Yrttejä kylvöillä ja taimina

Yrtit kuuluvat meillä olennaisesti ruukkupuutarhaan, kesäkeittiöön ja kasvihuoneeseen. Laatikkotarhaan kylvän joka vuosi tillin ja persiljan suorakylvönä. Kasvihuoneessa itää laakeissa astioissa erilaisia basilikalajikkeita, kuten pienilehtistä basilikaa ja kanelibasilikaa. Monivuotisille yrteille olen varannut paikat laatikkotarhan laitamilta. Siellä kasvaa suuret määrät lipstikkaa ja erilaisia minttuja sekä iisoppia.

Valmiita taimia ostan erityisesti parvekkeen ja kesäkeittiön ruukkupuutarhoihin. Yrteillä on yhtä suuri ellei isompikin rooli koristekasveina kuin hyötykasveina. Haluan, että taimet ovat suuria, näyttäviä ja topakoita. Kukkivista maustekasveista on ihana nauttia mahdollisimman pitkä pätkä kesästä. Laventeli on näistä ihan ykkönen. Istutan aina monta taimea isoon ruukkuun, lannoitan ja kastelen reippaasti. Näin tupsu- ja tähkälaventeli kokemukseni mukaan voivat parhaiten. Käytän laventelia lähinnä koristeena kakkuihin, leivonnaisiin ja salaatteihin. Vaikka en käytä laventelia maustamiseen, miellän kasvin kuitenkin yrttikasviksi. Yrteillä on ihan omanlaisensa habitus ja niitä on kiva yhdistellä ruukkupuutarhassa.

Olen hieman huono opettelemaan uusien yrttien keittiökäyttöä. Se ei ole estänyt kokeilemasta yrttejä laajasti. Nautin yrteistä yhtä paljon - tulivat ne käyttöön tai eivät. Tänäkin keväänä ostan laventeleita, sitruunamelissaa ja korianteria ruukkuihin. Oliiviyrtti on niin hauskannäköinen, että sen ostan aina koristeeksi. Käyttää en sitä osaa.

Jos innostuit yrteistä, lue Versoilevan uusin artikkeli. Tein sinne myös listan mikä helpottaa, jos olet suorakylvöjen ystävä. Kuuntele alla olevasta soittimesta myös uusin Puhetta puutarhasta -podcast, jossa aiheena on yrttien kasvatus.
 

Aurinkoista sunnuntaita

Aurinkoisen viikon inspiroimana innostuin ostamaan poikkeuksellisen räväkän värisiä kukkia. En muista milloin valo ja aurinko olisi tuntunut näin hyvältä. Poikkeuksellisen mustan talven jälkeen  valo tuntuu siltä kuin sukeltaisi pintaan. Olen kahlannut tulppaanikuvia, intoillut leikko-osastolla marketissa ja reippaillut ulkona. 

Ensi viikko sujuu hieman talvisemmissa merkeissä, kun suuntaan työmatkalle Ylläkselle. Lupaan päivitellä myös Instagramin storyyn tunnelmia sieltä. Kevät etenee tällä hetkellä niin vauhdilla, että uskon viikon tekevän ihmeitä täälläkin. Nurmikko vihertää jo, ja joka puolella on pajunkissoja. Kun Ylläs on taputeltu, saa kevät puolestani alkaa. Olen hiljalleen käynyt jo pihahommissakin. Siellä tuntuu siltä kuin saisi ylimääräisiä tunteja kevääseen. Yleensä kun tähän aikaan vuodesta ei voi viellä tehdä mitään. Tämä on kaikki ekstraa. Siksi olen nauttinut ja fiilistellyt. Pensasryhmä ja perennapenkki toisensa jälkeen siistiytyy hiljalleen. Ihanaa!

Ihanaa sunnuntaita!

Kasvata pistokkaista

Taimimyymälöiden pistokasrepertuaari on juuri nyt parhaimmillaan. Minä metsästän pelargoneja, verenpisaroita ja kerrattuja petunioita. Ensimmäinen kasvatuskokemus ei ollut paras mahdollinen, kun en tajunnut latvoa petunioita. Olisipa ollut netissä ohjeet! Ja nyt itseasiassa on. Nimittäin Versoilevan sivuilla on uusi artikkeli, johon kirjoitin täsmäohjeet pikku taimien kasvatukseen. 

