Lokakuu - mikä ihana syy kerätä kukkia

Lokakuu - mikä ihana syy kerätä itselleni kukkia. Olen kerännyt ennätysmäärän leikkoja tämän kuun alussa. Daalioita ja astereita omasta pihasta sitä mukaan, kun niitä aukeaa, kunnan kukkakepellolta auringonkukkia. Tällaiset kelit eivät ole itsestäänselvyys, ja siksi nautin jokaisesta maljakollisesta .

Muutamat aurinkopäivät ovat olleet syksyn pelastus, Kun pimeä kausi alkaa, olen normaalisti valmis kömpimään talviunille. Nyt virtaa on ihan eri tavalla. Pitkä sysipimeä kausi ei kauhistuta niin paljon, kun se lyhenee jostain päästä.  En jaksa edes esittää olevani 4 vuodenajan ihminen. Väsyn pimeydessä, hiukset putoavat päästäni ja tahti hidastuu. Yritän löytää iloa pienistä hetkistä. Sillä selviän aina pimeästä kaudesta. 

Tällä hetkellä näihin asioihin kiinnittää huomiota myös koronan takia. En juuri käy julkisilla paikoilla missä on paljon ihmisiä. Siksi hyvät ulkoilukelit ja kukkapellot ovat erityisen tärkeitä tänä vuonna. 

Niin pitkään tämä poikkeustilanne on jatkunut, että uskon sen muuttavan jokaista jotenkin pysyvästi. Arvostetaan lähimatkailua, pieniä arkisia asioita, etätyömahdollisuutta.  En usko, että palaamme enää ikinä 2019 normaaliin. Jostain muusta tulee se uusi normaali.

Nyt toivon, että edes satunnaisia aurinkopäiviä riittää koko lokakuulle. Toivon, että tänä vuonna saadaan lunta. Ja tammikuusta eteenpäin voisi jo pilkistellä aurinko. Nyt keskityn kukkikimppuihin, villasukkiin, ulkoiluun ja takkatuleen. Kyllä se tämäkin säkkipimeä kausi  taaa jotenkin taputellaan. 

 Leppoisaa sunnuntaita!

Minä suuntaan nyt uusia hyllyjä kasaamaan ja laitan oheen leffan pyörimään. Ja takan päälle.  Ja villasukat jalkaan.