perjantai 13. toukokuuta 2016

Win some lose some

Tohdin aina epäillä kummallisen talven aikana kasvien vointia. Ja syystä. Kun pakkanen jäädyttää lumettoman maan tammikuussa, tietää se takuuvarmoja vahinkoja kasveille. Myös niiden kestävimpien kasvien juuristot ovat vaarassa tuhoutua.  Vaikka kevät kukkii ja vihertää, on myös jopa hieman yllättäviä  vahinkoja nähtävillä. Tällaiset kirpaisevat ja harmittavat, koska osa kasveista on ollut minulla ihan pihaprojektin alusta. Vaikka koristeheinien menetys tympäisee, ei se yllätä. Ne on menetetty niin moneen kertaan, että en jaksa niitä surra. 


Menetettyjen joukossa on esimerkiksi keltakirjokanukoita, pensasmustikoita ja pari angervoa. Sen sijaan aremmat hakuropaju, katsura, ruusuherukka ja viiniköynnös näyttävät porskuttavan eloisasti. Myös iso osa tulppaaneista tuntuu kovin lyhytvartisilta ja kukinnot pienemmiltä. Monta vuotta vanhat tulppaanit tuppaavat taantumaan, mutta joukossa on myös niitä ihan uusia. 


Särkyneitäsydämiä minulla kasvaa jopa viidessä paikassa. Nyt osa näistä varmoista maatiaisperennoista on mennyttä. Onneksi suurin osa niistä talvehti hyvin. Nämä valtavat särkyneidensydämien pehkot ovat olleet minulla vuosia ja niistä on tullut rakkaita. Ehdottomasti  yksi minun kevääni odotetuimpia kaunottaria. 


Puutarhan pito ja varsinkin harvinaisuuksien harrastaminen on hienoista uhkapeliä, jonka kuka tahansa tiedostaa. Onneksi suurin osa selviytyy aina. Huomaahan sen pihastakin joka niin komeasti kukkii jo nyt.

Toivotaan lempeitä ja lämpimiä sateita viikonlopulle!


SHARE:

44 kommenttia

  1. Tuhoja varmaankin löytyy kaikkien puutarhoista. Särkyneidensydämien menetys harmittaa. Tosin kaikki kasvit eivät ole vielä nousseet, kuunliljatkin vasta pilkistävät maasta, joten jaksan vielä toivoa joidenkin kasvien osalta. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin odottelen maltilla vielä. Myös moni asiakas on kertonut ja ihmetellyt syytä kasvien joukkokatoon.

      Poista
  2. Kyllä puutarhanpito on uhkapeliä niin kuin sanot!
    Joudun myöskin uudistaa paljon kasveja puutarhassani,
    eniten harmittaa pari vuoden vanha japaninvaahtera ja seljapuu joka myös on kuollut.
    Hyvä viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puut ovat aina isoin menetys, koska ne ovat puutarhan arvokasveja. Tämä on uhkapeliksi onneksi harvinaisen tervehenkinen harrastus :D

      Poista
  3. Menetyksiä on varmasti tullut monilla nyt enemmän kuin joinain vuosina. Ja tuntuu, että osa kasveista heräilee hitaammin kuin joskus. Onneksi aina on myös selviytyjiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osa kasveista nousee selvästi hitaammin, vaikka meillä on ollut pitkä lämmin jakso. Onneksi suurin osa on selviytyjiä.

      Poista
  4. Meidänkin pihassa on jännityksellä seurattu kukkapenkkien heräämistä. Viime kevään suurprojektina kylvämiäni perennantaimia olen odotellut maanpinnalle. Onneksi niitä tuli istutettua useampaan kohtaan, sillä jostain kaikki on kadonnut kun taas toisaalla sama laji on onnekseni talvehtinut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä totesin saman. Esim juurikin nuo särkyneetsydämet ovat mennyt kalua tietystä osista pihaa. Myös kylmäkäsittelyissä on valtavia eroja. Jotkut itävät hyvin, jotkut eivät ollenkaan. Ihme tosin että edes itävät, kun lumipeitto oli niin surkea.

      Poista
  5. Mulla selevis kaharestakymmenestä leimusta viis. Oli tarkootuski uuristaa se ny keväällä..... mutten mä tätä tarkoottanu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Luonto uudisti sun puolesta. Olisi tietysti paljon kivempi tehdä ne päätökset ihan itse.

      Poista
  6. Minulle tulee niin mummola mieleen tuosta särkyneestä sydämestä :) Minullakaan ei talvehtinut heinät lainkaan. Lipeävedellä sain myös taponlehdet hengiltä. Yrittänyttä ei laiteta ja uusia voi ostaa sitten ajastaan tilalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon niin kypsä koko heiniin. Mä niin rakastan niitä, mutta ne ei rakasta mua yhtään :D

      Poista
  7. Näitä samoja uutisia tulvii joka puolelta, se lohduttaa. Nyt juuri sataa ihanan hereästi - toivotaan sen herättelevän vielä talviunilla viipyviä kasvejamme!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selitys tosiaan lohduttaa. Ei olisi kiva ajatella olevansa poropeukalo, joka saa varmimmatkin kasvit kuupahtamaan. Ja keväthän nyt on. Ei hätäillä vielä :)

      Poista
  8. Ihania kuvia :) Nyt täälläkin satelee oikein mukavasta, leppoisasti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä. Möllötän viltin alla töiden jälkeen, kun sade kastelee (enkä onneksi minä).