Homma on varsin helppoa ja kivaa, kun pääsee jujulle. Parasta on se, että saa seurata kasvua lähes alusta asti, mutta kylvö ja koulinta jäävät väliin. Pistokkaat ovat tomeria pikku taimia, joita on mukava käsitellä. Jos pelakuita hommaa, voi ostaa vaikka vain yhden tai kaksi. Suurempien istutusten ja amppelikasvien taimia suosittelen ostamaan kerralla reilusti enemmän.

Kuuntele myös uusin Puhetta puutarhasta -podcast, jossa minä ja Johanna lätisemme pistokkaiden ihanuudesta. Jo alkoi tuntua keväältä!

Aurinkoista tiistaita!

Pienet kaktukset

Pienet kaktukset ovat ihania! Kun riittävän kauan tuijottelee jotain ihanaa facen viherkasviryhmissä, iskee halu hommata kasveja itsellekin. Minä olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota erityisesti kaktuksiin. 

Olen ostanut minikaktuksia aiemminkin, mutta vuosien saatossa kaktukset ovat kasvaneet kookkaiksi. Sekin hyvä puoli näissä on. Minikasvit ovat edullisia, mutta ajan kanssa niistä tulee isoja. Kaktukset ovat myös helppohoitoisimpia viherkasveja, jotka tiedän. Riittää kun kastelee tarpeeksi harvoin. 

Ainoa huono puoli ovat piikit ja mullan vaihto. Se on saanut ainakin minut lykkäämään operaatiota. Jopa niin paljon, että en ole vaihtanut 6-vuotiaille kaktuksilleni multia kertaakaan. Koska uumoilin, että huono tapa saattaa jatkua myös uusien tulokkaiden kanssa, tein mineille parhaan mahdollisen pohjan. Ruukkusoraa ja päälle kaktusmultaa. 

Vien kaktukset kesäksi parvekkeelle. Se on kokemukseni mukaan varmin tapa saada kaktukset kasvamaan kokoa. Uusin suosikkini on tuo kuvissa ei juuri minkään näköinen karvapallo. 

Tästä tuli täydellinen pieni katseenvangitsija olkkariin!

Ihanaa sunnuntaita!

Kelloköynnökset kertovat keväästä

Helmikuussa alkaa kevät, kun pienet kelloköynnökset puskevat itsensä pintaan. Parasta on, että taimet ovat niin rotevia jo alusta asti. Hyvään kevätvireeseen pääsee välittömästi, kun keittiö alkaa pullistella taimista.

Ra-kas-tan köynnöksiä! Kelloköynnös on ikisuosikkini, mutta joka vuosi kasvaa muutakin. Tänä vuonna kokeilen keijunmekkoa. Vaikka välillä stressaannun taimien määrästä, on kelloköynnöksellä  minuun pelkästään positiivinen vaikutus. Paras kasvatettava, ihana seurata ja komein lopputulos. Joko vakuutuitte?

Kokeilin tänä vuonna Biolanin sammalnappeja pienoiskasvihuoneessa. Kylvin melko rotevat siemenet pintaan ja annoin itää valossa. Pakko sanoa, että itäminen oli tähän mennessä nopein tällä tavalla. Yllättävää sinänsä, koska isommat siemenet neuvotaan upottamaan syvemmälle. Jatkossa aion suosia pintakylvöä.

Jos innostuit köynnöksistä ja esikasvatuksesta, kuuntele myös uusin Puhetta puutarhasta -podcast, jossa juttelemme Johannan kanssa sammalnappikokeiluista ja yksivuotisista köynnöksistä. Selkokieliset ohjeet köynnösten kasvatukseen löydät Versoilevan uusimmasta artikkelista. 

Sammalnapit ja pienoiskasvihuone saatu Biolanilta.

Ihanaa viikkoa!

Romanttinen puutarha

Hyvää ystävänpäivää! Mitä puutarhaan tulee, olen romantiikan ystävä. Pidän kukista, pastellisävyistä, viihtyisistä oleskelualueista ja runsaudesta. Kokosin ystävänpäivän kunniaksi teille kuvia, joissa romanttiset valinnat näkyvät puutarhassani.

