Yksi jokaiselle vuodelle

Mikä sen romanttisempaa kuin saada punaisia ruusuja omalta puolisoltaan. Yksi jokaiselle aviovuodelle. Olemme kumpikin unohtaneet hääpäivän monesti, vaikka päivämäärä 2.2. valittiin osittain siksi, että se olisi helppo muistaa. Siksikin tämä ele tuntui niin ihanalta. On mahtavaa, että vielä yli 10 yhdessä vietetyn vuoden jälkeen oma kumppani on se kenen kanssa kaikki maailman asiat on kivointa jakaa. 

Mikään kukka ei tuoksu mielestäni yhtä hyvältä kuin ruusu. Sen tuoksu on aivan poikkeuksellinen. Yleensä päänsäryn tuoksukukista saavana, on ihanaa, että löytyy joku sellainen mitä minäkin voin ohimennen nuuhkia. 

Erityisesti punaiset ruusut mielletään usein tosirakkauden symboliksi. Vaikka kuinka yleensä vierastan punaisia kukkia, ei punaisia ruusuja voi olla rakastamatta. Niin ihana kuin kukka onkin kaikissa väreissään, ei se voisi olla romanttisempi kuin juuri punaisena.  Toivon, että jokainen nainen saisi elämässään edes yhden ruusukimpun. Pienen tai suuren, yhden kukan tai valtavan kimpun. 

Olen kiitollinen jokaisesta yhdeksästä vuodesta. Ja toivon, että niitä tulee moninkertaisesti lisää.

Ihanaa viikonloppua!

Onnessaan

Huliviliviikon keskellä on ihana pysähtyä leipomaan sämpylöitä, istua korvapuustikaffella ja nauraa loputtomasti huonoille vitseille. Vaikka ruuhkavuodet, loputtoman kiinnostavat projektit, oma napa ja laiskuus vievät välillä voiton, pitää kavereillekin jäädä aikaa.

Parasta tietenkin on, kun voi yhdistää työn ja ystävät. Olen onnekkaasti ja tarmokkaasti haalinut juuri tällaisia projekteja. Vapaa-aikaa kun on niin mielekästä viettää oman perheen kanssa. Hyvä viikko on juuri tällainen. Nyt jo plakkarissa kahdet kaveritreffit ja kaupan päälle vielä kummipoika. Mitäpä sitä ihmeempiä tarvitsee. Hetkessä kun on juuri parasta elää.

Onneksi tätäkin viikkoa on vielä monta päivää jäljellä. Sitähän ehtii vaikka ja mitä.

Leppoisaa keskiviikoa!

Vihreää + siemenarvonnan voittaja

Vuoden väri on heleänvihreä (Pantone 15-0343) ja voiko se tietää muuta kuin hyvää tälle vuodelle? Vaikka rakastan puutarhaa olen aina kammonnut vihreää sisustuksessa. Ihanien botaniikka-aiheisten tapettien ja herkullisten syvänvihreiden maalipintojen esiinmarssi on hiljalleen murentanut puolustuskantani. Erityisesti eukalyptuksen harmaanvihreä sekä oliviinvihreä tuntuu nyt tosi hyvältä ajatukselta. Miten ihmeessä tässä näin kävi?

"Kiintyy sitä kiveenkin, jos vieressä tarpeeksi kauan seisoo", sanoi kälyni kerran. Ja jotenkin näin tässä on tainnut minullekin käydä. Heleänvihreä uppoaa kyllä keneen tahansa puutarhan ystvävää. Ja se ikävä kaikkeen tuoreeseen ja raikkaaseen on juuri tähän aikaan vuodesta kovimmillaan. Koska ihan just se on täällä!

Nelson Gardenin siemenarvonnan voitti tällä kertaa Nenna (Jenna P). Laitatko minulle yhteystietosi niin laitan postia tulemaan! 

Reipasta viikonalkua!

Nessan kuulumisia

Nessa the Rescuedogin kuulumisia on toivottu erikseen. Ymmärrän hyvin, että kokemukset rescue-koiran adoptoinnista kiinnostavat muitakin, joten teen aiheesta oman postauksen.  Neppuli on ollut meillä kolmisen kuukautta ja sinä aikana siitä on kasvanut komea koira. Ikää hänellä on nyt reilu puoli vuotta. Pääsy kotikoiraksi on näillä reppanoilla aina yhtä epävarma. Meille Nessa tuli Viipurin koirien kautta. 

Akkarit on Nessan lemppareita. Mieluiten syötynä. 

Koska olemme lapsiperhe meille suositeltiin reipasta pentua. Tämä on ensimmäinen vinkkini. Kerro välittäjälle perheestäsi ja taustastasi koirien kanssa, ja kysy mikä koirista sopisi teille. Nämä aktiivit käyvät paikan päällä jopa viikottain ja tuntevat koirat melko hyvin. Meillekin tehtiin selväksi, että koira on tuttu aktiiveille tarhaoloissa, ja on todennäköistä, että koira muuttuu melkolailla kotioloissa. Näin kävi myös meille. Tärisevästä ja arasta koirasta on kuoriutunut ajan kanssa melkoisen aktiivinen ja penturiehakas koira. Perusluonne sillä on kuitenkin rauhallinen. Alkuun pitkään kadoksissa ollut haukku on nyt löytynyt. Turhia koira ei elämöi vieläkään, vain jos joku vieras on ovella.

