


Pääsääntöisesti ensin tulee prunus-sukuisten puiden kukinta ja tiiviisti vanavedessä puhkeavat malus-sukuiset puut. Osa menee hieman päällekkäin. Niin tai  näin, saa kukkapilvestä nauttia monta arvokasta päivää enemmän. Meidän pihan katveisimmat nurkat hohtavat valkoisenaan ikivanhojen kriikunoiden kukista. Luumun sukulainen on kirsikkaa ja luumua sitkeämpi ja kukintakin kestää hivenen pidempään. Kukat ovat pienemmät, mutta määrä korvaa koon. Katsokaa nyt tätäkin näkyä!


Kirsikkapuita löytyy tontin kahdelta laidalta. Kirsikkamäen hapankirsikat, luumu, kriikuna ja rusokirsikat muodostavat kukka-aallon vailla vertaansa. Tontin laidalla kukkivat vielä pikkuruiset suklaakirsikat. Jos pihalleen kaipaa nopeasti vanhojen puiden tuntua, on kirsikka ihan paras valinta. Ne ovat kaikki nopeakasvuisia. Erityisesti pilvikirsikka kasvaa jo kesässä hurjan paljon. Vielä pari kesää sitten nämäkin hapankirsikat olivat pieniä. Nyt ne huitelevat jo lähellä kolmea metriä. 


Miten ihana ajatus, että on vielä muutakin mitä odottaa. Omenapuut aukeavat ihan näinä päivinä. Voi kun saataisiin samanlainen kukkakesä kuin kaksi vuotta sitten. Sitä omenapuiden kukkien määrää en unohda ikinä.


Ihanaa loppuviikkoa!

SHARE:

maanantai 14. toukokuuta 2018

Huh hellettä!

Ilon sekainen hämmennys on ollut päällimmäinen tunnelma toukokuussa. Tuskin olen ainoa ajatusteni kanssa. Tuntuu, että kunnon kesää on kaipailtu niin paljon pidempään kuin vain kulunut talvi. Tuntuu, että vuosi sitten kesä ei edes saapunut. Kuukaudet vain lipuivat ohi ja lämpö jäi saapumatta. 


Aurinko on hellinyt myös pihaa. Puuhasin ulkona koko viikonlopun, ja voin vannoa, että kasvit taisivat kasvaa humisten kokoa vieressäni. Joka puolella aukeni kukkia ja perennapenkit täyttyivät vihreästä. Jopa tulppaaneja on puhjennut kukkaan koko pihan täydeltä. Miten tässä näin kävi?


Piha pitää kiertää monta kertaa päivässä. Aamuvarhaisella tuoksu on paras. Yön jäljiltä ilma on raikas ja lämpö voimistaa tuoksuja. Keskellä päivää on ihmeteltävä kuumuutta ja pyörittävä onnesta soikeana pitkin tiluksia. Mitään en saa aikaiseksi, kun on niin kuuma. Laahustelen ympäriinsä ja kuvittelen olevani kovinkin tehokas. Illalla valo on kauneimmillaan. Värit ovat vahvoja, valo hohkaa terälehtien läpi ja yhä tarkenee t-paidassa ja shortseissa. Paras kevät ikinä!


Viime tippaan jäänyt kevätponnistus alkaa olla loppusuoralla. Penkit on nyt siivottu, kantattu ja katettu. Parveke hohtaa puhtaana. Voin hyvillä mielin siirtyä ruukkupuutarhan varusteluun. Ensimmäiset kesäkukat on jo hankittu. 


Tästä se lähtee. Kesä 2018.
Helteistä ja ihanaa tiistaita!

SHARE:

lauantai 12. toukokuuta 2018

Puutarhajuhlissa

Kevään kuumin päivä oli kuin tehty Mustila Puutarhan puutarhajuhlille. Oli ihan pyörähtää myymälässä Marian kanssa, ja jutustella Juhlapuutarhasta asiakkaiden kanssa. On aina ihanaa kuulla lukijoiden kommentteja ja fiiliksiä kasvotusten. Odotin kovasti myös, että näen Kreetta Järvenpään tekemässä kukka-asetelmaa. Todellinen taitolaji, joka kiehtoo itseänikin. 


Mustila Puutarha on täysin omaa luokkaansa suomalaisissa puutarhapiireissä. Vaikka myymälä on moderni, huokuu joka puolelta menneen ajan meininki ja vankka osaaminen. Miljöö pikkukahviloineen on viehättävä. Vaikka myymälään taidetaan usein tulla matkan takaa, on paikka ehdottomasti reissun arvoinen. 


Mustila Puutarha on talven aikana saanut myös uuden kivan nettikaupan. Paras vinkki on huippuhyvä valikoima erikoisempia siemenperunalajikkeita. Niitä oli myös myymälässä. Olen monena vuonna tuskaillen etsinyt pikkueriä erikoisuuksia. Nyt ei enää tarvitse. Myymälässä puolestaan oli aiempien vuosien tapaan jättiverbena 'Lollypopia', mitä en ole muualla nähnyt myytävän. Rohmusin kyllä useamman, mutta kyllä sinne niitä jäi, heh!


Koko valikoima on erikoinen ja erityinen. Täältä saa juuri sitä kaikkea ihanaa rouheaa ja tyylikästä mitä länsinaapurimaiden puutarhalehdet ja -myymälät aina pursuavat. Ruukkuvalikoima on poikkeuksellisen hyvä! Jäin hieman haikailemaan tämän pallon muotoisen köynnöstuen perään. Olisiko sittenkin vaan pitänyt! 



Toivottavasti mahdollisimman moni innostuu suuntamaan kesäretkelle.

Tänään keskityn äitienpäivään, juon monta kuppia kahvia ja nautin puutarhasta sekä auringonpaisteesta. Ihanaa juhlapäivää kaikille! Erityisesti sille omalleni!


SHARE:

torstai 10. toukokuuta 2018

Juhlapuutarha Mustila Puutarhassa

Juhlapuutarha-kirja vie meidät tekijät tulevana lauantaina 12.5 Mustilaan viettämään puutarhajuhlia. Minä ja Maria Kesänen olemme paikalla 10.30-12.00. Jaamme vinkkejä pihajuhlien järjestämiseen, inspiroimme nauttimaan omasta puutarhasta ja kerromme mikä on juhlapuutarha. 


Mikä olisi ihanampi teema näin keväällä kuin puutarhajuhlat? Koko kausi on edessä, ja maljoja ehtii kohottaa monet monituiset kerrat. Mustilan iloinen ja ihana väki on laittanut myymälässä pöydän koreaksi. Juhlapöydän asetelmasta vastaa Kreetta Järvenpää. Hän kertoo miten oman puutarhan kasveja voi hyödyntää kimpuissa. Tämän taitavan kukkataiteilijan kädenjälkeä saa seurata livenä klo 12.30-14.30. 


Nämä kattaukset teimme viime kesänä kirjaa varten. Oli ihanaa kasata vinkit yhteen ja jakaa ne teille lukijoille. Hyödynsimme pitkälti puutarhan- ja luonnonkasveja. Jälki on rentoa, helppoa ja kaunista. Niin meidän näköistämme.


Erityisen ihastunut olen vuohenputkeen. Ja noh - sitähän riittää! Tällainen pitkä vuohenputkiseppele on superhelppo sitoa. Se on samaan aikaan herkkä, kaunis ja näyttävä. 


Mustila on niin ihana paikka, että tuskin maltan odottaa. Tulkaa tekin moikkaamaan meitä.  

Aurinkoista viikonloppua!

SHARE:

maanantai 7. toukokuuta 2018

Pientä ja sievää

Tähän aikaan vuodesta kukinta on yllättävän yltäkylläistä. Pikkukukat vain ovat niin pieniä, että menee tovi ennen kuin kokonaisuus uppoaa tajuntaan. Muita 10-senttisiä pikkukavereita on toki tarjolla kesälläkin. Toukokuu on kuitenkin paras aika loistaa. Areena on niin sanotusti melko tyhjä. Väriä ja vaihtelua riittää, ja kukkijoita on yllättävän paljon, kun laskea alkaa. Kuvissa näkyy vain osa pihani kukkijoista. 


Toukokuussa väri kuin väri käy. Mikään ei ole juuri nyt liikaa. Tänne vain keltaiset ja fuksian punaiset, joita en muuten niin hinkuen pihaani hommaa. Tämä erikoisen värinen esikko muistuttaa minua jo toista kevättä, että hanki nyt ihmeessä muitakin lajitovereita. Esikot ovat ihan mahtavia ja kirjo on käsittämättömän laaja. 


Kevätkaihonkukka on ihana koko kesän. Kukinnot ovat kuin lemmikillä. Erona vain se, että kasvi kasvaa maata myöten ja pysyy klaffissa koko kesän. Kasvusto ei röntsähdä kukinnan jälkeen vaan heleän vihreä lehdistö on kaunis sellaisenaan. Kasvi on parhaimmillaan pensaiden ja puiden juurella. Minulla tätä kasvaa laajoina mattoina kriikunan alla. Vuosien saatossa kasvusto on matkustanut versoillaan herukoiden luo. Matkaa on pari metriä. Metka kasvi!


Ihastelin vuosia naapurin keväisin kellertävää pihaa. Tuuli ilmeisesti kuuli toiveeni ja lähetti meillekin siemeniä. Ensin putkahti yksi yksilö ja nyt tämä villi ja vallaton kevätesikko valtaa meidänkin pihaa. Hyvä niin! Tällainen pehmeän pastellinen keltainen väri on harmikseni perennoissa aika harvinainen. Sävy olisi juuri täydellinen. Hempeä keltainen on upea yhdistelmä pastellisen vaaleanpunaisen kanssa.  


Ensimmäiset tulppaanit ovat jo auenneet. Nämä villit ovat ihan mahtavia, ja olen istutellut niitä vuosien saatossa koko ajan lisää. Niin siroja ollakseen tulppaaneja. Niillä on hauska tapa käydä iltaisin nukkumaan. Kun hämärä saapuu, sulkeutuvat kukat vain avautuakseen uudelleen aamulla.

Kiurunkannuksista en saa koskaan kyllikseni. Ne ovat vuosien saatossa vallanneet jo melko mukavan alan pienestä lehtopuutarhastani. Vaatimaton 3 puun lehto on olosuhteiltaan juuri riittävän lehto, että olen saanut sinne haalittua  lempiperennojani. Kiurunkannuksen niiden joukossa. Tämän pikkukukan muoto ja sävy jaksavat aina vain ihmetyttää joka kevät. Niin upea se on. Kyllä luonto osaa nämä hommat!


Tarvitseeko edes kertoa, että aivan joka paikkaa kolottaa ja ulkona on tullut 
oltua tuntitolkulla. 

Niin mahtavaa! 

Ihanaa ja ennen kaikkea aurinkoista viikkoa!

SHARE:

lauantai 5. toukokuuta 2018

Vastusta ilmastonmuutosta

 Yhteistyö: GreenCare

Pyrin noudattamaan kestävän kehityksen periaatteita omalla pihallani. Kierrätän, kompostoin ja käytän muovia harkiten. Huollan työkaluja, jotta ne pysyvät pitkäikäisenä. Olen toivonut pitkään, että myös lannoitevalikoima muuttuisi ympäristöystävälliseksi. Olin tosi iloinen, kun kuulin, että GreenCarelta on tullut kiertotalouslannoite, joka on valmistettu juuri näitä keken periaatteita vaalien. Tuotteella voi tehdä kevät- ja kesälannoituksen puutarha koriste- ja ruokakasveille. Tärkeää on katsoa  määrät oikein. Ne vaihtelevat kohteesta riippuen. Myös kevät- ja kesälannoituksessa on eri mitoitus.


Pihan kevätsiivous on edennyt tänä keväänä ennätyshitaasti. Siksi loppukiri on ollut melkoinen. Kalkituskin jotenkin unohtui kaikkien takatalvien tiimellyksessä, kun murjotin takkatulen ääressä. Koska nyt on juuri oikea aika lannoitukselle, päätin ryhtyä toimeen, kun penkit ovat vihdoin siistit. Lannoituksen ja kalkituksen välillä on hyvä pitää tauko, mieluiten pari viikkoa. Harva tietää, että kalkituksen voi hoitaa milloin vaan. Oikeasti! Ihan milloin vaan. Kalkki liukenee ja imeytyy hitaasti, joten ajalla ei ole niin väliä. Siksi päätin hoitaa lannoituksen ajallaan. Kalkituksen ehtii kyllä. 


Ympäristön ystävä-lannoite on valmistettu 80% maataloudesta jäävistä ylijäämistä, jotka muuten päätyisivät jätteeksi. Loput 20% ovat uusia lisättyjä mineraaleja. GreenCare kantaa huolta esimerkiksi Itämeren tilasta. Siksi tuote on suunniteltu siten, että ainesosat eivät päädy merta rehevöittämään. Jos raaskii ostaa vain yhden lannoitteen, niin se on ehdottomasti tämä. 


Puutarhasta huolehtiminen on jo itsessään ekoteko. Vähintä mitä voi tehdä on yhden puun istuttaminen. Mitä isompi, sen parempi. Hyvinvoiva puutarha tarjoaa monelle pienelle eläimelle oivat elinolosuhteet. Mitä enemmän kasveja, sitä enemmän puutarha sitoo hiilidioksia. Sen vuoksi on tärkeää pitää kasvuolosuhteista ja maaperästä hyvä huoli. Hyvässä pohjassa kasvaa elinvoimainen kasvi. Se on helppo tapa osallistua ilmastonmuutoksen vastaisiin talkoisiin. 


Loppuun vielä kevennyt säästä. Joukkoane selvästi tuotti tulosta. Nyt paistaa aurinko ja puutarha alkaa vihertää. Kyllä tätä odotettiinkin hartaasti. 

Ihanaa sunnuntaita!

SHARE:
MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig