Tervetuloa Kirsikkamäelle

Blogini on kerännyt melkoisesti lisää lukijoita viimeisen puolen vuoden aikana. Siksi ajattelen esitellä teille hieman pihaani. Vaikka syksy ja talvi ovat vierähtäneet melkolailla sisätiloissa, on blogini sydän puutarhassa. Kierretään tänään Kirsikkamäellä. Puutarhamme takapihalla, joka salaojaremontin jälkeen myllättiin täysin kolme vuotta sitten.

Pihasuunnittelijaksi olen hieman haluton suunnittelemaan omaa pihaani. Kirsikkamäen kohdalla kuitenkin kaivoin suunnitteluohjelman esiin, piirsin muodot ja suunnittelin massiiviset perennaistutukset, jotka yhdistävät pihamme kaksi rakennusta. Nimensä alue sai erilaisten kirsikkapuiden myötä, joita loivassa mäessä kasvaa viisi kappaletta. 

Alue on suunniteltu kukkimaan varhaisesta keväästä pitkälle syksyyn. Erilaiset sipulikasvit kukkivat keväällä metrien pitkänä penkkinä. Näyttävin vaihe on touko-kesäkuun vaihteessa, kun erilaiset tulppaanit kukkivat vaaleanpunaisen, liilan ja valkoisen eri sävyissä.

Perennat polveilevat pitkässä penkissä pääosin vaaleanpunaisen, valkoisen, liilan ja sinisen sävyissä. Hieman keltaistakin näkyy ajoittain. Pieneen saarekkeeseen on varattu myös oma paikkansa valkoisille jaloruusuille. Perennat on istutettu lomittain. Tärkeimpiä kasveja ovat tähtiputket, malvat, kaunopunahatut, sinipiikkiputket ja kellopeippi. 

Kirsikkamäki on rakennettu kulkuväylän viereen, joka on rajattu vanhalla purkutiilellä. Alue laajenee suuremmaksi oleskelualueeksi vierasmökkimme päätyyn. Viime talvena pahoin vaurioituneet ruusuköynnökset peittävät normaalisti mökin päädyn. Toivon kovasti, että tämä talvi ei vie niitä mennessään. Kukkivalta Kirsikkamäeltä on näkymä pihan rauhalliseen puolivarjoiseen keskiosaan. Tunnelma vaihtuu pystypergolan kohdalta.

Perennapenkin reunoilla kasvaa hyväksi havaittuja maanpeiteperennoja, jotka ryöpsähtävät välillä tiilien päälle. Tuoksu- ja verikurjenpolvet, mirrinmintun eri lajikkeet, hopeahärkki ja keijunkukat ovat suosikkejani reunakasveiksi.

Näkymä toiseen suuntaan paljastaa alle metrin levyisen hoitokäytävän, joka polveilee välillä kivituhkaisena ja osittain kuorikatteen peittämänä. Polusta on ollut valtava apu hoitotöissä. Tyttärestä on kivaa kävellä kukkien keskellä. Kirsikkamäki tehtiin myös näkymäksi hänen huoneestaan. Halusin näkymästä romanttisen ja leikkisän. Kymmenet hortensiat, ruusut, syreenit ja perennat on suunnitelut ihana pikkutytär mielessä. 

Tämä kuva paljastaa hyvin miten rakennukset on asemoitu pihaan. Talot olivat kuin pudotettu taivaalta minne sattuu, kun muutimme tänne. Mitään yhdistävää tekijää niillä ei ollut. Nyt ne ovat kokonaisuus. Kulkuväylä, pystypergola ja yhteiset viheralueet liittävät ne kauniisti yhteen.

Loppukesä on lempivaiheeni Kirsikkamäellä. Naapurin verkkoaita on kesän aikan jäänyt kasvien peittoon. Ajan kanssa se toivon mukaan peittyy köynnöksiin. Toistaiseksi viime talvi vei taimet mennessään. Toivon, että viime kesänä istutetut kärhöt ja viiniköynnökset selviävät näistä pakkasista.

Kuorikate on upea pari kasveille. Tykkään muutenkin, että istutusalueilla on runsauden lisäksi hieman ilmaa. Rikat pysyvät hyvin kurissa maisemointikankaan ja katteen avulla. Istutusalue on tehty niin tiiviiksi, että rikat eivät ehtineet sitä valloittaa. Suurin työ on kitkeä kivituhkapolkua, johon siemenet tarttuvat hanakasti. 

Toivottavasti viihdyitte! Haluan vielä toivottaa tervetulleeksi kaikki uudet lukijat. Minulla on myös uskollinen joukko ihania blogituttavia, jotka jaksavat kommentoida. Jokainen kommentti ilahduttaa valtavasti joka ainoa kerta. Kiitos!

Vuoden ensimmäinen

Väsyneenä ja onnellisena hyvästelen loppuvuoden. Arjen ystävänä palaan tyytyväisenä normaaliin rytmiin. Lupaan jopa harkita liikuntaa. Puutarhatyöt ovat jo hyvällä mallillaan. Jos kiristyvä pakkanen ei haittaa tahtia, on ensimmäiset kukkapenkit pian siivottu kevätkuntoon. 

Leppoisaa sunnuntaita!

Tilinpäätös2016

Vuosi hupenee viimeisiä tuntejaan. On aika vilkaista mitä viime vuodesta jäi käsiin. Edellinen uusi vuosi vaihtui lumisena, kun mustan joulun jälkeen alkoi talvi toden teolla. Huoli kasveista oli aiheellinen, sillä pakkanen oli koetellut jo ennen valkoisen suojakerroksen saapumista. Vasta kevät näytti todellisen tuhon määrän. 

Suomi tuntuu heräävän puutarhan ihmeellisyyksiin vuosi vuodelta aikaisemmin. 2016 lähti vilkkaasti käyntiin jo tammikuussa pidetyn vuoden ensimmäisen puutarha-aiheisen workshopin parissa. Sain kiertää pitämässä puutarha-aiheisia luentoja, kirjoittaa lehti-juttuja ja tehdä suunnitelmia. Välillä pitää nipistää itseään. Miten ihmeessä töissä voi olla näin kivaa?

Kevään valtavin tohina pyöri vasta-ilmestyneen kirjamme parissa, kun  Keittiöpuutarha - Siemenestä lautaselle näki päivänvalon. Edelliskesän valtava ponnistus Maria Kesäsen ja Hanna Sumarin kanssa oli vihdoin täällä. Tämä tapahtuman painan sydämeeni ja muistelen sitä taatusti vielä kiikkustuolissakin.

Kevät oli puutarhassa arvoituksellista aikaa. Vaikka perennoja, köynnöksiä ja pensaita kuoli talven aikana runsain mitoin oli luonnolla tarjota myös positiivisia yllätyksiä.

Tulppaaneja ja muita sipulikukkia riitti silmänkantamattomiin. Omenapuut kukkivat sellaisella volyymilla, etten ole vastaavaa nähnyt ikinä!

Tein koko kesän tiiviisti töitä isomman projektin parissa. Toivon mukaan voin paljastaa siitä teillekin pian jotain. Lyhyet tauot omassa puutarhassa ja perheen parissa olivat tärkeämpiä kuin ikinä aiemmin. 

Kukkiva parveke, yltäkylläinen keittiöpuutarha ja rakkaat perennat ovat vuosi vuodelta kauniimpia, kun aikaa kuluu ja piha vanhenee.

Maailma tuntui hullummalta kuin ikinä. Raskaina kantautuvat suru-uutiset, kummalliset poliittiset käänteet ja pelko sai olon kiitolliseksi siitä, että asumme täällä maailman äärilaidalla. Samaan aikaan suren erityisesti Aleppon tilaa ja toivon vuodelta 2017 käännettä parempaan.

Syyskuussa saapunut hengähdystauko saapui samaan aikaan lämpimän ja aurinkoisen syksyn kanssa. On ollut helpompi hymyillä ja hengittää, kun valoa on riittänyt tasaisin välein koko vuoden. 

Loppusyksyn väljennyt aikataulu on saanut mielikuvituksen laukkaamaan. Uudet toiveet ja unelmat töitä ja omaa elämää kohtaan ovat se suola, joka on aina ajanut minua eteenpäin. Varovasti mietin tuoko myös 2017 mukanaan jotain jännittävää?

Mutta kuten aina. Päällimäinen olo on kiitollisuus. Kiitollisuus perheestä, ystävistä, työtovereista, bloggaajatovereista, lukijoista ja asiakkaista. 

2017.

Tervetuloa!

Talven kauneimmat aamut

Joululoma Keski-Suomessa on nyt takana. En malta olla jakamatta parhaita paloja teidänkin kanssa. Niitä olivat esimerkiksi aamut ja hartaasti odotetut auringonnousut. Vanhempieni talo sijaitsee kauniin puhdasvetisen järven rannassa. Jäät ovat jo paksut ja ne kestävät hyvin kävelyä ja kelkkailua. Oli ihanaa kävellä kameran kanssa jäällä kaislikon keskellä. Täysi hiljaisuus, raikas ilma ja seurana vain vapaana juokseva koira.

Kuvat kertovat taatusti enemmän kuin sanat tällä kertaa. 

Leppoisaa välipäivien jatkoa!

Herkät lasihimmelit

Ensimmäiset lasihimmelit ovat jo valmiita. Pienet ja modernit mallit syntyivät lennossa. Ohjeita en osaa näihin tehdä, koska himmelit on tehty sitä mukaan miten työ sattui etenemään. Joku käsitys meillä äitini kanssa oli millaista jälkeä halutaan, mutta pikku hulluttelulle on hyvä jättää tilaa.

Koristeena kärjissä on pienen pienen hopeiset kulkuset ja himmeli pitää hienostunutta ja hiljaista kilinää liikkuessaan. Alhaalla roikkuu kristalli. Toivoin, että himmeli olisi enemmän talvi- kuin joulukoriste, ja sellainen siitä mielestäni tuli. 

Toisen himmelin sisällä on pikkutahokas, joka heiluu hauskasti isomman himmelin sisällä. 

Olemme ehtineet siirtyä näiden jälkeen jo seuraavaan himmeliin. Nämä on melkoisia aivopähkinöitä, kun saa miettiä mistä lanka kannattaa milloinkin vetää. Hyvää aivojumppaa johon jää helposti koukkuun. Ihan parasta joululomatekemistä.

Missä tunnelmissa joulu teillä on edennyt?

Joulu 2016

Terveisiä Savon sydämestä! Joulu 2016 näyttää tällä kertaa tältä. Vanhempieni koti on toiminut aikoinaan kyläkauppana. Vanhat hirsiseinät ja lautalattiat ovat kauneudessaan vertaansa vailla. Täällä jos missä on joulutunnelma helppo luoda.

Eilinen ilta kului rattoisasti kukka-asetelmien parissa. Olen ennenkin maininnut, että teemme äitini kanssa joka kerta käsitöitä täällä ollessani. Mikä tahansa materiaali kukista lankoihin käy. Tälle joululle on varattu lasihimmelin tykötarpeet. Joku varmaan muistaakin kesällä tekemämme niittykukka-aiheiset kipsivalut.

Keksimme tänä jouluna kokeilla joulupuuksi mäntyä. Olemme järven rannalla metsien ympäröinä. Luonto on täällä läsnä oven avauksella. Oli hauska mennä koko  porukalla koirien kanssa puuta valitsemaan. Se on ilmava, hauska ja kaunis! Olen nähnyt näitä tanskalaisissa ja ruotsalaisissa lehdissä, mutta en Suomessa vielä.

Nyt on leppoisa ja hyvä olla. Mikä sen kivempaa kuin viettää joulu isolla porukalla. Lapset tietysti kruunaavat tunnelman. Sitä iloa ja onnea on ihana seurata. Blogi hiljenee nyt joulun ajaksi. Nähdään taas pian!

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Kohti joulua

Viimeistelen viimeisiä töitä autossa, joka matkaa kohti mummolaa ja lumisempia maisemia. Kun auto kaartaa pihaan saa viimeinenkin tekstiaihio pudota käsistä. Sen sijaan aion keskittyä käsitöihin, lautapeleihin ja vyötärön kasvattamiseen. Sometaukoon ei ole tarvetta, joten nähdään instan ja blogin puolella taatusti.            

                          

Joko teillä lomaillaan?