Jouluiset jääpalat - DIY

Jouluiset jääpalat sopivat täydellisesti joulun ja pikkujoulun kylmiin drinkkeihin. Valmistus on helppoa ja nopeaa! Tarvitset vain erilaisia marjoja, sitrushedelmiä ja mausteita makusi mukaan. Palat valmistuvat missä tahansa jääpalamuotissa. 

Minulla paloissa oli mandariinia, limeä, mustikoita ja karpaloita sekä rosmariinia ja tähtianista. Marjat otin pakkasesta. Sitruksen paloista kannattaa tehdä tosi pieniä. Jos haluat jääpaloista mahdollisimman vaaleita, kannattaa vesi kiehauttaa ja jäähdyttää ennen kaatamista. Väri leviää marjoista jääpaloihin. Minusta se on vain kivannäköistä. 

Huurteinen reunaan lasiin syntyy sipaisulla limeä, jonka jälkeen lasin suu upotetaan sokeriin. Punaisissa juomissa sokerireuna näyttää kivan huuhteiselta. 

Ihanaa joulun odotusta! 

Kuivatut appelsiinit

Kuivatut appelsiinit ovat jouluklassikko jo vuosien takaa. Superhelppoon jouluaskarteluun tarvitsee vain appelsiineja ja tomusokeria sekä uunin ja terävät veitsen. Kuivattuihin appelsiineihin uppoavat myös ne hieman nahistuneet appelsiinit, jotka ovat unohtuneet syödä. Lopputuloksessa nahkeus ei näy. 

Aloita leikkaamalla appelsiinista siivuja. Tee tasaisista jälkeä niin, että siivut ovat mahdollisimmat tasapaksuja ja ympärillä on aina saman verran kuorta. Mitä ohuempia siivuja leikkaat, sitä nopeammin ne kuivuvat. 

Lado appelsiinin siivut talouspaperille ja painele toisella paperilla siivuista kosteutta pois. Tämä nopeuttaa uunikuivatusta huomattavasti. Ripottele sen jälkeen tomusokeria siivujen päälle. Tomusokeri antaa kuivatuille appelsiinin siivuille kauniin kiillon. Siirrä siivut uuninpellille, jonka päällä on leivinpaperi. Kuivata appelsiinit 75 asteessa uunin keskitasolla. Varaudu siihen, että kuivatus voi viedä useita tunteja. Siivut ovat valmiita, kun ne ovat täysin kuivia. Saat kosteuden haihtumaan uunista helpommin, kun lisäät puisen lastan uunin luukun väliin.

Kuivatut appelsiinit ovat monipuolisia koristeita. Kokeile niitä esimerkiksi havujen ja kynttilöiden kanssa tai kransseissa ja paketin koristeina.

Ihanaa joulun odotusta! 

Lämpökompostori valmistellaan nyt talveen

Kaupallinen yhteistyö: Biolan

Lämpökomposti on aika laittaa syyskuntoon, jotta biokompostointi onnistuu hyvin myös talvella. Pakko myöntää,  että omakin kesän hyvin puksuttanut multatehdas oli hyytynyt elokuun jälkeen. Todellinen yhdestoista hetki tehdä asialle jotakin. Tein samanlaisen huollon viime syksynä ja kompostori pöhisi pitkälle syksyä ilman lämpöpullojen käyttöä.

Lämpökompostorin syyshuoltoon tarvitset ainoastaan Biolan Tehokuivikkeen ja  viitseläisyyttä. Hommassa auttaa lapio ja kottikärryt. Itselläni oli käytössä myös teräväkärkinen pikkulapio. Tehokuivike on ehdoton hankinta syyskuusta eteenpäin. Biolan Pikompostori 220 pöhisee oikealla käytöllä ympäri vuoden. Lämpötilojen laskiessa kompostori tarvitsee hieman apua käyttäjältään. 

Tyhjennä kompostorista 1/3 verran. Itselläni kompostori oli ihan täysi, joten tyhjennettävää riitti. Kompostorin pohjalla on jäähtynyt massa, joka viilentää koko kompostoria. Kun osa tyhjennetään, piristyy kompostori välittömästi. Meillä kompostorin massa oli päässyt hieman kostean puoleiseksi, joten näin tyhjennyksen yhteydessä enemmän vaivaa. Samalla kun tiputin ylhällä olevaa massaa alemmaksi sekoitin siihen reilusti Tehokuivikketta. Tällä keinolla olen saanut lämpölukemat nousemaan todella vauhdikkaasti. Tehokuivikkeessa on esimerkiksi biohiiltä ja hamppurouhetta, jotka imevät hyvin kosteutta. Rypsirouheen sisältämä typpi kiihdyttää kompostorin toimintaa. Komposti massan sekoittelu on melko brutaalia hommaa. Se onnistuu mielestäni helpoiten, kun käytössä on iso pistolapio ja terävämpi metallinen pikkulapio. 

