keskiviikko 10. helmikuuta 2021

Mieli ja koti järjestykseen

Olen viimeisen vuoden ajan järjestänyt kotia uuteen selkeämpään uskoon. Alkuun tuntui, että mitään ei tapahdu, vaikka kierrätin, myin ja luovuin. Koska  on iso talo , on myös paljon tavaraa. Suurin muutos tapahtui silloin, kun lakkasin tressaamasta asiasta ja tyhjien kaappien utopiasta. 


Luulen, että tähän jamaan ajoi elämäntilanne, työ, hamstraava luonne ja iso talo, jonne todella mahtuu. Isoin ruuhka syntyi, kun lapset kasvoivat isoiksi ja kerralla jäi käyttämättömäksi valtavat määrät kaikenlaista: huonekaluja, harrastusvälineitä, leluja ja vaatteita. Jaksoin monta vuotta kierrättää lasten tavarat tehokkaasti. Kolmen vuoden lepsuilu kostautui ison kerran. 


Olohuone on välillä toiminut melkoisena tukikeskuksena, kun olen levitellyt säkkitolkulla vaatteita ja tavaroita kuvattavaksi myyntiä varten. Osan olen suosiolla lahjoittanut ja kierrättänyt. Ja niin vain koitti sekin päivä, kun huomasin, että täällä on nyt tyhjempää. Ei lähimainkaan tyhjää, mutta nyt voin hengittää. Järjestäminen on nyt kivaa, koska siihen on tilaa. Työvälineet ja kuvausrekvisiitat mahtuvat hyvin työhuoneeseen. Löydän tavaroita, joita etsin. Ja siivous on tuhat kertaa helpompaa. 



Kaappi ja säkki kerrallaan siivosin kotiani ja mieltäni. Samalla totesin, että en ole konmarituksen ystävä. Olen kuitenkin siistin ja helpon kodin ystävä. Huomasin myös, että en ole aikoihin ostanut mitään muuta uutta kuin lumikengät. Niillekin on tilaa, kun pieneksi jääneitä harrastusvälineitä lähti isot määrät jakoon. 

Millaisen kodin ystävä sinä olet? 


SHARE:

6 kommenttia

  1. Kaunista ja siistiä! Itse tykkään kyllä selkeästä ja siististä kodista, mutta olen myös samalla hieman hamsteri. Tavaraa on vuosien saatossa kertynyt kiitettävästi niin kotiin kuin mökille. Onneksi tällaisessa vanhassa rintamamiestalossa säilytystilaa ei ole ihan hirveästi 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli oot ihan samanlainen kuin minä. Mulla on myös työn puolesta aika paljon kaikenlaista tavaraa. Mutta toisaalta, jos käytän niitä aktiivisesti niin ei niistä voi luopuakaan. Vähäisissä säilytystiloissa on myös hyvät puolet 😊

      Poista
  2. Mekin muutimme pari vuotta sitten reilusti aiempaa isompaan taloon täällä Helsingissä ja tuntuu, että sen myötä tavaraa on vaan kasaantunut hirmuinen määrä. Nyt korona-aikana olen ollut aika laiska siivoamaan kotona kaappeja tai muutakaan sellaista mikä ei ole niin näkyvää. Olen nimittäin joutunut hoitamaan myös yritykseni toimistosiivousta, ja se vie paljon energiaa. Parempi olla liikoja stressaamatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Mullakin tämä alkoi sujua, kun osui hyvään elämäntilanteeseen. Ei se tauko esimerkiksi lasten kamojen kierrättämisessä vahingossa ollut. Aina ei ehdi ja jaksa kaikkea.

      Poista
  3. Hei! Ensinnäkin haluan sanoa, että tykkään kuvistasi! Melkein voin täysin samaistua tekstiisi. Iso talo, paljon tavaraa (kaksi keski-ikäistä keräilijää), molempien vanhempien poismeno joitakin vuosia sitten tuonut taloon entistä enemmän tavaraa, vaikka sitä on myös jaettu muille, lahjoitettu ja myyty, sekä heitetty roskiin. Huh. Edelleen kaikki kesken! Allekirjoitan myös sanasi "en ole konmarituksen ystävä. Olen kuitenkin siistin ja helpon kodin ystävä." Olen yrittänyt olla marittaja, vaan jotenkin löydän joka kohdasta kristisoitavaa ja ajattelen, että tämä pitää tehdä eri lailla. Tai ehkä se on vain se, että kaikkea on niin paljon ja itse on taipuvainen kiintymään esineisiin. Etenkin perityt esineet on suorastaan pyhiä. Viimeisen kahden vuoden aikana mieheni ja minä olemme alkaneet potea tavaraähkyä! Raivostuttaa asua kodissa, jossa on joka paikassa joku röykkiö, kodissa joka on kuin varasto. Mutta tiedätkö, korona on auttanut asiaa! Koska olen ollut paljon etätöissä ja mieheni on kuskannut minua kun olen mennyt työpaikalle, niin se kaupungissa bussin odottamisnotkuminen on jäänyt ja myös heräteostot vähentyneet roimasti. :) Olen myös asettanut itselleni rajat vaatteiden ostamiselle; viime vuonna en saanut ostaa yhtään vaatetta ajalla heinäkuu-joulukuu ja nyt saan ostaa joka kolmas kuukausi. Toimii!! Sellainen ostovimma on laantunut. Ehkä tämä tästä. Tsemppiä myös sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi notkumis-ostelu on erikoinen ilmiö. Muistan sen itsekin niiltä ajoilta, kun kävin jossain töissä. Freelancerina teen hommat kotona. Tilaan vain pakon edessä tavaraa, koska mahdollinen palautusrumba ei houkuta. Tämä on musta hyvä juttu. Käyn joskus kirppiksellä, mikä on mun heikko kohta. Yritän kyllä olla sielläkin tarkka tavaran kanssa. Musta on kivaa, että elämää ei hallitse ostovimma.

      Poista

MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig