Punertavat krassit

Panostan aina keittiöpuutarhan kukkapuoleen vähintään yhtä paljon kuin satokasveihin. Tänä keväänä kaipasin jotain muuta kuin tavanomaista oranssia kehäkukka- ja krassimerta. Keittiöpuutarha näytti huomattavasti rauhallisemmalta punertavin, kerman- ja sinisävyisin kukin.

Hauskin löytö olivat nämä punertavan sävyiset köynnöskrassit. Näyttää kuin joku olisi ne vesivärein maalannut. Erityisesti vaaleampi kukinto on jännän näköinen. Nämä löytyivät keväällä Ruotsin puolelta Zetas-puutarhaliikkeestä. Onneksi krassin siemenet on helppo kerätä talteen tulevaa kesääkin varten.

Nämä eivät sietäneet vilpoisaa kesää yhtä hyvin kuin oranssit sisarensa, mutta ovat ehdottomasti kasvattamisen arvoisia! Kasvusto jäi hieman pienemmäksi ja lehdet kellastuvat kylmässä herkemmin.

Rentoa viikonloppua! Onneksi on kesää riittää vielä!

Upea kelloköynnös

Alkuvuodesta siemenestä kylvetyt kelloköynnökset ovat jo valtavia. Näiden kasvatus on helppoa, mutta niitä ei ole kaikkein yksinkertaisinta saada kukkimaan. Kasvihuoneessa alkunsa saaneet köynnökset kukkivat nopeammin ja varmemmin. Kelloköynnöksen alkutaipaalesta voit lukea lisää täältä. 

Olen kasvattanut näitä köynnöksiä joskus ihan vain lehtien takia. Huhtikuussa kylvetyt kelloköynnökset ovat siroja ja lehdet kauniin sävyisiä ja muotoisia. Nyt tavoitteena oli saada isommin vehreyttä parvekkeelle, ja en tiedä parempaa köynnöstä tarkoitukseen kuin tämä.

Bonuksena tulevat ehkä maailman kauneimmat kukat. Olen aivan onnesta sykkyrällä näiden edessä. Kellot ovat valtavia, upean sävyisiä ja ne kestävät pitkään. Voi kun niitä ehtisi aueta vain enemmän!

Köynnöstä on molemmin puolin parveketta. Osa kiipeää seiniä pitkin katolle asti ja osa on amppeleissa ryöpsähtäen iloisesti alaspäin. Yhteen isompaan ruukkuun tai amppeliin on hyvä istuttaa useampi pikkutaimi. Minulla näissä on 4-5 siemenestä kylvettyä tainta yhdessä ruukussa.

Ajattelin talvettaa näistä ainakin pari. Kelloköynnöstä voi talvettaa mustasilmäsusannan tavoin. Siitä voit lukea lisää täältä. 

Perhospuutarha osa 2

Elokuun valon lisäksi loppukesässä parasta ovat perhoset. Niitä on nyt puutarha pullollaan. Isojen siipien huiske on käsittämättömän ihanaa. Meni monta vuotta saavuttaa perhospuutarha. Kasvivalinnat ovat nyt kohdillaan.

Perhospuutarhasta voit lukea lisää tästä linkistä.

Mesibaari on auki. Tervetuloa!

Pastelliset pelargonit

Elokuu ja lähestyvä syksy yrittävät ottavat jo kasveista otetta. Kukkien terälehtiä tipahtelee tiheämpään ja lehtien väri alkaa muuttua kellertäväksi. Poikkeuksen tekevät pelargonit, jotka ovat täydessä iskussaan siihen asti kun ne viedään talvilevolle. 

Pistokkaista kasvatetut 'Gesa' pelargonit muistuttavat hieman 'Mårbackaa' kaikessa pastellisuudessaan. Näistä on kasvanut jo rotevia ja kukkaisia kasveja. Latvominen todella kannattaa. Pari kappaletta sakset välttänyttä pelakkaa ovat pitkiä honteloita kuin kirahvit. Pistoskaskasvatuksesta voit lukea lisää täältä.

Nyt olen tyytyväinen, että pistokkaita oli näin monta. Niitä on riittänyt moneen paikkaa parveketta. Kiitollisimpia pistokasvatettavia olivat pelargonien lisäksi kerratut petuniat. Verbenoita en ota enää pistokaskasvatukseen. Sen verran oikukkaita ne olivat.

Kesäisen viikonlopun vietto jatkuu kahvittelun jälkeen pihalla.

Leppoisaa sunnuntaita!

Keittiöpuutarha kukassaan

Elokuun keittiöpuutarha tunnelma on suorastaan maaginen. Vaikka rakententeet ja siisteys ovat peittyneet aikoja sitten kasvirunsauden alle, on tilalle tullut jotain muuta ihanaa. Keittiöpuutarha on nyt täydessä kukassaan kirjaimellisesti.

Erisävyiset kehäkukat, krassit, ruiskukat ja samettikukat ovat täydessä loistossaan. Täydennän kukkavalikoimaa myös vaaleanpunaisilla marketoilla, punakosmoskukilla, neidonkukilla, petunioilla, sirokesäkynttilällä, laventeleilla ja huovinkukilla. Ihan vain tämän näkymän vuoksi. Yllättävän hyvin ne sopivat keittiöpuutarhan tunnelmaan.

Satoa on voinut jo tovin verran korjata päivittäin. Muhkeat lehtikaalit ja hujopiksi venähtäneet lipstikka ja tilli tuntuvat täyttävän keittiöpuutarhan kokonaan. Ne huojuvat jo pääni yläpuolella. Tästä en malttaisi luopua ollenkaan syksyn tullen. Haluan muistaa jokaisen kasvin, tuoksun ja maun, kun syksy vie tämän mennessään.

Kirjoitin keittiöpuutarhastani myös Etuovi.comin Parempaan asumiseen-blogiin. 

Voit lukea jutun tästä linkistä. 

Ihana jättiverbena!

Tämän kesän ihanin kesäkukka on ollut jättiverbena, joka on kukkinut pikkuterassin tilanjakoruukuissa. Se on niin kesäinen, eikä vähiten siksi, että se on melkein aina perhosten ympäröimä. 

Minä palaudun harvinaisen arkivapaan parissa työreissusta ja suuntaan pitkästä aikaa kirppikselle tyttären kanssa. Satakoon vaikka vaakatasossa. Mulla on tänään vapaata!

Valkoista parvekkeelle

Iso parveke mahdollistaa väreillä ja kesäkukilla leikkimisen. Jo talvella heräsi ajatus ja toive tehdä olohuoneen edustalla olevalle parvekkeelle simppeli värimaailma, jossa on lähinnä ruskeaa, mustaa ja valkoista. Selkeä jatkumo sisätiloille. 

Uudet ruukut löytyivät elhon mallistosta, jonka olen jo aiempana kesänä hyväksi havainnut. Kaiteella palvelivat viime kesänäkin käytössä olleet elhon antrasiitin väriset parvekelaatikot, joihin istutin valkoisia petunioita. 

Istutan hyötykasveja rennosti koristekasvien sekaan lähinnä sinne missä ne hyvältä näyttävät. elhon uudet yrttiruukut ovat niin kauniit, että menevät koristekasvien seassa missä vain. Iso plussa vesisäiliöstä, josta vesi nousee kapillaarisesti ylös.

Moni muistaa myös viimekesäiset vihertävät retroamppelini. Tänä kesänä oli saatava valkoinen kolmikko b.for soft air-amppeleita. Kaikki yksinkertainen ja vihreä näyttää näissä hyvältä. Kylvän siemenet alkukesästä, niin kasvit ovat juuri sopivat pieniä ja herkkiä. 

Onneksi kesää ja parvekehetkiä on vielä jäljellä!

Postaus tehty yhteistyössä elhon kanssa