Tässä vaiheessa pienennetään venttiilin (tuo säädin lämpömittarin alla) ilmansaanti minimiin. Pienimmillään aukko on, kun arvo on 20. Muista myös tuoda kompostoriin biojätettä mieluummin useammin kuin harvemmin. Toimiakseen hyvin, pikakompostorin olisi hyvä saada uutta ruokaa 3–4 kertaa viikossa.

Tämän kierroksen jälkeen en enää juuri sekoita kompostorin biomassaa, kuten teen kesällä. Möyhennän noin kerran kuussa ylhäällä olevaa osaa massasta. Hämmentäminen jäähdyttää kompostoria, siksi sitä pitää tehdä viileillä keleillä harkitummin. Kun pakkaset saapuvat otan käyttöön lämpöpullot. Iso limpparipullo täyteen kuumaa vettä piristää kompostoria kummasti. Jos pikakompostori sattuisi jämähtämään. Ei huolta - kevät korjaa tilanteen! 

Pakko myöntää, että olen yhä innoissani joka kerta, kun kaivelen kompostorista kottikärryllisen uutta multaa. Tämä kärryllinen menee keittiöpuutarhan lavoihin syyshuollon yhteydessä. Suosittelen tätä lämpimästi muillekin. 

Uusi tuleva jätehuoltolaki on lisännyt kompostoijien joukkoa ilahduttavasti. On tosi hienoa, että vuodesta 2024 eteenpäin yli 10 000 asukkaan taajamissa biojätteen lajittelu tulee olemaan pakollista kaikissa kiinteistöissä, myös omakotitaloissa. Lajittelun voi hoitaa yhteiskeräyksellä tai kompostoimalla itse. Suosittelen jälkimmäistä vaihtoehtoa lämpimästi. 

Syysterveisin,
Kati 🍁

Syyslannoituksen aika on nyt

kaupallinen yhteistyö: Biolan 

Tiesitkö, että syyslannoituksen aika on heinä-elokuussa eikä suinkaan syksyllä? Lannoitepurkki kulkee tällä hetkellä koko ajan kottikärryissä, kun siirryn kasviryhmästä toiseen. Meillä on tehty nyt leppoisia loppukesän puutarhahommia ja samalla valmisteltu pihaa syksyä ja talvea varten. Lannoitus on tärkeä osa valmistautumista. Samalla kitken kasvualustaa ja leikkaan perennoja. 

Itselleni tärkein asia puutarhassa on sen vointi. En hätkähdä rikkaruohoista, mutta sen sijaan kärsin, kun kasvit kärsivät. Haluan vehreän puutarhan ja suuria, hyvinvoivia kasveja. Koska meidän pihalla on jo ikää, on täällä myös sellaista vanhan puutarhan tuntua. Viidakkomeininkiä saa välillä suitsia kovinkin ottein. Perustamisen jälkeen tärkeintä on ollut ylläpitää kasvualustan kuntoa. Se tapahtuu säännöllisellä lannoittamisella.

Syyslannoitus annetaan jo heinä-elokuussa, koska silloin kasvit pystyvät vielä hyödyntämään lannoitteen ravinteet. Tiesitkö, että juuri tällä hetkellä pihan monivuotiset kasvit muodostavat ensi kesän kukkasilmuja? Biolanin Syksyn PK-lannoitteesta kasvit saavat lisäpuhtia hommaan, ja ensi kesän kukinta on runsaampi, kun lannoittaa oikeaan aikaan. Kasvien tulee olla vielä kesäisen vihreitä, kun syyslannoitus annetaan. 

Syyslannoite poikkeaa keväällä annettavista lannoitteista erityisesti typen määrässä, joka kiihdyttää kasvua. Nyt kasvit kaipaavat erityisesti fosforia ja kaliumia. Kalium tekee solunesteestä väkevämpää, mikä nostaa kasvin jäätymispistettä. Siksi Biolanin syyslannoite parantaa kasvien talven kestävyyttä. Fosfori puolestaan auttaa kasvia muodostamaan runsaasti kukkasilmuja seuraavaa kesää varten. Fosforin ansiosta kukka-, marja- ja hedelmäsato on seuraavana suvena runsaampi. Typpipitoisia lannoitteita ei saa antaa enää syksyä vasten, koska kasvua kiihdyttävä typpi sotkee kasvin asettumista syksyyn.

Vaikuttavin kokemus syyslannoituksesta on ollut meidän 7-vuotiaan päärynäpuun kanssa. Se on kasvanut komeasti koko, mutta ei kukkinut ikinä päärynöistä puhumattakaan. En tiedä miksi olin unohtanut sen lannoittaa. Nyt se on saanut syyslannoitteen kahtena kesänä. Tuloksena oli valtava kukinta tänä keväänä,  ja nyt oksat notkuvat vihdoin pikkupääröinä. En voisi olla onnellisempi!

Biolanin Syksyn Pk-lannoitteella voi lannoittaa kaikki puutarhan monivuotiset kasvit, eli puut, pensaat, perennat ja köynnökset. Pakkauksessa on selkeä annosteluohje. Lue lisää syyslannoituksesta Biolanin sivuilta. 

Joko sinä olet ehtinyt lannoittaa? 😊

Alppiruusut - hoito ja kasvatus

Alppiruusut ovat varjotarhan upeimmat kukkivat pensaat. Hoito on helppoa ja kasvuakin tapahtuu, kun malttaa odottaa. Nopeita nämä kaunottaret eivät ole. Kasvua saa usein odotella useita vuosia. Onneksi pensaat ovat kauniita heti ostovaiheesta eteenpäin, vaikka koko olisikin pienempi. Lajikkeissa on valtavia kokoeroja, jotka tulee ottaa huomioon jo istutusvaiheessa. Itselläni pienin rhodo on polvenkorkuinen 'Elviira' ja suurin 'Helsingin Yliopisto', joka on yksi tavallisimmista rhodoista Suomessa. Se menestyy V-vyöhykkeellä asti. 

Alppiruusu kannattaa istuttaa puolivarjoiseen paikkaan. Meillä pensaat ovat pihan varjoisimmassa kulmassa, jossa pensaat jäävät puiden ja rakennuksen katveeseen. Rhodo on myös täydellinen valinta metsäpuutarhaan.  Tämä on yksi parhaista pensaista tontin laitaan, jos tontti jatkuu sen jälkeen metsäisenä. Liitoskohta tontin rajalla on silloin pehmeämpi ja kauniimpi. Jos pihasta ei löydy varjoista paikkaa,  ja haluat istuttaa alppiruusun aurinkoiselle paikalle, tarvitsee pensas säännöllistä kastelua ja erittäin huolellisen kevätsuojauksen. 

Alppiruusun edessä kasvaa sormivaleangervo. 

Alppiruusulla on kokoonsa nähden maltillisen kokoinen juuristo, joka on pinnassa. Siksi alppiruusun voi hyvin istuttaa esimerkiksi männyn juurelle. Maan tulee olla kalkitsematon, kuohkea ja runsasmultainen. Pohjan saa helpoiten kuntoon käyttämällä havu-rhohomultaa. Yhtä hyvin kasvualustan voi sekoittaa kompostista ja olemassa olevasta maapohjasta. Tärkeintä on, että kasvualusta on ainakin puoli metriä syvä. Helpointa on tehdä pensaille kohopenkkejä, jolloin ei tarvitse kaivaa niin paljon. Kasvualustaan voi lisätä rhodolannoitetta, jos ei käytä havu-rhodomultaa. Säkeissä myytävä multa on jo peruslannoitettua eikä kaipaa lisälannoitusta. Tein omat kasvualustat sekoittamalla kompostia, olemassa olevaa pohjaa ja pussimultaa. Sekaan nakkasin hieman kuusen neulasia, jotka happamoittavat kasvualustaa. Alppiruusu istutetaan samaan korkeuteen kuin se on muoviruukussa. Näin juurenniska ei jää maan alle. Multa tiivistetään huolellisesti käsin painellen juurenniskan ympäriltä. Kasvi tarvitsee alkuun viikottaista kastelua. Ensimmäisen 1–2 kuukauden jälkeen tahtia voi harventaa. Pensas nuupottaa lehtiään, jos se on päässyt kuivahtamaan. 

Alppiruusut ovat aina vihantia kasveja eli ne ovat vihreitä ympäri vuoden. Kasvi alkaa haihduttaa heti ensimmäisten säteiden aikaan. Jos pensasta ei varjosta, alkaa kuivuminen. Puiden katveessa varjostamisen kanssa pääsee helpommalla. Mitä nuorempi pensas, sitä herkempi se on kuivumaan. Keväällä pensaiden vointia on hyvä seurata, ja kastella tarvittaessa. Myös paahteiset ja tuuliset kesät saattavat aiheuttaa lisäkastelun tarvetta. Keväällä rhodoille annetaan myös havu-rhodolannoite ennen kukintaa. Pensas ei tarvitse paljon lannoitusta, joten ohjeen määrää on hyvä noudattaa. Alppiruusut hyötyvät katteesta, joka vähentää haihduntaa ja pitää rikkoja hieman kurissa. 

