lauantai 28. tammikuuta 2017

Nessan kuulumisia

Nessa the Rescuedogin kuulumisia on toivottu erikseen. Ymmärrän hyvin, että kokemukset rescue-koiran adoptoinnista kiinnostavat muitakin, joten teen aiheesta oman postauksen.  Neppuli on ollut meillä kolmisen kuukautta ja sinä aikana siitä on kasvanut komea koira. Ikää hänellä on nyt reilu puoli vuotta. Pääsy kotikoiraksi on näillä reppanoilla aina yhtä epävarma. Meille Nessa tuli Viipurin koirien kautta. 


Akkarit on Nessan lemppareita. Mieluiten syötynä. 

Koska olemme lapsiperhe meille suositeltiin reipasta pentua. Tämä on ensimmäinen vinkkini. Kerro välittäjälle perheestäsi ja taustastasi koirien kanssa, ja kysy mikä koirista sopisi teille. Nämä aktiivit käyvät paikan päällä jopa viikottain ja tuntevat koirat melko hyvin. Meillekin tehtiin selväksi, että koira on tuttu aktiiveille tarhaoloissa, ja on todennäköistä, että koira muuttuu melkolailla kotioloissa. Näin kävi myös meille. Tärisevästä ja arasta koirasta on kuoriutunut ajan kanssa melkoisen aktiivinen ja penturiehakas koira. Perusluonne sillä on kuitenkin rauhallinen. Alkuun pitkään kadoksissa ollut haukku on nyt löytynyt. Turhia koira ei elämöi vieläkään, vain jos joku vieras on ovella.

Nessa on harvoin yksin. Mutta alusta asti kaikki on mennyt yksinkin hyvin. Se ei hauku tai tuhoa, kun olemme poissa. Ainoastaan paperituotteet se repii silpuksi oli se sitten yksin tai yhdessä. Nessa rakastaa kanniskella rukkasia ja pipoja. Tupsut siltä saattavat saada joskus kyytiä.

Ainoa hitaasti etenevä ja haastavampi asia on lenkit. Reviiri oli pitkään vain 100 metrin matka. Nyt saatamme kävellä jo puoli tuntia. Vastaantulevat miehet ja koirat pelottavat yhä, mutta remmirähjäämistä ei ole juuri ollut. Vain vaimeaa murinaa. Nessa on nopea oppimaan ja hänestä saisi halutessaan hyvän harrastekoiran. Hän oppii nopeasti ja tekee harjoitteita mielellään päivittäin. 


Nessa rakastaa kaikkea pehmeää. Alkuun kiellossa ollut sänkykin on jo vallattu. Koirasta aisti alusta asti sen palavan halun päästä sisälle ja mieluiten sohvalle köllöttämään. Nessa on kiitollinen ja se ei ole karissut missään vaiheessa pois. Ruoka on yhä tärkeää ja Nessa söisi aivan määrättömästi jos antaisi. Rescueiden tapaan sen vatsa on ollut koko aja hieman sekaisin ja uutta ruokavaliota haetaan hitaasti mutta varmasti. En ole kokenut tätä kuitenkaan mitenkään ongelmaksi, koska se oli tiedossa jo etukäteen. 

Nessa rakastaa perhettään. Se haluaa paljon rapsuja ja huomiota. Se änkee vauvan lailla syliin ja pomppaa kahdelle jalalle ryhmähaliin, jos siihen on vain mahdollisuus. Ja katsokaa nyt häntä, miten lutunen hän on. Toivon sydämestäni, että koiranhankkijat ainakin harkitsisivat voisiko rescue olla se oma juttu. Tai edes toiminnan tukeminen .


Mielenkiinnolla odotan millainen puutarhakoira hänestä kuoriutuu.

Mukavaa viikonloppua!

SHARE:

14 kommenttia

  1. Oikein kiva kuulla mitä Nessalle kuuluu :) Varsinkin kun itse olen ehkä liiankin tunteella kommentoinut... Niinhän se on, että jotain silputtavaa aina löytyy lähistöltä. Pentukoira mikä pentu. Kakaroita ne ovat miltei sinne parivuotiaaksi asti, vaikkakin se järsimisinto ja pahimmat törttöilyt vähenee aiemmin. Se jokaisen koiranhankkijan pitääkin ymmärtää.
    Oma koirani on luonteeltaan vähän hermoheikko (joskus mietin onko syy minussa, mutta geenit on mitä ovat) siksi en voi ottaa sitä riskiä että rescuekoira muuttaisi meille oman koirani kaveriksi. Olisi kamalaa, jos rescuelle pitäisi etsiä uusi koti. Mutta seuraava koira voisi aivan hyvin olla tarhalta.
    Muuten Ranskassa majoituspaikkamme toinen koira oli rescuekoira paikalliselta tarhalta. Ranskassa ja muualla on hyvin tyypillistä myydä koiranpentuja noin vaan lemmikkikaupoissa (mikä on tosi kummallista suomalaisille) Se on kyllä osasyy että siellä on niin paljon hylättyjä koiria.
    Toivottavasti Nessasta tulee oikein hyvä puutarhakoira, ja kaikkeen sopeutuu :) Toisin kuin omani, tuppaa vahtaamaan autoja ja siinä samalla lyttäämään muutoinkin valmiiksi pienet aitataimet. Onneksi sentään ei kaivele maata;)
    Nessasta on tulossa varsin kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka kannatan rescuetoimintaa, on minusta hyvä, että hommaan lähtee vain tarkan harkinnan jälkeen. En näe oikeana, että ulkomaiden katukoiraongelma aiheuttaa täällä ongelman. Ja on aina hyvä miettiä soveltuuko oma koira rescuelle. Mulla on ollut yksi hermoheikkorotukoira ja kyllä Nessa on tosi paljon helpompi.