1. puutarhani yleisin väri on liila. Vaaleanpunaisen lisäksi yhdistän sitä vaaleankeltaiseen, joka on täydellinen pari liilalle. Mirrinminntu ja kurjenmiekka on yksi suosikkiyhdistelmiäni.

2. Minut tunnetaan akileija-harrastajana. Pieni lehtopuutarhani on superromanttinen. Akileijojen lisäksi puiden alla kasvaa esimerkiksi lehtosinilatvaa (sinistä ja valkoista), kevätkaihonkukkaa, kiurunkannuksia, varjoliljoja ja pikarililjoja. Lehtopuutarhassani on samaa villiä luonnetta kuin niityissä.

3. Yhdistän mielelläni ilmavia kasveja rakenteiden viereen. Kontrasti on ihana. Hempeän vaaleat pikkuauringonkukat kasvihuoneen kyljessä on ihan must!

4. Mitä olisi kukkaisa puutarha ilman köynnöksiä - ennen kaikkea kukkivia köynnöksiä? Rakastan pieni- ja suurikukkaisia kärhöjä. Pörheä 'Multi Blue' on yksi suosikeistani.

5. Kasvihuone ei sinänsä ole romanttinen valinta. Se puolustaa paikkaansa listalla siksi, että pienet rakennukset ovat suloisia romanttisessa puutarhassa. Kasvihuone saa kaiken ympärillään olevan näyttämään paremmalta. Erityisen upea kasvarin alue on hedelmäpuiden kukinnan aikaan. 

6. Suloiset oleskelualueet ovat ihana lisä. Pieni penkki, tuoli tai ryhmä siellä täällä saa kukkivat kasvit ja vihreät köynnökset näyttämään paremmilta. On ihana sijoittaa kalusteita kasvien syliin. 

7. Lukuisat sipuli- ja mukulakasvit ovat ehdoton lisä romanttiseen puutarhaan koko kasvukauden ajan. Keväällä sipulikukat saavat koko pihan kukkimaan, keskikesä on erityisesti liljojen aikaa, loppukesästä nautin daalioista ja gladioluksista. Kuvan tuoksumiekkalilja on pitkäaikainen suosikkini. Taustalla näkyy valkoinen pergola, joka sekin sopii hyvin kukkapuutarhaan.

Ihanaa perjantaita ja ystävänpäivää!

Happihyppelyllä Espoon Kaitalammella

Kuntoni perusta on metsä. Liikun muutenkin, mutta luontokohteista on viime vuosien aikaan tullut jonkunlainen intohimo. Meidän lähellä on useita älyttömän hienoja luontokohteita ja reittejä lyhyen auto- tai kävelymatkan päässä. Sunnuntaina suuntasin tihkusateessa Kaitalammelle Espooseen.

Kun varusteet on kunnossa, ei kelillä ole oikeasti niin väliä. Kaitalampi on minulle tuttu paikka lapsuudesta. Kävin tällä perheeni kanssa. Taisin keskittyä lähinnä uimiseen ja eväiden syömiseen. Muistan, että vesi oli aina jäätävän kylmää. Nyt kiersin ensimmäistä kertaa koko lammen ympäri. Juuri sopiva sunnuntailenkki.

Lampi on pitkä ja kapea. Vaikka keli oli mitä oli, niin lampi on jäässä. Päällä on jäävettä. Itse en uskaltanut jäälle ollenkaan, vaikka siellä useampi hurja käveli. Osan matkasta mennään umpimetsässä. Polut ovat hyvässä kunnossa ja risteymäkohdissa on tienviitat.

Kaitalammen reitti ei missään ole esteetön. Osan matkasta saa kiipeillä kallioilla, mistä on huikeat näkymät. Juuri tämä on mielestäni parasta. Otan aika hissun kissun ja valitsen aina helpoimman polun. Täällä voi halutessaan kiipeillä enemmänkin. 

Vuoden 2020 tavoitteena on koluta läpi näitä lähialueiden ulkoilureittejä. Läheltä löytyvät Vihdin ja Pohjois-Espoon luontopolut. Saa antaa suosituksia alle 5 kilometrin reiteistä. Minne suuntaan seuraavaksi?

Reipasta viikkoa!