Juhlapäivän iltana

Alkuviikosta meille luvattiin sunnuntaille vettä. Uskoin vakaasti, että luontoäiti on puolellani, kun haluan viettää 40-vuotis synttäreitäni puutarhassani. Ja olihan se. Aamulla hän kasteli pihan raikkaaksi, siirsi pilviverhot sivuun ja antoi auringon paistaa koko juhlapäivän. Paahde laskeutui jo yön aika jättäen jälkeensä lempeän lämpöisen päivän. 

Nyt valkoiset pöytäliinat ja kerätty jo pesuun. Jäljelle jäi ilta jollaisia on vain muutama kesässä. Tiedättehän te aurinkoiset päivän ehtoot, kun aurinko paistaa alhaalta ja koko puutarha kylpee valossa. Juhlapäivän asetelmat jätin vielä pöytiä koristamaan. 

Arvoin pitkään haluanko ja ehdinkö juhlia päivääni. Tai halusin minä, mutta puntaroin miten paljon. Lopulta tulin siihen tulokseen, että minua jää harmittamaan, jos en juhlista päivää mitenkään. Tällaiset päiväjuhlat kahvittelun parissa ovat minusta mukavia. Piha pullollaan puheensorinaa, eripari tuoleja ja hyvää mieltä. Paikalla oli vain perhe, lähimmät sukulaiset ja ystävät. Mutta mahtuuhan sitä siihenkin jo porukkaa. Oli mahtavaa miten moni vastasi kyllä, kun lähetin kutsut vain viikkoa aiemmin. Onneksi päätin rohkaistua, vaikka tiesin miten hullulla aikataululla juhlat järjestin.

Perjantai-iltapäivänä käynnistyi turbovaihde siskon kanssa, kun siivosimme puutarhaa ja juoksimme ruokakaupoissa. Lauantai kului iloisesti keittiössä (yömyöhään tietysti). Edes työkiireisen kesän keskellä ei haitannut väsymys, kiire ja stressi. Oli ihana juhlia pitkästä aikaa! Onneksi perhe ja vanhemmat auttoivat.

Pitäisi muistaa, että juhlat kannattavat aina. Varsinkin puutarhajuhlat!