      Mulla on kutina, että tästä tulee pahin mahdollinen kaivaja. Olen jo katsonut paikan juoksunarulle, että saisi kuitenkin vähän olla rennommin. Nyt toistaiseksi on saanut vielä juosta vapaana :)

      Poista
  2. Voi söpöläistä! Muistan kun meille tuli koira, niin sängylle meno oli kiellettyä. Mutta nykyään Elli nukkuu joka yö kyljessäni kiinni peiton alla. Niin ne sulattavat sydämen ❤

    VastaaPoista
  3. Olipa kiva kuulla pitkästä aikaa Nessasta! Kannatta tuossa jyrsimisvaiheessa huolehtia että koko ajan olisi jyrsittävää, luvallista, tarjolla. Esim. perusnaudannahka luut on hyviä, turvallisia..ettei oo seinä jyrsittynä kun palaa kotiin...��

    Ootko mahavaivoihin kokeillu inupekt fortea? Meille eläinlääkäri suositteli sitä ja sitä voi syödä pitempiäkin aikoja, koska ei ole mikään lääke. Saa eläinkaupoista, lääkäreiltä ja apteekista. Elääkäreillä halvinta!

    Saisko Nessasta seisomakuvia että näkis sen kokonaan minkänäköinen se on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä laitan jossain vaiheessa vaiheessa myös seisomakuvia :)

      Nessa on saanut koko ajan tuo Inupektia ja lisäksi jotain apteekin hivenainevalmistetta. Ja jyrsittävää riittää. Ei hän onneksi ole kovin tuhoava tapaus. Joku niissä nessuissa ja akkareissa viehättää :D Seinät on onneksi jättänyt rauhaan. Ja mä olen täällä kotona melkein koko ajan niin sekin varmaan rauhoittaa.

      Poista
  4. On kyllä niin aseistariisuva katse tuolla koiralla. On ihanaa nähdä kuinka luottamus syntyy ja kehittyy. Hänestä tulee varmasti uskollinen puutarhakumppani sinulle! <3
    Heh, luin vahingossa että "alkkarit on Nessan lemppareita", onneksi ei sentään. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hänellä on aika ihana katse. Lempeä ja vakava :) Alkkaritkin on kyllä sen lemppareita :D

      Poista
  5. Nessalla kävi tuuri, kun teille pääsi! Se on kasvanut tosi paljon. Noin isolla koiralla onkin hyvä, että oppii tavoille. On ihan tuuria, ettei koiran kanssa ole tuon isompia ongelmia, kun ei tiedetä täysin sen historiaa. Kiva postaus! Näin talviaikaan on kiva lukea näitä muitakin juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Ison koiran pitää oppia tottelevaiseksi ihan eri tavalla, vaikka se ois suotavaa joka koiralle. Nessa syntyi tarhalle. Siellä on muitakin pentuja, joiden emo on tuotu tarhalle tiineenä. Kyllä se alun jatkuvan ihmiskontaktin puuttuminen silti näkyy Nessassakin.

      Sitä tarkoitin tuossa tekstissäkin. Kannattaa luottaa niihin välittäjiin. Ja aina voi kysyä mikä koirista voisi olla helpoin / sopivin itselle, jos kokemusta ei ole niin paljon.

      Poista
  6. Komea koira hänestä on teillä kasvanut! Mä niin odotan, mitä puutarhassa tapahtuu ensi kesänä :) Hupikaan ei ole koskaan kaivanut kuoppia kuin sen verran, mihin itse käy viileään makaamaan. Ei hautaa luita ym. Ja kyllä ne on kavereiden koiria, jotka saattavat mennä kukkapenkkeihin tarpeilleen, vaikka metsäinen rinnekin olisi tarjolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on muuten erikoinen juttu. Nessakin käy jossain kompostin takana tai tontin reunalla kykkimässä. Kaivelee tosin nyt jo talvellakin :/

      Poista
  7. Voi miten kaunis Nessasta on tullut ja kuulostaa hyvältä, ettei suurempia vaikeuksia ole ollut sopeutumisessa. Kovasti lämmittää aina sydäntä, kun katukoira saa hyvän kodin ja elämän.

    VastaaPoista

MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig