Iloa ansarista

Yhteistyö: Kivikangas

Jos pitäisi valita tärkein kohta puutarhasta, olisi se kasvihuone. Siitä on parissa vuodessa muodostunut puutarhan sydän. Kasvari on keskeisellä paikalla pihaa ja näkyy hyvin myös sisälle saakka. Käytön lisäksi kasvari antaa pihalle enemmän ilmettä kuin mikään muu rakenne.

Käyn pyörähtämässä kasvarissa joka kerta, kun käyn ulkona. Kastelun lisäksi napsin varkaita tomaateista. Jostain syystä tekemistä riittää aina. Täyttelen kastelukannuja, istutan uusia kesäkukkia tai juon kahvia. Kaikki tapahtuu kasvarissa. Mukana on lähes poikkeuksetta äänikirja, joka pitää seuraa pitkiäkin aikoja. 

Valitsin kasvihuoneen parilla kriteerillä. Halusin tumman kasvihuoneen, joka oli kyllin iso. Haaveilin, jopa isommasta, mutta totesin, että se ei olisi sopinut mittasuhteiltaan alapihalle. 11 neliön Juliana Junior on osoittautunut juuri täydellisen kokoiseksi.  Nyt olisi melko passeli aika hommata oma ansari, näyttävät olevan aika mukavassa alessa Kivikankaalla. 

Meillä kasvaa tänä vuona hyvin maltillisesti tomaatteja (11 kpl) ja kasvihuonekurkkua (4 kpl). Basilikat kylvin vasta. Silti tilaa on yllin kyllin ruukkupinoille, ruukutuspöydälle ja harrastuksille. En ollut tajunnut miten kivaa kasvihuoneessa on säätää kaikkea, kun sade ropisee laseihin. Kun sato on korjattu vien kasvihuoneeseen kalusteita, jotka säilyvät kasvarissa paremmin kuin taivasalla. Niiden seuraksi olen hommannut kahtena talvena joulukuusen. Ihan parasta! En tiedä kummasta ajasta nautin enemmän, niin mukava lasitalossa on olla talvisinkin.  Monikäyttöisen kasvihuoneesta tekee maatiililattia. 

Jos me joskus muutetaan, olisi kasvihuone todennäköisin se kipein paikka luopua. En osaisi kuvitella elämää ilman enää.

Haaveillaanko teillä omasta ansarista? 

Pikkusyyreni mahtuu minne vain

Jaksan joka kerta olla yhtä innoissani siitä, kun varjoon istutettu rungollinen syreeni aloittaa kukintansa, kun muut pensaat jo lopettelevat. Varjossa pikku puu myös kukkii pidempään. Syreeni on pärjännyt hyvin vierasmökin kupeessa, joka langettaa syreenin ylle ison varjon suurimmaksi osan päivästä.

Pienet rungolliset pensaat näyttävät puilta, mutta ovat kokonsa puolesta täydellisiä lähes minne vain. Nämä ovat siitäkin käteviä, että kun pihan puulimitti on tullut (jo aika päivää sitten) täyteen, voi rungollisia pensaita istuttaa kukkapenkkeihin. Koska puita vaan on niin ihana ostaa. 

Näen tässä kyllä melkoisen ansan vaaran. Hyvin mahdollista, että päädyn miinoittamaan kaikki pihan kukkapenkit erilaisilla vartetuilla pensailla - erityisesti syreeneillä. Hyvästi rytmittelyt ja tilan vaihtelut, kun tasapäistän kaikki istutukset niin, että kukkien yllä kohoilevat pensaat kuin suuret ukkolaukat konsanaan.

Siihen onneksi matkaa vielä. Nyt nautin tästä kukinnasta.

Iloa ruukkupuutarhasta

Kesän ruukkupuutarha on tänä vuonna melko romanttinen ja rauhallinen. Värimaailmaksi valikoitui paljon valkoista ja liilaa. Mukana on myös vaaleanpunaisia kukkia sekä tummaa purppuraa koristebataattien muodossa.

Pidän siitä, että myös ruukkupuutarha elää. Ilme on vielä melko unenomainen, mutta kun koristebataatit kasvavat kokoa, muuttuu ilme dramaattisemmaksi. Talvetetut pelargonit vasta aloittelevat. Kun kukat pääsevät vauhtiin, muuttuu parveke hetkessä vaaleanpunaiseksi. 

Ruukkupuutarha on iso osa puutarhani ilmettä. Vaikka minulla on useita suosikkeja, pidän siitä, että ilmettä voi vaihtaa hieman joka vuosi. Jo ruukkujen sijoittelu uusiin paikkoihin muuttaa pelin hengen. En juuri ikinä marise siitä, että kasteluun hurahtaa helposti tunti joka toinen päivä. Kukat ovat todella jokaisen hoitohetken arvoisia.

Jos et vielä kuunnellut Versoilevan tämän viikon uusinta podcastia, voit kuunnella sen suoraan alla olevasta soittimesta. Minä ja Johanna juttelimme kesäkukista. Lue myös artikkeli Versoilevan sivuilta. Johanna kasasi sinne käteviä listoja, joiden mukaan voi valita kesäkukkia. Inspiraatiota kerrakseen!

Ruusun tuoksussa

Kesä tuoksuu tällä hetkellä uskomattoman hyvältä. Omassa puutarhassa kukkivat ruusut juuri nyt ja niiden vieno ja hienostunut tuoksu leijailee luokse jokaisen pienenkin tuulen vireen myötä. Juuri näitä hetkiä talvella kaipaan. Kun aurinko lämmittää ihoa, ruoho tuntuu pehmeältä jalan alla ja juhannusruusu tuntuu taipuvan kukkien painosta. 

Vietin alkuviikosta pari toimistopäivää puutarhassa. Läppäri ja kännykän jaettava netti ovat loistokeksintö. Työpäivän jälkeen olo oli yllättävän rento. Ihan eri fiilis kuin kököttää työpöydän ääressä. Kesä on sen verran lyhyt, että yritän nauttia jokaisesta hetkestä resurssien mukaan. Aina ei voi loikoilla lepotuolissa, mutta onneksi tapoja on monia. Silloin kesä ei kiidä ohi hetkessä. 

Tuntematon ruusupensaani kukkii runsaasti ensimmäistä kertaa. Pienestä jakopalasta lähtenyt ruusu tuntui jurovan ensimmäiset kesät. Ilmeisesti se punoi juuriaan. Pensas on juuri täydellisen kokoinen ja kukat ihastuttavan pienet. Tästä puskasta löytyy kesän kauneimmat kakun koristeet.

Juhannusruusu on ollut parhaimmillaan tämän viikon. Rankemmat sateet hieman kurittivat sitä, mutta toivon kukinnan jatkuvan juhannuksen korville. Olen käynyt ihastelemassa valkoisia hehkuvia kukkia myös iltahämärässä.

Aika täydellistä!

Juhlapäivän iltana

Alkuviikosta meille luvattiin sunnuntaille vettä. Uskoin vakaasti, että luontoäiti on puolellani, kun haluan viettää 40-vuotis synttäreitäni puutarhassani. Ja olihan se. Aamulla hän kasteli pihan raikkaaksi, siirsi pilviverhot sivuun ja antoi auringon paistaa koko juhlapäivän. Paahde laskeutui jo yön aika jättäen jälkeensä lempeän lämpöisen päivän. 

Nyt valkoiset pöytäliinat ja kerätty jo pesuun. Jäljelle jäi ilta jollaisia on vain muutama kesässä. Tiedättehän te aurinkoiset päivän ehtoot, kun aurinko paistaa alhaalta ja koko puutarha kylpee valossa. Juhlapäivän asetelmat jätin vielä pöytiä koristamaan. 

Arvoin pitkään haluanko ja ehdinkö juhlia päivääni. Tai halusin minä, mutta puntaroin miten paljon. Lopulta tulin siihen tulokseen, että minua jää harmittamaan, jos en juhlista päivää mitenkään. Tällaiset päiväjuhlat kahvittelun parissa ovat minusta mukavia. Piha pullollaan puheensorinaa, eripari tuoleja ja hyvää mieltä. Paikalla oli vain perhe, lähimmät sukulaiset ja ystävät. Mutta mahtuuhan sitä siihenkin jo porukkaa. Oli mahtavaa miten moni vastasi kyllä, kun lähetin kutsut vain viikkoa aiemmin. Onneksi päätin rohkaistua, vaikka tiesin miten hullulla aikataululla juhlat järjestin.

Perjantai-iltapäivänä käynnistyi turbovaihde siskon kanssa, kun siivosimme puutarhaa ja juoksimme ruokakaupoissa. Lauantai kului iloisesti keittiössä (yömyöhään tietysti). Edes työkiireisen kesän keskellä ei haitannut väsymys, kiire ja stressi. Oli ihana juhlia pitkästä aikaa! Onneksi perhe ja vanhemmat auttoivat.

Pitäisi muistaa, että juhlat kannattavat aina. Varsinkin puutarhajuhlat!

Puhdas parveke ja vehreä viidakko

Olen tänä keväänä tehnyt hommia rauhassa ja sitten kun oikeasti tuntuu sopiva sauma löytyvän. En ole stressanut siitä, että kylvöt, siivoukset ja talkoot tulee tehtyä prikulleen silloin kuin aiempina vuosina. Valmista tulee aina jossain vaiheessa. Viime viikonloppuna oli aika pestä parveke. Se on melkoinen urakka se (30 metriä). Miten nautikaan puhtaasta mäntysuovalta tuoksuvat ulkotilasta.

Lisäksi vaihdoin multia talvetetuille kasveille ja kantelin niitä sitä mukaan parvekkeelle. Sinne menivät myös esikasvatetut köynnökset sen kummemmin karaisematta. Kasvit tokeentuvat yllättävän ripeästi, vaikka lehdet ottaisivat pientä iskua auringonpaisteesta tai vilpoisemmasta yöstä.

Vaikka parvekkeelta uupuu vielä kalusteita, amppelit ja parvekelaatikot, jaksoin iloita jo tästä vaiheesta. On mahtava huomata miten iso määrä kasveja tulee kodin viherkasveista ja talvetetuista puista ja pelakuista. 

Aurinkoista loppuviikkoa!

Vapaasti kasvava monilajinen aidanne

Monilajinen aidanne komea istutus sisäänkäyntiin. Helppohoitoinen istutus on vaihteleva, kaunis ja värikäs. Bonuksena kukinta, jota ilmaantuu sinne tänne aidanteeseen kasvukauden eri aikoihin.

Kuvaan harvoin sisäänkäyntiämme, koska se on niin pitkään ollut työn alla. Pihaa on revitty auki milloin mistäkin syystä. Lopulta kaatuivat isot puut kolme vuotta sitten. Hiljalleen aloitettu istutustyö alkaa vihdoin kantaa hedelmää. Useampi metri aidanteesta on jo valmis. Ja se näyttää juuri siltä mitä suunnittelin. Kauniin lopputuloksen lisäksi olen saanut kokeilla tosi monta erilaista pensasta, joita muuten tuskin olisin pihaani ostanut.

Kuvan aidanteen pensaita:
lamohietakirsikka

lamoherukka

norjanangervo

rinneangervo

keijuangervo

marja-aronia

mustilanhortensia

purppuraheisiangervo 'Diabolo'

lännenheisiangervo

heisiangervo 'Jefam'

keltaheisiangervo 'Minange'

mongolianvaahtera

koreaonnenpensas

lännenhopeapensas

Ryhmässä kasvaa lisäksi pikkuhavuja ja omassa alueessaan viiruhelpeä. Maanpeittoperennoista olen valinnut ryhmään peittokurjenpolven, hopeahärkin, sammalleimun, jättipoimulehden ja vuohennokan, joiden sekaan olen istuttanut narsisseja.

Tässä vain alkupään kasvilistaa. Ylöspäin mentäessä mukaan on mahtunut pensasruusuja ja syreenejä ja paljon muuta kivaa. Istutusta rytmittävät puut kuten hurmevaahtera, kirjovaahtera ja erilaiset purppuraomenapuut.

Juttelimme tovin puutarhan puuvartisista kasveista myös Versoilevan uusimmassa podcastissa. Kuuntele uusin podi suoraan allaolevasta soittimesta. Voit lukea aiheesta myös artikkelin Versoilevan sivuilta.