Viikon parhaat

Juttelin tossa pari päivää sitten Instagramissa siitä miten koville pimeä kausi ottaa. Koen asian joka vuosi rankemmaksi. Tuntuu, että keho ei kestä tätä enää. Hiukset tippuvat päästä, joka paikkaan särkee ja väsyttää. Sain paljon viestejä. En todellakaan ole asian kanssa yksin. Minulta kysyttiin myös, että millä pää kestää. 

Hieman klisee, mutta kiitollisuus ja optimisuus auttavat. Ja niiden avullaa jaksan lähes mitä vain. Iloitsen paljon pikku jutuista. Kiinnitän huomiota siihen mitä hyvää on arjessa. Olen usein tosi tyytyväinen. Päätin kasata viikon parhaat. Mitä kaikkea mahtuu 7 päivään. 

Säännöllinen lenkkeily | Olen käynyt kävelylenkillä lähes päivittäin. Olen täysin addiktoitunut askelmittariin ja  en hevillä luovu kävelystä. Jaksan riemuita lähes päivittäin siitä, että tästä on tullut rutiini. 

Mittauskeikka ystävän kanssa | Hivenen rankka, mutta ihana työpäivä ystäväni Riinan kanssa pihaa mittaamassa. Tämä fellow-bloggaaja on nimittäin myös pihasuunnittelija. Päivä oli tosi antoisa. Jaoimme samalla vinkkejä ja pallottelimme ideoita. Päivän päätteeksi kävimme ajelulla Kulosaaressa katselemassa taloja ja pihoja. 

Hevosten rapsuttelu | tytär aloitti ratsastunnit lauantaisin. Minun onnekseni paikka on tuttu ja kaverini tekee siellä tallihommia samaan aikaan. Hän kierrättää minua rapsuttamassa eläimiä. Viime lauantain vietin parin ihanan issikan kanssa. Tuli niin hyvä mieli. 

Hoitokoira tulossa | Sovin erään rescueyhdistyksen kanssa, että meille voi tulla hoitokoira odottamaan uutta kotia. Sally tulee meille marraskuun alussa. Sain jo koirasta kuvia. Ihanaa saada koiraelämää kotiin taas. Olen melko liikuttunut, että koira pääsee pois kylmältä tarhalta juuri talvea vasten. Pieni teko, iso vaikutus. 

Kaapit kasattu | Olkkariin tuli uudet hyllyt. Ne piti kasata. Vaikka kasaaminen ei niin ilahduttanut, niin valmistuminen kyllä sitäkin enemmän. 

Ekat sipulit istutettu | Eka satsi sipuleita maassa. Olen samalla leikellyt perennoja matalaksi ja kitkenyt kukkapenkkejä. Miten rentouttavaa ja palkitsevaa. 

Tuntematon sotilas | Katsoin poikani kanssa  Tuntemattoman sotilaan (sen vanhan). Ei saatu kumpikaan kaikesta selvää. Ihana hetki teini-ikäisen kansssa. 

Vohvelit | Tarvitseeko sanoa enempää? Kyllä ne mansikkahillo ja Kaslinkin kaurakermavaahtokin ilahduttivat. 

100 podcastjakso | Ihan hullu homma tahkoa viikottain podcastjaksoja. Mutta niin vaan valmistui 100:s jakso Puhetta puutarhasta -podia. Jos et vielä eilen ehtinyt, voit kuunnella juhlajakson tosta alapuolelta. 

Versoileva · 100 - Kysy sinä - me vastaamme!

Ihanaa viikkoa kaikille! 

Lokakuu - mikä ihana syy kerätä kukkia

Lokakuu - mikä ihana syy kerätä itselleni kukkia. Olen kerännyt ennätysmäärän leikkoja tämän kuun alussa. Daalioita ja astereita omasta pihasta sitä mukaan, kun niitä aukeaa, kunnan kukkakepellolta auringonkukkia. Tällaiset kelit eivät ole itsestäänselvyys, ja siksi nautin jokaisesta maljakollisesta .

