Perusteltuja hankintoja

Pottiarmeija kasvaa kasvamistaan koulintojen ja uusien hankintojen myötä. Hommasin jo hetki sitten muutaman uuden pistokkaan. Myin ajatuksen itselleni sillä, että hankinta on harkittu eikä suin päin kevään huumassa hamstrattu heräteostos. Tämä siitäkin huolimatta, että näin pikkupetuniat vasta kaupan hyllyllä.

Koska nämä petuniat ovat kerrattuja ja liila-valkoisia, eli juuri sopivia parvekelaatikoihin. Lisäksi erikoisemmat petuniat ovat kalliimpia isoina. Nämä laatikontäytteenä parvekkeeni herää henkiin ja kukoistus nousee aivan uusiin sfääreihin. Joten täysin perusteltua.

Verenpisaroiden hankinnassa sen sijaan ei ollut ollut tolkun hiventä. Halusin kokeilla näitä. Sinänsä erikoista, että en edes erityisemmin pidä verenpisaroista. Mutta uppoavathan nämä varjoiselle mökin edustalle. Joten melko hyvin perusteltu hankinta nämäkin.

Verenpisara vaan jatkaa kasvuaan suoraan kohti taivasta. Oma järki sanoisin, että pitäisi nipsaista päästä. Ei näissä ole mitään haaroittumista havaittavissa. Onko täällä paikalla verenpisara-asiantuntija, joka osaa valottaa asiaa? Muussa tapauksessa latvon kyllä nämäkin.

Kyllä on lystikästä tämä jokakeväinen taimihankinta. 

Ihanaa kiirastorstaita!

Parasta juuri nyt

Yksi parhaista jutuista viimeisen puolen vuoden aikana on ollut säännölliset lenkit luontoon. Nessa the Rescuedog on johdattanut minut takaisin siihen mikä elämästäni on puuttunut pitkän aikaa. En ollut tajunnut miten paljon luontoa ja raitista ilmaa  olin kaivannut.

Olen siitä onnekkaassa asemassa, että pikkukylässäni on useita ihania reittejä ja metsää yllin kyllin. Täällä ei myöskään ole ruuhkaa, vaikka huolettuja väyliä on useita. Ehdoton suosikkini lähtee lähes takapihalta. Useampi kilometri lammen ympäri närekorvessa ja suolla on juuri se mitä kiireisiin viikkoihin eniten kaipaan.

Pitkospuut ovat viehättäneet minua aina. Suolla on ihan oma tunnelmansa ja luonnonkasvien ystävälle paikka on loputtoman mielenkiintoinen. Täällä tuoksuukin ihan erilaiselta kuin muualla. Kumpparit pitävät nilkat kuivina, kun polku välillä upottaa. Meidän raparekku ei sen sijaan voisi loiskuvasta maastosta olla onnellisempi.

Moni muukin varmasti tunnistaa luonnon lataavan voiman. Verenpaine ja stressitaso laskee välittömästi sitä mukaan, kun maa jalkojen alla pehmenee ja tiedän olevani jossain muualla kuin rakennetussa ympäristössä.

Heräävää luontoa on myös ihana seurata. Heinä on kuivaa ja karua, suopursut nuupottavat, mutta aurinkoinen metsärinne on jo sinisenään sinivuokoista.

Parasta! 

Aurinkoista pääsiäisviikkoa!

Terveisiä Kevätmessuilta

Vietin messuilla kaksi rattoisat kaksi päivää kierrellen, kuvaten ja tavaten ystäviä ja yhteistyökumppaneita. Kivaa oli taas tänäkin vuonna. Muistin pelargonit, unohdin siemenperunat ja yllätin itseni uudella olkkarin matolla. Kassien määrä oli vakio eli himpun liikaa. Pidetään postaus kuvapanoitteisena tälla kertaa. 

Hauskoja messuja vielä viimeisen päivän kiertäjille!

Varaslähtö

En vain voinut vastustaa hyvinvoivia ja tuoreita yrtin taimia puutarhamyymälässä. Iso kulhollinen vihreyttä, tuoreutta ja puhdasta keittiöpuutarharin onnea. Tätä odotan kesältäkin eniten. Omaa satoa keittiöpuutarhassa ja parvekkeella. Kun kaikki tuore on käden ulottuvilla ja itse kasvatettua.

Yrtit ovat viihtyneet hyvin jo viikon valoisassa keittiössä. Vaikka onni ei kestäisikään kesään asti niin ei haittaa. Varaslähtö oli silti paikallaan. Koska eihän tätä oikeasti voita mikään.

Ihanaa viikonloppua!

Lippuarvonnan voittajat....

Messulippujen jakaminen on aina yhtä mukavaa. Random.org toimi onnettarena ja arpoi liput seuraaville. Blogin puolelta arpaonni osui Satu Kalliomaalle ja facen puolella Mari Viirtolle. Otatteko minuun yhteyttä (100outdoor@gmail.com) niin laitan teille lippupaketit tulemaan sähköisesti vielä tänään. 

Moni on lähdössä jo huomenna messuilemaan? :)

Orvokkien lumovoimaa

yhteistyö

Kevään ensimmäinen kesäkukkaistutus on meillä koostunut perinteisesti värikkäistä orvokeista. Kylmää kestävinä ne voi viedä päivällä parvekkeelle. Tässä vaiheessa on ihanaa hullutella väreillä. Seesteisen kokonaisuuden vuoro tulee sitten myöhemmin. 

Orvokkien kasvisuku on hurjan laaja, ja lajeja on satoja. Suurin osa orvokeista kasvaa pohjoisella pallonpuoliskolla ja meilläkin näitä kasvaa useaa sorttia luonnossa. Olen yhtä ihastunut puutarhaan jalostettuihin orvokkeihin kuin heidän metsäisiin sisariinsa. Useimmat orvokeista ovat violetin sävyisiä mihin myös orvokin nimi viittaa. Violetti sana juontuu ranskan kielen Violette sanasta, joka tarkoittaa Viola-sukuun kuuluvaa kasvia eli orvokkia. 

Reilu määrä orvokkeja istuu kauniisti suureen ja laakeaan ruukkuun. Kosteudesta pitävä orvokki hyötyy reilusta kasvualusta, joka ei kuivahda helposti.  Isot ruukut ovat muutenkin helpompi hoitaa, kuin pienet potit. GreenCaren Kesäkukkamulta sisältää kosteuskiteitä, jotka auttavat kosteustasapainon säilyttämisessä. 

GreenCaren kehittämän Grobiootti-hyötymikrobin olen saanut kokea edellisillä kausilla lupausten mukaiseksi. Kasvit ovat terveempiä ja kukinta runsasta. En muista milloin olisin joutunut heittämään kasveja pois taudin iskettyä. Terveellä kasvilla on vahva juuristo. Vahvan juuriston omaava kasvi puolestaan vastustaa tauteja varmemmin. Yksivuotisten kukkien taimet ovat suhteessa niin arvokkaita, että yhtään ei tee mieli heittää pois kesken kauden. Grobiootin idea on suoraan luonnosta. Myös siellä kasvit hyötyvät hyötymikrobeista mitä maapohja vilisee. Hyötymikrobit parantavat ravinteiden saatavuutta kasvualustasta mikä puolestaan näkyy kasvun elinvoimassa.

Ihanan keväistä ja aurinkoista tiistaita!

*Postaus on tehty yhteistyössä Greencaren kanssa*

Villipelargonin talvi

Pihalla on niin sulaa, että huhtikuun kunniaksi uskallan jo sanoa, että eiköhän se talvi ole jo taputeltu. Olen hieman toppuutellut itseäni pihahommien kanssa, jotta esikasvatus ja mullanvaihto tulee hoidettua kunnolla. Pelargonit on vihdoin siistitty ja uusi kesäkukkamulta sekä valo saa ne huimaan kasvuun. Myös krantummat villipelargonit näyttävät selvinneen talvesta. 

Yritin ottaa pisimmistä versoista myös pistokkaita. Saa nähdä kuin käy. Villipelargonin ilmavaan habitukseen kuuluu se, että versot nousevat suoraan tyvestä. Siksi pistokkaiden otto on hieman haastavaa. Joskus australianvillipelargoni kasvattaa versoon haarautuvat poikasen. Nämä napsin talteen ja laitoin vesilasiin juurtumaan. 

Pakollinen kierros on pihalla kuitenkin tehtävä. Pullistelevat silmut ja sula maa lupaavat hyvää tulevalle kuukaudelle.

Ihanaa sunnuntaita!