Alppiruusut eivät varsinaisesti tarvitse leikkausta. Kuivuneet ja kuolleet oksat on aina hyvä poistaa. Jos pensaan juurelle haluaa istuttaa muuta, kestää rhodo alimpien oksien leikkauksen, jolloin alle tulee enemmän tilaa. Silloinkin on hyvä muistaa, että ei jätä tappeja vaan tekee siistin leikkauksen. Monet perennat viihtyvät alppiruusun juurella, vaikka maa onkin hieman hapan. 

Alppiruusujen kukinta oli tänä vuonna todella upea! 💜

Kasvihuonekurkku niin best

Kasvihuonekurkku - se kesän eka - on yksi puutarhavuoden kohokohdista. En tiedä miksi pitkäkurkut eivät saa osakseen samanlaista hypetystä kuin itse kasvatetut tomaatit. Itse kasvatetun ja kaupasta ostetun kurkun makuero on samalla tavalla tosi iso kuin tomaatillakin. 

Meillä puolet kasvarin kasvatustilasta on varattu kurkuille, koska koko perhe syö niitä mielellään. Kurkku ehtii usein satoikään myös tomaattia nopeammin, miksi näitä on kiva kasvattaa. Tänäkin vuonna saan kerätä ensimmäiset kurkut jo ennen juhannusta. Heinäkuussa satoa alkaa tulla tasaisesti.

Itse kasvatetun kasvihuonekurkun maksu on pehmeämpi ja makeampi. Kitkerä se on ainoastaan silloin, jos kurkun antaa kasvaa liian isoksi. Pienempänä kurkku on maukkaampi.

Jos kurkun kasvatus kiinnostaa, kuuntele uusin Puhetta puutarhasta -podcast alla olevasta soittimesta. Jos haluat lukea täsmävinkit kasvatukseen. Lue Versoilevan sivuilta uusin artikkeli: Kasvihuonekurkun kasvatus.

Versoileva · 138 - Kasvihuonekurkku - uhka vai mahdollisuus?

Eija´s Garden - ihana puutarhakohde

 

Eija's Garden oli juuri niin ihan puutarharetkikohde kuin muistinkin. Puutarha sijaitsee Ahvenkoskella ja Helsingistä sinne hurauttaa noin tunnissa. Puutarhan on sunnitellut Eija Keckman, pihasuunnittelija, ympäristökouluttaja, kirjailija ja puutarha-alan asiantuntija. Ilokseni törmäsin kierroksella Eijaan. Oli ihana vaihtaa kuulumisia.

Olen aikoinaan käynyt Eijan puutarhassa Suomen kaunein piha -ohjelman kuvauksissa. Oli ihana palata paikkaan. Mieleeni oli jäänyt monta yksityiskohtaa jo ensimmäiseltä kerralta. Uusintaretki on kolkutellut takaraivossa jo pitkään. Vihdoin hieman väljempi kesä mahdollistaa tällaiset ihanat retkipäivät.

Jos haaveilet puutarhasta, on Eija´s Garden loistava retkikohde. Isosta puutarhasta saa valtavasti vinkkejä ja ideoita isoon ja pieneen pihaan. Erityisesti englantilaisen puutarhan ystäville kohde on inspiroiva. Puutarha on täynnä kivoja rakenteellisia ratkaisuja. Uskon, että moni itse puutarhaansa rakentava saa niistä idean jos toisenkin.

Kivointa puutarhassa ovat sen moninaiset polut ja käytävät, joita on vaikka minkälaisia. On suoria, mutkittelevia ja eri tavalla päällystettyjä. Eri kokoiset kivet ovat läsnä kaikkialla puutarhassa. Polkuja on ihan kulkea ja kurkisteltavaa riittää. On ihanaa, että kaikki ei avaudu kerralla.

Puutarha auki hyvin, ja aukioloajat näkee Eija's Gardenin verkkosivuilta. Puutarhaan voi yhtä hyvin järjestää ryhmäretken tai mennä poikkeamaan yksin. Minä kävin kaverin kanssa heti paikan auetessa. Oli ihana kiertää, kun oli vielä hiljaista. Kohde sopii myös lapsiperheille. Puutarhassa on iso kala-lampi, kanoja ja aitaus, minne varmaankin muuttaa taas poneja kesäksi. Alueella on iso reilun kokoinen piknik-alue, jossa voi syödä eväitä. 

Säästin oman suosikkikohtani kuvista viimeiseksi. Menkäähän käymään. Lupaan, että tykkäätte 😊