      Poista
  9. Menetetyillä kasveilla ei tunnut olevan mitään järkevää logiikkaa, luulen että enempi oli paikasta kiinni, missä kasvoivat. Jos maa jäi kovin märäksi, niin menetyksiä tuli ihan peruskasvien osalta.
    Särkynyt sydän on edelleen hankintalistallani, josko tänä kesänä...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Logiikka on mielestäni juurikin sijainti. Ei yllätä ollenkaan, että juuri niiltä paikoilta meni kasveja. No on siellä toki pari todella outoa random-kasvia sieltä täältä, joita ei oikein selitä mikään.

      Poista
    2. Mä olen miettinyt kans tuota sijainnin merkitystä: rönsytiarellat (!) kuoli kuitenkin lunta keräävän ja läpäisevän (!) polun vierestä, sen sijaan ne selvisivät marjapensaiden juurella. Tulppaanit puuttuvat lähes kokonaan yhden penkin lämpimästä päästä, toisessa niitä on. Hassua.

      Sini K.
      Kasvihormoni.fi

      Poista
    3. Tämä mysteeri ei nyt ratkea millään. Osan selittää lumettoman maan jäätyminen, mutta kyllä meillä nyt on tässä elämääkin suurempi arvoitus ratkottavana :D

      Poista
  10. Minäkin tykkään kovasti särkyneestäsydämestä. Täällä se onneksi selvisi hyvin talvesta. Olen siirtänyt omaani kolmesti ja jokaisesta edellisestä paikasta se on myös versonut uudelleen. Ehkä olen kaivanut puutteellisesti, mutta ei haittaa. Tulipa tehtyä onnistunut monistus, vaikka se ei ollutkaan alkuperäinen tarkoitus.

    Tulppujen suhteen en enää edes odota kovin monivuotista kukintaa. Jotkut yksinkertaiset saattavat nousta vuosi toisensa jälkeen, mutta joka kerran vähemmällä määrällä. Ilmeisesti kunnon kevätsipulimeren saadakseen täytyy joka vuosi istuttaa runsaita määriä uusia sipuleita. Ja sitten tulee ankara talvi mitätöiden koko urakan. Joskus ottaa pattiin, mutta onneksi sekin on ohimenevää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä lisään sipuleita joka syksy ämpärillisen juurikin elinkaaren takia. Se ylösnostaminen on jotenkin hoh hoijaa-hommaa eikä ainakaan mulla toimi mitenkään ihan kympillä.

      Särkynytsydän on helpoin jakaan juurakon palasta. Se koko juurakko on jotenkin ihan ihmeellinen iso hapero möntti. Jos siirrän niin pikkusen varovasti aina jaan. Näitä mä vaalin :)

      Poista
  11. Ihanat kuvat! Minullakin meni syysleimut, osa narsisseista ja palloesikot. Kärhötkin heräilevät hermostuttavan hitaasti... Mutta uusia taimia on nytkin auton perässä kaksi paperikassillista odottamassa huomista istutusta, ei saa jäädä tuleen makaamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihan samaa mieltä. Uutta putkeen vaan. Mäkin kävin just kyttäämässä kärhöjä ja ruusuja. Jotain sieltä nousee hyvin hitaasti, joistain ei vielä mitään. Kärhöjen kohdalla tosin voi aina toivoa, että pitää lepovuoden. On sellaisia nähty meillä ennenkin.

      Poista
  12. Minäkin huomasin että osa tulppaaneista on jäänyt minikokoisiksi. Ajattelin johtuvan taantumisesta mutta kirjoituksesi myötä tajusin että joukossahan on myös ihan uusia. Ehkä kukkivat ensi vuonna oikein suurina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juuri tuota samaa tarkoitin. Nuppu ja kukinta ihan ok, mutta varsi on tosi lyhyt. Vaikka periaatteessa tuo lämmin kausi olisi voinut saada hujahtamaan ne metriheikeiksi.

      Poista
    2. Aina sitä saa itku kurkussa pelätä, mitkä kasvit eivät enää nouse maasta. Särkynytsydän on upea kevään ensikukkija, omanikin näytti selviävän viime talvesta, huh. Tulppaanit jäivät nousematta.

      Poista
    3. Mä olen yleensä ottanut aika rennosti. Yhden kerran raivostuin, kun huomasin melkein kaikkien koristeheinien kuolleen kerta heitolla. Sen jälkeen olen ottanut lunkimmit.