Muutamat aurinkopäivät ovat olleet syksyn pelastus, Kun pimeä kausi alkaa, olen normaalisti valmis kömpimään talviunille. Nyt virtaa on ihan eri tavalla. Pitkä sysipimeä kausi ei kauhistuta niin paljon, kun se lyhenee jostain päästä.  En jaksa edes esittää olevani 4 vuodenajan ihminen. Väsyn pimeydessä, hiukset putoavat päästäni ja tahti hidastuu. Yritän löytää iloa pienistä hetkistä. Sillä selviän aina pimeästä kaudesta. 

Tällä hetkellä näihin asioihin kiinnittää huomiota myös koronan takia. En juuri käy julkisilla paikoilla missä on paljon ihmisiä. Siksi hyvät ulkoilukelit ja kukkapellot ovat erityisen tärkeitä tänä vuonna. 

Niin pitkään tämä poikkeustilanne on jatkunut, että uskon sen muuttavan jokaista jotenkin pysyvästi. Arvostetaan lähimatkailua, pieniä arkisia asioita, etätyömahdollisuutta.  En usko, että palaamme enää ikinä 2019 normaaliin. Jostain muusta tulee se uusi normaali.

Nyt toivon, että edes satunnaisia aurinkopäiviä riittää koko lokakuulle. Toivon, että tänä vuonna saadaan lunta. Ja tammikuusta eteenpäin voisi jo pilkistellä aurinko. Nyt keskityn kukkikimppuihin, villasukkiin, ulkoiluun ja takkatuleen. Kyllä se tämäkin säkkipimeä kausi  taaa jotenkin taputellaan. 

 Leppoisaa sunnuntaita!

Minä suuntaan nyt uusia hyllyjä kasaamaan ja laitan oheen leffan pyörimään. Ja takan päälle.  Ja villasukat jalkaan. 

Lyyraviikunan latvomishommia

Olin jo heittämässä lyyraviikunan kompostiin, kun päätin vielä antaa sille uuden mahdollisuuden. Ei muuta kuin sakset käteen ja latvontahommiin. 

Myönnän, että hontelo kasvi on huonon kasvatuksen tulos. Kyseessä on kuvausrekvisiitta, jos en raaskinut luopua, mutta laiskuuksissani nakkasin sen kasvihyllyyn takariviin (liian vähän valoa) ja hoidin sitä kuten kaikkia muita kasvejani (liian vähän vettä). Lyyraviikuna on helppo hoitaa, mutta se on melko tarkka kasvi. Se tarvitsee paljon valoa ja tasakostean mullan. 

Onnekseni latva voi hyvin. Ei yhtään ruskistunutta tai laikullista lehteä. Kasvi on ehdottomasti pelastamisen arvoinen. Tämänhän voi juurruttaa vedessä tai mullassa. Päätin lykätä suoraan ruukkuun ja opetella kunnolliseksi kastelijaksi. Kuukausi latvomisen jälkeen, kasvi voi loistavasti. Olen muistanut kastella sitä riittävän usein.

Leikkasin tuon lehdettömän välikappaleen pois ja säästin myös ruskistuneen emokasvin. Odotan mielenkiinnolla alkaako se haarautua, jos jaksan hoitaa ja kastella emoa yhtä hyvin kuin pistokasta. Ei tässä mitään menetettävääkään enää ole. 

Kasvien kanssa ei kannata pelätä. Ne ovat yllättävän sitkeitä. On kiva kokeilla ja opetella uutta kasvien kanssa. Toivoisin, että netistä löytyisi vielä enemmän ohjeita kuvien kera, joten tein lyyraviikunan latvomisesta ohjeet Versoilevan artikkeliin. Käy ihmeessä lukemassa, jos kotonasi on vastaava hujoppi kuin meillä. 

Leppoisaa sunnuntaita!

Mikä intiaanikesä!

Järki sanoo, että nyt on jo syksy. Lämmön ja hehkuvan keltaisen keskellä tuntuu ihan muulta. Tämä jos mikä on syksy parhaimmillaan. Olen kulkenut paljon luonnossa, mutta olen ehtinyt myös kuvausretkille. 

Hernepensaskujanne-blogin Johanna nappasi myös retkeilijästä kuvan. Kuva on otettu Lohjan museon pihalla. Kamerat ja suut kävivät samaa tahtia, kun juttelimme ja kuvasimme. Ihan parhaita nämä tällaiset retket. 

Kun kesä on töitä täynnä, osaa arvostaa erityisen paljon tällaisia syksyjä. Aurinkoinen keli ruskan värittämässä maisemassa on ihan parasta. On ihanaa, että ulos tekee mieli. 

En tiedä johtuuko se kelistä, mutta olen erityisen mielistynyt lämpimään keltaiseen, beigeen ja vihreään tällä hetkellä. Silmä poimii sävyjä luonnosta ja kukkapenkeistä. 

Rakastan pikkukaupunkeja joissa on vanhoja rakennuksia, maatiloja ja hyvin hoidettejua pihoja. Samankaltaisessa miljöössä seikkaillaan myös päivän Puhetta puutarhasta-podcastjaksossa. Aloitimme uuden Neuvontakäynti-nimisen juttusarjan, jossa pohdimme erilaisia suomalaisten pihojen ongelmia suunnitteluun liittyen. Tänään keskitymme vanhojen maatilojen pihoihin. Podin voit kuunnella suoraan alla olevasta soittimesta. Tein aiheesta myös vinkkiartikkelin Versoilevan sivuille. 

Versoileva · 098 - Neuvontakäynti osa I - Vanhan maatilan pihapiiri

Pala kerrallaan

Sain roppakaupalla vertaistukea Instagramissa, jossa kerroin motivoitumisvaikeuksista. Piha täyttyy lehdistä, ja hommaa olisi roppakaupalla. Huomattavasti enemmän kuin motivaatiota. Takaraivossa painaa myös se, että kaappeja on alettava tyhjentämään (kirppikselle, lahjoitukseen, roskikseen jne). Puhaltelin hetken ja ajattelin, että peruna kerrallaan se kattilallinenkin kuoritaan... 

Aloitin parvekkeen siivoamisesta, koska se on iso kokonaisuus ja kaikkein mielekkäin puuha. Oli mahtavaa saada koko homma kerralla hoidettua. Bonuksena pesin myös kaikki tyhjentyneet ruukut. On hienoa, kun saa ruksittua to-do-listalta tehtäviä pois. Olen jo vuosia sitten todennut, että minulle sopii hyvin se aidan matalin kohta. Jos kaikki pitää kuitenkin tehdä, miksi ei alottaisi mielekkäimmästä, jotta saa homman käyntiin. Kun lista lyhenee, on helpompi tarttua tympeisiin töihin.

Parvekkeelta on näkymä meidän oleskelualueelle, mikä helpotti homman sujumista. Pergola-alue on tähän aikaan vuodesta mahtava, kun villiviini hehkuu punaisena ja jättiverbenat ovat kauneimmillaan. Ne saivat vielä jäädä - kunnossa kun yhä ovat. 

Uhrasin myös kokonaisen päivän lasten kamppeiden lajitteluun: kirppikselle, uffiin, kiertoon... Ja jos joku nyt ehdottaa, että eikö joskus voisi vaan relata, niin tiedoksi: sitä on tullut tehtyä liiankin kanssa viime vuodet. Kaappien ja tekosyiden rajallinen tila on tullut vastaan.

Ehdin myös laiskotella. Ajan kuluksi olen lukenut puutarhahistoriaa. Sen innoittamana teimme Johannan kanssa myös aiheeseen liittyvät podcastjakson. Kuuntele uusin Puhetta puutarhasta -tuotos alla olevasta soittimesta. Kirjoitin aiheesta myös artikkelin Versoilevan sivuille. 

Podcastit ja äänikirjat ovat olleet tälläkin kovalla käytöllä. Parasta hupia työn lomaan!

Versoileva · 097 Tasattu - Puutarhataiteen historian sanastoa

Myrskykukkia

Olen ollut viimeiset kaksi päivää samoissa puuhissa kuin moni muukin somen kuvavirran mukaan: olen saksinut korin ja maljakoiden täydeltä leikkoja myrskyn alta. Olen kerännyt surutta isot määrät daalioita kimpuiksi. Mieluummin näin kuin se vaihtoehto, että sade ja tuuli riepottavat herkkiä kukkavarsia. 

Olen erityisen iloinen siitä, että vaikka syksy on saapunut meidänkin puutarhaan niin silti on mitä kerätä. Ja katsokaa näitä ihanuuksia. Ei ihan mitä tahansa kukkia vaan juuri niitä kesän kauneimpia. Syyskesä ja jopa syksy ovat leikkokukkien parasta aikaa. Juuri nyt kukkivat daaliat, kaunopunahatut, kellopeipit, kiinanasterit, jättiverbenat ja monet muut ihanuudet. Villiviinin versoissa on jo punaista ja eukalyptus on kasvanut sellaisiin mittoihin, että siitä raaskii leikellä surutta. 

Tein kaksi suurta kimppua sisälle. Nyt toivotaan, että myrsky ja syyssateet eivät katko kaikkia kukkia. Leuto syksy on mahdollistanut poikkeuksellisen kauniin daaliasyksyn. Ensimmäinen kylmä yö koituu aina kertaheitolla daalioiden kohtaloksi. Toivoisin, että kukinta jatkuu vielä hieman. 

Kukkaista syksyä kaikille!

Viherkasvit sisälle

Viherkasvit ovat taas sisällä pitkän kesäulkoilun jälkeen. Meillä kasveja voisi pitää yhä parvekkeella nyt syyskuussa - niin lämpöiset ovat kelit yhä. En halua ottaa riskiä palelluttamisesta. Koen myös helpommaksi tyhjentää parvekkeen osissa. Viherkasveista on hyvä aloittaa.

Kaikki ulkoilevat viherkasvit päätyvät meillä keittiöön. Tämän kummempia varotoimia en tee. Yhdistelen ulkoilijat pariksi kolmeksi isoksi ryhmäksi ja seurailen tilannetta. 

Olen tietoinen, että ulkoa voi tulla ötököitä mukana. Viherkasvit ovat viettäneet kesän kesäkukkien ja pikkupuiden kanssa. Joka kesä siellä joku tauti on kesäkukissa tai puissa. Siirrän aina mahdollisimman nopeasti sairastuneet yksilöt pois. En altistumisesta huolimatta hoida muita kasveja, jos oireita ei näy. En usko, että ylihoitaminen on kasville hyväksi. 

Osa kasveista tiputtaa jonkun verran lehtiä siirron jälkeen. Kilpipiilea on sulkasatoisin. Yritän hieman hillitä karistelua suihkuttamalla kasvit usein. Mikroilmasto on parempi, kun kasvit ovat yhdessä. Suihkutus tekee yhteisestä lähi-ilmasta mukavan kostean. 

Moni kasveista on kasvanut valtavasti kesän aikana, osa ei juurikaan. Tämä on kuitenkin yksi syy ulkoilulle. Olen saanut monta mahtavaa kasvia tällä menetelmällä, vaikka olen ostanut taimet melko pieninä. 

 

Viherkasvien syys- ja talvihoito eroaa muusta kaudesta. Tein aiheesta vinkkiartikkelin Versoilevan sivuille. Alla olevasta soittimesta voit kuunnella samasta aiheesta uusimman Puhetta puutarhasta-podcastin. 

Versoileva · 094 - Viherkasvien syksy