Nessa on harvoin yksin. Mutta alusta asti kaikki on mennyt yksinkin hyvin. Se ei hauku tai tuhoa, kun olemme poissa. Ainoastaan paperituotteet se repii silpuksi oli se sitten yksin tai yhdessä. Nessa rakastaa kanniskella rukkasia ja pipoja. Tupsut siltä saattavat saada joskus kyytiä.

Ainoa hitaasti etenevä ja haastavampi asia on lenkit. Reviiri oli pitkään vain 100 metrin matka. Nyt saatamme kävellä jo puoli tuntia. Vastaantulevat miehet ja koirat pelottavat yhä, mutta remmirähjäämistä ei ole juuri ollut. Vain vaimeaa murinaa. Nessa on nopea oppimaan ja hänestä saisi halutessaan hyvän harrastekoiran. Hän oppii nopeasti ja tekee harjoitteita mielellään päivittäin. 

Nessa rakastaa kaikkea pehmeää. Alkuun kiellossa ollut sänkykin on jo vallattu. Koirasta aisti alusta asti sen palavan halun päästä sisälle ja mieluiten sohvalle köllöttämään. Nessa on kiitollinen ja se ei ole karissut missään vaiheessa pois. Ruoka on yhä tärkeää ja Nessa söisi aivan määrättömästi jos antaisi. Rescueiden tapaan sen vatsa on ollut koko aja hieman sekaisin ja uutta ruokavaliota haetaan hitaasti mutta varmasti. En ole kokenut tätä kuitenkaan mitenkään ongelmaksi, koska se oli tiedossa jo etukäteen. 

Nessa rakastaa perhettään. Se haluaa paljon rapsuja ja huomiota. Se änkee vauvan lailla syliin ja pomppaa kahdelle jalalle ryhmähaliin, jos siihen on vain mahdollisuus. Ja katsokaa nyt häntä, miten lutunen hän on. Toivon sydämestäni, että koiranhankkijat ainakin harkitsisivat voisiko rescue olla se oma juttu. Tai edes toiminnan tukeminen .

Mielenkiinnolla odotan millainen puutarhakoira hänestä kuoriutuu.

Mukavaa viikonloppua!

Jättiverbena ja kylmäkäsittely

Tammi-helmikuussa on aika tehdä kylmäkäsittely, jos mielii valmista kesäksi. Tällaisiin kasveihin kuuluu muun muassa meillä yksivuotisena kasvatettu jättiverbena ja monet himoitut perennat kuten akileijat ja tähtiputket. Homma on oikeasti paljon helpompaa kuin miten se mielletään. 

Käytä aina puhtaita potteja ja laadukasta kylvö- tai taimimultaa. Kostuta multa hyvin, kylvä siemenet pinnlle ja ripottele pinnalle ohut kerros taimimultaa, perliittiä tai vermikuliittiä. Itse käytän samaa multaa koko lystiin ja hyvin on toiminut. Anna siementen kerätä kosteutta itseensä 5-6 päivää ja siirrä kylvös kylmään. Sopiva aika kylmäkäsittelylle on 5-8 viikkoa. Jos siemenet itävät kylmässä, keskeytä kylmäkäsittely.

Joskus siemenet itävät jo ennen kylmäkäsittelyä. Näin tälläkin kertaa. Nostin tikun avulla hentoiset pikkutaimet sivuun ja siirsin muun kylvöksen kylmään. Jääkaapin vihanneslokero toimii hommassa hyvin. Yhtä lailla voit tehdä kylmäkäsittelyn ulkona. Neuvoin perennojen kylmäkäsittelyn viime vuonna. Siihen löydät vinkit ja piirretyt ohjeet tästä linkistä. 

Jättiverbena on mainettaan helpompi. Myynnistä sitä löytää turhan harvoin ja silloinkin se on melko tyyris. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan omia kylvöjä. Yllätyt taatusti! Mikään ei vedä vertoja näille pitkille ja siroille kesäkukille. Itse yhdistin ne viime kesänä punakosmoskukkaan. Näyttävän istutuksen saat myös jättiverbenan ja koristeheinien yhdistelmällä. 

Viime kesäiset taimet nostin jo ruukkujen jäädyttyä veitsen kanssa talteen. Vihreä kasvusto näytti kuolleelta, mutta niin vain se näyttää pukkaavan tuolla viileässä varastossa pientä kasvun alkua. Saa nähdä kantaako kokeilu kevääseen. Talvetin jättiverbenan daalian tapaan. Talvetusvinkkejä löydät tästä linkistä.

Tykkään monista kesäkukista, mutta jättiverbena on minusta kaikkein kaunein!

*Siemenet on saatu Nelson Gardenilta*

Ihanaa viikonloppua!

Loving lately

Parketinmaalausremontti on edennyt meidän makuuhuoneeseen. Tavarat siirtyvät remontin alta ja sitten takaisin. En muista milloin viimeksi olen rymsteerannut ja pakannut näin paljon. Makkari muutti väliaikaisesti yhteen jo remontoituun huoneeseen. Ja ai etta minä viihdyn täällä!

Sängyn sijaan toimme vain patjat, jotka ovat sellaisenaankin melko korkeat. Hyllykkö ja lipasto riittävät tänne vallan mainiosti. Niissä pysyvät järjestyksessä arkiset käyttötavarat. Olen huomannut valuvani tähän suuntaan joka päivä läppäri kainalossa. Vaalea ja seesteinen huone saa ajatukset selkiintymään hetkessä.

Tykkään vanhoista ja tummista kalusteista vaalkoisella pohjalla. En ole ikinä ollut koko valkoisen kodin ystävä. Kaipaan ripauksen rouheutta ja väriä. Ja tarvitseeko edes mainita erikseen kynttilöitä ja kukkia?

Pidän virkatusta ja nelotuista tekstiileistä. Pehmeä ja painava puuvillainen viltti on parasta mitä tiedän. Sininen on juuri nyt hyvä idea. Tyynynpäälliset ja viltti ovat Boomerang Home mallistosta.

Työn alla on nyt paljon kirjoitettavaa, mikä sopii minulle paremmin kuin hyvin. Saan köllötellä samalla kun valmista syntyy. Olen loputtoman kiitollinen jännittävistä projekteista joihin olen päässyt mukaan. Onneksi aikaa on myös blogille. 

Leppoisaa keskiviikkoa! Miten se aika taas lentää kuin siivillä?

Varjotarha

Olen esitellyt alkuvuodesta pihaani pala palalta. Tällä kertaa kasasin kuvia varjotarhasta. Pihamme varjoisimmasta reunasta, jota tulee kuvattua aivan liian vähän. Siellä kaikki on rehevää ja värimaailma on ihanan rauhallinen. Rakastan varjotarhan kasveja, joita olen saanut mahtumaan pienelle alalle paljon.  

Varjotarha on osittain vierasmökin edessä ja jatkuu tontin reunassa, joka laskee kohti keittiöpuutarhaa. Rinteessä kukkivat keväällä vanhat omenapuut ja suuri kriikuna. Pihan reunalla kasvaa herukkapensaita ja useita alppiruusuja. Hyvin graafiset sormivaleangervot ovat suosikkejani. Erisävyiset jaloangervot ovat upea pari niille. Keskikesän vihreä-valkoinen-marsalanpunainen ei paremmin meille voisi sopia. 

Alkuesä on mennään pastellin sävyissä. Puiden alla on tiukasti kantatut isot istutusalueet, jotka näyttävät kesäkuussa niittymäisiltä. Akileijat ja lehtosinilatva ovat silloin pääosassa. Näiden lisäksi istutusalueissa on erilaisia kuunliljoja, kevätkaihonkukkaa, atsalejoja, peittolehteä ja varjoliljoja. 

Vanhat puut ja kerroksellinen kasvillisuus tuo puistomaisen tunnelman pihan keskiöön. Tontin laidalla ei ole minkäänlaista aitaa, mutta kasvikerrokset tuovat silti näkösuojaa. Pidän näistä mutkittelevista istutuksista joiden lomassa kulkee nurmi- ja sammalpolkuja. 

Hitaasti mutta varmasti kokoa kasvaneet kärhöt on keskitetty aikalailla varjotarhaan, koska täällä ne parhaiten viihtyvät. Niitä kiemurtaa maanpeittokasveina, mökin edessä pystypergolassa ja omenapuun oksilla. Vaaleanpunainen lyhtykärhö 'Princess Diana' minun oli aivan pakko saada. Nyt se on päässyt jo hyvään kasvuvauhtiin.

Tein viime kesänä mökin edustan istutukset uudelleen, koska kaipasin siihen samaa vanhan roosan, viininpunaisen, valkoisen ja vihreän väärimaailmaa, joka toistuu muuallakin pihan keskiosissa. Pallotuijat, keijuangervo, kuunlilja, arovuokko ja jaloangervot olivat juuri passeli valinta. Halusin jättää myös katetta näkyviin.

Jos jotain niin kärhöjä haluaisin lisää. Pari viimeistä kurjaa talvea on vienyt niin paljon juuri köynnöksiä mennessään, että hieman hirvittää ostaa näitä lisää. Ne ovat kuitenkin niin kaiken vaivan arvoisia, että pari uutta on saatava joka kesä. Sininen 'Multi Blue' on minusta hassunnäköinen!

Näkymä talolta varhotarhaan on monelle tuttu vaalean hakuropajun vuoksi. Kuvan reunasta rahautuva valtava timanttituija on myös melko hallitseva kasvi pihassa. Monta metriä korkean tuijan juurella kasvaa useita pioneja, iiriksiä, akileijoja, alppiruusuja ja sormivaleangervoa. 

Haluatko tutustua muuhunkin pihaan? Keittiöpuutarhaani pääset tutustumaan tästä linkistä.  Ja Kirsikkamäkeen tästä linkistä.

Leppoisaa viikonalkua!