      Poista
  13. Huoh, minulla meni kaikki syksyllä istutetut pensaat, erikois ruusut ja katajat=(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaan, että tuo juurtuminen oli yksi juttu tänä vuonna. Mullakin meni pari loppukesästä istutettua pensasta. Ja aina hoetaan miten syksy on parasta istutusaikaa. Tottakai harmittaa, kun arvokkaat taimet menee.

      Poista
  14. Harmillisia menetyksiä tuli kovan pakkasen ja roudan kanssa, mutta tällaisia talvia aina välillä on vaikka sapettaakin. Ihmettelin omassa pihassa katoja myös, mitään johdonmukaisuutta ei ollut, tosi herkkiä säilyi ja iankaikkisia menehtyi, vaikka kasvupaikan juurikosteuteen en rinnepihallani uskokaan. Onneksi edessä on pari mukavaa taimimatkaa, joten paikka-aineistoa varmaan kertyy :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama laulu täällä. Jotain voi perustella ja päätellä, mutta paria iankaikkista ihmettelen täälläkin. Olen onneksi jo ehtinyt myöskin täydentää kasvivarastoja :D

      Poista
  15. Minulta meni ruusut. Toisessa penkissä ei niin haittaa koska se pitää muutenkin uusia, mutta toisessa olisi saaneet olla. Hedelmäpuista ei mikään kuollut pakkasen takia, mutta luumupuista ihmettelen kun Sinikka kärsi paljon mutta vieressä kasvava keltaluumu ei ollenkaan ja kukkiikin jo.
    Mari K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuo on monia hämmentänyt, että varmat saattavat olla paleltuneita ja herkemmät eivät. Minulla on tosi moni pensas paleltunut myös osittain. noin 20 senttiä maasta ylöspäin vihertää iloisesta ja latvat ovat ihan kuolleen näköisiä.

      Poista
  16. Sydän syrjällään olen persikkapuuni puolesta, alan kohta tosissaan huolestua. Onko se tullut tiensä päähän viime talven murjomana? Muitakin kärsineitä on, mutta en ole ehtinyt vielä mökillä tehdä kunnon talvituhoinvetaariota. No, uusille taimiostoksille, siis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja juurikin puhuit aiemmin keväällä miten hienosti se on talvehtinut. Ihan karmeaa. Nuo menetykset ovat niin harmillisia. Nuo parit angervot nyt aika helposti korvaa. Ihmettelen suuresti miten nuo omat arempani ovat niin hyvin pärjänneet.

      Poista
  17. Tosiaan tammikuun paukkupakkaset ja lumeton maa eivät olleet kasvien kannalta hyvä yhdistelmä. Erikoista on se, että osa aremmista tapauksista on selvinnyt hyvinkin ja sitten semmoisia perusvarmoja tapauksia on kuollut. Luonto yllättää, jälleen kerran!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonto yllättää. Olen kyllä hakuron ja katsuran istuttanut sellaiselle pomminvarmalle paikalle, missä niitä ympäröi kaksi rakennusta isot juhannusruusut ja puurivistö. Siellä ei tuntuu menestyvän kaikki. Ei tosin mitään saa pitää varmana. Se osoitti viime talvi.

      Poista
  18. Osanotot menetyksiin! ;) Mulla näyttäisi olevan jotkut maksaruohot entisiä, samoin sammalleimu, ja aika yllättäenkin maahumala on kärsinyt pahoin, mutta sentään nousee vielä. Rinneangervot joutuu leikkaamaan maata myöten, mutta juuristo ilmeisesti elää kun jokunen lehti on siellä täällä parissa alemmassa oksassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sammalleimua en saa millään keinoa meillä menestymään. Se kuolee aina. Noita ihmeellisiä puoliksi eläviä pensaita on useita. Ei auta kun leikata.

      Poista
  19. Meillä menetettyjen listalla taitaa olla kaikki keijunkukat ja monta ruusua:( Tai ehkä sieltä maasta vielä näidenkin kohdalta jotain nousee kunhan jaksaa odottaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keijunkukat ovat kyllä ihan karmea menetys. Ruusuista nyt puhumattakaan :/

      Poista
  20. Tämä talvi on ollut jollain tapaa erilainen. Ensimmäisen kerran olen ollut huolissani valtavan jouluruusuni kohtalosta, leikkasin sen lakastuneet varret jo pois toivoni menettäneenä. Nyt se jo kuitenkin puskee kovalla voimalla uusia versoja, lehtiä, kukkia. Magnoliaa vielä epäilen.

    Mutta särkynyt sydän…haaveeni, jonka tänä kesänä aion toteuttaa. Kaunista loppuviikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos jouluruusu pukkaa uutta versoa, on se taatusti hengissä. Vaikka kukinta olisikin menetetty, on elossa oleva kasvi kuitenkin melkoinen lohtu. Magnolian menetys on kyllä karmeaa!

      Mä kävin hakemassa taas lisää särkyneen sydämen taimia. Perinteisiä ja alboja. Nyt ehkä alkaa riittää :D

      Poista

MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig